Lue keskustelun säännöt.
Tuli aivan järjetön riita äitini kanssa
04.02.2026 |
Olen asunut omillani jo vuosikausia, niin hän soittelee ja kuvittelee minun olevan joku helvetin reppana ja opastaa sekä epäilee ja kuvittelee ja sanelee mitä sylki suuhun tuo. Jumalauta että hermostuin ja sanoin äidille että jos hän ei lopeta soittelemista niin minä lopetan sen. Perkele että vielä aikusena saa kärsiä paskoista vanhemmista ja vielä aikuisinakin sekaantuvat elämään ilman mitään vidun hyötyä, pysykööt poissa kuten pysyivät silloinkin kun apu olisi ollut tarpeen, eli noin 5 vuotiaana, silloin oltiin loitolla ja nyt kun pärjään ihan OK sekaantuvat ja arvostelevat kaiken aikaa. Painukoot helvettiin!
Kommentit (217)
Kannattaa katkaista välit kokonaan mikäli niitä lapsenakaan ei ole ollut tai huolehdittu !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni meistä asettaa kohtuuttomia odotuksia sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa.
Niin ollaan mekin. Luuletko, että tuollainen ihminen osaa kasvattaa lapsistaan sen kummempia? En silti käytä tätä tekosyynä huonoon käytökseen. Äitini kyllä käyttää. Valitettavasti tekosyyt vain eivät mene enää läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyytämättä neuvominen asioissa, jotka jo kymmenvuotias tietää, ei ole huolehtimista. Huolehtimista on kysyä, mitä lapselle kuuluu ja kuunnella vastaus.
Tai uteliaisuus syömisistä, tekemisistä, rahankäytöstä, suhdejutuista..
Hävettää että menin johonkin transsiin ja tilitin kuulaisesti vuosia näitä kuin jostain velvollisuudesta. Eristäydyin yhä pahemmin. Tapahtui sama sokeutumisprosessi mikä kaikissa narsistisissa suhteissa tapahtuu: et edes ymmärrä mihin suostut. Sopeudut pikku hiljaa.
Aloittajan asenne on terve ja kiukku oikeutettua, tuolta näyttää terve rajojentaju ja oman arvon suojelu.
Nythän elämme vieläpä aikaa jossa totalitaariseen kulttuurinmuokkaukseen valjastettu SontaMedia/algoritminuuskinta tunkeilee yksityisyyteemme ja kieleemme rajattoman kontrolloijan tavoin.
Ja haluaa meidän olevan yhtä tyytyväisen naiivin kuuliaisia
Juuri näin!Sama kokemus itsellä muille niin ylimukavasta narskuäidistä. Vasta yli viisikymppisenä ja aiheesta tietoa saaneena ymmärsin koko sumutuksen: kontrollin, manipuloinnin, liiallisen kiltteyteni, rajattomuuden, miksi itsetuntoni ja -luottamukseni on kehittymätön, miksi teen kaikki päätökset muiden mukaan jne jne.
Meidän sisarusten välit viileät tai katkenneet kilpailuasetelman ja erittäin räikeän taloudellisen suosimisen takia, ja paljon muutakin pahaa narsismi aiheuttanut. Uhriutunut ja muuttunut marttyyriksi kun asioista olen kysellyt.
Nyt iäkäs jo, mutten tunne yhtään huonoa omaatuntoa vaikken vastaisikaan puhelimeen, joka kyllä soi ja soi. Udeltavaa ja ohjeistusta riittäisi. En muista onko oikeasti koskaan halunnut tietää että k u i n k a v o i n .Kyllä, laitan puhelimen kiinni ihan milloin itse haluan ja vastaan vain silloin kun jaksan.
Ei kai terveeltä ihmiseltä kysytä kuinka voit? Kysyn lapselta jos on syöpähoidoissa, pahassa flunssassa tms. Miksi kysyisin terveeltä? No, tietysti pitäisi tajuta että menopaussissa ihminen ei voi hyvin mutta varmaan puhuupa mitä tahansa jos ihminen henkisesti ei voi hyvin, on kyllä parempi katkoakin yhteydet
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kuulosta tasapainoiselta.
