Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Johtopäätöksenä eli jos en pysty ikinä seksiin  ja minulla on ihmiset monesti muutenkin asia jota jännitän ja en pysty tutustumaan ja pelkkä ystävien saaminen on liian vaikeaa ja häpeän itseäni niin saan kaiken tämän myötä sanoa hei, hei parisuhteelle. Tähän päätökseen tulen. No, ehkä hyväksyn sen ja niin kuin olen sata kertaa todeta niin minä en halua olla taakka kenellekään. Kenenkään ei tarvitse kärsiä vuokseni  (jos en esim pysty johonkin mitä joka muu tms) niin parempi olla yksin sitten. 

Älkää tehkö minusta silti miesvihaajaa. En minä vihaa kuin korkeintaan paria ihmistä sukupuolesta riippumatta, jotka ansaitsevat sen kun itse vihasivat minua niin paljon. Muuten en vihaa ketään ja vihaaminen on minusta turhaa. Ei se viha auta mitään itsellänikään. Parempi olisi unohtaa. 

Lampaalle aiempaan viestiin. Ikävä lukea tuosta kaikesta ja ikävä tilanne on. Surullista, ettet saa kiitosta ja ettei siskosi näe isäsi tilannetta. Minulle tuli mieleen pappani tilanne ja muistan, kun melko pitkän ajan päästä nähtiin ja hänen kuntonsa oli huonontunut siinä ajassa paljon. Kyllä se oli pysäyttävä hetki silloin ja huolestuin. En osaa muuta kirjoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Suomen ja Belgian korisottelu on melkoisen jännä. Tulee nyt televisiosta ja Espoossa paikan päällä näkyy olevan katsomo täynnä ja hyvä tunnelma.

Täällä, kun luen viestejä, niin ne vilpittömät, aidot kirjoitukset koskettavat. Vilpittömyys vaatii rohkeutta, mutta ei tarvitse ihmisen pelätä muuta kuin Jumalaa.

 

En puutu vakaumukseesi, mutta itse ajattelen, että juuri toisia ihmisiä maailmassa on ymmärrettävä varoa. Ei vauhkona peläten, vaan terveellä kriittisyydellä suhtautumalla. Meitä on niin erilaisia, että koskaan ei voi olla varma, mitä vastaan tulee.

En osaa ajatella, miksi meidän pitäisi pelätä Jumalaa.

Jumalan pelolla tarkoitetaan Jumalan syvää kunnioittamista, halua noudattaa Hänen tahtoaan ja välttää pahaa. Jumalaa pelkääväinen, voidaan sanoa ihmisestä. "Herran pelko on viisauden alku".

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vähän surullinen olo. Vaan osasinhan mä tätä odottaakin. Kun et merkitse omalle isällesi enempää kuin turkiskuoriainen, niin vaikeaa se on yrittää sen enempääkään. Noh, tämä oli sitten viimeinen kerta, kun edes yritin.. Olisin ollut onneni kukkuloilla, jos isä olisi sanonut mulle yhden ainoan sanan: "kiitos" . Mutta tietenkään ei sanonut. Vaikka mä järjestin kaiken ja maksoin kaiken. 

Vaikka asutaan naapureina, en ole isää tavannut puoleen vuoteen. Mä huolehdin ädistä ja siskoni sai luvan huolehtia isästä. Kun tänään näin isäni, niin asiaa sen enempää erittelemättä tajusin, että mun siskoni on joko kerhitysvammainen tai sitten vaan välinpitämätön. Kerroin siskolleni havainnot, mitä isästä tein (mullahan on siis sairaanhoitajan tausta) ja sdiskoni sitten kysyi,. että onks pakko viedä lääkäriin, kun hn olisi taas lähdössä pidemmäksi iakaa mäkille. Olisi tehnyt mieli vastata , että no vie isä vaikka parturiin. Korkeas

Tiedän tunteen. Yritin kanssa vuosikymmenet. Ehkä se on joku velvollisuudentunto vanhempaansa kohtaan. Lapsi joka ikinä tulekaan nähdyksi tai rakastetuksi. Oivalsin terapiassa että minulla oli omia odotuksia ihan liikaa. Ei mikään tule muuttumaan, ei kaikki vanhemmat osaa rakastaa. Päästin irti omista odotuksista noin 10 vuotta sitten. En yritä enää mitään, eikä ole isäkään yrittänyt. Ei tietenkään, tiesin sen vaikka toivoin muuta. Nyt hän on yli 80 ja minä 55 ja tiedän jo että näin mennään loppuun asti. Ilman mitään yhteyttä tai suhdetta. Mutta olen tehnyt rauhani sen kanssa.

