Lue keskustelun säännöt.
Puoliso muuttui lasten saannin myötä
11.02.2026 |
Ollaan asuttu 3 vuotta yhdessä, ja tehtiin ihan toivottu lapsi. Raskausaikana seksi alkoi tippua pois, ja synnytyksen jälkeen sitä ei ole ollut lainkaan. Vauva on nyt 8kk.
Muutenkin avopuolison asenne muuttui heti synnytyksen jälkeen paljon etäisemmäksi ja kylmäkiskoisemmaksi. Lapsi kyllä tuntuu kiinnostavan, mutta parisuhde ei. Hoidan kyllä vauvaa ja teen oman osani kotitöistä, mutta silti tuntuu kuin olisin vieraana omassa asunnossani.
Onko muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lusikat jakoon, vai muuttuuko tästä vielä? Muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (292)
Raskaus ja syynnytys on isoja asioita naisen identiteetille, moni asia muuttuu kerralla. Tunteeko puoliso olevansa haluttu, rakastettu tai onnellinen kaikkien muutosten jälkeen?
Jos puoliso voi hyvin ei seksiä tarvitse vongata, kerjätä tai kiristää. Yritä keskittyä niihin asioihin, jotka parantavat parisuhdetta, ne voivat olla pieniä arkisia asioita, joilla osoitat välittämistä ja rakkautta. Lapsi vaati ensimmäisen vuoden aikana äidiltä kaiken, jos sinä "vaadit" seksiä ilman että puoliso on valmis, on tilanne hänelle kuormittava.
Tietysti voit nostaa kytkintä ja etsiä uuden ja muutaman vuoden päästä olla taas samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei itsellänikään ole haluja puolisoon. Se jatkuva ilkeys ja torjutuksi tuleminen on vaatinut veronsa. En ole tehnyt kuukausiin seksiin liittyviä aloitteita, ja hän on silti ilkeä.
Ihan hyvin voin muutaman kk vetää hanskaan ja katsoa pokea, jos on jokin syy että seksiä ei voi harrastaa. Kuitenkin olisi hyvä sanoa tämä, että "kulta, hormonit päin helvettiä ja toosa rikki, voidaanko olla ilman vähän aikaa?" Jatkuva ilkeys ja tunnetason vetäytyminen on törkeää käytöstä piste, oli hormoneja tai ei. Ei mieskään voi perustella väkivaltaa sillä että oli vähän liikaa testoa veressä... Aikuinen nainen ei ole mikään holhottava lapsi, joka voi heittäytyä uhmaikäisen tasolle ja vedota johonkin hormoneihin, samalla haukkuen miestään mieslapseksi. Tekopyhyyden huippu.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja syynnytys on isoja asioita naisen identiteetille, moni asia muuttuu kerralla. Tunteeko puoliso olevansa haluttu, rakastettu tai onnellinen kaikkien muutosten jälkeen?
Jos puoliso voi hyvin ei seksiä tarvitse vongata, kerjätä tai kiristää. Yritä keskittyä niihin asioihin, jotka parantavat parisuhdetta, ne voivat olla pieniä arkisia asioita, joilla osoitat välittämistä ja rakkautta. Lapsi vaati ensimmäisen vuoden aikana äidiltä kaiken, jos sinä "vaadit" seksiä ilman että puoliso on valmis, on tilanne hänelle kuormittava.
Tietysti voit nostaa kytkintä ja etsiä uuden ja muutaman vuoden päästä olla taas samassa tilanteessa.
Joku psykologi tai perheterapeutti on sanonut, että kun joku eroaa ja etsii nopeasti uuden puolison, niin siinä uudessa suhteessa alkaa jossain vaiheessa esiintyä samoja ongelmia kuin ensimmäisessäkin. Sen takia olisi hyvä yrittää saada alkuperäinen suhde tomimaan ja vähän ponnistella sen eteen.
"Ja todennäköisesti parisuhde elpyy ajan kanssa. Onhan kiva, kun on oma lapsi"
Tottakai se vauva on kiva. Iloinen tyttö, kasvattaa hampaita, kuolaa ja hymyilee. Ei ole edes ollut mikään koliikkitapaus ja nukkuu hyvät yöunet.
En olisi niin varma tuosta elpymisestä... mikä tahansa keskustelunavaus tai hipaisu johtaa vihamieliseen reaktioon. Tosiaan toin tänään hänen lempipaikastaan ruokaa, ei edes katsetta nostanut puhelimesta tai vaivautunut sanomaan että kiitos...
