Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (6664)
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän sivuun kakkuaiheesta, mutta mitähän ajattelee äitienpäivästä kaikki ne, joiden äidit on olleet ns. huonoja äitejä, itsekkäitä, nujertavia, moralisoivia tai välinpitämättömiä, ehkä jopa väkivaltaisia ja kateellisia lapsiaan kohtaan?
Äitimyytti elää vahvana, vaikka todellisuus on joskus muuta. Mieleen jäi Leena Uotisen loistava suoritus Mummo-leffan tekohuolehtivana, vastuuttomana hössöttäjänä, joka oli pilannut lastensa lapsuuden. Falskissa kulissiliitossa pakotti lapset katselemaan valheellista elämää. Normaali ihminen olisi eronnut. Ongelmia tuli kaikille lapsille. Maailma muuttuu, ehkä äitiyttä pystytään leffoissakin jatkossa käsittelemään avoimesti.
Meitä on varmaan monia jotka ovat eri mieltä vanhemmuuden, avioliiton, työ, vapaa-ajan ym. malleista joita olemme lapsena kotona kukin saanut mutta voihan sen oman elämän sitten elää paremmin ja toivoa että omat lapset ei aikanaan tule valittamaan saamastaan mallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallisesta tylsempää La Promesan jälkeen, soitin silloin tätille ja taas pitkäveteistä, ilmeisesti emmerdale tullut jääkiekon takia aiemmin, nyt katon love Island Suomea, sitten paistan pitsan ja katon lempiohjelmani 90 påivää morsiamena .
Ajattelin että muutan kerrostalosta rivitaloon. Mutta. Nyt kun olen käynyt katsomassa rivareita, useissa ei ole ollut mitään aitoja tai näkösuojaa naapureiden pihojen välillä. Tai jos on aita se on matala polvenkorkuinen tai maksimissaan metrin. Ilmeisesti kaavassa määritellään aidan korkeus. Olenkin alkanut epäröidä. Tulee kuitenkin joku kyttääjä naapuri heti aidalle roikkumaan kun menen omalle pihalle. Olenko liian introvertti rivariin? Minulle riittää tervehtiminen naapureiden kanssa nyt krstalossa. Jos päätyasunnossa sinne saisi pihan omaan rauhaan. Onko rivariasujia kuulolla, saako olla omassa rauhassa? Vai onko se vaan muutettava omakotitaloon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moottoritie on kuuma. Oi nuoruus, oi hulluus. 1980
"Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma..."
P. Miljoonan räkäinen ääni sopii niin hyvin tähän. Pelle on jo seitsemänkymppinen, Intian aika on ohi, Pelle asettunut Uudellemaalle. Niin maailma muuttuu.
Ei ole enää moottoritietkään kuumia. Uraa ja kuoppaa piisaa, tietyöt etenee verkkaisesti. Biisikin on päivitetty. Ismo Leikola laulelee youtubessa:
"Sisko tahtoisin mennä, mutta moottoritie on kesken..."
Ootpa ilkeä.
Miten? Ei ollut tarkoitus. Kerro lisää.
Minäkään en ollenkaan ymmärtänyt, että mikä muka tuossa viestissäsi oli ilkeää. Moottoritie on kuumasta on kyllä keksitty uusia hauskoja versioita. - eri
En kyllä minäkään. "Räkäinen" kuvaa hyvin Pellen ääntä, se ole mikään loukkaus. Mitähän ynnä muuta sellaista tuossa oli, yksi osuva adjektiivi, mistä myötäloukkaantujat vetävät hernesopat nenään. Ilmeisesti 40 vuoden sopankeittäminen jatkuu...
Tällä kertaa jankkaus asiasta kesti 1 h 20 min. Kielenkäyttö oli ala-arvoista ja hyökkäävää. Tunnekuohuiselle reaktiolle ei ollut mitään järkevää perustetta. Samanaikaisesti ketjussa käytiin muuta, asiallista keskustelua. Djankkaajaksi nimitetty ei ollut mukana jankkauksessa. Johtopäätös: Trollit, djankkaajat, ihmemiehet ym. eivät ole syyllisiä jankkaukseen. Jankkaajat pitivät itse yllä jankkausta, vaikka heidän piikittelyynsä ei vastattu.