Onpa ikävä tilanne Lammas isäsi kanssa!

Toivottavasti pystyt jättämään hänet siskosi hoidettavaksi ja unohdat omalta osaltasi sen vastuun. Ei varmaan ole helppoa.

Hyvää alkanutta viikkoa ja maaliskuuta itsekullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuosta äijä-sanasta. Sen tulkinta varmaan riippunee asiayhteydestä ja kuka sen sanoo. Tunnen paljon lasteni ikäisiä miehiä, jotka hyvin usein kavereitaan tavatessaan sanovat: "Mitä äijä?". Äijä voi siis joskus olla synonyymi kovalle jätkälle. 

 

Kovasta jätkästä tuli mieleen Areenassa oleva lyhytelokuva Kovat miehet. Kannattaa katsoa, kaurismäkeläistä huumoria jäyhistä ja jääräpäisistä suomalaisista, jollei ole jo tuttu. Ehdottomuudessaan niin liikuttavia.

Korjaan vielä, että ei siis ole Kaurismäen tekemä, vaikkakin tuottama. Tyyli vaan samanlainen.

Tänään tv2 11.55 tulee tämä. Loistava. Samoin se Pitääkö mun kaikki hoitaa? Lyhytfilmit on joskus niin upeita, lyhyeen pätkään saatu paljon sopimaan.

Nukuin pätkittäin joten vieläkin väsyttää.

Vanhempien ja aikuisten lasten välisiin suhteisiin on ladattu niin paljon odotuksia, ettei ihme, jos pettymystä pukkaa.

 Minua helpotti, kun sain päästettyä irti odotuksista. Vanhemmat on oman sukupolvensa edustajia, oman lapsuutensa tuotoksia ihan niin kuin mekin. Helpotti, kun hyväksyin sen, että elämä jakaa jotkut kortit ja niillä kannattaa pelata niin hyvin kuin pystyy.

 Ei kaikki lapset synny toivottuina eikä kaikki vanhemmat ole esimerkillisiä vanhempia. Vanhemmilla voi olla myös omat ongelmansa. Moni tekee vaikeissakin oloissa parhaansa. Toiset taas ei. Riippuu, millaiset eväät he itse on saaneet.

Jos vanhemmat ei kyenneet arvostamaan lastaan pienenä, eivät he sitä kykene myöhemminkään. Ei kannata tehdä tästä myllynkiveä kaulaansa. Huomasin, että hyvä keino on ottaa henkistä etäisyyttä. Ei kannata yrittää "ostaa" hyväksyntää lahjoilla ja palveluilla. Ei sitä tule, jos vastapuoli on kyvytön siihen. Eivät tarkoita pahaa, eivät vaan kykene. Ajatusmaailma voi olla ihan eri.

Paras, kun tekee itsekin vaan välttämättömän. Siitä voi aluksi tulla syyllinen olo, mutta se lievittyy ja tilanne helpottuu. Lopulta voi huomata, ettei ne vanhemmat edes huomaa muutosta. Sitä on vaan itsensä vuoksi tehnyt liikaa. 

Ehkä se sisko, joka hoitaa sen isän asioita, on päätynyt tähän samaan. Tai on perinyt isänsä luonteen ja tavan suhtautua. Joskus mietin, miltä mun vanhemmuus joskus jälkikasvun silmissä näyttää. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, jotain ajatuksia vaan tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuosta äijä-sanasta. Sen tulkinta varmaan riippunee asiayhteydestä ja kuka sen sanoo. Tunnen paljon lasteni ikäisiä miehiä, jotka hyvin usein kavereitaan tavatessaan sanovat: "Mitä äijä?". Äijä voi siis joskus olla synonyymi kovalle jätkälle. 

 

Kovasta jätkästä tuli mieleen Areenassa oleva lyhytelokuva Kovat miehet. Kannattaa katsoa, kaurismäkeläistä huumoria jäyhistä ja jääräpäisistä suomalaisista, jollei ole jo tuttu. Ehdottomuudessaan niin liikuttavia.

 

 

Traktori sylissä ja "Kottiin et soita, kuulikko. Soitat Veikolle".

