Tulisiko sinusta perheillä olla oikeus pitää lasta päiväkodissa päivittäin 10 tuntia vaikka vanhemmat ovat kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus on palvelu lapselle, ei perheelle. Enää sitä ei saa siksi ajaksi, kun itse on töissä, vaan varhaiskasvatusaika määräytyy päiväkodin oman rytmin mukaan. Meillä tarve olisi klo 5.30 - 11.30, mutta tällaista aikaa ei kyetä tarjoamaan, joten lapsi on varhaiskasvatuksessa klo 7.00 -17.00, isoäiti vie ja hakee hänet.

 

Höpö höpö, ettei tuollaista aikaa saisi. Jos teillä on molemmilla vuorotyö (tai jos olet yksinhuoltaja), niin teillä on oikeus saada paikka vuorohoidosta. Ja ihan tavallisestakin päiväkodista saa lapsensa hakea klo 11.30 vaikka joka päivä. 

Ei, tuollaista aikaa ei saa ellei lasta vie jo illalla vuoropäiväkotiin. MIkä olisi tarpeetonta, koska olemme illan ja yön kotona. Päiväkotiin on matkaa 20 km eikä ole mitään järkeä lähteä häntä hakemaan, kun isoäiti on töissä melkein vieressä ja tuo lapset kotiin palatessaan töistä. Näin me voimme tehdä töitä koko päivän, vaikka se akuutti työaika on aamulla.

Olen syntynyt 80-luvun lopulla ja minun ikäluokkani sai aikaan Pisa-huipputulokset. Ei lapsia ollut kotihoidossa juurikaan enempää kuin nykyäänkään. Tosin perhepäivähoitajia oli huomattavasti enemmän. Enpä usko, että kotihoidolla oli suurta merkitystä. Oltiin ehkä vain ensimmäinen sukupolvi, joiden vanhemmatkin olivat keskimäärin ihan koulutettuja.

Olen itse saanut lapsia hieman ennen ja jälkeen koronan. Ennen koronaa oli kaikkia kivoja palveluita, avoimia päiväkoteja, perhekerhoja ja kirjaston satuhetkiä. Niissä ei kyllä syntynyt samaa yhteisöllisyyttä kuin päiväkodissa, kun niissä ei käyty säännöllisesti. Koronan aikaan nuo kaikki menivät kiinni ja toiminta ei ole palautunut samalle tasolle. Nykyään kaikki on keskitetty ja automatkan päässä. Todennäköisyys sille, että tapaisi jonkun edes samalta postinumeroalueelta on aika pieni. Tosi yksinäistä puurtamista olla lasten kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus ja osa lapsen koulutuspolkua siinä missä esi- ja alkuopetuskin. Mitä enemmän aikaa lapsi viettää varhaiskasvatusyksikössä niin sitä paremmin varhaiskasvatussuunnitelmien tavoitteet toteutuvat hänen kohdallaan. 

Kattava varhaiskasvatus parantaa tutkimusten mukaan lapsen tulevaa koulumenestystä, ehkäisee syrjäytymistä ja tietysti kaikin tavoin parantaa lapsen taitotasoa tunnetaitojen, kaveritaitojen, motoristen taitojen jne. osalta.

T: vakaope

Tätä ei ole kyllä koulutettu vakaope kirjoittanut. Aivan järjetön väite tuo mitä enemmän aikaa lapsi viettää

T. vakaope 23,5 vuoden kokemuksella

Kyllä subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut minun perheelle hyvä juttu. Olin toisen vauvan teon jälkeen uupunut ja masentunut ja oli hyvä että isomman sisaruksen sai kärrätä päiväkotiin niin minä sain nukkua kotona päiväunia (sen verran mitä nyt vauva antoi nukkua) ja vanhempi lapsi sai virikkeitä eikä tarvinnut olla väsyneen masisäidin kanssa tylsistymässä. (Ja ex-mieheni oli peliriippuvainen vätys, ei sekään lapsen kanssa voinut edes ulkoilla ja kaikki lapsenhoito kaatui minun niskaan).

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaiset lapset eivät kaipaisi ikäistensä seuraa, sosiaalisia taitoja, ryhmätyöskentelyä jne. vaan heidät pitäisi teljätä neljän seinän sisälle vanhemman seuraan, pois ihmisten ilmoita. Ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä, terveydestä tai myöhemmin koulumenestyksessä?

 

Muualla maailmassa lapset aloittavat pakollisen koulun jo 3-4v iässä. Esim. Ranskassa pakollinen varhaiskasvatus 2v ja pakollinen peruskoulu 3v ja jos vanhemmat eivät tähän suostu, se on lapsen huostaanoton peruste . 

