Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (5498)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P kirjoitti tuolla aiemmin, että "viha ei auta minua elämässäni yhtään mitään. Ei se pelasta elämääni ja saa minua voimaan hyvin".
Olen samaa mieltä, että viha ja katkeruus on "sisäistä myrkkyä", joka vahingoittaa paljon enemmän kaunan kantajaa kuin kaunan kohdetta.
Tämä ajatus on erikoinen. Että väärintekijät ei kärsi, vaan vääryydestä valittavat? Se pistää kyllä oikeusjärjestelmämme uuteen uskoon.
Jos kokee vääryyttä, haluaa sen loppuvan. Viha on se käyttövoima, jonka vääryys herättää. Ryhtyy toimiin. Jos kaikki alistuisi vääryyteen, millainen maailma olisi? Ei vääryyttä vastaan nousevan tarvi syyllistää itseään. Koko oikeusjärjestelmäkin perustuu siihen, että väärintekijä saa rangaistuksen.
Oikeusjärjestelmä perustuu siihen, että rikoksentekijä saa rangaistuksen. Jos teko ei ole lain mukaan rikos, niin silloin siitä ei rangaistakaan. Suomessa kyllä rikoksistakin annetut rangaistukset on naurettavan pieniä, mutta ehkä sen takia ei ole poliisia paetessaan tarvetta tappaa päiväkodillista lapsia ja kaikkia vastaantulijoita. Joissain maissa on ihan sama, tapatko yhden vai sata, koska tuomio on sama eli elinkautinen. Joka siis on oikeasti elinkautinen.
Mä tunnen ihmisiä, jotka vuosia ja vuosikymmeniä ovat kantaneet kaunaa väärintekijälleen. Mutta koska kyseessä ei ole ollut lain mukaisesti rikos, niin eipä siitä mitään tuomiotakaan ole tullut. Jotkut ovat alkaneet vainoamaan tätä väärintekijäänsä , mutta sitten se vainoaminen onkin lain mukaan rikos, niin se vainoajahan siinä kärsii eikä se alkuperäinen moraalisesti väärin tehnyt. Tilanne kääntyy päälaelleen. Alkuperäinen "uhri" muuttuukin "tekijäksi" ja alkuperäinen "tekijä" muuttuu "uhriksi".
Ei viha vihaamalla lopu, jos se vihan kohteesi ei vidduakaan välitä sun vihastasi. Ja monesti ei välitäkään, jos kyse ei ole hyvin läheisestä ihmisestä. Eikä aina silloinkaan. Jos saat jotain hyvää oloa itsellesi olemalla Don Quijote eli taistelemalla tuulimyllyä vastaan, niin hyvä niin. Mutta sitä tuulimyllyä ei välttämättä kiinnosta palaneen puupennin vertaa sun taistelusi. Vällttämättä ei edes muista, että olet olemassakaan.Viha ei ole pysyvä olotila. Se on käyttövoima, jolla ihminen reagoi halutessaan puolustautua tai muuttaa olosuhteita. Se auttaa nostamaan kissan pöydälle, eroamaan pahoinpitelevästä puolisosta, lähtemäön lapsuuden perhehelvetistä, jättämään väärän alan
tai muuttamaan pois ikävistä ympyröistä.
Patoutunut, tukahdutettu viha on se, joka lamaannuttaa ja sairastuttaa.
Nyt olen kirjoittanut niin monta juttua vihasta, että muitten pistää jo takuulla vihaksi. 😂
Lisään itse, etten enää muista, mistä tämä viha-aihe oikein alkoi. Jokainen voi tietysti vihata tai olla vihaamatta, ihan miten haluaa. En kyllä lähtisi pohtimaan jonkun riidan vastapuolen reaktioita tai reagoimattomuutta. Tärkeintähän on, että asia tulee kuntoon. Jos vaikka eroaisin, ei kiinnostaisi, onko vastapuoli katkera, iloinen vai välinpitämätön. Minullehan hän olisi yhdentekevä. Pohjanmaalaisia väitetään pitkävihaisiksi. En tiedä, pitääkö paikkansa. Ihmiset on erilaisia.
