Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia
Ei ole trolli tai minkään sortin miehet vastaan naiset -aloitus. Haen kohtalotovereita ja keskustelua samassa veneessä olleilta tai olevilta. Olen siis 35v nainen jolla on ollut aikuisiässä muutama pidempi vakava parisuhde suunnilleen ikäisteni tai max. 5 vuotta vanhemman miehen kanssa. Jokaisessa näistä suhteista olen ollut alusta asti avoin siitä miten avioliitto ja perhe ovat minulle tärkeitä asioita ja jokainen poikaystävä on alkuun myötäillyt vieressä. Suhdetta kuluu pari vuotta ja asustellaan yhdessä, mutta mies ei ota aiheita koskaan omatoimisesti puheeksi ja on vallan ahdistuneen ja välttelevän oloinen jos yritän viritellä keskustelua, oli se sitten vähemmän suoraan tai ihan suoraankin. Ja kappas, olen taas suhteessa jossa suhde on vakiintunut ja tasainen mutta mies ei halua keskustella tulevaisuudesta ellei suunnittelu koske valleusmatkaa Norjaan tai jotain kivaa puuhastelua. On kova suunnittelemaan projekteja autoonsa tai kavereiden kanssa, mutta ne perhepuheet lentää automaattisesti johonkin epämääräiseen tulevaisuudessa sitten -kansioon.
En vaan enää jaksa. Ikää on sen verran ettei huvita aloittaa koko rumbaa uudestaan ja mahdollisesti vaan löytää itsensä samasta tilanteesta toisen miehen kanssa. Olen kateellinen niille naisille jotka menevät kivuttomasti naimisiin ja saavat lapsia muutaman vuoden sisään kun omalla kohdallani tuntui olevan mahdoton tehtävä.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle jälkikasvulleni olen teroittanut sitä, että elämässä on kolme perusasiaa, jotka tuovat mukanaan suuria velvollisuuksia ja joskus yllättäviä taloudellisia kuluja ja olisi hyvä olla niin varma kuin mahdollista, että puoliso on asioista samaa mieltä ja vastuuntuntoinen ennen kuin näihin ryhtyy. Nämä ovat 1) Avioliitto 2) Lapset ja 3) Lemmikit.
Jos mihin tahansa noista yleensä varsin pitkistä ja mittavista projekteista ei ole henkisesti ja taloudellisesti valmis, niin kannattaa jättää väliin. Muuten voi tulla elämään enemmän huolta, murhetta ja surua kuin ilman.
Korjaisin sen verran, että ei kannata ryhtyä edes avoliittoon, jos näkemykset eriää näistä isoista kysymyksistä.
Toisaalta ei voi liikaa pelätä, tai nythän meillä on se tilanne, että lisääntymisikäiset eivät uskalla lisääntyä, koska ei ole sitä m
Ei ne ihmiset mitään lisääntymistä pelkää, niillä on vain korkeampia tavotteita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies sanoi aikoinaan ihan seurustelumme alussa, että hän toivoisi saavansa lapsia ja kysyi myös minun mielipidettäni asiasta. Nyt meillä kolme alle kouluikäistä lasta ja hiljattain mies ehdotti, että hankittaisiin vielä neljäs lapsi.
Tuo on lisääntymis-inkontinenssia, kertoo viallisesta päänupista ja pohjattomasta itsekkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
siinähän ei ole miehellä biologista virkaa ollenkaan. Siemennyksen jälkeen hän on periaatteessa täysin turha ja ulkopuolinen, kun nainen pesii vauvan kanssa. Kaikki miehen osallistaminen tähän, sekä raskauteen että vauva-aikaan, on täysin keinotekoista ja rikkoo luonnon järjestystä. N
Että jos nainen haluaa antaa vauvan välillä miehelle, että saa vähän taukoa vaikka nukkumiseen, miehen pitää kieltäytyä? Vaunulenkir, yösyöttämiset miehen puolelta ovat luonnonvastaista? No huhuhhuh
Olisi hyvä tietää toisen toiveet heti alussa. On helppo puhua, että katsotaan parin vuoden päästä ja sitten sanoakin ei, tai ei ainakaan vielä.
Me tavattiin, mentiin reilu kuukausi myöhemmin kihloihin ja alettiin etsimään asuntoa minne mahtuisimme hyvin asumaan yhdessä. Puheissa oli, että molemmat haluaa lapset noin vuoden sisällä. Peli oli avointa heti aluksi, oli samat tavoitteet eikä kummallakaan ollut oikeasti mahdollisuutta väittää ensin jotain ja parin vuoden päästä ihan jotain muuta. Tämä onnistuu jos ne lapsitoiveet ovat välittömässä lähitulevaisuudessa. Jos toive on, opiskellaan tässä ensin 2-4 vuotta, mennään töihin ja kerrytetään rahaa 2-5 vuotta ja sitten tehdään lapsi. Menee jopa lähemmäs 10 vuotta ja sitten toinen paljastaa, ettei oikeastaan halua lapsia. Tai huomaa, että on rahaa harrastaa kaikkea eikä halua luopua niistä.