 

Suomessa moni lapsi vierastaa ja pelkää ihmisiä, eivätkä uskalla sanoa sanaakaan vieraalle ja muutenkin opitaan myöhään puhumaan ja sosiaaliset taidot olemattomat. 

Sinun pitäisi opetella käyttämään verbejä.

Ehkä olisi parempi olla tekemättä niitä lapsia, jos ei niitä jaksa hoitaa.  Ei sitten noin tyhmät ja laiskat geenit periytyisi. Ei meillä niin kova lapsipula ole.

Joku voi tehdä töitä kotona tai haluaa lepoaikaa? Mutta aktiivinen äiti tai isä ei varmaan pahastu jos lapsi on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut minun perheelle hyvä juttu. Olin toisen vauvan teon jälkeen uupunut ja masentunut ja oli hyvä että isomman sisaruksen sai kärrätä päiväkotiin niin minä sain nukkua kotona päiväunia (sen verran mitä nyt vauva antoi nukkua) ja vanhempi lapsi sai virikkeitä eikä tarvinnut olla väsyneen masisäidin kanssa tylsistymässä. (Ja ex-mieheni oli peliriippuvainen vätys, ei sekään lapsen kanssa voinut edes ulkoilla ja kaikki lapsenhoito kaatui minun niskaan).

Ei pieni lapsi kaipaa mitään ihmeellisiä virikkeitä. Ihan kotona olo riittää, ja kävelylenkki puistoon. Jos lapsi tylsistyy oman äitinsä kanssa ja pitää siksi erottaa äidistään, ehkä siinä on perheessä muutakin ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Joku voi tehdä töitä kotona tai haluaa lepoaikaa? Mutta aktiivinen äiti tai isä ei varmaan pahastu jos lapsi on kotona.

Halua lepoaikaa? Omasta lapsestaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvun lopulla ja minun ikäluokkani sai aikaan Pisa-huipputulokset. Ei lapsia ollut kotihoidossa juurikaan enempää kuin nykyäänkään. Tosin perhepäivähoitajia oli huomattavasti enemmän. Enpä usko, että kotihoidolla oli suurta merkitystä. Oltiin ehkä vain ensimmäinen sukupolvi, joiden vanhemmatkin olivat keskimäärin ihan koulutettuja.

 

Olen itse saanut lapsia hieman ennen ja jälkeen koronan. Ennen koronaa oli kaikkia kivoja palveluita, avoimia päiväkoteja, perhekerhoja ja kirjaston satuhetkiä. Niissä ei kyllä syntynyt samaa yhteisöllisyyttä kuin päiväkodissa, kun niissä ei käyty säännöllisesti. Koronan aikaan nuo kaikki menivät kiinni ja toiminta ei ole palautunut samalle tasolle. Nykyään kaikki on keskitetty ja automatkan päässä. Todennäköisyys sille, että tapaisi jonkun edes samalta postinumeroalueelta on aika pieni. Tosi yksinäistä puurtamista olla lasten kanssa kotona.

Oman kokemuksesi mukaan varmaan tuntuu tylyltä, kun kaikki loppui. Olen saanut omat lapseni 04, 06 ja 11. Ei kenenkään heistä kohdalla ollut pienellä paikkakunnalla mitään noista. Silloin myös kaikki oli automatkan päässä. Mutta jopa silloin oli netti, ja sitä kautta tutustuin ihmisiin. Mun yksikään lapsi ei ole ollut "virikehoidossa". Jokainen hetki mitä olivat oli silloin kun olin töissä tai koulussa tunnilla. Aina hain heti, kun koulu loppui, tai vein aamulla myöhemmin. Ei tullut mieleen miettiä, että veisin vaikka jonkun aamupalan takia aiemmin, tai vaikka hoitoaika oli ilmoitettu klo.16 ja pääsinkin lähtemään aiemmin, niin toki heti menin ekana päiväkodin kautta ja hain lapset. Ei silloin tullut edes mieleen, että kävisin edes kaupassa. Kyllä mun mielestä tämä nykyinen kulttuuri, että uskotaan niiden laitosten valmistavan pientä(!) lasta johonkin, on ihan väärä. Nykyään tärkeintä on muutenkin oppia, että muutoksia tulee. Ryhmäytyä ehtii, ja kotonakin voi solmia ystävyyssuhteita ja oppia kaikkia taitoja. Siis lapsi on ihan pieni vielä, kun eskari alkaa. Miksi silloin jo pitäisi olla rutiineihin valmis?! Aikaisia herätyksiä ja kaikkea muuta tulee niin, että niihin ihan varmasti jokainen tottuu. Pikkulapsiaika on lyhyt ja arvokas olla kotona rauhassa, jos vain mahdollista on. Kaikilla ei ole, ja lapset sopeutuu, mutta älkää nyt väittäkö, että se olisi joku ihanne!