Ihmettelen myös viha-teemaa täällä. Kaikilla on niin erilaiset elämät, eikä muutamien kommenttien myötä voida kenenkään elämästä vetää johtopäätöksiä. Täällä tosin ollaan muka tietävinään toisten elämät, mitä en usko alkuunkaan. Diagnoosejakin heitellään. Ei ole sopivaa mielestäni.
Totta tämä. Samalla toivoisin, ettei Pitkikselle täällä ilkeiltäisi. On selkeästi kiltti ihminen, kovia kokenut. Eihän lyödä lyötyä?
Ei täällä ilkeillä. Keskustellaan kiusaamisilmiöstä ja kirjoiteltaan mielipiteitä siitä, yleisesti. Aihe vaan lähti liikkeelle P:n jutusta, laajeni ja nousi yleiselle tasolle. Niin kuin keskustelun tuleekin laajeta ja kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan sekavaksi meni eri kirjottajien viestit, hyvä tarkoitus varmaan oli kaikilla. Toivoisin herkkyyttä näin vakavien aiheiden parissa, ei julmuutta tai harkitsemattomuutta. Jokaisella on oma lähtökohtansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun uutisoidaan, että vanhuksista huolehtiminen siirtyy jatkossa jälkipolven huoleksi, tulee mieleen, että minkälaisia kärttymummoja sieltä on tulossa hoidettavaksi. Vanhusten odotetaan olevan viisaita ja lempeitä, mutta sellaisia on lähinnä satukirjoissa. Kansantaloudenkin kannalta vahingollinen järjestely.
Mä jäin eilen miettimän tätä asiaa, mutta kello tuli sitten jo 23 ennenkuin ehdin kirjoittaa. Tämä uusi suuntauso n ehkäjollain tavalla ymmärrettävää, mutta eihän se nyt noin vain tapahdu. Vuosikymmeniä Suomessa rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa siten, että ihmisillä olisi itsenäisyys ja vapaus eikä olisi enää riippuvainen suvusta, naapureista tai kenestäkään muustakaan. Jos jotain apua tarvitsi, yhteiskunta tarjosi palvelun. Rakennettiin vanhainkoteja, kehitettiin päivähoitoa, pienten koululaisten iltapäivähoitoa jne.
Myös nuorten muuttaminen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan helpottui, kun opiskelija sai erilaisia tukia. Jos parikymppinen nuori asui vielä lapsuudenkodissaan, ihmeteltiin, onko nuoressa jotain vikaa vai miksi ei itsenäisty. Tai jos nuori aikuinen oli usein tekemisissä vanhempiensa kanssa, hämmästeltiin, eikö sitä napanuoraa nyt saa jo poikki. Tämän varhaisen itsenäistymisen seurauksena oli, että yhteistaloudessa aikuinen asui toisen aikuisen kanssa lähinnä vain silloin, kun oli kyse puolisoista. Ja jos suhde ei toiminut, erottiin. Soluasuminen tai muu kimppa-asuminen ei ollut yhteisasumista, vaikka tällaisissa asumismuodoissa joitain yhteisiä sääntöjä olikin. Jokaisella oli omat rahansa ja omat elämänsä eikä yhteisestä jääkaapista otettu ilman lupaa edes toisen maitoa omaan aamukahviin. Eikä suihkussa voinut lutrata tuntia, koska muidenkin piti päästä kylppäriin.
Me suomalaiset ollaan jo vuosikymmeniä ja useammassa sukupolvessa totuttu siihen, että päätetään itse omasta rahankäytöstä, vuorokausirytmistä, kotiintuloajoista, kodin siisteystasossa, mitä ruokaa syödään, keitä kutsuu kylään ja milloin jne jne. Vanhukset eivät halua, että heidän aikuiset lapsensa tulisi yks kaks asettamaan sääntöjä. Eikä ne aikuiset lapsetkaan halua palata lapsuuteensa eli että vanhemmat asettavat heille taas säännöt. En tiedä, miten noissa yhteisöllisissä maissa homma toimii. Kuka laatii pelisäännöt? Kuka saa sanoa viimeisen sanan? Suvun vanhin? Entä jos on kaksi samanikäistä, niin vetävätkö pitkää tikkua? Vai se, joka tuo yhteistalouteen eniten rahaa? Vai joku muu...kuka?