Yliaktuaari työnsä äärellä:( mistä sinä muka tiedät, ketkä täällä jankkaa?
Perjantain suunnitelma: nada
Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan
Perjantain suunnitelma: naida.
Ja suunnitelma toteutui! 💥💢💫💕💞
Lucky you! 😂👍
Vierailija kirjoitti:
Tavallisesta tylsempää La Promesan jälkeen, soitin silloin tätille ja taas pitkäveteistä, ilmeisesti emmerdale tullut jääkiekon takia aiemmin, nyt katon love Island Suomea, sitten paistan pitsan ja katon lempiohjelmani 90 påivää morsiamena .
Ilahtuiko täti soitostasi? Voisi ainakin näin arvella. Hieno asia, jos on ihmisiä, joiden kanssa voi soitella, siis puhelimessa. Soittaminen voisi olla vähän kuin tapa, säännöllistä, kun ainakin itse olen huomannut, että kynnys soittamiseen jollekulle nousee, jos menee pitkiä aikoja, ettei ole puhuttu puhelimessa. Arastellaanko nykyään myös sitä, että jos soittaa toiselle huonoon eli epäsopivaan aikaan ja sitten laitetaan mieluummin viestejä. Ei pitäisi soittamisestakaan tehdä liian vaikeaa, mutta nykymaailma on vähän sellaiseksi mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ennakkoluuloja rivariasumista kohtaan. Just ne takapihat mataline aitoineen- ei oo paljon yksityisyyttä. Kokemusta tosin ei ole.
Tuosta soittamisesta- eipä tule paljon puhuttua kenenkään kanssa puhelimessa, wa:ssa viestitellään sisarusten kanssa. Tosi tärkeää asiaa pitää olla että soittaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän sivuun kakkuaiheesta, mutta mitähän ajattelee äitienpäivästä kaikki ne, joiden äidit on olleet ns. huonoja äitejä, itsekkäitä, nujertavia, moralisoivia tai välinpitämättömiä, ehkä jopa väkivaltaisia ja kateellisia lapsiaan kohtaan?
Äitimyytti elää vahvana, vaikka todellisuus on joskus muuta. Mieleen jäi Leena Uotisen loistava suoritus Mummo-leffan tekohuolehtivana, vastuuttomana hössöttäjänä, joka oli pilannut lastensa lapsuuden. Falskissa kulissiliitossa pakotti lapset katselemaan valheellista elämää. Normaali ihminen olisi eronnut. Ongelmia tuli kaikille lapsille. Maailma muuttuu, ehkä äitiyttä pystytään leffoissakin jatkossa käsittelemään avoimesti.
Meitä on varmaan monia jotka ovat eri mieltä vanhemmuuden, avioliiton, työ, vapaa-ajan ym. malleista joita olemme lapsena kotona kukin saanut mutta voihan sen oman elämän sitten elää paremmin ja toivoa että omat lapset ei aikanaan tule valittamaan saamastaan mallista.
Kyllä lapsilla on oma sanottavansa kasvatuksestaan jokaisessa sukupolvessa. On hyvä, jos vanhemmat kykenee kohtaamaan sen rehellisesti. Lapset kyllä vaistoaa, onko vanhempi niin vahva, että hänelle voi puhua suoraan. Jos vanhempi on heikko, lapsi joutuu suojelemaan häntä totuudelta. Se on lapselle raskas taakka. Roolit menee tavallaan ristiin. Siitä syntyy sukupolvien ketju, jossa jokainen kärsii. Äideille pitäisi olla riittävästi tukea ja ohjausta jo neuvolassa. Vaippojen ja imetysten lisäksi olisi hyvä puhua henkisestä kasvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että muutan kerrostalosta rivitaloon. Mutta. Nyt kun olen käynyt katsomassa rivareita, useissa ei ole ollut mitään aitoja tai näkösuojaa naapureiden pihojen välillä. Tai jos on aita se on matala polvenkorkuinen tai maksimissaan metrin. Ilmeisesti kaavassa määritellään aidan korkeus. Olenkin alkanut epäröidä. Tulee kuitenkin joku kyttääjä naapuri heti aidalle roikkumaan kun menen omalle pihalle. Olenko liian introvertti rivariin? Minulle riittää tervehtiminen naapureiden kanssa nyt krstalossa. Jos päätyasunnossa sinne saisi pihan omaan rauhaan. Onko rivariasujia kuulolla, saako olla omassa rauhassa? Vai onko se vaan muutettava omakotitaloon?
