Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ghostasi. Vertaistukea sydänsuruihin?
04.02.2026 |
Olen 42-vuotias nainen. Rakastuin parisen vuotta sitten syvästi mieheen, vaikka en olisi halunnut rakastua keneenkään. Hän tavoitteli minua ja lopulta antauduin. Melko pian sen jälkeen hän vetäytyikin. Emme ole puhuneet sen jälkeen.
Jäin ghostattuna ihmettelemään mitä tapahtui. Pikkulintu puskaradiosta osasi kertoa, että kyseinen mies viettää mielellään aikaa toisen naisen kanssa. Tämä nainen on nuori, kaunis, älykäs, menestynyt, kunnianhimoinen, iloinen. He ovat samalla alalla ja molemmat hyvin omistautuneita työlleen. He näyttävät samalta ja ulkoisesti näyttävät aivan täydelliseltä parilta. Miehen iästä en ole varma mutta luultavasti lähempänä tämän toisen naisen ikää kuin minun.
Mies on alunperin herättänyt minussa myötätuntoa ja kunnioitusta. Hän ei ole käyttäytynyt minua kohtaan huonosti vaan päin vastoin hyvin huomioonottavasti ja kauniisti. (Lukuun ottamatta ghostausta.) Sen takia antauduin hänelle. Tämä kyseinen nainen oli kuitenkin koko tämän ajan hänen elämässään. Tietääkseni he ovat hyvin läheisiä, mutta eivät yhdessä.
Vaikka emme virallisesti koskaan edes olleet yhdessä, tämä mies jäi minun sydämeen asumaan ja aiheuttaa siellä nyt paljon kipua. Ihmettelen miksi ikinä hän tavoitteli minua jos elämässään oli jo toinen nainen, ja jos hänellä ei ollut mitään aikomusta jäädä minun luo. Olen kehittänyt tästä itselleni jonkun sielunkumppani/twin flame-tarinan, jossa minun tehtävänä on päästää irti. Se vaan on täysin mahdotonta jollei ole konreettisia keinoja siihen. Yhteyttä me emme pidä. En myöskään enää ikinä halua nähdä tätä miestä. En vain pysty päästämään irti, vaan tunnen syvää kipua ja myös kateutta heidän siunaukselta näyttävästä jutustaan. Tuntuu niin epäreilulta, että minä olin alunperin valmis ohittamaan hänet, mutta HÄN halusi että avauduin ja antaudun ja sitten HÄN lähti. Ja minä jäin sormi suussa sydänsärkyineni ihmettelemään että mitä juuri tapahtui ja miksi. Minä antauduin hänelle, annoin itseni hänelle.
Haluaako joku nyt tölväistä, että mitäs jäit, ei voi käsittää..?
Tai kenties vertaistukea?
Kommentit (51)
Nää on herkemmälle ihmiselle hemmetin vaikeita asioita ja kaikki ei pysty samaistumaan, koska eivät vaan kanna yhtä suuria tunteita.
Onko tosta siis jo kaksi vuotta kun mies feidasi?
Ja siinä tuntee itsensä petetyksi, hämmentyneeksi, surulliseksi kun on uskaltautunut avautumaan ja luottamaan, ja just silloin toinen häviää. Toiset osaa vaan kohauttaa hartioita tai haukkua toisen pystyyn, toiset jää siihen limboon pähkäilemään ihan kaikkea, kun ei ole saanut vastauksia.
Mulla oli viime vuonna vain muutaman kuukauden tapailu miehen kanssa, jonka kanssa juuri aloin uskomaan että ehkä toi nyt onkin tosissaan. Sit se alkoi etääntymään ja feidas. Se tuntuu vieläkin ilkeältä. Mulla jo pitkä aika viimeisestä parisuhteesta joka oli väkivaltainen ja vannoin ja uskoin etten enää ihastu enkä usko kenenkään. Varmaan siksikin sitä tuntuu niin ilkeältä, ja kun ei sitä ihan ketä tahansa päästä henkisesti lähelle ja koe turvalliseksi.
Yhteen toiseen oon kans uskaltautunut ihastumaan. Hän ensin etääntyi, alkoi kehittämään riitaa ja eripuraa ihan kaikesta ja lopulta lopetti kun ei halunnut parisuhdetta. Ei siinä edes kuukautta mennyt, kun hän oli parisuhteessa eli tottakai siinä oli se toinen jo mun aikana kuvioissa.