Mun nähdäkseni meiltä suomalaisilta puuttuu taito asua muiden aikuisten kanssa yhdessä ja jakaa niin koti kuin jääkaapin sisältökin muiden kanssa. Plus kaikki muu. Teinivuosinani sain ainakin 100 kertaa kuulla isän suusta: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin ..." ja sittenhän mä en enää asunut. Jos nyt tulisi tilanne, että joutuisin ottamaan isän luokseni asumaan ja sanoisin sille: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin..." sehän suuttuisi. Muistan hämärästi lapsuudesta yhden äitini sukulaisen, jonka luona asui joku vanhus. Se mummeli oli aina meidän kyläillessä hetekalla keittiön nurkassa ja ihan hiljaa. Kahvipöytäänkään sitä ei kutsuttu samaan aikaan. Oli varmaan kiitollinen siitä, että sai edes jonkin paikan olla. Voi mennä vuosikymmeniä ja useampi sukupolvi ennenkuin suomalainen on taas kiitollinen siitä, ettei ihan huutolaiseksikaan joudu. Joten kovin nopeasti ei tule onnistumaan tuo, että mummot ja papat olisi lastensa tai lastenlastensa hoidettavana.Hyvä pointti. Meidän isä sanoi: päätät sitten, kun on jalat oman pöydän alla. Sama sisältö. Enpä minäkään kuvittele isälleni noin sanovani. Jos siis meillä asuisi. Tuntuisi todella kaukaiselta, oudoltakin ajatus, että omat vanhemmat muuttaisi meille. Tai aikuistuneet lapset. En ymmärrä mitenkään, että yhteiset arjen tavat lutviutuisi. Omaa rauhaa ei olisi, kellään. Koskaan. Semmoista olen pyöritellyt, että jos jään yksin, enkä pärjää omillani, jonkunlainen perhekoti voisi olla mukava paikka loppuelämäksi. En nyt muista onko tuo se nimi, mutta perheenomainen yhteisö, missä asuu muutamia vanhuksia omissa huoneissaan. Rahaa varmaan vaatisi tuo vaihtoehto.
Vanhukset on riitaisia, kuten täälläkin on huomattu, helpolla ei onnistu tuollainen ryhmäasuminenkaan. Anoppinikin valitti kiusaajamummosta, vaikka vain ruokailussa näkivät muita asukkaita.
Eipäs taas yleistetä :( montahan vanhusta täällä edes kirjoittaa? Arvelisin, että vanhuksen määritelmä on yli 80v.
Todistit juuri sen. Äkeänä kirjoitit. Vanhus on vanhuseläkkeellä oleva.
Sori vaan, se on vanhuuseläke :) eri asia.
t. Pilkun pikkuviilari
Enkä ollut äkeä, laitoin oikein hyväntuulisen kursiivin :)
Emmekä kutsu ystävien kanssa toisiamme vanhuksiksi, 60+
Kiitos " mukava" taas tarttumisesta näppivirheeseen. Siitähän teidät tuntee.
Olen eri, mutta on aivan eriluonteiset sanat "vanhus" ja "vanhuus" minun mielestäni. 60+ ei mielestäni todellakaan ole vanhus, vanhuus on kaikilla edessä, jos elinpäiviä riittää.
Mietin, onko ilkeilijän helpompi niputtaa kaikki kirjoittajat "vanhuksiksi, doriksiksi", kaikki vaan samaan lokeroon. On hänen helpompi käsitellä yhtä homogeenistä porukkaa. Eikö käsityskyky riitä, että täällä on laaja hintahaitari erilaisia ihmisiä.
75+ olen tietysti otettu, jos laitetaan 60+ karsinaan.
Laaja hintahaitari erilaisia ihmisiä? Mittailetko kirjoittajien arvoa jotenkin? No, mun käsityskyky ei ainakaan riitä. Minä olen varmaan sitten sitä heikkoarvoista porukkaa, niitä ilkeitä, vääränlaisesti kirjoittavia. Mukavat sitten niitä arvokkaita. Jo menee törkeäksi. Olen eri, kuin kelle vastasit.
