Lue keskustelun säännöt.
Mies ghostasi. Vertaistukea sydänsuruihin?
04.02.2026 |
Olen 42-vuotias nainen. Rakastuin parisen vuotta sitten syvästi mieheen, vaikka en olisi halunnut rakastua keneenkään. Hän tavoitteli minua ja lopulta antauduin. Melko pian sen jälkeen hän vetäytyikin. Emme ole puhuneet sen jälkeen.
Jäin ghostattuna ihmettelemään mitä tapahtui. Pikkulintu puskaradiosta osasi kertoa, että kyseinen mies viettää mielellään aikaa toisen naisen kanssa. Tämä nainen on nuori, kaunis, älykäs, menestynyt, kunnianhimoinen, iloinen. He ovat samalla alalla ja molemmat hyvin omistautuneita työlleen. He näyttävät samalta ja ulkoisesti näyttävät aivan täydelliseltä parilta. Miehen iästä en ole varma mutta luultavasti lähempänä tämän toisen naisen ikää kuin minun.
Mies on alunperin herättänyt minussa myötätuntoa ja kunnioitusta. Hän ei ole käyttäytynyt minua kohtaan huonosti vaan päin vastoin hyvin huomioonottavasti ja kauniisti. (Lukuun ottamatta ghostausta.) Sen takia antauduin hänelle. Tämä kyseinen nainen oli kuitenkin koko tämän ajan hänen elämässään. Tietääkseni he ovat hyvin läheisiä, mutta eivät yhdessä.
Vaikka emme virallisesti koskaan edes olleet yhdessä, tämä mies jäi minun sydämeen asumaan ja aiheuttaa siellä nyt paljon kipua. Ihmettelen miksi ikinä hän tavoitteli minua jos elämässään oli jo toinen nainen, ja jos hänellä ei ollut mitään aikomusta jäädä minun luo. Olen kehittänyt tästä itselleni jonkun sielunkumppani/twin flame-tarinan, jossa minun tehtävänä on päästää irti. Se vaan on täysin mahdotonta jollei ole konreettisia keinoja siihen. Yhteyttä me emme pidä. En myöskään enää ikinä halua nähdä tätä miestä. En vain pysty päästämään irti, vaan tunnen syvää kipua ja myös kateutta heidän siunaukselta näyttävästä jutustaan. Tuntuu niin epäreilulta, että minä olin alunperin valmis ohittamaan hänet, mutta HÄN halusi että avauduin ja antaudun ja sitten HÄN lähti. Ja minä jäin sormi suussa sydänsärkyineni ihmettelemään että mitä juuri tapahtui ja miksi. Minä antauduin hänelle, annoin itseni hänelle.
Haluaako joku nyt tölväistä, että mitäs jäit, ei voi käsittää..?
Tai kenties vertaistukea?
Kommentit (79)
Mun on vaikea tuntea vihaa tätä tyyppiä kohtaan koska hän vaikutti niin vilpittömältä ja hienolta ihmiseltä, että minä mieluummin epäilen itseäni kuin häntä :D Jessus sentään, aikuinen nainen! Aloin kiinnittää huomiota kaikkiin omiin epävarmuuksiin ja myös ihan luonnollisiin ominaisuuksiin ja pitää niitä syynä hänen häviämiselleen. Kun eihän hän nyt ilman kunnollista, minusta johtuvaa syytä! Mutta kyllä pikku hiljaa olen tuntenut vihaakin.
Toivonut että häneen sattuu ihan yhtä paljon kuin minuun ja tosiaan se, etten enää ikinä halua nähdä häntä uudelleen. Noin ei kohdella toisia, herranjestas.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko mies joogaohjaajasi?
:D
Ei ollut online-viritelmä vaan tavattiin ihan oikean elämän harrastusporukassa. Tietääkseni hän ei ollut varattu ainakaan silloin kun tapasimme.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko mies joogaohjaajasi?