Ahdistavaa nukkua tuollaisen kanssa samassa sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
"Ja todennäköisesti parisuhde elpyy ajan kanssa. Onhan kiva, kun on oma lapsi"
Tottakai se vauva on kiva. Iloinen tyttö, kasvattaa hampaita, kuolaa ja hymyilee. Ei ole edes ollut mikään koliikkitapaus ja nukkuu hyvät yöunet.
En olisi niin varma tuosta elpymisestä... mikä tahansa keskustelunavaus tai hipaisu johtaa vihamieliseen reaktioon. Tosiaan toin tänään hänen lempipaikastaan ruokaa, ei edes katsetta nostanut puhelimesta tai vaivautunut sanomaan että kiitos...
Ahdistavaa nukkua tuollaisen kanssa samassa sängyssä.
Oisko helpompi avata suu puhumiseen ku ruualle?! Ei tainnu puhelin astua kuvioihin lapsen myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annas kun arvaan. Sinä nukut tyytyväisenä yösi, kun kumppani hoitaa yöheräämiset? Vähintään vuosi huonoilla pätkäunilla, niin eipä siinä joku seksiävonkaava apukuskin paikalla istuskeleva äidin pikku apulainen kiinnosta. Koita itse ja tule sitten kertomaan tilanne. Sitä väsymyksen määrää ei voi ymmärtää, jos ei ole itse vastaavaa kokenut. Aivot menee täyteen selviytymistilaan, jossa onnistuu vain selviytymisen kannalta täysin välttämätön.
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan. Sinä nukut tyytyväisenä yösi, kun kumppani hoitaa yöheräämiset? Vähintään vuosi huonoilla pätkäunilla, niin eipä siinä joku seksiävonkaava apukuskin paikalla istuskeleva äidin pikku apulainen kiinnosta. Koita itse ja tule sitten kertomaan tilanne. Sitä väsymyksen määrää ei voi ymmärtää, jos ei ole itse vastaavaa kokenut. Aivot menee täyteen selviytymistilaan, jossa onnistuu vain selviytymisen kannalta täysin välttämätön.
Alussa hoiti enemmän yöheräämisiä kun minulla ei rintoja ole. Vauva ei koskaan suostunut syömään tuttia. N. puolivuotiaasta nukkunut pääosin kokonaisia öitä, heräämisiä on enää todella harvoin. Yleensä kuvio meni niin, että pienenä vauva heräsi kerran yössä tissille. Siihen huutoon herää kyllä molemmat. Hän oli äitiysvapaalla, joten sai nukkua myös pitkään, en usko että unenpuute on tässä ensisijainen ongelma.
Ja jos on, johtuu siitä että roikkuu puhelimella kun itse menen nukkumaan, ei mistään yöheräilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu. Kysy, mikä puolisoasi vaivaa.
Kysyin. Sanoi vaan että ei ole pitkään aikaan minua rakastanut. Totesin, että asia lienee suhteen jatkon kannalta harvinaisen selvä.
En tiedä, miksi ei aikaisemmin ole saanut asiaa suustaan. Piti varmaan keskittyä ollemaam v-mäinen
Onneksi asutaan vuokralla. Laitoin jo eilen kämppiä hakuun, toivottavasti olen jo ensi viikolla uudessa osoitteessa. Viikonlopuksi pääsen kaverille majailemaan.
"No ihan tämä koko aloitus on erittäin epäkypsän henkilön tuotoksia. Et kykene lainkaan asettumaan puolison asemaan. Sellainen on mieslapsi"
Haistapa sinä pitkä v-u. Turhaan roikuin kuolleessa suhteessa kun puoliso ei suostunut sanomaan missä mennään. Ihan oikein aavistin, että ei enää rakasta.
T. Mieslapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ei itsellänikään ole haluja puolisoon. Se jatkuva ilkeys ja torjutuksi tuleminen on vaatinut veronsa. En ole tehnyt kuukausiin seksiin liittyviä aloitteita, ja hän on silti ilkeä.
Ihan hyvin voin muutaman kk vetää hanskaan ja katsoa pokea, jos on jokin syy että seksiä ei voi harrastaa. Kuitenkin olisi hyvä sanoa tämä, että "kulta, hormonit päin helvettiä ja toosa rikki, voidaanko olla ilman vähän aikaa?" Jatkuva ilkeys ja tunnetason vetäytyminen on törkeää käytöstä piste, oli hormoneja tai ei.
No kivasti sinäkin ajattelet sinun lapsesi synnyttäneestä ja siinä mahdollisesti vaurioituneesta, siis tuo ilmaisu "toosa rikki".