Mä en edes oikein tiedä, mitä mä häviän tässä. Mies oli vaikea ja äkkipikainen, itse tiedän varmasti jos rakastan jotain eikä se ihan pienestä muutu. Olisin halunnut olla sen tyttöystävän paikalla, tottakai se ottaa itsetunnon päälle ja miettii mikä itsessä vikana, miks mä en riittänyt. No ei mikään, se nyt vaan halusi jotain muuta, en mä olis mitään voinut eri tavalla tehdä. Kyllä mä sitä oikeasti taidan rakastaakin vieläkin vaikka teki noin perinteisesti,vaikka vannoi ettei ole yhtään niinkuin muut ja pitää mua vaan hyvänä. Itse valitsin hänet aina vaikka olis muutakin, paljon helpompaakin ollut. Hänestä mä tosin aistin.
Sä AP oot jäänyt kai siihen "miksi?"- ajatteluun? Kun aina ei kaikkiin asioihin vaan välttämättä ikinä saa vastauksia, pitäs päästä rauhaan senkin kanssa.
Mihin sä haluaisit vastauksia? Mikä sulta puuttuu? Mitä sä sait mieheltä mitä et voi saada joltain muulta tai itseltäsi? Onko sulla ylipäätään elämässä ollut vaikeuksia lähimmäisissä suhteissa?
Kuulema nämäkin tunteet heijastuu sieltä jostain turvattomasta lapsuudesta ja kiintymyssuhteista ja lässynlää.
Mä olin tossa miehessä kiinni ja rakastunut niin pitkään, että herätessäni todellisuus meinaa iskeä ihan konkreettinen, fyysinen ja henkinen kauhu kun hänet "menetin" mutta en mä edelleenkään oikein tiedä että mitä niin ihmeellistä ja upeaa mä menetin valehtelevassa miehessä joka menee helpoimman perässä.
Varmaan se perimmäinen kipu on, kun tuntuu että mä en kelvannut, joku muu kelpaa, entäs minä? En mä ikinä saa siltä totuutta, tai puhua siitä miten se satutti, ei sitä kiinnosta ja nää jutut vaan menee niin. Vaikka toinen satuttaa, niin se ei voi sua korjata ja vaikka se on epäreilua niin itse sitä pitää itsensä korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap = täyttä saastaa.
No mikäs nyt? 😳
Mikä tätä palstaa nykyään vaivaa?!?
Öö.. onko mies ulkomaalainen? Kuulostaa vähän siltä kun olet selkeästi rakentanut jonkinlaisen "fantasian" miehen ympärille?
Ei me harrastettu seksiä. En sillä tavalla antautunut. Olin ollut vuosia sinkkuna ja tottunut jo ajatukseen että olen koko loppuikäni yksin. En halunnut parisuhdetta enkä halunnut rakastua. Sitten hän tuli. Mies jota pystyin kunnioittamaan ja jota ihailin. En kuitenkaan halunnut häneltä mitään, mutta hän alkoi selvästi tavoitella minua. Hän oli todella hyväkäytöksinen ja persoonaltaan vilpitön ja hieno ihminen. Ihmettelin sitä miksi ihmeessä hän minua tavoittelee, mutta ajattelin lopulta että kaipa hän sitten tietää mitä tekee. Avasin sieluni hänelle, päästin hänet sisään ja suostuin hänelle. Ehkä sellainen joka on pitkään ollut sulkeutunut ja joka ei yleensä päästä ihmisiä HENKISESTI sisälleen voi ymmärtää mitä tarkoitan tämän tapaisella seksittömällä antautumisella.
ap
Ihmisen mieli jää jumiin ja vatvomaan asioita, joihin ei saa vastausta. Mieli etsii logiikkaa ja ratkaisua, sitä on vaikea lopettaa kun aivot koittaa koodata mikä oli ongelma, mikä olis ollut ratkaisu. Sille on joku termikin, ruminaatio on lähellä samaa.
Oletko koittanut kirjata ajatuksia paperille? Pystytkö puhumaan kenenkään kanssa?
Entä jos kirjoittaisit miehelle kirjeen, tai siis ajatusten vaihdon, ja mietit mitä mies vastaisi rehellisesti kysymyksiisi ja tunteisiin?
Sä nyt kuitenkin vaikutat sinänsä fiksulta, että haluat itsekin eroon noista tunteista ja tiedät, että et miestä kokonaisuutena nähnyt ja se pyöritteli sua ja ties ketä kaikkia muita, kunnes päätti moukkamaisesti vaan vaihtaa kokonaan.