:D
Älä naura. Intuitiivinen kysymys. Sopisi hyvin ap:n tarinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut online-viritelmä vaan tavattiin ihan oikean elämän harrastusporukassa. Tietääkseni hän ei ollut varattu ainakaan silloin kun tapasimme.
ap
Tosin tämä toinen nainen joka on hänen elämässään saattaa olla se hänen sydämensä valittu. Hänen kanssaan mies viettää mielellään aikaa ja he ovat hyvin samanlaisia. Hän oli miehen elämässä jo tuolloin kun me tapasimme.
ap
Toi viimeinen kappale voisi olla suoraan mun kynästä.. Olen myös niin pettynyt, lopulta kai itseeni. Just se, kun päiväkausia mietii, miksi en kelvannutkaan tai riittänytkään, edes satunnaiseen harrastukseen.. Osa miehistä vielä selittää, etteivät ole katoamassa. Joopa joo.. Taas lopulta sitä tajaa, että yhtä p*****aa kohtelua saisi varmaan muualtakin, ja silti vaan haikailee sen idiootin perään. Voisimpa vaan unohtaa!!
Erinainen, +40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavoin mies ghostasi siis sut? Pistikö vielä estotkin päälle?
Meidän oli tarkoitus tavata. Olimme sopineet ajan ja paikan. Odotin häntä kovasti, mutta hän ei ilmestynyt paikalle eikä ilmoittanut mitään. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut. Tiedän ettei ole kuollut eikä käsistään halvaantunut.
Ehkä kunnioitin liikaa hänen sanatonta puhettaan, kun vain hyväksyin ettei hän halua nähdä minua enää tuon teon perusteella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli jotenkin terapeuttista lukea aiheesta "ghostaaminen". Kommentoin jo aiemmin ketjuun, kun olen nimennyt traumasuhteen miehenkin, mikä auttaa etäännyttämään tunteitani. Pitkään itkin tämän "kukkoilijamiehen" perään. Vieläkin kaipaan häntä, mutta ikäväni ei ole nykyisin repivää.
Toivon kaikille tämän ketjun kirjoittajille rakkautta elämään.
Vierailija kirjoitti:
Komeat miehet jättää naisen noin vaan koska saavat heti uuden naisen joten ei tarvii yhteen sitoutua.
No sepäs olisikin tosi kiva, että toinen on kanssasi vain koska ei löydy muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti miten paljon sulla menee elämää hukkaan tuon luuserin takia. Viittaan siihen ettei pystynyt sanallisesti keskustelemaan asioista tms. Sitten kuolinvuoteella sinä mietit että olisitpa senkin ajan käyttänyt johonkin toiseen ihmiseen jolta voi saada arvostusta ja välittämistä.
Eli jotkut ihmiset elämässä eivät tule jäädäkseen mutta ne opettaa meille jotakin. Ehkä tämä opetti sinulle etsiä ja löytää sellaisia ihmisiä elämääsi jotka arvostavat sinua.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
En näe häntä enää harrastuksessa, mutta harrastus muistuttaa hänestä koko ajan valtavasti. Ja kyllä, rakastuin häneen tietämättä ikää. Ei kuulu tapoihini kysellä ihmisten ikiä ja tämä ei ollut slow burn-rakastuminen pitkällisen tutustumisen kautta, vaan tuntui sielulliselta tunnistamiselta. Siksi kehitinkin tähän tämän sielunkumppani-rakkaustarinan, joka kylläkin on jo sen verran kulahtanut etten ole aikoihin enää oikeasti uskonut siihen. Se vain tuki sen aikaa psyykeä kun en ollenkaan vielä ollut valmis luopumaan hänestä.
ap
Et sinä ole rakastunut vaan ihastunut. Ja se alkuhuumakupla on sen verran sakeaa, että vasta muutaman vuoden päästä voi itselleen naureskella, että mitä helvettiä oikeasti.
Elämästä tulee helpompaa kun ymmärtää, ettei sellaista romanttista rakkautta oikeasti ole olemassa. Jos sen tarpeessa joskus itse olen, niin katson jotain aiheeseen liittyvää sarjaa tai elokuvaa, ja elän hetken haaveissa.
Sitten paluu todellisuuteen. Parisuhteeseen en mene, koska tuon oivalluksen jälkeen ymmärsin, ettei sellaisessa ole mitåän järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla nuorilla miehillä on uusi nainen ikäänkuin joku haaste joka pitää tehdä ja kun haaste tehty niin jatketaan matkaa. Valitettavasti olin itse nuorena juuri tuollainen ja aika monia tuollaisia juttuja kadun nyt vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Meidän oli tarkoitus tavata. Olimme sopineet ajan ja paikan. Odotin häntä kovasti, mutta hän ei ilmestynyt paikalle eikä ilmoittanut mitään. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut. Tiedän ettei ole kuollut eikä käsistään halvaantunut.