Itse ajattelen, ettei sen korkeampaa tavoitetta elämässä voi ollakaan, kuin hyväksi vanhemmaksi tuleminen <3
maisteri
Näin toimi meillä käytännössä: Sanoin sisuuntuneena parin tunnustelevan keskustelun jälkeen, että haluan lapsen nyt heti, ja jos et ole mukana, niin teen jonkun muun kanssa. Saat kuukauden aikaa miettiä. Parin päivän jälkeen mies oli ihan mukana ja on edelleen vuosien jälkeen, lapsia on. Olisin lähtenyt, jos ei olisi ollut mukana, sen verran vahva oli vauvakuume.
Kannattaa valita mies joka oma-aloitteisesti haluaa puhua lapsista ja kertoo kuinka haluaa isäksi. Koska ne miehet jotka ovat hyviä isiä, haluavat olla isiä.
Suomen miehet eivät halua
sitoutua avioliittoon,
mennä naimisiin,
saada (huom saada) lapsia,
saada/perustaa perhettä,
olla
Mies
Aviopuoliso
Perheenisä
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voit tehdä yksin, eroa ja lähde hoitoihin. Kaikkea ei voi saada, sinun pitää valita kumpi on tärkeämpi parisuhde vai lapsi.
En jatkaise suhdetta miehen kanssa, joka kieltää minulta niin tärkeän haaveen toteuttamisen. Ei kannata haaskata kallista aikaa, tai oma ikä alkaa vaikeuttaa lapsen saamista. Moni ei tiedäkään, kuinka aikaisin hedelmällisyys alkaa aleta. Kun olin 26, gynekologi sanoi minulle: "Te olette jo nyt vanha ensisynnyttäjä."
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa valita mies joka oma-aloitteisesti haluaa puhua lapsista ja kertoo kuinka haluaa isäksi. Koska ne miehet jotka ovat hyviä isiä, haluavat olla isiä.
Itse tajusin tämän vasta vastikään 2 epäonnistuneen loismiehen suhteen jälkeen eräältä seksuaaliterapeurilta. Käänteentekevä neuvo mahtui pariin lauseeseen "Tutkitusti 70 prosenttia romanttisista suhteista päättyy eroon ennen ensimmäistä vuotta. Jos mies ei itse, omasta aloitteestaan puhu sinulle yhteisestä tulevaisuudestanne, se tarkoittaa, että hän ei näe teillä yhteistä tulevaisuutta." Tämä kirkasti minulle täydellisesti, miksi kaksi suhdettani loismiesten kanssa menivät mönkään. Olen niin kiitollinen, että löysin nuo lauseet edes tässä vaiheessa elämääni.
Onpa erikoista kun näin miehenä itsellä ihan päinvastaiset kokemukset. Jos kertoo haluavansa lapsia, niin nainen lähtee nopeammin kuin hauki rannasta. Pääasia ettei juhlimiselämää haittaa mikään ja kissat kotona ovat niitä "vauvoja".
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä tietää toisen toiveet heti alussa. On helppo puhua, että katsotaan parin vuoden päästä ja sitten sanoakin ei, tai ei ainakaan vielä.
Me tavattiin, mentiin reilu kuukausi myöhemmin kihloihin ja alettiin etsimään asuntoa minne mahtuisimme hyvin asumaan yhdessä. Puheissa oli, että molemmat haluaa lapset noin vuoden sisällä. Peli oli avointa heti aluksi, oli samat tavoitteet eikä kummallakaan ollut oikeasti mahdollisuutta väittää ensin jotain ja parin vuoden päästä ihan jotain muuta. Tämä onnistuu jos ne lapsitoiveet ovat välittömässä lähitulevaisuudessa. Jos toive on, opiskellaan tässä ensin 2-4 vuotta, mennään töihin ja kerrytetään rahaa 2-5 vuotta ja sitten tehdään lapsi. Menee jopa lähemmäs 10 vuotta ja sitten toinen paljastaa, ettei oikeastaan halua lapsia. Tai huomaa, että on rahaa harrastaa kaikkea eikä halua luopua niistä.
Ymmärtää vaan että lapsenteko on, kuin luovuttaisi naiselle taloudellisen atomipommin. Tämän jälkeen alkaa kaikki olla neuvottelut pelkkää ultimaattumia, koska mies on lopussa velvoitettu tarjoamaan 20v ilmaiset lounaat lapsensa äidille.
Tee lapsi avoliitossa ja alusta asti selväksi, ettei mies ole lapsen isä eikä huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Suomen miehet eivät halua
sitoutua avioliittoon,
mennä naimisiin,
saada (huom saada) lapsia,
saada/perustaa perhettä,
olla
Mies
Aviopuoliso
Perheenisä
Moni haluaa näitä kaikki, mutta epäreilu ja parisuhteen tasapainon tuhoava lainsäädäntö laittaa jarrut päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä tietää toisen toiveet heti alussa. On helppo puhua, että katsotaan parin vuoden päästä ja sitten sanoakin ei, tai ei ainakaan vielä.