Oletko miettinyt, mitä kaikkea mahdollista elämää ja ihmisiä sä menetät tossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, että oletin, ap! Ajattelin sen olevan kiertoilmaus sille, että suhde on ollut fyysisesti intiimi ja mies sitten ghostannut. Uskon että tuokin kyllä satuttaa. Ja varmasti juuri se, ettei mies voinut reilusti kertoa edes että ei kiinnostakaan, mieluiten miksi ei kiinnosta. Vaikka sekin sattuisi, sitten sitä voisi alkaa käsitellä niin että on se tieto.
-se seksin kautta asiasta kirjoittanut herkkis
Vierailija kirjoitti:
Komeat miehet jättää naisen noin vaan koska saavat heti uuden naisen joten ei tarvii yhteen sitoutua.
Ehdottoman kiellettyä miehelle. Naiselle ihan ok, koska miehet on sikoja.
Asia käsitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaako "annoin itseni hänelle" että annoit pimpulia? Varmasti harmittaa jos siitä on kiitoksena tuo. Googlaa trauma bond.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on herkemmälle ihmiselle hemmetin vaikeita asioita ja kaikki ei pysty samaistumaan, koska eivät vaan kanna yhtä suuria tunteita.
Onko tosta siis jo kaksi vuotta kun mies feidasi?
Ja siinä tuntee itsensä petetyksi, hämmentyneeksi, surulliseksi kun on uskaltautunut avautumaan ja luottamaan, ja just silloin toinen häviää. Toiset osaa vaan kohauttaa hartioita tai haukkua toisen pystyyn, toiset jää siihen limboon pähkäilemään ihan kaikkea, kun ei ole saanut vastauksia.
Mulla oli viime vuonna vain muutaman kuukauden tapailu miehen kanssa, jonka kanssa juuri aloin uskomaan että ehkä toi nyt onkin tosissaan. Sit se alkoi etääntymään ja feidas. Se tuntuu vieläkin ilkeältä. Mulla jo pitkä aika viimeisestä parisuhteesta joka oli väkivaltainen ja vannoin ja uskoin etten enää ihastu enkä usko kenenkään. Varmaan siksikin sitä tuntuu niin ilkeältä, ja kun ei sitä ihan ketä tahansa päästä henkisesti lähelle ja koe turvall
Jes, vertaistukea! Mutta tosi ikävää että sullekin sattunut tuollaista ja kuulostaa monin paikoin tosi tutulta. Herkkä ihminen minäkin ja kokenut parisuhteissa pettymyksiä. Olen samaa mieltä että lapsuuden kiintymussuhdejutut tässä on kyseessä ja myös se, että miksi minä en kelvannut mutta joku toinen kyllä kelpaa. Totta puhuakseni jos tätä toista naista ei olisi kuviossa minulle olisi varsin helppo päästää irti tästä miehestä. Kuten sanoin, en halunnut häneltä mitään enkä edelleenkään halua. Olisi helppo hyväksyä, että hän valitsi olla yksin. Mutta että valitsi toisen naisen? Ihan kauheaa :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei me harrastettu seksiä. En sillä tavalla antautunut. Olin ollut vuosia sinkkuna ja tottunut jo ajatukseen että olen koko loppuikäni yksin. En halunnut parisuhdetta enkä halunnut rakastua. Sitten hän tuli. Mies jota pystyin kunnioittamaan ja jota ihailin. En kuitenkaan halunnut häneltä mitään, mutta hän alkoi selvästi tavoitella minua. Hän oli todella hyväkäytöksinen ja persoonaltaan vilpitön ja hieno ihminen. Ihmettelin sitä miksi ihmeessä hän minua tavoittelee, mutta ajattelin lopulta että kaipa hän sitten tietää mitä tekee. Avasin sieluni hänelle, päästin hänet sisään ja suostuin hänelle. Ehkä sellainen joka on pitkään ollut sulkeutunut ja joka ei yleensä päästä ihmisiä HENKISESTI sisälleen voi ymmärtää mitä tarkoitan tämän tapaisella seksittömällä antautumisella.
ap
Asia selvä. Kokeili kepillä jäätä ja lirkutteli sulle. Kun seksiä ei irronnut, lähti. Tyypillinen peluri, joka pyörittää usein montaa naista. Aina uutta matoa koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Ei kuulu tapoihini kysellä ihmisten ikiä ja tämä ei ollut slow burn-rakastuminen pitkällisen tutustumisen kautta, vaan tuntui sielulliselta tunnistamiselta. "
Siis anteeksi mitä?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että oletin, ap! Ajattelin sen olevan kiertoilmaus sille, että suhde on ollut fyysisesti intiimi ja mies sitten ghostannut. Uskon että tuokin kyllä satuttaa. Ja varmasti juuri se, ettei mies voinut reilusti kertoa edes että ei kiinnostakaan, mieluiten miksi ei kiinnosta. Vaikka sekin sattuisi, sitten sitä voisi alkaa käsitellä niin että on se tieto.