Oletko itse kysynyt, että miten hän voi? Kiinnostaako hänen vointinsa sinua muutoin kuin vain, että pystyykö harrastamaan seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se vauva-aika joskus on. Pääsette siitä yli jos haluatte.
Olisiko keinoja tähän ylipääsemiseen?
Aika. Noin pienen vauva äidille olisi hirveän rankkaa tulla raskaaksi nyt, siksi seksi ei maistu. Biologinen juttu. Puolen vuoden kuluttua on jo toinen tilanne.
Jos nyt eroat, saat taaperon iskäviikolle, kun vaimosi virittelee tinderiä. Se voi syödä miestä. Ole aikuinen ja ymmärrä, että raskaus ja synnytys ovat isoja asioita.
Todellakin eroan. Itse rouva onnistui vihdoin sanomaan, ettei enää rakasta. Eikä ilmeisesti ole pitkään aikaan rakastanut (ennen lapsen hankkimista jopa?). Tässä on nyt yli vuoden päivät juotu kuraa henkisesti väkivaltaisen rajamailla olevassa kuolleessa suhteessa.
Ja v-u todellakin laitan tinderit tulille jo viikonloppuna ennen kun hän ehtii. Helpottaa itse asiassa kun nyt voi vaan suoraan sanoa itsekin mitä ajattelee, ei tarvitse ilkeän äitipuolen prototyypin tunteita varoa.
Laitan vielä extrahuulipunatahroja naamalle ja naisten hajuvettä, jos ei muuten tartu mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kiinnostaako hänen vointinsa sinua muutoin kuin vain, että pystyykö harrastamaan seksiä?"
Ei. Ei kiinnosta kumpikaan noista pätkän vertaa.
Vierailija kirjoitti:
"Kiinnostaako hänen vointinsa sinua muutoin kuin vain, että pystyykö harrastamaan seksiä?"
Ei. Ei kiinnosta kumpikaan noista pätkän vertaa.
No se voipi olla se syy siihen erkaantumiseen. Jos lähtötilanne on ollut tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan vonkaa tai painosta. Siten ainakin ajat halujen palautumisen kauemmas. Jos nainen ei muuten ole muuttunut, esim. masentunut, ja etenkin jos imettää, veikkaan ihan vaan hormoneja.
Uusi tilanne voi tuottaa joillekin naisille vaikeuksia yhdistää äitiys ja seksuaalisuus. Voi olla myös läheisyyskiintiö niin täynnä vauvasta, että miehen läheisyysvaateet, etenkin vonkaustyyliset, tuntuvat ahdistavilta ja kuormittavilta.
Ratkaisu: asiallinen keskustelu asiasta ja ennen kaikkea lopettaa kaikki painostus ja syyllistäminen seksittömyydestä, jos sellaista on, ja alatte rakentavasti miettiä, miten seksielämä saadaan palautettua molempia tyydyttävällä tavalla. Tsemppiä!
Suhtautuu kaikkeen keskusteluun välinpitämättömästi. Kuten sanoin, on muuttunut todella kylmäkiskoiseksi muutenkin, seksi on ainoastaan yksi osa-alue. Enkä
On erittäin normaalia, että esikoisen syntymä ja eka vuosi vie kaikki henkiset ja fyysiset voimavarat äidiltä. Seksi ei yleensä kiinnosta imetyshormonien ja äitimoodin takia. Ja se äitimoodi on normaali asia tuossa vaiheessa, eikä naista pidä yrittää pakottaa siitä pois.
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies , joka itse sai ainoan lapsensa 23-vuotiaana ja erosi lapsen ollessa 3v, sanoi, että ihmiset eivät ymmärrä sitä, että kun pariskunnalle syntyy lapsi, niin se parisuhde täytyy käytännössä laittaa tauolle muutamaksi vuodeksi, kun kaikki energia menee siihen lapseen.
No ei tarvi. Tietenkin, jos ei pysty oleen lainkaan lapsesta erossa tai ei ole minkäänlaisia tukiverkkoja, ehkä sitten. Mutta mun tuntemat pariskunnat on kyllä käyneet kahdestaan treffeillä, vaikka on ollut vauva. Eli ovat priorisoineet myös parisuhdettaan. Toki sen eteen pitää tajuta nähdä jonkin verran vaivaa, ei se itsekseen tule.
Vierailija kirjoitti:
"Ja todennäköisesti parisuhde elpyy ajan kanssa. Onhan kiva, kun on oma lapsi"
Tottakai se vauva on kiva. Iloinen tyttö, kasvattaa hampaita, kuolaa ja hymyilee. Ei ole edes ollut mikään koliikkitapaus ja nukkuu hyvät yöunet.