Millä siellä kotona on tarkoitus tulla toimeen ja millä ajalla työtön etsii töitä jos on lapsi/lapset kotona????

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaiset lapset eivät kaipaisi ikäistensä seuraa, sosiaalisia taitoja, ryhmätyöskentelyä jne. vaan heidät pitäisi teljätä neljän seinän sisälle vanhemman seuraan, pois ihmisten ilmoita. Ja miten tämä näkyy lapsen kehityksessä, terveydestä tai myöhemmin koulumenestyksessä?

 

Muualla maailmassa lapset aloittavat pakollisen koulun jo 3-4v iässä. Esim. Ranskassa pakollinen varhaiskasvatus 2v ja pakollinen peruskoulu 3v ja jos vanhemmat eivät tähän suostu, se on lapsen huostaanoton peruste . 

 

Suomessa moni lapsi vierastaa ja pelkää ihmisiä, eivätkä uskalla sanoa sanaakaan vieraalle ja muutenkin opitaan myöhään puhumaan ja sosiaaliset taidot olemattomat. 

--> Suomessa on helppo lasten vierastaa muita. Oletko koskaan katsellut kadulla ja kaupoissa kanssakulkijoita? Lähes kaikilla kiire, naama puhelimessa tai naama nurinpäin. En tiedä miten Ranskassa, mutta täällä ei ole aikuistenkaan tapana jutella vieraille, miksi lapset olisivat poikkeus? Harva täällä vieraiden lapsillekaan alkaa juttelemaan ja jos alkaa, herää vanhemmilla epäilys motiiveista.

Meidän esikoinen meni päiväkotiin neljä vuotiaana, samaan aikaan kun kaksi vuotta nuorempi sisaruksensa. Esikoinen sanoi ensimmäisen oikean sanansa 9kk iässä ja yksivuotiaana puhui kokonaisia lauseita, minulla oli kotiäitinä kaikki aika maailmassa juuri häntä varten. Päiväkodissa olisi joutunut jakamaan aikuisen monen muun lapsen kanssa ja veikkaan, ettei muut 9kk-3v lapset olisi hänen puhumaan oppimistaan nopeuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut minun perheelle hyvä juttu. Olin toisen vauvan teon jälkeen uupunut ja masentunut ja oli hyvä että isomman sisaruksen sai kärrätä päiväkotiin niin minä sain nukkua kotona päiväunia (sen verran mitä nyt vauva antoi nukkua) ja vanhempi lapsi sai virikkeitä eikä tarvinnut olla väsyneen masisäidin kanssa tylsistymässä. (Ja ex-mieheni oli peliriippuvainen vätys, ei sekään lapsen kanssa voinut edes ulkoilla ja kaikki lapsenhoito kaatui minun niskaan).

Ei pieni lapsi kaipaa mitään ihmeellisiä virikkeitä. Ihan kotona olo riittää, ja kävelylenkki puistoon. Jos lapsi tylsistyy oman äitinsä kanssa ja pitää siksi erottaa äidistään, ehkä siinä on perheessä muutakin ongelmaa.

Niin no ehkä luit tuon kommenttini ja saatoit huomata että minun perheessäni oli ongelmia ja lapselle kuin myös minulle (äidille) oli hyvä että lapsi meni päiväkotiin vaikka olin vauvan kanssa kotona. 

Lisäksi raskaudesta ja synnytyksestä toipuva ja vauvan hoidosta väsynyt äiti ei ole mikään ennenkuulumaton asia, sitä tapahtuu paljon. Ja mies joka ei osallistu kirsikkana kakun päälle, sekään ei muuten ole mikään vallan harvinainen asia tässä maassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kakara kokonaan pois päiväkodista ja vanhempiensa kanssa leikkipaikoille sosialisoitumaan muiden lasten ja vanhempien kanssa. Vois tehdä eetvarttia vanhemmillekin. 

 

 

Entä jos ne työttömät vanhemmat siellä kotona käyttävät aikaansa itseopiskeluun, työnhakuun ja palautumiseen? En ole koskaan elämässäni ollut yhtä väsynyt kuin työttömänä äitinä. Jopa se 3.30 herätysaika vielä vähän aikaa sitten töihin oli helpompi kuin tämä. 

 

Mikään ei palauta, ei auta, laskut vain pyörivät päässä ja sitä luisuu kohti kuilua. Jos siinä on kaksi työtöntä ahdistumassa niin mitä hyvää se sille lapselle tekee? Kuvitteletko ettei se perhe käy missään tai että vanhemmat olisivat ihan luusereita? Katso noita työttömyystilastoja jos et muuten tajua!