-se seksin kautta asiasta kirjoittanut herkkis
Ei se mitään :) Kyllä se satuttaa koska minä rakastuin siihen mieheen myös. Nimenomaan se tiedon puuttuminen, olisi jotain sanonut! Olisi sanonut vaikka, että ei enää kiinostakaan. Kun minä pitkään luulin että hän palaa takaisin! Ja joku osa minusta edelleen uskoo niin, vaikka tietoisella mielellä tiedän että minä en halua hänen palaavan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap = täyttä saastaa.
No mikäs nyt? 😳
Mikä tätä palstaa nykyään vaivaa?!?
Jonnet, incelit ja muuten katkerat miehet löytäneet palstan. Oksentavat pahaa oloaan tänne. Älä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen mieli jää jumiin ja vatvomaan asioita, joihin ei saa vastausta. Mieli etsii logiikkaa ja ratkaisua, sitä on vaikea lopettaa kun aivot koittaa koodata mikä oli ongelma, mikä olis ollut ratkaisu. Sille on joku termikin, ruminaatio on lähellä samaa.
Oletko koittanut kirjata ajatuksia paperille? Pystytkö puhumaan kenenkään kanssa?
Entä jos kirjoittaisit miehelle kirjeen, tai siis ajatusten vaihdon, ja mietit mitä mies vastaisi rehellisesti kysymyksiisi ja tunteisiin?
Sä nyt kuitenkin vaikutat sinänsä fiksulta, että haluat itsekin eroon noista tunteista ja tiedät, että et miestä kokonaisuutena nähnyt ja se pyöritteli sua ja ties ketä kaikkia muita, kunnes päätti moukkamaisesti vaan vaihtaa kokonaan.
Oletko miettinyt, mitä kaikkea mahdollista elämää ja ihmisiä sä menetät tossa?
Tuo voisi olla hyvä idea, että kirjoitan kirjeen ja mietin mitä hän vastaisi. Mulla on nimittäin kaksi versiota tästä tarinasta minun päässä: ensimmäisessä hän pettyy siihen millainen minä olen ja haluaa jotain muuta, toisessa versiossa han tajuaa jälkikäteen ylittäneensä ihastuksissaan omat rajansa ja arvioineensa fiksuksi vedoksi vetäytyä heti ennen kuin syntyy syvempää kiintymystä.
ap
Minut on ghostattu tai penkitetty eli ns. laitettu vaihtoaitioon kaksi kertaa. Eräällä "mökkimiehellä" oli muita naisia samaan aikaan. Ennen mökkimiestä erään toisen kukkoilijamiehen äiti yritti junailla naista hänelle, mutta ei siitä mitään tullut. Mies oli rakastunut minuun ja minä häneen. Meidät yritettiin erottaa monelta taholta ja lopulta luovutin. Tänä päivänä hän on jo kertaalleen eronnut. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja soppaa saattaa olla hämmentämässä sukulaiset, kaverit ja jopa työyhteisö. Tinder ym. ovat kuin karkkikauppoja. Vastuuta ei jakseta ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että oletin, ap! Ajattelin sen olevan kiertoilmaus sille, että suhde on ollut fyysisesti intiimi ja mies sitten ghostannut. Uskon että tuokin kyllä satuttaa. Ja varmasti juuri se, ettei mies voinut reilusti kertoa edes että ei kiinnostakaan, mieluiten miksi ei kiinnosta. Vaikka sekin sattuisi, sitten sitä voisi alkaa käsitellä niin että on se tieto.
-se seksin kautta asiasta kirjoittanut herkkis
Ei se mitään :) Kyllä se satuttaa koska minä rakastuin siihen mieheen myös. Nimenomaan se tiedon puuttuminen, olisi jotain sanonut! Olisi sanonut vaikka, että ei enää kiinostakaan. Kun minä pitkään luulin että hän palaa takaisin! Ja joku osa minusta edelleen uskoo niin, vaikka tietoisella mielellä tiedän että minä en halua hänen palaavan.
ap
Mäkin odottelin kuukausitolkulla vaikka mähän olisin ollut vaan hiton vihainen ja se pettymys olis pitänyt saada purkaa. Katoaminen ei ikinä ole ok. Normaali, tunteva ja toista kunnioittava ja välittävä ihminen ei halua, että toinen tuntee tuskaa. Normaali kunnioittava ihminen keskustelee, ottaa huomioon ja tekee oikein, vaikka se ei olis helpointa.
