Lue keskustelun säännöt.
Puoliso muuttui lasten saannin myötä
11.02.2026 |
Ollaan asuttu 3 vuotta yhdessä, ja tehtiin ihan toivottu lapsi. Raskausaikana seksi alkoi tippua pois, ja synnytyksen jälkeen sitä ei ole ollut lainkaan. Vauva on nyt 8kk.
Muutenkin avopuolison asenne muuttui heti synnytyksen jälkeen paljon etäisemmäksi ja kylmäkiskoisemmaksi. Lapsi kyllä tuntuu kiinnostavan, mutta parisuhde ei. Hoidan kyllä vauvaa ja teen oman osani kotitöistä, mutta silti tuntuu kuin olisin vieraana omassa asunnossani.
Onko muuta vaihtoehtoa kuin laittaa lusikat jakoon, vai muuttuuko tästä vielä? Muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (292)
Siis nyt oikeasti naiset. Kaksi asiaa.
OK: olla synnytyksen jälkeen fyysisesti rikki, sanoa puolisolle ettei k-18 toistaiseksi käy, olla väsynyt ja hormoneista sekaisin, keskittyä lapseen ja asettaa puolisolle vaatimuksia kotitalouden osalta, tinkiä parisuhteen yhteisestä ajasta vauvavuoden ajan.
EI OK: oikeuttaa itselleen toisen lyttääminen hormoneilla/synnytysvaurioilla, haukkua puolisoa, jättää kumppani täysin huomiotta, menettää käytöstavat.
Kyllä aikuisen pitää pystyä ensinnäkin määrittämään ja toiseksi puhumaan omista tarpeista ja tehdä ne toiselle selväksi. On täysin itsepetosta kuvitella, että raskauden tai äitiyden varjolla voisi kohdella omaa puolisoa miten tahansa. Ette varmasti hyväksyisi sellaista omallekaan kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on JO kahdeksan kuukauden ikäinen?!? Sehän on vasta vauva, täysin avuton ja riippuvainen vanhemmistaan. Ei puhu, ei kävele, mutta sinä olet valmis hylkäämään oman lapsesi, koska et pääse panemaan niin kuin ennen.
No se Ap:n vaimohan tuossa on jo hyljännyt miehensä ja vaimo on aiheuttanut tuon tilanteen että miehen (Ap:n) on pakko lähteä matkoihinsa kun vaimo on vätys ja epänainen.
Ei Ap ole "valmis hylkäämään" ketään eikä etenkään lastaan, mutta minkäs teet / hän tekee kun vaimo on osoittautunut nollaksi.
Kyllä seksiin aina pitää olla aikaa ja voimia, ja terveellä sekä hyvällä ihmisellä onkin: sekä miehellä että naisella.
Tuo tilanne on ihan yksinomaan sen vaimon aiheuttama, mutta te palstan perinpohjin uupuneet ja miesvihaiset eff-makot onnistutte tuonkin oksentamaan miehen niskaan.
Unski - Rakkaus- ja parisuhdekonmpslutti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu. Kysy, mikä puolisoasi vaivaa.
Kysyin. Sanoi vaan että ei ole pitkään aikaan minua rakastanut. Totesin, että asia lienee suhteen jatkon kannalta harvinaisen selvä.
En tiedä, miksi ei aikaisemmin ole saanut asiaa suustaan. Piti varmaan keskittyä ollemaam v-mäinen
Onneksi asutaan vuokralla. Laitoin jo eilen kämppiä hakuun, toivottavasti olen jo ensi viikolla uudessa osoitteessa. Viikonlopuksi pääsen kaverille majailemaan.
Voi miten surullinen lopputulos. Tuota en kyllä henkilökohtaisesti usko ettei ole rakastanut sinua pitkään aikaan. Kuulostaa enemmän masennukselta. Se ei käytöstä oikeuta eikä sinulle ole mitään velvollisuutta siihen jäädä, mutten pidä poissuljettuna etteikö joskus myöhemmin haluaisi palata yhteen kun vointinsa on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellasta se on parisuhde loppuu lapsen saantiin. Itse maksat kaikki laskut ja sitten alkaa vielä valitus ettet osallistu lapsen hoitoon vaikka äippä omii lapsen itselleen. Päivähoitomaksut tulee iskälle ja äippä saa lapsilisät siinä sitä tasa arvoa. Odotin kolme vuotta ja sitte alko jo niin pakottaa että pakko hommata muualta seksiä ja nauttia kun vielä muna toimii.
