Mies ghostasi. Vertaistukea sydänsuruihin?
Olen 42-vuotias nainen. Rakastuin parisen vuotta sitten syvästi mieheen, vaikka en olisi halunnut rakastua keneenkään. Hän tavoitteli minua ja lopulta antauduin. Melko pian sen jälkeen hän vetäytyikin. Emme ole puhuneet sen jälkeen.
Jäin ghostattuna ihmettelemään mitä tapahtui. Pikkulintu puskaradiosta osasi kertoa, että kyseinen mies viettää mielellään aikaa toisen naisen kanssa. Tämä nainen on nuori, kaunis, älykäs, menestynyt, kunnianhimoinen, iloinen. He ovat samalla alalla ja molemmat hyvin omistautuneita työlleen. He näyttävät samalta ja ulkoisesti näyttävät aivan täydelliseltä parilta. Miehen iästä en ole varma mutta luultavasti lähempänä tämän toisen naisen ikää kuin minun.
Mies on alunperin herättänyt minussa myötätuntoa ja kunnioitusta. Hän ei ole käyttäytynyt minua kohtaan huonosti vaan päin vastoin hyvin huomioonottavasti ja kauniisti. (Lukuun ottamatta ghostausta.) Sen takia antauduin hänelle. Tämä kyseinen nainen oli kuitenkin koko tämän ajan hänen elämässään. Tietääkseni he ovat hyvin läheisiä, mutta eivät yhdessä.
Vaikka emme virallisesti koskaan edes olleet yhdessä, tämä mies jäi minun sydämeen asumaan ja aiheuttaa siellä nyt paljon kipua. Ihmettelen miksi ikinä hän tavoitteli minua jos elämässään oli jo toinen nainen, ja jos hänellä ei ollut mitään aikomusta jäädä minun luo. Olen kehittänyt tästä itselleni jonkun sielunkumppani/twin flame-tarinan, jossa minun tehtävänä on päästää irti. Se vaan on täysin mahdotonta jollei ole konreettisia keinoja siihen. Yhteyttä me emme pidä. En myöskään enää ikinä halua nähdä tätä miestä. En vain pysty päästämään irti, vaan tunnen syvää kipua ja myös kateutta heidän siunaukselta näyttävästä jutustaan. Tuntuu niin epäreilulta, että minä olin alunperin valmis ohittamaan hänet, mutta HÄN halusi että avauduin ja antaudun ja sitten HÄN lähti. Ja minä jäin sormi suussa sydänsärkyineni ihmettelemään että mitä juuri tapahtui ja miksi. Minä antauduin hänelle, annoin itseni hänelle.
Haluaako joku nyt tölväistä, että mitäs jäit, ei voi käsittää..?
Tai kenties vertaistukea?
Kommentit (51)
Mun on vaikea tuntea vihaa tätä tyyppiä kohtaan koska hän vaikutti niin vilpittömältä ja hienolta ihmiseltä, että minä mieluummin epäilen itseäni kuin häntä :D Jessus sentään, aikuinen nainen! Aloin kiinnittää huomiota kaikkiin omiin epävarmuuksiin ja myös ihan luonnollisiin ominaisuuksiin ja pitää niitä syynä hänen häviämiselleen. Kun eihän hän nyt ilman kunnollista, minusta johtuvaa syytä! Mutta kyllä pikku hiljaa olen tuntenut vihaakin.
Toivonut että häneen sattuu ihan yhtä paljon kuin minuun ja tosiaan se, etten enää ikinä halua nähdä häntä uudelleen. Noin ei kohdella toisia, herranjestas.
ap
Ei ollut online-viritelmä vaan tavattiin ihan oikean elämän harrastusporukassa. Tietääkseni hän ei ollut varattu ainakaan silloin kun tapasimme.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko mies joogaohjaajasi?
:D
Älä naura. Intuitiivinen kysymys. Sopisi hyvin ap:n tarinaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut online-viritelmä vaan tavattiin ihan oikean elämän harrastusporukassa. Tietääkseni hän ei ollut varattu ainakaan silloin kun tapasimme.
ap
Tosin tämä toinen nainen joka on hänen elämässään saattaa olla se hänen sydämensä valittu. Hänen kanssaan mies viettää mielellään aikaa ja he ovat hyvin samanlaisia. Hän oli miehen elämässä jo tuolloin kun me tapasimme.
ap
Toi viimeinen kappale voisi olla suoraan mun kynästä.. Olen myös niin pettynyt, lopulta kai itseeni. Just se, kun päiväkausia mietii, miksi en kelvannutkaan tai riittänytkään, edes satunnaiseen harrastukseen.. Osa miehistä vielä selittää, etteivät ole katoamassa. Joopa joo.. Taas lopulta sitä tajaa, että yhtä p*****aa kohtelua saisi varmaan muualtakin, ja silti vaan haikailee sen idiootin perään. Voisimpa vaan unohtaa!!
Erinainen, +40
Meidän oli tarkoitus tavata. Olimme sopineet ajan ja paikan. Odotin häntä kovasti, mutta hän ei ilmestynyt paikalle eikä ilmoittanut mitään. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut. Tiedän ettei ole kuollut eikä käsistään halvaantunut.
Ehkä kunnioitin liikaa hänen sanatonta puhettaan, kun vain hyväksyin ettei hän halua nähdä minua enää tuon teon perusteella.
ap
Oli jotenkin terapeuttista lukea aiheesta "ghostaaminen". Kommentoin jo aiemmin ketjuun, kun olen nimennyt traumasuhteen miehenkin, mikä auttaa etäännyttämään tunteitani. Pitkään itkin tämän "kukkoilijamiehen" perään. Vieläkin kaipaan häntä, mutta ikäväni ei ole nykyisin repivää.
Toivon kaikille tämän ketjun kirjoittajille rakkautta elämään.
"Tuo voisi olla hyvä idea, että kirjoitan kirjeen ja mietin mitä hän vastaisi. Mulla on nimittäin kaksi versiota tästä tarinasta minun päässä: ensimmäisessä hän pettyy siihen millainen minä olen ja haluaa jotain muuta, toisessa versiossa han tajuaa jälkikäteen ylittäneensä ihastuksissaan omat rajansa ja arvioineensa fiksuksi vedoksi vetäytyä heti ennen kuin syntyy syvempää kiintymystä.
ap"
Oliko mies siis varattu? Onko tämä joku online-suhdeviritelmä?