Puoliso muuttui lasten saannin myötä

Vauva-aikana tuli läheisyyskiintiö niin täyteen ettei hirveästi kiinnostanut halailla miestä. Halusin, että hän ottaa vauvan heti kun tulee töistä, koska olin niin kuormittunut ja tarvitsin hetken ihan fyysistä yksinoloa. Lapsen saaminen ei vaikuttanut kummankaan seksihaluihin mitenkään. Tässä voi olla naisten kohdalla eroja hormoneissa. Minua on seksi aina kiinnostanut. Mies kävi tosi paljon vauvan kanssa anoppilassa niin sain omaa aikaa riittävästi. Vanhempainvapaan puoliso aloitti kun lapsi oli n. 6kk ikäinen. En olisi jaksanut olla kotona yhtään pitempään. Mies taas olisi mieluusti ollut koti-isänä muutaman vuoden. Onko puolisollasi tarpeeksi omaa aikaa ilman sinua ja vauvaa? Minä ainakin tarvitsin erillisyyttä, että jaksoin puolison ja vauvan. Keskustelkaa asiasta rehellisesti ja avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Naisena ihmettelin kyllä jo raskaana olevien vertaisryhmässä joidenkin naisten asennetta, että raskaana ollessa saa kohdella puolisoa kuin pskaa, nostaa tahallaan kaikkea draamaa, kiukutella ja noin karrikoiden käyttäytyä raskauden varjolla törkeästi. 

Ei äitiys myöskään oman kokemukseni mukaan oikeuta moiseen. Huono käytös ja toisen huono kohtelu ei ole OK minkään hormonien varjolla. Ja suu pitää aikuisen saada auki, jos mieltä jokin kaivertaa, silloinkaan ei ole mitään oikeutta polkea toista mutaan. Mutta ehkä aloituksen nainen on joku psyko, jolla on ihan omat ongelmat. En ymmärrä miksi kukaan jäisi suhteeseen jossa toinen ei halua olla.

WT-porukat ajattelee kyllä just näin. Kerrankin on tavallaan lupa törkyillä ihan vapaasti.

Luonnollinen ratkaisu että mies saa luvan kanssa ulkoistaa seksielämänsä naisen haluttomuuden ajaksi. Ei ole mitään syytä pakottaa toinen pakkoselibaattiin oman haluttomuuden vuoksi pitkiksi ajoiksi 

Puolisosi voi olla masentunut. Kiireellinen/hätäsektio voi olla traumaattista ja sen käsittelyssä voi kestää pitkään. Onko puolisosi saanut mitään apua asian käsittelyyn neuvolasta? Hän ei välttämättä edes itse ymmärrä mistä on kysymys ja epämääräinen ahdistus kohdistuu sitten sinuun. Tuskin hänen tunteensa sinua kohtaan ovat kuitenkaan loppuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on vakavan keskustelun paikka. Ihan ystävällisessä hengessä voit muistutella sitä puolisoa että sinäkin olet vielä olemassa ja että myös parisuhde olisi hyvä olla olemassa sen vanhemmuuden lisäksi. Ja että se on tärkeää myös lapsen kannalta että parisuhteenne on kunnossa.

Jos tämä ei herätä mitään ajatuksia niin voit kertoa että nykymenolla parisuhteenne ei vain mitenkään tule kestämään pidemmällä tähtäimellä ja että hän saa ihan vapaasti valita että haluaako tehdä asialle jotain vai ei. Mutta että ero ei sitten voi hänelle tulle yllätyksenä.

No jos mun lasten isä olisi esikoisen vauvavuonna sanonut ettei "parisuhteemme tule nykymenolla kestämään", olisi saanut lähteä ihan itse. Vähän kunnioitusta, vaimo on muutakin kuin reikä ja jokainen mies pystyy hoitelemaan itsensä tai ainakin ottamaan asian kauniisti puheeksi, ei tuolla sanelutyylillä, kun

Tämä, tässä on kaikki. Aivan kaikki. Lapsen saaminen muuttaa kaiken ja niele se. Paluuta ei ole. Nainen on nyt enemmän mitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Luonnollinen ratkaisu että mies saa luvan kanssa ulkoistaa seksielämänsä naisen haluttomuuden ajaksi. Ei ole mitään syytä pakottaa toinen pakkoselibaattiin oman haluttomuuden vuoksi pitkiksi ajoiksi 

 