Narsistiäidin lapset harvoin ovat kovin harmonisia aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen äiti. Riidat alkoi aina siitä kun se puuttui mun elämään ja neuvoi kuin olisin ollut kehitysvammainen. Vielä silloinkin kun valmistuin yliopistosta, hän neuvoi miten pakkasella tulee pukeutua ja varmisti syönkö kasviksia. Oman aikuisen lapseni kanssa en ole riidellyt kertaakaan. Kunnioitan häntä.
Herran pieksut, mitä valitusta, kun on huolehtivainen äiti. Eihän hän pahaa tarkoita, vaikka on ehkä ylihuolehtivainen. Parasta hän lapselleen tarkoittaa, eikä siitä kannata suuttua. Voi vastata ystävällisesti. On paljon äitejä, jotka eivät tarjoa apuaan missään aikuiselle lapselleen, esimerkiksi lastenhoidossa.
Mitä apua ap:n äiti on tarjonnut aikuiselle lapselleen? Rajaton käytös ei ole apua vaan sekaantumista muiden asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen äiti. Riidat alkoi aina siitä kun se puuttui mun elämään ja neuvoi kuin olisin ollut kehitysvammainen. Vielä silloinkin kun valmistuin yliopistosta, hän neuvoi miten pakkasella tulee pukeutua ja varmisti syönkö kasviksia. Oman aikuisen lapseni kanssa en ole riidellyt kertaakaan. Kunnioitan häntä.
Herran pieksut, mitä valitusta, kun on huolehtivainen äiti. Eihän hän pahaa tarkoita, vaikka on ehkä ylihuolehtivainen. Parasta hän lapselleen tarkoittaa, eikä siitä kannata suuttua. Voi vastata ystävällisesti. On paljon äitejä, jotka eivät tarjoa apuaan missään aikuiselle lapselleen, esimerkiksi lastenhoidossa.
Joo-o. Mutta vaikka hyvällä tarkoittaisikin, on silti oikeus tuntea ärtymystä. Kuka tykkää siitä, että jatkuvasti muistutetaan päivänselvistä asioista, ihan kuin olisi idiootti? Mutta AUTA ARMIAS jos kysyt jotakin vähän haastavampaa. Sitten tiuskaistaan. MITÄ!!! Missä tuo huolehtivainen energia silloin on??? Miksi päivänselvistä asioista muistutetaan ja toitotetaan, mutta sitten kun kysyt jotain oikeasti asianmukaista, sitten vain murahdetaan ja tiuskaistaan? Näin meillä. MAKE IT MAKE SENSE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttökulta, aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
On kyllä taas niin typerä hokema, jota vain typerykset toistelevat.
Usein kyseessä on valtakeino, tytöttely/pojittelu. Niin läpinäkyvää, että ihan oikein naurattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen äiti. Riidat alkoi aina siitä kun se puuttui mun elämään ja neuvoi kuin olisin ollut kehitysvammainen. Vielä silloinkin kun valmistuin yliopistosta, hän neuvoi miten pakkasella tulee pukeutua ja varmisti syönkö kasviksia. Oman aikuisen lapseni kanssa en ole riidellyt kertaakaan. Kunnioitan häntä.
Herran pieksut, mitä valitusta, kun on huolehtivainen äiti. Eihän hän pahaa tarkoita, vaikka on ehkä ylihuolehtivainen. Parasta hän lapselleen tarkoittaa, eikä siitä kannata suuttua. Voi vastata ystävällisesti. On paljon äitejä, jotka eivät tarjoa apuaan missään aikuiselle lapselleen, esimerkiksi lastenhoidossa.
Niin ei sitä apua lastenhoitoon saa vaikka olisi mikä. Sen sijaan saa puhelun missä neuvotaan kaikkea mahdollista mitä keksii. Selittää että taaperolle pitää laittaa pakkasrasvaa kun 80-luvullakin laitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ap kyllä vaikuta kovin kypsältä. Kielenkäyttösi on kuin jonkun alamaailman ihmisen tapa puhua.