Olen asunut jo 35 vuotta rivarissa. Pihat on pienet, mutta aidat noin 180 cm korkeat. Mulla on seinänaapurit olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta oikein mukavia. Ja se yksi poikkeuskin päätyi aika pian jonnekin hoivakotiin. Eli oli jo päästään aika sekasin. Tykkään tästä paikasta. Me pitkään asuneet muodostetaan jo mukava yhteisö. Autetaan toisiamme tarpeen vaatiessa, mutta annetaan myös olla rauhassa. Tämä on aika iso rivitaloyhtiö eli 56 asuntoa. 4-7 asuntoa per rakennus. Kaikkia taloyhtiöön muuttaneita ei tietenkään tunne, mutta nämä tässä vieressä kyllä tuntee.
Mistä tulikin mieleen yks juttu. Pari vuotta sitten viereiseen rakennukseen muutti lapsiperhe. Lähdin viemään koiraa ulos ja noin 2v lapsi huudahti äidilleen, että kato kissa. Ja siis mun koira oli noin 35 kg painava. Äitinsä sanoi, että ei kuule taida olla kissa. Pieni poika hetken aikaa mietti ja sitten hihkaisi, että sehän on MARSU. Mun koira aina tykkäsi tosi paljon siitä pojasta ja poika koirastani. Nyt koiraa ei enää ole ja poikakin taitaa syksyllä aloittaa eskarin. Mutta tämäkin naapuri jää aina juttelemaan mun kanssa, kun pihassa nähdään.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että muutan kerrostalosta rivitaloon. Mutta. Nyt kun olen käynyt katsomassa rivareita, useissa ei ole ollut mitään aitoja tai näkösuojaa naapureiden pihojen välillä. Tai jos on aita se on matala polvenkorkuinen tai maksimissaan metrin. Ilmeisesti kaavassa määritellään aidan korkeus. Olenkin alkanut epäröidä. Tulee kuitenkin joku kyttääjä naapuri heti aidalle roikkumaan kun menen omalle pihalle. Olenko liian introvertti rivariin? Minulle riittää tervehtiminen naapureiden kanssa nyt krstalossa. Jos päätyasunnossa sinne saisi pihan omaan rauhaan. Onko rivariasujia kuulolla, saako olla omassa rauhassa? Vai onko se vaan muutettava omakotitaloon?
Olen asunut jo 35 vuotta rivarissa. Pihat on pienet, mutta aidat noin 180 cm korkeat. Mulla on seinänaapurit olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta oikein mukavia. Ja se yksi poikkeuskin päätyi aika pian jonnekin hoivakotiin. Eli oli jo päästään aika sekasin. Tykkään tästä paikasta. Me pitkään asuneet muodostetaan jo mukava yhteisö. Autetaan toisiamme tarpeen vaatiessa, mutta annetaan myös olla rauhassa. Tämä on aika iso rivitaloyhtiö eli 56 asuntoa. 4-7 asuntoa per rakennus. Kaikkia taloyhtiöön muuttaneita ei tietenkään tunne, mutta nämä tässä vieressä kyllä tuntee.
Mistä tulikin mieleen yks juttu. Pari vuotta sitten viereiseen rakennukseen muutti lapsiperhe. Lähdin viemään koiraa ulos ja noin 2v lapsi huudahti äidilleen, että kato kissa. Ja siis mun koira oli noin 35 kg painava. Äitinsä sanoi, että ei kuule taida olla kissa. Pieni poika hetken aikaa mietti ja sitten hihkaisi, että sehän on MARSU. Mun koira aina tykkäsi tosi paljon siitä pojasta ja poika koirastani. Nyt koiraa ei enää ole ja poikakin taitaa syksyllä aloittaa eskarin. Mutta tämäkin naapuri jää aina juttelemaan mun kanssa, kun pihassa nähdään.
Ja lisään vielä, että minäkin olen introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ennakkoluuloja rivariasumista kohtaan. Just ne takapihat mataline aitoineen- ei oo paljon yksityisyyttä. Kokemusta tosin ei ole.