Jos vanhemmalta lähtee työpaikka alta niin miten nopeasti täytyy perua lapsen päivähoito? Hetikö? Entä milloin vanhempi sitten hakee töitä tai käy Teamsissa tai fyysisesti työhaastattelussa? Silloin kun lapsi nukkuu päiväunia vai vai laitetaanko lapsi siksi ajaksi pinnasänkyyn turvaan? Entä jos vanhempi työllistyy taas nopeasti niin miten sitten työn aloitus järjestetään sen tarhan kanssa?

Ymmärtääkö porukka täällä, että se subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo sen lapsen elämään pysyvyyttä ja vanhemmille henkireiän. Täällä on ihan sekopäistä kommentointia kun luullaan, että työtön vanhempi on työtön aina. Monilla työ on yhtä saakelin silpunpilppua ja pätkää joiden välissä lasketaan pennejä. Se on henkisesti hirveän raskasta. Siinä stressissä ei ole oikein mitään mistä ammentaa lapselle. 

Eikä tässä muutenkaan möllötetä missään kotona vaan lasta käytetään ulkona, leikkipuistossa ja otetaan vaunulenkeille, voi hyvän tähden, ihan kuin työtön istuisi vain kotona perse homeessa. Alan kyllä vihata ihmisiä päivä päivältä enemmän. 

Jos se on lapsen edun mukaista sillä hetkellä niin kyllä, mutta noin pitkiä päiviä vain väliaikaisesti tietenkin. Lapsen etu menee ensisijalle, eikä se aina ole kotona olo vaikka vanhempi olisi kotona. Tilanteita ja syitä voi olla monenlaisia, joita täällä on turha vatvoa. 

Tottakai, kun lapset eivät ole päivällä kotona, niin on aikaa ja rauhaa tehdä niitä lisää. Työttömän ja työkyvyttömyyseläkeläisen (mielenterveys syyt) lapsista yhteiskunta kyllä pitää huolta. Ilmainen päivähoito, lapsilisät. asumistuki ja toimeentulotuki, sekä usein myös vammaistuki (lapsella ADHD  Asperger tyypin oireet tai käyttäytymisen haasteet). Harrastuksiin saadaan myös harkinnanvaraista ja järjestöiltä ruoka- ja vaateapua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut minun perheelle hyvä juttu. Olin toisen vauvan teon jälkeen uupunut ja masentunut ja oli hyvä että isomman sisaruksen sai kärrätä päiväkotiin niin minä sain nukkua kotona päiväunia (sen verran mitä nyt vauva antoi nukkua) ja vanhempi lapsi sai virikkeitä eikä tarvinnut olla väsyneen masisäidin kanssa tylsistymässä. (Ja ex-mieheni oli peliriippuvainen vätys, ei sekään lapsen kanssa voinut edes ulkoilla ja kaikki lapsenhoito kaatui minun niskaan).

Ja siis pidit sitä lasta siellä päiväkodissa mahdollisimman pitkään etkä vain muutamaa tuntia?

Ei tässä keskustelussa puhuta siitä, tarvitaanko varhaiskasvatusta vaan päivän pituudesta, jos vanhemmat / vanhempi on kotona.

Siiinä kohtaa kun vaadittiin työpaikka että saa lapselle päivähoidon, minut laskettiin kotona olevaksi kun ei ollut työsopimusta. Tein keikkoja kouluihin opettajan sijaiseksi ja melkein joka aamulle tuli töitä. Päiväkotia luvattiin oliko nyt 2-3 h päivässä, mistä ei olisi ollut mitään hyötyä työnteon kannalta. Onneksi äitini lupautui auttamaan ja sain vietyä aamuisin hänelle lapsen. Mutta päivähoidon sitominen työpaikkaan voi aiheuttaa perheelle ongelmia työn tekemisessä jos tekee esimerkiksi sijaisuuksia.

Ajat ovat muuttuneet. Kaikki lapset on päiväkodeissa, pihat ja puistot ovat tyhjiä.

Joskus 1950-1980 lapset saattoivat olla viikko tai kuukausitolkulla taaperoista kouluikäisiin asti kesäisin yötä päivää 24/6 kesäsiirtoloissa tms. Juuri lueskelin muisteluketjua näistä ajoista. Kun laskee tunnit niin nykyvanhemmat taitaa silti olla lastensa kanssa enemmän kuin tuolloin. 

Yleensä lapset ovat mielellään päiväkodissa, on puuhaa ja kavereita. 

Määritelköön kukin perhe päiväkoti tarpeensa itse. He sen parhaiten tietävät. Ei sitä toisten tarvitse arvostella, ei se kuulu muille.

Itse hoidin suurperhettäni 10 vuotta kotona, mutta ajat olivat silloin toiset. Nautin suuresti lasteni seurasta ja kotiäitiydestä. Mutta otin talodellisesti siinä takkiini ja lapset olisivat kyllä viihtyneet päiväkodissa kin ihan yhtä hyvin.