Runkkaa, se ei ole selibaatti 

Vierailija kirjoitti:

Luonnollinen ratkaisu että mies saa luvan kanssa ulkoistaa seksielämänsä naisen haluttomuuden ajaksi. Ei ole mitään syytä pakottaa toinen pakkoselibaattiin oman haluttomuuden vuoksi pitkiksi ajoiksi 

 

Eikö miehen kädet toimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutustu siihen mitä kaikkea raskaus, synnytys ja imetys tekee naiselle. Aikaa sulla ainakin on"

 

Ai että pitää vaan hyväksyä, että olen kotonani lähtökohtaisesti persona non grata? Ei kiitos :D

Miksi olisit? Nainen on juuri synnyttänyt teille lapsen, ja nyt se lapsi on teidän vastuulla. On ihan normaalia, että ensimmäiset vuodet menee niin, että parisuhde on taka-alalla. 

 

Tiedän perheitä, joissa on ihan toimiva parisuhde ja seksielämä, vaikka olisi useita lapsia. Meillä on YKSI lapsi. On eri asia, jos koko ajan ei ole säkenöivää romantiikkaa, mutta jos läheisyyttä ei ole ollenkaan, puoliso kommentoi että olen ällöttävä ja arkisten kommenttien ohella ainoastaan tiuskii ja sättii...

Niin kauanko tätä pitäisi katsella? Kynnysmatoksi en rupea, enkä suostu e

Niin, synnytys vaikuttaa väliaikaisesti äitiin huomattavasti syvemmin kuin isään siksi neuvotaan laittamaan jäitä hattuun, se sama nainen saattaa hyvinkin palautua entiselleen eikä oikeasti inhoakaan sua vaikka lähentelysi tällä hetkellä saakin karvat pystyyn. Jos naisystävä muuten vain alkaa kylmäksi ja haukkuu inhottavaksi niin se on sitten eri asia eikä eroaminen ole niin typerä vaihtoehto kuin vasta esikoisensa synnyttäneen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Luonnollinen ratkaisu että mies saa luvan kanssa ulkoistaa seksielämänsä naisen haluttomuuden ajaksi. Ei ole mitään syytä pakottaa toinen pakkoselibaattiin oman haluttomuuden vuoksi pitkiksi ajoiksi 

 

Ookei. Saanko minäkin sitten lähteä vieraisiin, kun miehellä ei iän myötä enää ota eteen?

Hormonit ja väsymys. Itselläni oli lasten saannin jälkeen pitkä vaihe, että seksi ei tullut mieleenkään. Pidin miestä rasittavana vonkaajana. Mies luuli, että on joku suurempikin ongelma. Ei ollut, seksi ei vaan tullut mieleenkään.

Vaihe meni ohi. Lepo on tärkeää ja se, että pääsee välillä irti lapsista. Mikään 15 minuutin tauko päivässä ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, mutta näistä viesteistä käy selvästi ilmi, että miehen aloitukseen suhtaudutaan paljon torjuvammin kuin naisen vastaavaan aloitukseen. Jos nainen kertoisi, miten hän on lapsen saannin jälkeen saanut osakseen vain rumaa puhetta, pilkkaa ja vähättelyä sekä myös fyysistä torjumista, kyllä nainen saisi myötätuntoa ja miestä syyllistettäisiin. Tuntuu siltä kuin täällä lähtökohtaisesti ajateltaisiin, että parisuhdeongelmat ovat aina miehen syytä. 

Voisiko asia johtua biologisista seikoista, että nainen on juuri SYNNYTTÄNYT kun mies ei todellakaan ole?

Vierailija kirjoitti:

Naisena ihmettelin kyllä jo raskaana olevien vertaisryhmässä joidenkin naisten asennetta, että raskaana ollessa saa kohdella puolisoa kuin pskaa, nostaa tahallaan kaikkea draamaa, kiukutella ja noin karrikoiden käyttäytyä raskauden varjolla törkeästi. 

Ei äitiys myöskään oman kokemukseni mukaan oikeuta moiseen. Huono käytös ja toisen huono kohtelu ei ole OK minkään hormonien varjolla. Ja suu pitää aikuisen saada auki, jos mieltä jokin kaivertaa, silloinkaan ei ole mitään oikeutta polkea toista mutaan. Mutta ehkä aloituksen nainen on joku psyko, jolla on ihan omat ongelmat. En ymmärrä miksi kukaan jäisi suhteeseen jossa toinen ei halua olla.