Me tavattiin, mentiin reilu kuukausi myöhemmin kihloihin ja alettiin etsimään asuntoa minne mahtuisimme hyvin asumaan yhdessä. Puheissa oli, että molemmat haluaa lapset noin vuoden sisällä. Peli oli avointa heti aluksi, oli samat tavoitteet eikä kummallakaan ollut oikeasti mahdollisuutta väittää ensin jotain ja parin vuoden päästä ihan jotain muuta. Tämä onnistuu jos ne lapsitoiveet ovat välittömässä lähitulevaisuudessa. Jos toive on, opiskellaan tässä ensin 2-4 vuotta, mennään töihin ja kerrytetään rahaa 2-5 vuotta ja sitten tehdään lapsi. Menee jopa lähemmäs 10 vuotta ja sitten toinen paljastaa, ettei oikeastaan halua lapsia. Tai huomaa, että on rahaa harrastaa kaikkea eikä halua luopua niistä.
Ymmärtä
Millä perusteella mies joutuisi maksamaan naisen lounaat seuraavat 20 vuotta?
Puhutko siis elatusmaksusta, joka on pieni osa lapsen elämiskuluista?
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoista kun näin miehenä itsellä ihan päinvastaiset kokemukset. Jos kertoo haluavansa lapsia, niin nainen lähtee nopeammin kuin hauki rannasta. Pääasia ettei juhlimiselämää haittaa mikään ja kissat kotona ovat niitä "vauvoja".
Ikävä kohtaanto-ongelma. Itsekin olen velanaisena törmännyt nuorempana kolmeen otteeseenkin miehiin, joiden ei ikinä lapsia tietenkään muuttui vuoden sisällä seurustellessa muotoon ehdottomasti lapsia joskus, mieluiten pian.
Sanoivat siis alussa mitä halusin kuulla. Onneksi pääsin viime vuoden lopulla naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa, jolle on selvää että lapsia ei ole eikä tule.
Miehet jotka sinua viehättää eivät niitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Täältä vähän sivummalta pääkaupunkiseudun touhuja seurailleena en ole varma onko siellä oikeastaan yhtäkään perhekelpoista miestä. "
Sivulta katsoen näkee usein vain ne poikkeukset, ei sitä millaista suurimman osan elämä on.
Omassa pääkaupunkiseudun todellisuudessani tämä paikka on täynnä ihan tavallisia perheestään huolehtivia fiksuja miehiä. Toki se minun todellisuuteni on se jossa näen ne päiväkodista lapsia hakevat isät ja harrastuksiin lapsia kuskaavat isät. Sekin on vain osa totuudesta tietenkin.
Omasta pääkaupungin todellisuudesta en löytänyt yhtään isäksi kelpaavaa miestä vaan kaikki tuntuvat odottavan siellä jotain parempaa joka kohta löytyy kulman takaa. Nyt asun onnellisena maalla kun täältä löytyi sopiva isäehdokas. Jos asuisin pääkaupunkiseudulla olisin edelleen lapseton ja katkera.
Tosiaan kumppania voi etsiä eri paikkakunnaltakin. Se vaan aina näissä kiinnittää huomion, että muuttaja on lähes aina nainen. Miksiköhän? Ei voi olla niin, että aina on miehen kotipaikka parempi molempien mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet pk-seudulla niin suosittelen etsimään miestä pienemmästä kaupungista. Pk-seudulla ei riitä suomalaisia miehiä kuin harvoille. Näistä miehistä myös taistellaan ja naiset ovat mallitasoa kaikilla koulutetuilla miehillä. Saat helpommin miehen muualta, erityisesti jos omassa ulkonäössäsi on vähänkin "vikaa".
Millä lailla miehistä "taistellaan"? Olen asunut Helsingissä yli 20 vuotta, mutta en ole vielä koskaan nähnyt yhtään taistelua, joka miehistä olisi käyty. Onko näihin taisteluihin jotkin tietyt areenat, ja pääseekö yleisö katsomaan...? (Kuten härkätaisteluissa?) Olen myös akateeminen kuten lähes kaikki tutut, ja enpä kyllä ole huomannut, että kaikilla akateemisilla miehillä olisi "mallitasoiset" kumppanit. Veikkaanpa, ettei mallitasoisia naisia edes olisi pääkaupunkiseudulla niin paljon, mitä akateemisia miehiä on.
Ota tiukasti puheeksi, sillä se selviää. Aika outoa, että mies ei halua lapsia, olen mies, kaksi aikuista poikaa.
Jokaisen vitkuttelevan miehen pitäisi kustantaa naiselle munasolujen pakastaminen ja sitten jos miehen vilkuttelu jatkuu niin hoidot luovutetulla munasolulla maksaa alkaen 10 000e että kannattaa alkaa puhua rahasta jos mies haluaa edelleen odotella.