Olispa jokaisella tälläinen Veikko, jolle aina soittaisi, kun elämä on paiskannut traktorin syliin.

Seuraan lintuystävien touhuja. Nyt on aivan ihanteellinen sää, muutama pakkasaste, auringon valoa pilvien takaa. Keltasirkut tulevat isona parvena ja taas pyrähtävät lentoon. Tulee mieleen taannoinen toteamus tältä seudulta, taisi olla kuntaliitosten ajalta: Parves on paree lentää.

Lisään tuohon vanhemmuuskeskusteluun, että en pidä hyvänä ideaa, että käsketään antamaan anteeksi vanhemmille vaikka minkälainen kohtelu. On oikeutettua tuntea suuttumusta ja vihaa, jos tulee väärin kohdelluksi. Jos kaikki pitää vaan niellä, viha kääntyy sisäänpäin ja muuttuu masennukseksi yms.

Onko tinttien titityy jo kuultu? Eilen näin sorsaparin lentävän. Joku sula virtapaikka hakusessa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tinttien titityy jo kuultu? Eilen näin sorsaparin lentävän. Joku sula virtapaikka hakusessa.

Eilen tintit sirkuttelivat keväisesti, ja mustarastas vihelteli puun latvassa. Sorsia ja joutsenia vielä odotellessa.

Vanhempien ja aikuisten lasten välisiin suhteisiin on ladattu niin paljon odotuksia, ettei ihme, jos pettymystä pukkaa.

 Minua helpotti, kun sain päästettyä irti odotuksista. Vanhemmat on oman sukupolvensa edustajia, oman lapsuutensa tuotoksia ihan niin kuin mekin. Helpotti, kun hyväksyin sen, että elämä jakaa jotkut kortit ja niillä kannattaa pelata niin hyvin kuin pystyy.

 Ei kaikki lapset synny toivottuina eikä kaikki vanhemmat ole esimerkillisiä vanhempia. Vanhemmilla voi olla myös omat ongelmansa. Moni tekee vaikeissakin oloissa parhaansa. Toiset taas ei. Riippuu, millaiset eväät he itse on saaneet.

 

Jos vanhemmat ei kyenneet arvostamaan lastaan pienenä, eivät he sitä kykene myöhemminkään. Ei kannata tehdä tästä myllynkiveä kaulaansa. Huomasin, että hyvä keino on ottaa henkistä etäisyyttä. Ei kannata yrittää "ostaa" hyväksyntää lahjoilla ja palveluilla. Ei sitä tule, jos vastapuoli on kyvytön siihen. E

Omat lapseni tallettavat jo lastenlasten tileille "terapiarahaa, kun käyvät sitten lapsuuttaan terapoimassa" . Fakta on, että jokainen vanhempi tekee virheitä, varsinkin esikoisen kohdalla. Onhan lapsen kasvatus  uusi ja ennenkokematon työ. Olemme omien lasteni kanssa puhuneet paljon tästä ja he kaikki ovat käyneet terapeutin luona putsaamassa lapsuuden kuonat pois. Kaikkien kannattaisi, minunkin, vaikka olen jo 70 v. Sitten on helpompi rakastaa sitä erehtyväistä vanhempaansa tai unohtaa hänet ja jatkaa kevyin kuormin eteenpäin.

Otin pamin kun hermostuttaa ja katselen kun punamulkut touhuu pihapuussa.

Kiitos kaikille kommenteista, jotka liittyivät mun illalla kirjoittamaani. Siskoni varasi nyt isälle ajan ihan lääkärin vastaanotolle, MUTTA haluaa, että mä lähden sinne mukaan. Ei kuulemma itse ymmärrä, mitä lääkäri sanoo, Hei haloo, akateemisesti koulutettu ihminen :D  Lupasin silti lähteä. Olin mä sen samaisen lääkärin luona kerran äitinikin  kanssa äidin asioissa ja se lääkäri on tosi fiksu. En lähde mukaan sen paremmin isäni kuin siskoni vuoksi vaan itseni vuoksi. Tiedänpähän ainakin, mitä lääkäri on ihan oikeasti sanonut enkä saa taas kerran  jotain "väritettyä totuutta" asiasta. 