Minäkin olin tuollainen "asioihin sekaantuva" äiti. Siis soittelin ja kyselin kuulumisia ja juttelin niitä näitä. Vastaukset oli aina yhtä tai kahta sanaa. Sitten sanottiin suoraan että ei tartte huolehtia eikä soitella. No lopetin ja jäin odottamaan soittoja. Ei kuulunut eikä näkynyt, kylässä kävi silloin tällöin. Sitten perusti perheen, sai lapsia. Kutsutaan vain synttäreille ja ristiäisiin, käyvät silloin tällöin huokailemassa ja syömässä, mitään on turha kysyä, vastaus on yksi sana. Yksille synttäreille en päässyt (julkinen liikenne ei kulkenut) niin sain haukut ja huudot kun ei lapsenlapset kiinnosta, en soita enkä käy. No en kun käskettiin jättämään rauhaan. Eikä kutsuta muulloin. Onneksi sentään useammin soittavat videopuheluita niin ei pienet jää ihan ventovieraiksi kun heille kuitenkin voi ja saa jutella niitä näitä. Tee niin tai näin teet aina kuitenkin väärinpäin. Me äidit, aina vääränlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin aikanaan ajaa äidin pois keittiöstä, kun meni hermot. Ja siinä kyllä ääni nousi, kun ei muuten ollut puuttumatta, vaikka monta kertaa pyysin.
Olin 30v ja tehnyt ruokaa paljon, mutta kanan filesuikaleiden paisto oli äidin mielestä niin rakettitiedettä, että kyttäsi ja neuvoi koko ajan.
Kaiken huipuksi äiti paistaa fileesuikaleet levynä pannulla, liian kuumalla ja kääntää kerran. Tuloksena kuivaa kanaa. Minä paistan eri tavalla, että jää meheväksi, niin se oli "väärä tapa".
Jos tämä on elämäsi suurin kriisi, on sulla asiat todella hyvin.
Tuskin neuvominen rajoittuu pelkästään ruoanlaittoon. Todellisuudessa puututaan joka ikiseen asiaan.
Ja tämän takia vanhemmille ei kerrota MITÄÄN. :)
Liikaa helikopterointia ollut aina.
Ja sitten ollaan ihmetelty, miksi olenkaan niin saatanan epävarma/ahdistunut. MIKSIKÖHÄN.
Sosiaalinen elämä ihan kuollutta.
Ihan kiven alla kasvanut kersa.
Että ei se ylihuolehtivuuskaan hyvästä ole. Minun on vaikea toimia itsenäisesti. Kaupassakin, kun jään yksin, tulee todella epävarma ja ahdistunut olo, ei tiedä, mitä tehdä tai mihin pitäisi mennä. Ekaluokan papereissakin luki, että hämmennyn kysymyksistä.
Olen tapausta, joka yliajattelee, miten kaupan kassalla tulee toimia, miten maksaminen toimii, samalla tuntien suurta häpeää, että olen näin jälkeenjäänyt, koska tiedän, miten raadollisia ihmiset voivat olla.
Hehe, ja teille monille, jotka niin liputatte huolehtivien vanhempien perään, monia teistä tällainen naurattaa. Kuinka joku voikaan olla näin pumpulissa kasvatettu lumihiutale, eikös? Hah, helppohan se on nauraa, jos sellaista ei ole kokenut itse.
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini määrää vieläkin kaiken. Tai siis yrittää. Sanon vaan joojoo ja teen oman pääni mukaan. N58
Kuulostaa minun äidiltä! Haluaa määrätä kaikkessa. Viimeksi kun kävi kylässä niin alkoi ohjeistamaan missä kaapissa mikäkin astia pitäisi olla, kun hänen mielestään oli lautaset väärässä kaapissa. Talvi kun tuli, neuvoi miten minun pitäisi pukeutua. Työnhaussa antaa neuvoja => laita jotain näpsäkkää päälle haastatteluun. Voi vi*** ja margariini.