Mitäs jos se mies tulis takasin? Olis kauhean pahoillaan ja maanittelis?
Mulle toi mies joka vaihtoi lopulta toiseen, teki jo parikin katoamistemppua aiemmin ja tein sen virheen, etten ikinä ollut vihainen ja näyttänyt sitä. Normaali ihminen myös tuntee vihaa kun se on petetty tai sitä on saatettu. Mäkin vaan hämmentyneenä pähkäilin et miten olis pitänyt toimia toisin, entä jos entä jos, mitäs sitten kun, mitä mä en ymmärrä, voisko se auttaa ymmärtämään jne jne. No kun ei se asia olis muuttunut. Sama lopputulos, ehkä vain myöhemmin, vaikka mä olisin mitä temppuja tehnyt. Ja semmonen katoaminen on jo henkistä väkivaltaa, vaikka se mitä sanois.
Aiemmin oltiin joku kuukausi erossa ja kun se alkoi osoittamaan katumusta mä vielä ajattelin, että hahhahhaaa, tiesin, mäpä leikin samaa kun se, näpäytän oikein kunnolla ja häviän. Mut eihän se niin mene, mulla kun on sydän ja tunteet ja empatia, en kykenisi satuttamaab rakasta tietoisesti ikinä. Haluaisin vaan päästä kerrankin huutamaan, miten pahalta sen tekemiset on tuntunut ja että mies itse tuntee sen kaiken mitä on mulle aiheuttanut. Toi idiootti sydän jotenkin odottelee et pääsis takaisin siihen "paikalleni" vaikka järki sanoo että ei siitä mitään tulis ikinä, on se jo näyttänyt sen.
Ois kiva jos pystyisi itsekin vaan noin katkaisemaan nää tunteet. Kai se jossain vaiheessa tulee. Ne sanoo että tieto lisää tuskaa. Saattaa se niin välillisesti tehdä, mutta totuuteen perustuen on helpompi ja oikein joskus tehdä ne omat valinnat.
Koittanut tässä miettiä, että mikä yhdistää miehiä ja suhteitani (minun lisäksi). Kyllä niissä kaikissa samaa käytöstä ja persoonan piirteitä on. Vielä kun ottaisi selville, pystyykö niiden kanssa mitenkään elämään kun selkeästi mä alitajuisesti niitä vedän enkä osaa muutakaan.
Koita tässä nyt sit säilyttää usko ihmisiin.
/22
Kun joku ghostaa, niin se on merkki alkaa omilleen.
Sellaisessa ei todellakaan kannata roikkua.
Kerää ylpeytesi.
Tuo ghostaaminen on ryhditöntä.
Jotenkin raukkamaista.
Jättää toisen roikkumaan.
Yäsk.
Irti vaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei hän vaikuta naistennaurattajalta, vaan on ihan yleisesti ottaen varsin kunnioitusta herättävä ihminen. Siksi tämä tuntuu niin käsittämättömältä. Tuntui siltä, että hän todella näki minut ja halusi minut. Sitten vain lähti. Harmittaa kun vieläkin tekee kipeää ja pyörii mokoma mielessä. Kuitenkin yli vuosi jo siitä kun ghostasi. Uskon ettei meistä tule koskaan mitään, minä en halua sitä. Jättäisi jo rauhaan, ei ole mitään syytä pyöritellä asiaa.
ap
Kun mies kerran oli kunnioitettava ja asia oli sinulle merkittävä (sekä antautuminen että ghostaus), ihmettelen, että et ottanut asiaa puheeksi miehen kanssa. Kunnon mies suostuu kyllä asialliseen keskusteluun myös silloin, kun suhteesta ei tulekaan mitään.
Jo pelkästään ghostaaminen kuulostaa oudolta. Tuollainen (millainen?) mies ei ghostaa, vaan pahoittelee ja tarjoaa halausta, kun kohtalo vääristi asiat.
Alue: Aihe vapaa
En näe häntä enää harrastuksessa, mutta harrastus muistuttaa hänestä koko ajan valtavasti. Ja kyllä, rakastuin häneen tietämättä ikää. Ei kuulu tapoihini kysellä ihmisten ikiä ja tämä ei ollut slow burn-rakastuminen pitkällisen tutustumisen kautta, vaan tuntui sielulliselta tunnistamiselta. Siksi kehitinkin tähän tämän sielunkumppani-rakkaustarinan, joka kylläkin on jo sen verran kulahtanut etten ole aikoihin enää oikeasti uskonut siihen. Se vain tuki sen aikaa psyykeä kun en ollenkaan vielä ollut valmis luopumaan hänestä.
ap