Eilen hymistellen seurasin sivusta, kun pitkän tekniikan alan korkeakoulututkinnon suorittanut ei tunnu tuntevan edes fysiikan lakeja. Siis sitä, miten saa niinkin "monimutkaisessa" laitteessa kuin pyörätuolissa kärrättyä lumisohjossa vanhuksen eteenpäin. Aikani katselin sitä touhua, mutta sitten oli pakko sanoa, että käännä se tuoli ja vedä sitä äläkä yritä työntää. Pelkäsin, että taksi ei jaksa odottaa vaan lähtee pois kuvitellen, että me ei tullakaan. Muutenkin eilen muutaman kerran katsoin ihmetellen, mitä mun siskoni oikein touhuaa. Kaiken teki mahdollisimman vaikealla tavalla. Arvostan kyllä korkeaa koulutusta ja varsinkin tekniikan alalta, vaikka itse en sellaisia opintoja suorittanutkaan. Mutta se akateeminen osaaminen ei kyllä ihan aina konkretisoidu käytännön asioihin. Toisaalta jos mun siskoni ja isäni haluaa, että muutaman minuutin hommaan menee puoli tuntia, niin siitä vaan. Mulla on nykyisin vain aikaa ja voin hyvin katsella - hymistellen - sivusta. Vaikka selailla odotellessani kännykällä tätä palstaa :D

Onpa taas surkeita uutisia, ohjusiskuja, sotaa, nuorten huumekuolemia, liikenneonnettomuudet vaatineet ihmishenkiä...

Täytyy todella rajoittaa uutisten seuraamista, ettei mieli mustu.

Onneksi on musiikki, kirjat ja moni muu, mikä piristää mieltä.

Aurinkokin pilkistelee pilven raosta

Seksisuhteesta toiseen hyppäävä mies on panomies, mutta vastaavaa tekevä nainen on siis henkisesti rikki?

Kyllä. Nainen kuin nainen saa seksiä halutessaan vaikka heti ja joka päivä. Standardit vain tiellä.

Mies kuin mies ei todellakaan saa, vaan se että mies saa helposti kertoo siitä että on tosi hyvännäköinen, pitkä, riittävän karismaattinen ettei möhli helppoja hoitoja. Eli miehen pitää olla geneettinen lottovoitto ollakseen panomies, naisen tarvitsee vain haluta saavuttaakseen saman.

A key that can open any lock is a masterkey. A lock opened by any key is a shitty lock.

Hyi helv mitä misogyniaa. Olet oksettava

 Eipä, vaan misandriaa!  

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas surkeita uutisia, ohjusiskuja, sotaa, nuorten huumekuolemia, liikenneonnettomuudet vaatineet ihmishenkiä...

Täytyy todella rajoittaa uutisten seuraamista, ettei mieli mustu.

Onneksi on musiikki, kirjat ja moni muu, mikä piristää mieltä.

Aurinkokin pilkistelee pilven raosta

Pää pensaaseen. Kunhan mulla vaan on kivaa ja tasapainoista, muista viis. Voi tätä maailmaa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista, jotka liittyivät mun illalla kirjoittamaani. Siskoni varasi nyt isälle ajan ihan lääkärin vastaanotolle, MUTTA haluaa, että mä lähden sinne mukaan. Ei kuulemma itse ymmärrä, mitä lääkäri sanoo, Hei haloo, akateemisesti koulutettu ihminen :D  Lupasin silti lähteä. Olin mä sen samaisen lääkärin luona kerran äitinikin  kanssa äidin asioissa ja se lääkäri on tosi fiksu. En lähde mukaan sen paremmin isäni kuin siskoni vuoksi vaan itseni vuoksi. Tiedänpähän ainakin, mitä lääkäri on ihan oikeasti sanonut enkä saa taas kerran  jotain "väritettyä totuutta" asiasta. 

Eilen hymistellen seurasin sivusta, kun pitkän tekniikan alan korkeakoulututkinnon suorittanut ei tunnu tuntevan edes fysiikan lakeja. Siis sitä, miten saa niinkin "monimutkaisessa" laitteessa kuin pyörätuolissa kärrättyä lumisohjossa vanhuksen eteenpäin. Aikani katselin sitä touhua, mutta sitten oli pakko sanoa

Me tehdään  niin, että kun yksi on vanhuksen mukana lääkärissä, hän laittaa kännykän äänityksen päälle ja sitten lähettää sen meille muille. Niin kaikki saavat tietää, mitä sanottiin, eikä ole yhden muistin varassa.