No tämä!

Mutta ilmeisesti olen mieslapsi kun en niele kaikkea paskaa parisuhteessa mukisematta...

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hormonit ja väsymys. Itselläni oli lasten saannin jälkeen pitkä vaihe, että seksi ei tullut mieleenkään. Pidin miestä rasittavana vonkaajana. Mies luuli, että on joku suurempikin ongelma. Ei ollut, seksi ei vaan tullut mieleenkään.

 

Vaihe meni ohi. Lepo on tärkeää ja se, että pääsee välillä irti lapsista. Mikään 15 minuutin tauko päivässä ei riitä.

Montako vuotta meni?

Vierailija kirjoitti:

Monelle miehelle on vaikeaa ymmärtää miten paljon synnytys voi muuttaa naista. Minulla oli repeämä, ja minua oli ronkittu alapäästä kuin jotain eläintä raskauksen ja synnytyksen aikana. Siihen lisäksi alapää oli puutunut ja kipeä, puhumattakaan rinnoista. En voinut mitään sille, että seksihalut katosivat kuin tuhka tuuleen. Noh, onneksi mies ymmärsi asian. 

Onko teillä vieläkään seksiä?

"No ihan tämä koko aloitus on erittäin epäkypsän henkilön tuotoksia. Et kykene lainkaan asettumaan puolison asemaan. Sellainen on mieslapsi"

En kykenekään. Ei tulisi mieleenkään kohdella puolisoa tai oikein ketään kuten hän tällä hetkellä kohtelee minua. Vertautuu erääseen ilkeään esihenkilöön nuoruuden kesätyöpaikassa, eikä rakastavaan puolisoon.

Näköjään se ero on paras vaihtoehto, olkoon sitten ilkeä ihan itsekseen.

Täälläkin kassit täynnä kun vaimo ei enää anna. Eilen viimeksi puristelin tisseistä ja kouraisin haaroista ja ehdotin että jos tehtäisiin seksuaalisia juttuja yhdessä, mutta ei! Ei vaan halua minua enää. Surullista kun elämää vielä noin puolet jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi voi olla masentunut. Kiireellinen/hätäsektio voi olla traumaattista ja sen käsittelyssä voi kestää pitkään. Onko puolisosi saanut mitään apua asian käsittelyyn neuvolasta? Hän ei välttämättä edes itse ymmärrä mistä on kysymys ja epämääräinen ahdistus kohdistuu sitten sinuun. Tuskin hänen tunteensa sinua kohtaan ovat kuitenkaan loppuneet.

Olen tätäkin kysynyt, mutta ei kuulemma ole masentunut. En oikein voi aikuista pakottaakaan lääkäriin.

Tunteet eivät varmaan ole loppuneet, ainoastaan ne positiiviset tunteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormonit ja väsymys. Itselläni oli lasten saannin jälkeen pitkä vaihe, että seksi ei tullut mieleenkään. Pidin miestä rasittavana vonkaajana. Mies luuli, että on joku suurempikin ongelma. Ei ollut, seksi ei vaan tullut mieleenkään.

 

Vaihe meni ohi. Lepo on tärkeää ja se, että pääsee välillä irti lapsista. Mikään 15 minuutin tauko päivässä ei riitä.

 

Montako vuotta meni?

Parikymmentä 

Vierailija kirjoitti:

Luonnollinen ratkaisu että mies saa luvan kanssa ulkoistaa seksielämänsä naisen haluttomuuden ajaksi. Ei ole mitään syytä pakottaa toinen pakkoselibaattiin oman haluttomuuden vuoksi pitkiksi ajoiksi 

 

Silloin tulee ulkoistaneeksi itsensä lopulta siitä perheestään. Vauvaikäisen lapsen äitinä en ikinä antaisi moista anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormonit ja väsymys. Itselläni oli lasten saannin jälkeen pitkä vaihe, että seksi ei tullut mieleenkään. Pidin miestä rasittavana vonkaajana. Mies luuli, että on joku suurempikin ongelma. Ei ollut, seksi ei vaan tullut mieleenkään.

 

Vaihe meni ohi. Lepo on tärkeää ja se, että pääsee välillä irti lapsista. Mikään 15 minuutin tauko päivässä ei riitä.

 

Montako vuotta meni?

Eri, mutta minulla meni kaksi ja puoli vuotta.