Ilmeisesti hyödyit lapsesi äidistä jollain tapaa, koska muutenhan sinä olisit eronnut jo ennen kuin lähdet muualle munasi toimivuutta testaamaan. Eronneenahan sinun ei tarvitse maksaa kuin elatusmaksut, ja oman elinkustannuksesi.
Niin tai sitten vaan haluan kantaa vastuun kun on lapsia tehty. Ero ei voi olla myöskään vaikuttamatta lapsiin enkä sitä halua. Vaimo se tässä taloudellisen hyödyn saa ja ulkopuolinen hoitaa nykyään aviovelvollisuudet seksin osalta.
Kummallista, en ollut itse mitenkään hormonihullu, sekäisin, haluton, en ollut edes väsynyt. Vaikka olin 40-vuotias ja lapsi oli keskonen. Olin tyytyväinen ja iloinen päivästä toiseen. Onko naiset niin paljon muutuneet nykyään tai se pikemmin luonteesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kiinnostaako hänen vointinsa sinua muutoin kuin vain, että pystyykö harrastamaan seksiä?"
Ei. Ei kiinnosta kumpikaan noista pätkän vertaa.
No se voipi olla se syy siihen erkaantumiseen. Jos lähtötilanne on ollut tuo.
"Kysyin. Sanoi vaan että ei ole pitkään aikaan minua rakastanut. Totesin, että asia lienee suhteen jatkon kannalta harvinaisen selvä"
Tämän jälkeen lakkasi kiinnostamasta
Kiinnostiko tätä ennen? Siis muutoin kuin ajatuksena, että voiko harrastaa seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vittuilua ja valittamista, mutta kyllä, miehen kuuluu palvella synnyttänyttä ja imettävää lapsensa äitiä eikä vaatia seksiä tai huomiota ainakin jonkin aikaa. Pikkuvauvan äidillä on aika lailla tekemistä ihan siinä synnytyksestä toipumisessa ja vauvan hoidossa.
Jep, juuri siksi kannattaa ulkoistaa miehen seksielämä väliaikaisesti ja näin hänen ei tarvitse vaatia seksiä omalta puolisoltaan.
Kunhan ottaa tuon järjestelyn puheeksi hyvissä ajoin, niin pariskuntahan voi tosiaan yhdessä päättää mikä on ok.
Minulle tuo olisi selkeä ero, eikä mitään ajatustakaan mihinkään perhe-esittämiseen. Mutta jollekin muulle voi toki olla ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, en ollut itse mitenkään hormonihullu, sekäisin, haluton, en ollut edes väsynyt. Vaikka olin 40-vuotias ja lapsi oli keskonen. Olin tyytyväinen ja iloinen päivästä toiseen. Onko naiset niin paljon muutuneet nykyään tai se pikemmin luonteesta kiinni.
Hormonit on yksilöllisiä ja luonteita erilaisia. Meilläkin meni ihan hyvin esikoisen vauvavuosi, mitä nyt vaimolla vähän seksihalut vähissä imetyksen takia. Palstalla tuppavat painottumaan negatiiviset kokemukset ja luonnevikaiset mt-tapaukset. Ap:ta ei kyllä käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis nyt oikeasti naiset. Kaksi asiaa.
OK: olla synnytyksen jälkeen fyysisesti rikki, sanoa puolisolle ettei k-18 toistaiseksi käy, olla väsynyt ja hormoneista sekaisin, keskittyä lapseen ja asettaa puolisolle vaatimuksia kotitalouden osalta, tinkiä parisuhteen yhteisestä ajasta vauvavuoden ajan.
EI OK: oikeuttaa itselleen toisen lyttääminen hormoneilla/synnytysvaurioilla, haukkua puolisoa, jättää kumppani täysin huomiotta, menettää käytöstavat.
Kyllä aikuisen pitää pystyä ensinnäkin määrittämään ja toiseksi puhumaan omista tarpeista ja tehdä ne toiselle selväksi. On täysin itsepetosta kuvitella, että raskauden tai äitiyden varjolla voisi kohdella omaa puolisoa miten tahansa. Ette varmasti hyväksyisi sellaista omallekaan kohdalle.