Ehkä kunnioitin liikaa hänen sanatonta puhettaan, kun vain hyväksyin ettei hän halua nähdä minua enää tuon teon perusteella.
ap
Kyselitkö edes miksi hän ei saapunut. Jos ei kyselyn, korkeintaan kahden, jälkeen reagoi mitään, olisi syytä todeta case closed, ja siirtyä eteenpäin.
Ja siis alunperinkin lähdit ruokkimaan haaveitasi vaikket edes tiennyt seurusteleeko henkilö muulla taholla.
Tuntuu, ikävä kyllä, siltä että ap on sotkeutunut omien mielenliikkeidensä sokkeloihin. Vaikuttaa myös vähän siltä naislogiikalta, sen suhteen en osaa auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Monilla nuorilla miehillä on uusi nainen ikäänkuin joku haaste joka pitää tehdä ja kun haaste tehty niin jatketaan matkaa. Valitettavasti olin itse nuorena juuri tuollainen ja aika monia tuollaisia juttuja kadun nyt vanhempana.
Tai sitten pidät siitä tutustumisen ja ihastuksen pilkahduksen tunteesta. Mutta sitten kun tunteet on selvät ja pitäisi lähteä rakentamaan vakavaa suhdetta, niin homma alkaa ahdistaa.
Eikä siinä, olen nainen jolla homma menee aina juuri noin.
Alkusuhteessa on se kiva tunne. Mutta sitten se oikeasti vakava suhde ja mahdollisesti loppuelämän yhdessäolo tuntuu ajatuksena ahdistavalta.
Ymmärrän että alkusuhde ja ihastuminen voi olla ihanaa, mutta itselläni se menee juuri päin vastoin. En pidä ihastumisesta enkä rakastumisesta. Näen ne hyvin kuluttavina ja petollisina tiloina, jolloin ei näe todellisuutta selkeästi. Ja minä rakastuin, en ihastunut. Rakastuminenhan ei ole sama asia kuin rakastaminen. Rakastuminen vain tapahtuu, rakastaminen edellyttää tietoisia valintoja ja tekoja. Rakastuminen netin tietojen mukaan kestää jonkun parisen vuotta. Siihen laitan toivoni, että kohta tämä myllerrys on ohi.
Minulla on sen verran ylpeyttä, etten kysele perään jos aikuinen ihminen ei ilmesty sovittuun paikkaan sovittuna aikana ilmoittamatta mitään etu- tai jälkikäteen. Se on myös hyvin selkeä viesti, että hän on valinnut toisin.
ap
"Antauduit"? Eli siis harrastit seksiä?😄 Miksi käytät noin hassua sanaa?
Mut siis vähän samaistun sun tunteisiin. Vähän sama käynyt että mies "tavoitteli" minua ja vietettiin aikaa ja oli läheisyyttä mut sit se ilmoittaakin viikon päästä että alkaa seurusteleen toisen kanssa. Ja just vitutti toi että mitä se sit mua johti harhaan että muka tykkäis musta silleen jos kuitenkin sillä oli taustalla jo joku toinenkin nainen mielessä josta tykkäs enemmän.
Hups, luin ketjua lisää eteenpäin ja nyt tajuun mitä tarkoitit tolla "antautumisella", sä sen jo selitit tuolla. Eli ei ollu seksiä, asia selvisi. Pitäs ensin lukee enemmän ennenkuin kommentoi😅
"Tuo voisi olla hyvä idea, että kirjoitan kirjeen ja mietin mitä hän vastaisi. Mulla on nimittäin kaksi versiota tästä tarinasta minun päässä: ensimmäisessä hän pettyy siihen millainen minä olen ja haluaa jotain muuta, toisessa versiossa han tajuaa jälkikäteen ylittäneensä ihastuksissaan omat rajansa ja arvioineensa fiksuksi vedoksi vetäytyä heti ennen kuin syntyy syvempää kiintymystä.
ap"
Oliko mies siis varattu? Onko tämä joku online-suhdeviritelmä?