En olisi niin varma tuosta elpymisestä... mikä tahansa keskustelunavaus tai hipaisu johtaa vihamieliseen reaktioon. Tosiaan toin tänään hänen lempipaikastaan ruokaa, ei edes katsetta nostanut puhelimesta tai vaivautunut sanomaan että kiitos...
Ahdistavaa nukkua tuollaisen kanssa samassa sängyssä.
Ehkäpä sitä konfliktia ei kannata vältellä vaan nostaa asiat pöydälle, vaikka vastareaktio olisi kuinka vihamielinen. Ei tuo tilanne ainakaan huonommaksi voi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se vauva-aika joskus on. Pääsette siitä yli jos haluatte.
Olisiko keinoja tähän ylipääsemiseen?
Meillä äitee muuttui emoksi. Millään mitä minä sanoin, ohjetta annoin, ei ollut mitään merkitystä. Vain hän ja anoppi tiesivät kaiken kasvatuksesta. Nyt poika sosiaalihuollon asiakkaana. Joko sanoin et ero tuli aika pian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kiinnostaako hänen vointinsa sinua muutoin kuin vain, että pystyykö harrastamaan seksiä?"
Ei. Ei kiinnosta kumpikaan noista pätkän vertaa.
No se voipi olla se syy siihen erkaantumiseen. Jos lähtötilanne on ollut tuo.
"Kysyin. Sanoi vaan että ei ole pitkään aikaan minua rakastanut. Totesin, että asia lienee suhteen jatkon kannalta harvinaisen selvä"
Tämän jälkeen lakkasi kiinnostamasta
Vierailija kirjoitti:
"Ja todennäköisesti parisuhde elpyy ajan kanssa. Onhan kiva, kun on oma lapsi"
Tottakai se vauva on kiva. Iloinen tyttö, kasvattaa hampaita, kuolaa ja hymyilee. Ei ole edes ollut mikään koliikkitapaus ja nukkuu hyvät yöunet.
En olisi niin varma tuosta elpymisestä... mikä tahansa keskustelunavaus tai hipaisu johtaa vihamieliseen reaktioon. Tosiaan toin tänään hänen lempipaikastaan ruokaa, ei edes katsetta nostanut puhelimesta tai vaivautunut sanomaan että kiitos...
Ahdistavaa nukkua tuollaisen kanssa samassa sängyssä.
Minä käyttäydyn noin suhteen loppuvaiheessa, kun en enää jaksa yrittää suhteen eteen. Tätä on edeltänyt aina paljon puhumista ja puhumista, joka varmaan sitten kuitattu "nalkutukseksi".
Lopulta iskee sellainen passiivisuus ja luovuttaminen. Kun toista ei ole kiinnostanut, niin miksi ihmeessä sitten itseänikään. Ja siinä kohtaa kun olen alkanut etääntyä, on toinen saattanut sen huomatessaan alkaa kiikuttaa lahjoja tai muuta nopeaa huomiointia, mutta eipä se mitään auta kun ne isommat ongelmat siellä taustalla on.
En nyt väitä, että teillä olisi näin, mutta tuon esiin tämän näkökulman.
Parisuhteessa on välillä tällaisia kausia. Se on luonnollista. Mitä jos yrittäisit ajatella asiaa vauvan kannalta? Ihmislapsi on syntyessään täysin avuton, kun esim. vastasyntynyt vasikka yrittää heti nousta jaloilleen ja hoipertelee emon luo saamaan ravintoa. Luonto on järjestänyt asian niin, että emo, ihmisen tapauksessa äiti, kiinnittyy alussa täysin lapseen ja hoivaa sitä. Olen varma, että ilman tätä ominaisuutta ihmiskunta olisi kadonnut maapallolta. Elinolot olivat niin vaaralliset ja epävarmat. Naisen hoivavietti ja äidinrooli auttoi pitämään jälkeläiset hengissä. Miehen tehtävä oli hankkia syötävää naiselleen ja suojella naista sekä lasta petoeläimiltä ja mahdollisilta vihollisilta. Myöhemmin tuli kuvaan maanviljely, joka vaati kovaa työpanosta mieheltä. Nykyään isän rooli on joskus hämärämpi, etenkin jos perheessä on työttömyyttä ja rahapulaa. Mutta silloin mies voi auttaa ja tukea vaimoa ja hoivata lasta. Siitä on myöhemmin iloa, kun myös isä on lapselle tärkeä ihminen. Ja todennäköisesti parisuhde elpyy ajan kanssa. Onhan kiva, kun on oma lapsi.