Näinhän asian luulisi olevan kenen tahansa aikuisen kohdalla, mutta täällä tuntuu olevan tärkeämpää kertoa kuinka miehet ovat sikoja ja mieslapsia, ja joutuvat helvettiin r aiskattaviksi, koska kehtasivat siittää lapsen...
Perus vauva.fi meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu. Kysy, mikä puolisoasi vaivaa.
Olisko äitiys?
Vierailija kirjoitti:
Ihan tyypillinen ja normaali tilanne nykyaikana. Nainen sai sinulta sen lapsen mitä halusi ja nyt sinä muutuit "turhaksi" maksajaksi josta ei enää välitetä tippaakaan. Mies on naiselle arvostettava vain siihen asti kun nainen saa mieheltä mitä nainen haluaa niin vasta sen jälkeen nainen paljastaa todellisen luonteen ja näyttää mitä todellisuudessa sinusta ajattelee
Hohhoijaa. Monet nykymiehet on aivan i diootteja. Elämä pyörii vaan oma mulkun ympärillä ja oletetaan ettei lapsi muuta elämää millään tavalla. Vaimo on juuri läpikäynyt raskauden, synnytyksen ja hirveät hormonimyrskyt ja ukko vaan kitisee kun ei saa reikää entiseen malliin ja vaimon huomio ja lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, en ollut itse mitenkään hormonihullu, sekäisin, haluton, en ollut edes väsynyt. Vaikka olin 40-vuotias ja lapsi oli keskonen. Olin tyytyväinen ja iloinen päivästä toiseen. Onko naiset niin paljon muutuneet nykyään tai se pikemmin luonteesta kiinni.
Ei kumpikaan. Aina on ollut ihmisiä, jotka on sairastuneet raskauden jälkeiseen masennukseen. Se on raskauskomplikaatio siinä missä vaikka vaikea pahoinvointi. Sekään ei iske kaikille, eikä ole luonteesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan vonkaa tai painosta. Siten ainakin ajat halujen palautumisen kauemmas. Jos nainen ei muuten ole muuttunut, esim. masentunut, ja etenkin jos imettää, veikkaan ihan vaan hormoneja.
Uusi tilanne voi tuottaa joillekin naisille vaikeuksia yhdistää äitiys ja seksuaalisuus. Voi olla myös läheisyyskiintiö niin täynnä vauvasta, että miehen läheisyysvaateet, etenkin vonkaustyyliset, tuntuvat ahdistavilta ja kuormittavilta.
Ratkaisu: asiallinen keskustelu asiasta ja ennen kaikkea lopettaa kaikki painostus ja syyllistäminen seksittömyydestä, jos sellaista on, ja alatte rakentavasti miettiä, miten seksielämä saadaan palautettua molempia tyydyttävällä tavalla. Tsemppiä!
Suhtautuu kaikkeen keskusteluun välinpitämättömästi. Kuten sanoin, on muuttunut todella kylmäkiskoiseksi muutenkin, seksi on ainoastaan yksi osa-alue. Enkä
"selkeästi oma show menossa lapsen kanssa"
Voi luoja teitä miehiä. Ymmärrätkö ollenkaan, että luonto varmistaa lajin säilymisen ja siksi nainen on vauvassa kiinni alkuun ja muu elämä jää vähäksi aikaa tauolle. Jos nainen on heti saman tien laittamassa uutta elämää alulle (sitähän se seksi ennen vanhaan tiesi, kun ei ehkäisyä ollut) jo olemassa olevan vauvan eloon jääminen heikentyi.
Ja muutenkin, luonto on varmistanut, että vauva saa kaiken tarvitsemansa huomion ja homion ja naisen hormonit tukee tätä käytöstä.
Ole onnellinen, että vaimosi ottaa täyden vastuun lapsestanne ja siinä ei sitten aina yhden ihmisen aika muuhun riitä. Miehet jos olisi vastasyntyneestä vastuussa niin ei niistä moni taitaisi eloon jäädä, kun miehelle kaikki muu pakkaa olemaan tärkeämpää, kuin se lapsi.
Mutta olen myös varma, että olet provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nyt oikeasti naiset. Kaksi asiaa.
OK: olla synnytyksen jälkeen fyysisesti rikki, sanoa puolisolle ettei k-18 toistaiseksi käy, olla väsynyt ja hormoneista sekaisin, keskittyä lapseen ja asettaa puolisolle vaatimuksia kotitalouden osalta, tinkiä parisuhteen yhteisestä ajasta vauvavuoden ajan.
