Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso muuttui lasten saannin myötä
11.02.2026 |
Ollaan asuttu 3 vuotta yhdessä, ja tehtiin ihan toivottu lapsi. Raskausaikana seksi alkoi tippua pois, ja synnytyksen jälkeen sitä ei ole ollut lainkaan. Vauva on nyt 8kk.
Muutenkin avopuolison asenne muuttui heti synnytyksen jälkeen paljon etäisemmäksi ja kylmäkiskoisemmaksi. Lapsi kyllä tuntuu kiinnostavan, mutta parisuhde ei. Hoidan kyllä vauvaa ja teen oman osani kotitöistä, mutta silti tuntuu kuin olisin vieraana omassa asunnossani.
Onko muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lusikat jakoon, vai muuttuuko tästä vielä? Muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (225)
Raskaus ja syynnytys on isoja asioita naisen identiteetille, moni asia muuttuu kerralla. Tunteeko puoliso olevansa haluttu, rakastettu tai onnellinen kaikkien muutosten jälkeen?
Jos puoliso voi hyvin ei seksiä tarvitse vongata, kerjätä tai kiristää. Yritä keskittyä niihin asioihin, jotka parantavat parisuhdetta, ne voivat olla pieniä arkisia asioita, joilla osoitat välittämistä ja rakkautta. Lapsi vaati ensimmäisen vuoden aikana äidiltä kaiken, jos sinä "vaadit" seksiä ilman että puoliso on valmis, on tilanne hänelle kuormittava.
Tietysti voit nostaa kytkintä ja etsiä uuden ja muutaman vuoden päästä olla taas samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei itsellänikään ole haluja puolisoon. Se jatkuva ilkeys ja torjutuksi tuleminen on vaatinut veronsa. En ole tehnyt kuukausiin seksiin liittyviä aloitteita, ja hän on silti ilkeä.
Ihan hyvin voin muutaman kk vetää hanskaan ja katsoa pokea, jos on jokin syy että seksiä ei voi harrastaa. Kuitenkin olisi hyvä sanoa tämä, että "kulta, hormonit päin helvettiä ja toosa rikki, voidaanko olla ilman vähän aikaa?" Jatkuva ilkeys ja tunnetason vetäytyminen on törkeää käytöstä piste, oli hormoneja tai ei. Ei mieskään voi perustella väkivaltaa sillä että oli vähän liikaa testoa veressä... Aikuinen nainen ei ole mikään holhottava lapsi, joka voi heittäytyä uhmaikäisen tasolle ja vedota johonkin hormoneihin, samalla haukkuen miestään mieslapseksi. Tekopyhyyden huippu.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja syynnytys on isoja asioita naisen identiteetille, moni asia muuttuu kerralla. Tunteeko puoliso olevansa haluttu, rakastettu tai onnellinen kaikkien muutosten jälkeen?
Jos puoliso voi hyvin ei seksiä tarvitse vongata, kerjätä tai kiristää. Yritä keskittyä niihin asioihin, jotka parantavat parisuhdetta, ne voivat olla pieniä arkisia asioita, joilla osoitat välittämistä ja rakkautta. Lapsi vaati ensimmäisen vuoden aikana äidiltä kaiken, jos sinä "vaadit" seksiä ilman että puoliso on valmis, on tilanne hänelle kuormittava.
Tietysti voit nostaa kytkintä ja etsiä uuden ja muutaman vuoden päästä olla taas samassa tilanteessa.
Joku psykologi tai perheterapeutti on sanonut, että kun joku eroaa ja etsii nopeasti uuden puolison, niin siinä uudessa suhteessa alkaa jossain vaiheessa esiintyä samoja ongelmia kuin ensimmäisessäkin. Sen takia olisi hyvä yrittää saada alkuperäinen suhde tomimaan ja vähän ponnistella sen eteen.
"Ja todennäköisesti parisuhde elpyy ajan kanssa. Onhan kiva, kun on oma lapsi"
Tottakai se vauva on kiva. Iloinen tyttö, kasvattaa hampaita, kuolaa ja hymyilee. Ei ole edes ollut mikään koliikkitapaus ja nukkuu hyvät yöunet.
En olisi niin varma tuosta elpymisestä... mikä tahansa keskustelunavaus tai hipaisu johtaa vihamieliseen reaktioon. Tosiaan toin tänään hänen lempipaikastaan ruokaa, ei edes katsetta nostanut puhelimesta tai vaivautunut sanomaan että kiitos...
Ahdistavaa nukkua tuollaisen kanssa samassa sängyssä.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa on välillä tällaisia kausia. Se on luonnollista. Mitä jos yrittäisit ajatella asiaa vauvan kannalta? Ihmislapsi on syntyessään täysin avuton, kun esim. vastasyntynyt vasikka yrittää heti nousta jaloilleen ja hoipertelee emon luo saamaan ravintoa. Luonto on järjestänyt asian niin, että emo, ihmisen tapauksessa äiti, kiinnittyy alussa täysin lapseen ja hoivaa sitä. Olen varma, että ilman tätä ominaisuutta ihmiskunta olisi kadonnut maapallolta. Elinolot olivat niin vaaralliset ja epävarmat. Naisen hoivavietti ja äidinrooli auttoi pitämään jälkeläiset hengissä. Miehen tehtävä oli hankkia syötävää naiselleen ja suojella naista sekä lasta petoeläimiltä ja mahdollisilta vihollisilta. Myöhemmin tuli kuvaan maanviljely, joka vaati kovaa työpanosta mieheltä. Nykyään isän rooli on joskus hämärämpi, etenkin jos perheessä on työttömyyttä ja rahapulaa. Mutta silloin mies voi auttaa ja tukea vaimoa ja hoivata lasta. Siitä on myöhemmin iloa, kun myös isä on lapselle tärkeä ihminen. Ja todennäköisesti parisuhde elpyy ajan kanssa. Onhan kiva, kun on oma lapsi.