Tuosta soittamisesta- eipä tule paljon puhuttua kenenkään kanssa puhelimessa, wa:ssa viestitellään sisarusten kanssa. Tosi tärkeää asiaa pitää olla että soittaisin.
Epäilen minäkin. Enkä ole siis ikinä asunut rivarissa mutta nyt ajattelin kokeilla. En tiedä.
Minä soittelen kyllä ja pari kaveria joiden kanssa puhun puhelimessa pitkään viikottain. Muiden kanssa viestitellään kans wa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että muutan kerrostalosta rivitaloon. Mutta. Nyt kun olen käynyt katsomassa rivareita, useissa ei ole ollut mitään aitoja tai näkösuojaa naapureiden pihojen välillä. Tai jos on aita se on matala polvenkorkuinen tai maksimissaan metrin. Ilmeisesti kaavassa määritellään aidan korkeus. Olenkin alkanut epäröidä. Tulee kuitenkin joku kyttääjä naapuri heti aidalle roikkumaan kun menen omalle pihalle. Olenko liian introvertti rivariin? Minulle riittää tervehtiminen naapureiden kanssa nyt krstalossa. Jos päätyasunnossa sinne saisi pihan omaan rauhaan. Onko rivariasujia kuulolla, saako olla omassa rauhassa? Vai onko se vaan muutettava omakotitaloon?
Olen asunut jo 35 vuotta rivarissa. Pihat on pienet, mutta aidat noin 180 cm korkeat. Mulla on seinänaapurit olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta oikein mukavia. Ja se yksi poikkeuskin päätyi aika pian jonnekin hoivakotiin. Eli oli jo päästään aika sekasin. Tykkään tästä paikasta. Me pitkään asuneet muodostetaan jo mukava yhteisö. Autetaan toisiamme tarpeen vaatiessa, mutta annetaan myös olla rauhassa. Tämä on aika iso rivitaloyhtiö eli 56 asuntoa. 4-7 asuntoa per rakennus. Kaikkia taloyhtiöön muuttaneita ei tietenkään tunne, mutta nämä tässä vieressä kyllä tuntee.
Mistä tulikin mieleen yks juttu. Pari vuotta sitten viereiseen rakennukseen muutti lapsiperhe. Lähdin viemään koiraa ulos ja noin 2v lapsi huudahti äidilleen, että kato kissa. Ja siis mun koira oli noin 35 kg painava. Äitinsä sanoi, että ei kuule taida olla kissa. Pieni poika hetken aikaa mietti ja sitten hihkaisi, että sehän on MARSU. Mun koira aina tykkäsi tosi paljon siitä pojasta ja poika koirastani. Nyt koiraa ei enää ole ja poikakin taitaa syksyllä aloittaa eskarin. Mutta tämäkin naapuri jää aina juttelemaan mun kanssa, kun pihassa nähdään.
No 180 cm aidat olisikin ihan täydelliset! Ei kai kukaan toisten pihoihin huutele? Luulisi suomalaisten jättävän rauhaan. Varsinkin uusissa rivareissa joita olen käynyt katsomassa ei tosiaan ole mitään aitoja. Tai sellainen polvenkorkuinen verkkoaidan rääpäle. Ja mietin sitäkin että ei kiinnosta kuunnella naapureiden juttuja siis jos viettävät vaikka iltaa jne. Kaikkihan kuuluu kun ne terassiosiot on aina rakennettu kiinni toisiinsa. Ehkä sellainen päätypiha olisi mulle hyvä. -- On ne lapset vaan niin mainoita, tuo marsu tarina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pienimunaisuus" on ennen kaikkea henkinen ja asenteellinen ongelma. Kukapa sitä kalua viivoittiminen kanssa käy oikeasti mittaamaan. Jos mies ei ole kiinnostunut kumppaninsa (oli tämä kumppani mitä sukupuolta tahansa) kiihottumisesta ja nautinnosta, ei silloin kalu tunnu miltään tai tuntuu epämukavalta. Lisäsenttejä saa halutessaan sillä, että huomioi kumppaninsa ja käyttää aikaa yhteyden luomiseen. Ei ole mitään rakettitiedettä. Vähän vaivannäköä vaatii.