EI OK: oikeuttaa itselleen toisen lyttääminen hormoneilla/synnytysvaurioilla, haukkua puolisoa, jättää kumppani täysin huomiotta, menettää käytöstavat.
Kyllä aikuisen pitää pystyä ensinnäkin määrittämään ja toiseksi puhumaan omista tarpeista ja tehdä ne toiselle selväksi. On täysin itsepetosta kuvitella, että raskauden tai äitiyden varjolla voisi kohdella omaa puolisoa miten tahansa. Ette varmasti hyväksyisi sellaista omallekaan kohdalle.
Ei vaan jaksa miesvauvan jank*kaamista ja huo*miohuo*rausta, kun on se oikeakin vauva tarvitsee sitä huomiota.
Ja kyllä se ei enää sinuakaan naurata, kun olet vaikka sen 6kk nukkunut pari tuntia yössä. Kuten varmasti tiedän ihmisen valvottaminen kohtuuttomia aikoja on oiva kidu*tuskeino. Se saa ihmisen tunnustamaan senkin mitä ei ole tehnyt, kunhan vain saisi nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa vielä koira, niin tiput arvojärjestyksessä taas yhden pykälän.
Ja kissa lisäksi, niin sitten voikin laittaa kolme kuppia lattialle.
Aika hurja veto naiselta ilmottaa tässä vaiheessa, ettei rakastakaan ap:ta. Ilmeisesti on siis käyttäytynyt veemäisesti, että ap lähtisi.
Mulla on naisena ollut vähän saman tyyppinen kokemus. "Sori, olisi kai pitänyt sanoa aiemmin". No juu olishan se ollu ihan kiva, etten olisi tuhlannut vuosia elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Aika hurja veto naiselta ilmottaa tässä vaiheessa, ettei rakastakaan ap:ta. Ilmeisesti on siis käyttäytynyt veemäisesti, että ap lähtisi.
Mulla on naisena ollut vähän saman tyyppinen kokemus. "Sori, olisi kai pitänyt sanoa aiemmin". No juu olishan se ollu ihan kiva, etten olisi tuhlannut vuosia elämästäni.
Miesvauvalle ihan oikeutettua toimintaa. Ettekö tajua, että se lapsi tulee ensin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollinen ratkaisu että mies saa luvan kanssa ulkoistaa seksielämänsä naisen haluttomuuden ajaksi. Ei ole mitään syytä pakottaa toinen pakkoselibaattiin oman haluttomuuden vuoksi pitkiksi ajoiksi
Silloin tulee ulkoistaneeksi itsensä lopulta siitä perheestään. Vauvaikäisen lapsen äitinä en ikinä antaisi moista anteeksi.
Aivan eli olet itsekäs ihminen joka haluaa ankeuttaa tahallaan kumppanin elämää pakottamalla hänet pakkoselibaattin. No, ei ole ihme että miksi prostituoitujen ykkösasiakasryhmä ovat perheelliset keski-ikäiset miehet. Asioiminen on helppoa ja he eivät soittele perään. Mies saa seksiä ja kotona oleva seksuaalisesti haluton frigidi saa olla haluamassaan rauhassa ilman seksiä. Varsin loistava järjestely 😊
Niin, se mies on aivan kykenevä hakemaan eron jos perhe-elämä ei enää maistu. Joskus mies voisi ajatella sitäkin, millaisia uhrauksia nainen tekee fyysisesti, jotta mies saa lapsia. Siinä ei muutaman kuukauden pilluttomuus tunnu missään. Vauva vaatii äidiltään niin paljon fyysisesti, että en yhtään ihmettele etteu yksi läheisyyttä vonkuva miesvauva jaksa kiinnostaa, kun kroppa on jo muutenkin ollut jonkun muun hyötykäytössä jo kauan. Keskittykää hoitamaan oma vastuunne siitä lspsestanne ja lapsenne pääasiallisesta hoitajasta. Se on paras keino joskus saada sitä pesääkin. Nainen haluaa miestä jota voi kunnioittaa.
Lapsi ja synnytys kirjaimellisesti tuusaavat naisen sukuelimet ja mies joka on tämän väkivallan päätteeksi vielä käyttämässä näitä pahoinpideltyjä elimiä omina masturbaatiovälineinään ansaitsee paikana alimmassa helvetissä perkeleen perse r aiskattavana. Nautinnollisia hetkiä
T siitos hullu!