Lue keskustelun säännöt.
Puoliso muuttui lasten saannin myötä
11.02.2026 |
Ollaan asuttu 3 vuotta yhdessä, ja tehtiin ihan toivottu lapsi. Raskausaikana seksi alkoi tippua pois, ja synnytyksen jälkeen sitä ei ole ollut lainkaan. Vauva on nyt 8kk.
Muutenkin avopuolison asenne muuttui heti synnytyksen jälkeen paljon etäisemmäksi ja kylmäkiskoisemmaksi. Lapsi kyllä tuntuu kiinnostavan, mutta parisuhde ei. Hoidan kyllä vauvaa ja teen oman osani kotitöistä, mutta silti tuntuu kuin olisin vieraana omassa asunnossani.
Onko muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lusikat jakoon, vai muuttuuko tästä vielä? Muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kiinnostaako hänen vointinsa sinua muutoin kuin vain, että pystyykö harrastamaan seksiä?"
Ei. Ei kiinnosta kumpikaan noista pätkän vertaa.
No se voipi olla se syy siihen erkaantumiseen. Jos lähtötilanne on ollut tuo.
"Kysyin. Sanoi vaan että ei ole pitkään aikaan minua rakastanut. Totesin, että asia lienee suhteen jatkon kannalta harvinaisen selvä"
Tämän jälkeen lakkasi kiinnostamasta
Kiinnostiko tätä ennen? Siis muutoin kuin ajatuksena, että voiko harrastaa seksiä?
Lukemisen ymmärtäminen... "tämän j ä l k e e n lakkasi kiinnostamasta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, en ollut itse mitenkään hormonihullu, sekäisin, haluton, en ollut edes väsynyt. Vaikka olin 40-vuotias ja lapsi oli keskonen. Olin tyytyväinen ja iloinen päivästä toiseen. Onko naiset niin paljon muutuneet nykyään tai se pikemmin luonteesta kiinni.
Se on hyvä tekosyy, jonka varjolla voi purkaa pahaa oloaan muihin ja perustella oman luonteen heikkoutta, halujen puutetta jne...
En minä, mutta hormonit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kiinnostaako hänen vointinsa sinua muutoin kuin vain, että pystyykö harrastamaan seksiä?"
Ei. Ei kiinnosta kumpikaan noista pätkän vertaa.
No se voipi olla se syy siihen erkaantumiseen. Jos lähtötilanne on ollut tuo.
"Kysyin. Sanoi vaan että ei ole pitkään aikaan minua rakastanut. Totesin, että asia lienee suhteen jatkon kannalta harvinaisen selvä"
Tämän jälkeen lakkasi kiinnostamasta
Kiinnostiko tätä ennen? Siis muutoin kuin ajatuksena, että voiko harrastaa seksiä?
Lukemisen ymmärtäminen... "tämän j ä l k e e n lakkasi kiinnostamasta."
Niin. Ja minä kysyn, mikä tilanne oli ENNEN tuota. Kysyitkö silloin hänen voinnistaan?
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, en ollut itse mitenkään hormonihullu, sekäisin, haluton, en ollut edes väsynyt. Vaikka olin 40-vuotias ja lapsi oli keskonen. Olin tyytyväinen ja iloinen päivästä toiseen. Onko naiset niin paljon muutuneet nykyään tai se pikemmin luonteesta kiinni.
Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, en ollut itse mitenkään hormonihullu, sekäisin, haluton, en ollut edes väsynyt. Vaikka olin 40-vuotias ja lapsi oli keskonen. Olin tyytyväinen ja iloinen päivästä toiseen. Onko naiset niin paljon muutuneet nykyään tai se pikemmin luonteesta kiinni.
Keskonen, eli ilmeisesti vauvasi jäi sairaalaan keskoshoitoon vielä kotiutumisesi jälkeen.
Helppo siinä tosiaan on olla väsymättä, kun sen aikaa saatoit kotona nukkua täydet yöunet ja parantua rauhassa.
Se on vähän eri juttu, kun kotiudut vauvan kanssa, ja ne yöheräilyt alkavat ihan samantien, samalla kun keho yrittää toipua isosta työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni valittelee k-18 ongelmia. Minä sain äitiyspakkauksessa l i u k k a r i a, limakalvot kuivuvat jo raskauden myötä ja palautuivat vasta kun imetys loppui. Tuo voide muutti sek*in taas kivaksi.