Palstalla näkee usein noita miehen penistä halventavia kommentteja. Ne ovat jonkinlainen feministien voimaantumiskeino, jolla he saavat hetkeksi iloa ankeaan ja ilottomaan elämäänsä, ja siksi kiireesti peukuttavat kommenttia, koska se samalla antaa heille tunteen kuulumisesta johonkin suurempaan, itselleen mieluiseen ryhmään. Todellisuudessa suurin osa näistä feministeistä on omaa elämäänsä vihaavia sairaalloisen lihavia, moniongelmaisia naisia, jotka ovat maalanneet itsensä nurkkaan parisuhdetta ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leppoisaa lauantaita lapatossut, huopatossut j tennistossut :)
Kimalainen pörräsi aamuaikaisella kukkakedolla: Anteeksi, mutta monelta avaatte tänään?
Miten leskikirppu meni miehensä hautajaisiin? Mustissa.
Huominen ei ole lempipäiväni, "velvollisuuspuheluita" sinne ja tänne, varsinkin sinne, taidan tyytyä pelkkään tekstariin sinne, ei oikein nappaa onnitella ihmistä, joka on aina osannut vain omaa napaansa tuijottaa. Siitä sisarusparvesta olisin kaikki muut mieluummin äidikseni ottanut!
Lapseni soitto on tietysti ihan mieluinen, mutta aika "turha", näemmehän toisemme viikon päästä! Silloin leivotaan ja lätistään ;)
Tämän päivän suunnitelmana on käydä kaupoilla: viiniä ja vitamiineja.
Minulle taitaa tulla Parkinson, lepovapinaa sormissa :( Jääkaappimagneettini mukaan 'todellisuus on viinin puutteesta johtuva harha', tämä taitaa olla todellisuutta eikä sitä viini paranna :( Ostan kuitenkin nostaakseni maljan auringolle, keväälle, pörriäisille ja pyöriäisille.
Elämä on mitä se on, eipä sille mitään voi! Täytyy vaan ottaa vastaan mitä se ikinä antaakaan...
Minulla on tasan 20 vuotta nuorempi mies. Ongelma on tulla eläkeikään ja kaikki päättyy ilman sen kummempia selityksiä. Oikea selitys on kuitenkin, että yhteistä tulevaisuutta ei enää siinä vaiheessa voi suunnitella.
Jos tapaa toisen eläkeläisen niin yhteistä elämää voi suunnitella ihan kuolemaan saakka.
Sille ei voi mitään jos paikat kuivuvat - mutta ei se iäkkäämpi mieskään enää mikään ihan tuore tavara ole - turha luulo. Usein ovat täysin hoitamattomia - yök. Itsestä huolehtiminen voisi olla hyvä alku saada suhde pysymään pystyssä. Itsestä huolehtiminen on kyllä muutakin kun pelkkä kropan hoito.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että muutan kerrostalosta rivitaloon. Mutta. Nyt kun olen käynyt katsomassa rivareita, useissa ei ole ollut mitään aitoja tai näkösuojaa naapureiden pihojen välillä. Tai jos on aita se on matala polvenkorkuinen tai maksimissaan metrin. Ilmeisesti kaavassa määritellään aidan korkeus. Olenkin alkanut epäröidä. Tulee kuitenkin joku kyttääjä naapuri heti aidalle roikkumaan kun menen omalle pihalle. Olenko liian introvertti rivariin? Minulle riittää tervehtiminen naapureiden kanssa nyt krstalossa. Jos päätyasunnossa sinne saisi pihan omaan rauhaan. Onko rivariasujia kuulolla, saako olla omassa rauhassa? Vai onko se vaan muutettava omakotitaloon?
Olen asunut jo 35 vuotta rivarissa. Pihat on pienet, mutta aidat noin 180 cm korkeat. Mulla on seinänaapurit olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta oikein mukavia. Ja se yksi poikkeuskin päätyi aika pian jonnekin hoivakotiin. Eli oli jo päästään aika sekasin. Tykkään tästä paikasta. Me pitkään asuneet muodostetaan jo mukava yhteisö. Autetaan toisiamme tarpeen vaatiessa, mutta annetaan myös olla rauhassa. Tämä on aika iso rivitaloyhtiö eli 56 asuntoa. 4-7 asuntoa per rakennus. Kaikkia taloyhtiöön muuttaneita ei tietenkään tunne, mutta nämä tässä vieressä kyllä tuntee.