N 57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun vahvasti siihen, että lapsena jätettiin henkisesti yksin ja nyt aikuisena sitten ollaan tyrkyttämässä apua ja jopa nimiehdotuksia vauvalle. Uskomattoman röyhkeää.
Vierailija kirjoitti:
Tyttökulta, aikuisuus on vastuuta, eikä paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
Nimenomaan tässä ollaan aikuisia ja laitetaan mutsille rajat että pysy vaan omassa himassa määräilemässä enää kun raja menee siinä oman kämpän ulko-ovessa että sen sisään ei mutsin määräysvalta enää aikuisilla päde.
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini määrää vieläkin kaiken. Tai siis yrittää. Sanon vaan joojoo ja teen oman pääni mukaan. N58
Kuulostaa minun äidiltä! Haluaa määrätä kaikkessa. Viimeksi kun kävi kylässä niin alkoi ohjeistamaan missä kaapissa mikäkin astia pitäisi olla, kun hänen mielestään oli lautaset väärässä kaapissa. Talvi kun tuli, neuvoi minten minun pitäisi pukeutua. Työnhaussa antaa neuvoja => laita jotain näpsäkkää päälle haastatteluun. Voi vi*** ja margariini.
N 57
Minullekin äiti sanoi että muista käyttää shampoota ja hoitoainetta kun olin saunaan menossa. Ikää tuolloin noin 50v. Muistin käyttää, olen muistanut käyttää jo liki 60v tähän mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen äiti. Riidat alkoi aina siitä kun se puuttui mun elämään ja neuvoi kuin olisin ollut kehitysvammainen. Vielä silloinkin kun valmistuin yliopistosta, hän neuvoi miten pakkasella tulee pukeutua ja varmisti syönkö kasviksia. Oman aikuisen lapseni kanssa en ole riidellyt kertaakaan. Kunnioitan häntä.
Tuommoinen lapsi aikuisena vaan ei siedä eriäviä mielipiteitä muidenkaan kanssa, odottaa että kaikki myötäilee.
Kääk, vai ei saisi kysyä muistaako syödä terveellisesti. Onneksi minun aikuiset poikani ottavat tällaiset puolileikillään hymyilevät ja vastaavat vain kyllä äiti, totta kai. Sitten varmaan snagarille. Miksi nykynuoret ovat niin angstisia, että raivostuvat silmittömästi toisen huolenpidosta. On paljon vanhempia, jotka viis veisaavat lapsistaan, sekö sitten on hyvä. Toki ymmärrän, että napanuora pitää katkaista, mutta äiti on aina äiti, eikä tarkoita pahaa kysymyksellään. Kannattaa varmaan miettiä miksi ottaa noin kovasti päähän tuollaiset kysymykset.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin tuollainen "asioihin sekaantuva" äiti. Siis soittelin ja kyselin kuulumisia ja juttelin niitä näitä. Vastaukset oli aina yhtä tai kahta sanaa. Sitten sanottiin suoraan että ei tartte huolehtia eikä soitella. No lopetin ja jäin odottamaan soittoja. Ei kuulunut eikä näkynyt, kylässä kävi silloin tällöin. Sitten perusti perheen, sai lapsia. Kutsutaan vain synttäreille ja ristiäisiin, käyvät silloin tällöin huokailemassa ja syömässä, mitään on turha kysyä, vastaus on yksi sana. Yksille synttäreille en päässyt (julkinen liikenne ei kulkenut) niin sain haukut ja huudot kun ei lapsenlapset kiinnosta, en soita enkä käy. No en kun käskettiin jättämään rauhaan. Eikä kutsuta muulloin. Onneksi sentään useammin soittavat videopuheluita niin ei pienet jää ihan ventovieraiksi kun heille kuitenkin voi ja saa jutella niitä näitä. Tee niin tai näin teet aina kuitenkin väärinpäin. Me äidit, aina vääränlaisia.
Malliesimerkki siitä, kun äiti on käytökseltään mielestään pyhimys ja tytär täysin syyttä vetää rajoja.
On kyllä taas niin typerä hokema, jota vain typerykset toistelevat.