Oon mennyt entistä huonompaan kuntoon "työttömyyden" aikana
Kun on jatkuva huoli toimeentulosta eikä mulla ole varaa hoidattaa itseäni missään yksityisissä palveluissa eikä maksaa liikunnanohjauksesta, ostaa riittävän ravitsevaa ruokaa, vitamiineja ja lisäravinteita.
Työeläkeyhtiön mielestä mulla on työkykyä jäljellä (ja se on ihan totta), mutta ei tällaista rampaa oikeasti kukaan palkkaa ja sekä fyysisten että psyykkisten ongelmien määrä vaan lisääntyy. Ja olen alkanut kyseenalaistaa koko ammattitaitoni. Ehkä en oikeastikaan osaa mitään?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Jos liikunta ei auta vaan väsyttää tai aiheuttaa pahaa oloa, se tulee lopettaa!
Olen nyt vain 10 % normaalista toimintakyvystä. Liikunnallinen ja ulkoileva ihminen. Mutta kun uupumus ei olekaan mentaali vaan ME/CFS, kaikki lisää tekeminen pahentaa vointia ja terveys voi lopulta romahtaa kokonaan.
Masennus = enemmän tekeminen auttaa
CFS uupumus = enemmän tekeminen pahentaa
Mulle tulee PEM-oireita oikeastaan vain henkisen ponnistelun jälkeen. Tein vähän opintoja viime vuonna ja olin aivan toimintakyvytön niiden päivien jälkeen, kun olin kuunnellut luentoa ja kirjoittanut esseetä muutaman tunnin. Fyysinen rasitus ei tee samaa, mutta vääränlainen kuormitus vetää niska-hartiaseudun aivan lukkoon. Masennusta tai muita mielenterveysongelmia mulla ei ole, ellei epätoivoa ja turhautumista tähän tilanteeseen lasketa sellaisiksi.
Ap
Et todellakaan osaa mitään. Olet täydellinen surkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei esim. selkä, lonkka, polvi ym vaivojen vuoksi julkiselle pääse. Yritetty on. Kun tekee pätkittyjä määräaikaisuuksia, ei voida työterveyshuoltokaan. Eikä löydy muutamaa tonnia, että menisi yksityiselle.
Vesijuoksemaan.
Haista nyt 💩, kun kotonakaan ei pääse liikkumaan kuin tukia pitkin. Töita -niitä pätkiä- olen kyllä tehnyt, koska pää toimii vielä ja pidän palkasta. Töitä olen tehnyt tosin etänä, tyynyillä tuettuna, puolimakuulla. Istumaan pystyn noin 20 min ja kävelemään sauvojen kanssa horjahdellen noin 50m. En selviäisi uimahalliin, pukuhuoneessa ja sieltä altaaseen ilman avustajaa. Kaikki turvalliset jumpat, joogat ja kuminauhat on kokeiltu sinnikkäästi. Mutta lääkäriin ei pääse. Ehkä pitäisi osata tirauttaa itku.
Älä nyt ihmeessä liiku YHTÄÄN. Rauhoita kaikki ja makaa vaikka viikko. Sitten lähde liikkumaan vain sen verran, ettet väsy yhtään. Vaikka 1 min pyykkejä ja makaamaan. Siitä hahmotat tason, jolla voit toimia takuuvarmasti väsymättä. Kun se on sujunut hyvin viikkoja, kuukauden, lisätään ihan vähän lisää. Jne jne. Sama uudelleen ja uudelleen. Hidasta, mutta aidosti kehoa ja hermostoa rakentavaa.
Eikä saa tehdä yhtään enempää hyvinä päivinä. Vain se taso, jolla ollaan, ettei tule takapakkia.
Etsi ohjeita : pacing.
Ap myös minulla PEM on pahempi henkisistä. Ei pelkästään PEM vaan koko baseline laskee helposti. Fyysisestä lasku on hienovaraisempi ja oireellinen PEM vain 1-2 vrk.
Olen nyt 12 vkoa noudattanut tuota aiemmin kirjoittamaani juttua ja vasta nyt on hetkittäin tuntunut ihan aidosti hyvältä, henkisestikin vapaalta, vaikka olen sisäpotilas. Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta on terveellistä toisin kuin pakolla puskeminen, mitä oli ollut pakko tehdä vuosikaudet / kymmenet. Lopulta keho sanoi ei, enkä pystynyt edes ajamaan autoa enää. Ainoa toivo parantua, on malttaa ottaa todella hitaasti. Vähemmän on enemmän tässä. Makasin viimeisen vkon 2 x aiempaa enemmän ja nyt on vähän sellainen olo, että akku on saanut latausta kerrankin. Mutta ei sitä vielä voi mitenkään erityisesti käyttää mihinkään, ettei romauta edistystä.
Sinulla on vielä toivoa 👍Etsi Youtubesta mentoreita CFS recovery sekä healing chronic pain.
Tuosta voi lukea kommenttiketjua myös.