Mulla ongelma oli imettäessä limakalvojen ohuus. Tuntui kuin olisi painettu tuntoherkkää aluetta suoraan luuta vasten. Eihän siitä mitään tullut. Liukkarikaan ei auta tuohon ongelmaan. Hormonit sain, mutta jouduin lopettamaan ne samantien sivuvaikutusten takia. Eli piti sitten odottaa, että alakerta muuttuu taas ns. normaaliksi. En muista, kauanko siinä meni, mutta ainakin lapsen ollessa puolivuotias tuo ongelma oli vielä päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollinen ratkaisu että mies saa luvan kanssa ulkoistaa seksielämänsä naisen haluttomuuden ajaksi. Ei ole mitään syytä pakottaa toinen pakkoselibaattiin oman haluttomuuden vuoksi pitkiksi ajoiksi
Silloin tulee ulkoistaneeksi itsensä lopulta siitä perheestään. Vauvaikäisen lapsen äitinä en ikinä antaisi moista anteeksi.
Niinpä. Jos haluttomuus johtuu siitä, ettei saa koskaan olla yksin, vaan ihan joka sekunti pitää olla hoivaamassa fyysisesti jotakuta toista, niin on puolisolta todella kylmää lähteä vieraisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kiinnittävät huomiota vain seksiin, mutta todellisuudessa AP-ta vaivaa läheisyyden puute. Hänkin haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja saada arvostusta ponnisteluistaan. Lapsen saaminen ei ole sairaus, että kaikki pitäisi pyöriä vain äitin ympärillä, sehän oli tietoinen päätös saada lapsia.
Siin molempien pitäisi tehdä kovasti töitä avioliiton eteen, koska lapsen onnellisuus riippuu suoraan siitä. Jos äiti ei pysty tai ei halua osallistua siihen, kärsii lapsi, koska se liitto kariutuu.
Yksi viisas nainen ja kuuluisa urheiljia sanoi, että aviloliitto tulee aina ensin ja vasta sitten lapset (hänellä on 3 lasta ja onnellinen aviloliitto).
Palstamiehille tuo "avioliitto tulee aina ensin" tarkoittaa, että miehen tulee ensin saada seksiä ja vasta sitten mietitään lapsenhoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies , joka itse sai ainoan lapsensa 23-vuotiaana ja erosi lapsen ollessa 3v, sanoi, että ihmiset eivät ymmärrä sitä, että kun pariskunnalle syntyy lapsi, niin se parisuhde täytyy käytännössä laittaa tauolle muutamaksi vuodeksi, kun kaikki energia menee siihen lapseen.
No ei tarvi. Tietenkin, jos ei pysty oleen lainkaan lapsesta erossa tai ei ole minkäänlaisia tukiverkkoja, ehkä sitten. Mutta mun tuntemat pariskunnat on kyllä käyneet kahdestaan treffeillä, vaikka on ollut vauva. Eli ovat priorisoineet myös parisuhdettaan. Toki sen eteen pitää tajuta nähdä jonkin verran vaivaa, ei se itsekseen tule.
Mihin vauva laitetaan siksi aikaa? Ei meillä ainakaan ollut mitään tukiverkkoja siellä, missä asuimme esikoisen vauva-aikana. Ihan älyvapaata olettaa, että tuosta vain löytyisi vauvalle hoitaja, jotta isä ja äiti voivat olla kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kiinnittävät huomiota vain seksiin, mutta todellisuudessa AP-ta vaivaa läheisyyden puute. Hänkin haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja saada arvostusta ponnisteluistaan. Lapsen saaminen ei ole sairaus, että kaikki pitäisi pyöriä vain äitin ympärillä, sehän oli tietoinen päätös saada lapsia.
Siin molempien pitäisi tehdä kovasti töitä avioliiton eteen, koska lapsen onnellisuus riippuu suoraan siitä. Jos äiti ei pysty tai ei halua osallistua siihen, kärsii lapsi, koska se liitto kariutuu.
Yksi viisas nainen ja kuuluisa urheiljia sanoi, että aviloliitto tulee aina ensin ja vasta sitten lapset (hänellä on 3 lasta ja onnellinen aviloliitto).
Palstamiehille tuo "avioliitto tulee aina ensin" tarkoittaa, että miehen tulee ensin saada seksiä ja vasta sitten mietitään lapsenhoito.
Siis naiset miettii lastenhoidon. Miehet ei sille uhraa ajatustakaan vaan olettavat, että lapselle löytyy hoitaja ilman mitään vaivannäköä. Se on joskus todella työlästä eikä aina onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, en ollut itse mitenkään hormonihullu, sekäisin, haluton, en ollut edes väsynyt. Vaikka olin 40-vuotias ja lapsi oli keskonen. Olin tyytyväinen ja iloinen päivästä toiseen. Onko naiset niin paljon muutuneet nykyään tai se pikemmin luonteesta kiinni.
Ei se ole luonteesta kiinni. Jokainen raskaus on erilainen. Myös jokainen nainen on erilainen - yhdellä raskaus on helppo läpihuutojuttu, toinen on kanttuvei pahojen oireiden takia. Siinä ei asenne auta, jos sattuu huono tuuri.
Tässä tapauksessa oli tehty sektio naiselle.