Mistä tulikin mieleen yks juttu. Pari vuotta sitten viereiseen rakennukseen muutti lapsiperhe. Lähdin viemään koiraa ulos ja noin 2v lapsi huudahti äidilleen, että kato kissa. Ja siis mun koira oli noin 35 kg painava. Äitinsä sanoi, että ei kuule taida olla kissa. Pieni poika hetken aikaa mietti ja sitten hihkaisi, että sehän on MARSU. Mun koira aina tykkäsi tosi paljon siitä pojasta ja poika koirastani. Nyt koiraa ei enää ole ja poikakin taitaa syksyllä aloittaa eskarin. Mutta tämäkin naapuri jää aina juttelemaan mun kanssa, kun pihassa nähdään.
No 180 cm aidat olisikin ihan täydelliset! Ei kai kukaan toisten pihoihin huutele? Luulisi suomalaisten jättävän rauhaan. Varsinkin uusissa rivareissa joita olen käynyt katsomassa ei tosiaan ole mitään aitoja. Tai sellainen polvenkorkuinen verkkoaidan rääpäle. Ja mietin sitäkin että ei kiinnosta kuunnella naapureiden juttuja siis jos viettävät vaikka iltaa jne. Kaikkihan kuuluu kun ne terassiosiot on aina rakennettu kiinni toisiinsa. Ehkä sellainen päätypiha olisi mulle hyvä. -- On ne lapset vaan niin mainoita, tuo marsu tarina!
Tämä taloyhtiö on rakennettu niin, että oleskelupihat on eri puolilla rakennuksia kuin sisäänkäynti asuntoon. 35:een vuoteen kukaan naapuri ei ole sanonut mulle mitään ollessani oleskelupihan puolella. Jos ja kun naapureiden kanssa jutellaan, se tapahtuu tuolla sisäänkäynnin puolella. Me varmaan ajatellaan jotenkin niin, että oleskelupihat on osa asuntoa eikä kukaan käy toisten ikkunoistakaan huutelemassa mitään, vaikka ikkuna olisikin auki.
Se on kyllä totta, että kun naapurit ovat pihallaan vaikka grillaamassa tms, niin heidän puheensa kuuluu. Mutta ihan sama oli aikoinaan kerrostalossakin parvekkeilla eli jos naapurit jutteli viereisellä parvekkeella ja mä istuin omallani, niin kuuluihan niiden puhe.
Mutta oikeasti paljon vaikuttaa se, millaisia naapureita saa. Mä olen ollut tässä mielessä onnekas. Molemmissa seinän takana olevissa asunnoissa on pariskunnat, joiden lapset jo aikuisia. Työssäkäyviä ja täyspäisiä eikä siis mitään vanhuksia, jotka narisee joka asiasta. Toinen naapureistani on ortopedi ja tekee työkseen tekonivelleilkauksia. Kun mulla polvi leikattiin, ystävällisesti teki myös mun sisäänkäynnin puolelta lumityöt samalla kuin omastaankin. Mahtuu tähän taloyhtiöön pari KÄÄKkääkin, joista toinen on mun isäni 😂 Mutta molemmat asuvat vähän kauempana olevassa rakennuksessa.
Rivitalossa voi olla kiva asua tai sitten voi olla yhtä helvettiä. Riippuu ihan naapureista. Mä vähän luulen, että kun tämä on iso taloyhtiö, niin täällä ei pääse syntymään tilannetta, jossa muutama asukas voisi heittäytyä jumalaksi.
Haluaisin lopettaa tai haluaisin edetä pidemmälle, mitä teen? Olen ollut 20 v naimisisssa miehen kanssa joka ei koskaan ole kiihottanut minua, ollaan silti parhaat ystävät toisillemme. Seksiä on viikottain mutta se on kamalaa jyystöä molemmille. Olen 4 vuotta viestitellyt nuoruudenrakkauden kanssa joka on sinkku edelleen. Haluan villinä häntä mutten osaa / uskalla erota. Mitä teen? Ajattelen tota toista kaiket päivät ja viestittelen salaa kuumia juttuja kuten hänkin minulle. Uskoton en ole kuitenkaan ollut.
Ja suunnitelma toteutui! 💥💢💫💕💞