Sori. Korjaus * ikähaitari :) hassu virhe.
Oikeasti, ihan kumma virhe. Mietin samalla kotimaisen tomaatin hintaa! Naputtelin jhan tyhmiä. En todellakaan arvota eri ihmisiä.
Sori täältäkin. Vastasin turhan nopeasti. Kirjoittajien lajittelu on aiemmin ollut niin räikeää oheisjuttuineen.
Kaikki ok. Nolottaa todella. Ikä painaa? Yritän parantaa tapani. Ja näppäilyni. :)
Tällaista on kiva lukea, pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Ollaan erehtyväisiä ja inhimillisiä. Hyvä me!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P kirjoitti tuolla aiemmin, että "viha ei auta minua elämässäni yhtään mitään. Ei se pelasta elämääni ja saa minua voimaan hyvin".
Olen samaa mieltä, että viha ja katkeruus on "sisäistä myrkkyä", joka vahingoittaa paljon enemmän kaunan kantajaa kuin kaunan kohdetta.
Tämä ajatus on erikoinen. Että väärintekijät ei kärsi, vaan vääryydestä valittavat? Se pistää kyllä oikeusjärjestelmämme uuteen uskoon.
Jos kokee vääryyttä, haluaa sen loppuvan. Viha on se käyttövoima, jonka vääryys herättää. Ryhtyy toimiin. Jos kaikki alistuisi vääryyteen, millainen maailma olisi? Ei vääryyttä vastaan nousevan tarvi syyllistää itseään. Koko oikeusjärjestelmäkin perustuu siihen, että väärintekijä saa rangaistuksen.
Oikeusjärjestelmä perustuu siihen, että rikoksentekijä saa rangaistuksen. Jos teko ei ole lain mukaan rikos, niin silloin siitä ei rangaistakaan. Suomessa kyllä rikoksistakin annetut rangaistukset on naurettavan pieniä, mutta ehkä sen takia ei ole poliisia paetessaan tarvetta tappaa päiväkodillista lapsia ja kaikkia vastaantulijoita. Joissain maissa on ihan sama, tapatko yhden vai sata, koska tuomio on sama eli elinkautinen. Joka siis on oikeasti elinkautinen.
Mä tunnen ihmisiä, jotka vuosia ja vuosikymmeniä ovat kantaneet kaunaa väärintekijälleen. Mutta koska kyseessä ei ole ollut lain mukaisesti rikos, niin eipä siitä mitään tuomiotakaan ole tullut. Jotkut ovat alkaneet vainoamaan tätä väärintekijäänsä , mutta sitten se vainoaminen onkin lain mukaan rikos, niin se vainoajahan siinä kärsii eikä se alkuperäinen moraalisesti väärin tehnyt. Tilanne kääntyy päälaelleen. Alkuperäinen "uhri" muuttuukin "tekijäksi" ja alkuperäinen "tekijä" muuttuu "uhriksi".
Ei viha vihaamalla lopu, jos se vihan kohteesi ei vidduakaan välitä sun vihastasi. Ja monesti ei välitäkään, jos kyse ei ole hyvin läheisestä ihmisestä. Eikä aina silloinkaan. Jos saat jotain hyvää oloa itsellesi olemalla Don Quijote eli taistelemalla tuulimyllyä vastaan, niin hyvä niin. Mutta sitä tuulimyllyä ei välttämättä kiinnosta palaneen puupennin vertaa sun taistelusi. Vällttämättä ei edes muista, että olet olemassakaan.Viha ei ole pysyvä olotila. Se on käyttövoima, jolla ihminen reagoi halutessaan puolustautua tai muuttaa olosuhteita. Se auttaa nostamaan kissan pöydälle, eroamaan pahoinpitelevästä puolisosta, lähtemäön lapsuuden perhehelvetistä, jättämään väärän alan
tai muuttamaan pois ikävistä ympyröistä.
Patoutunut, tukahdutettu viha on se, joka lamaannuttaa ja sairastuttaa.
Nyt olen kirjoittanut niin monta juttua vihasta, että muitten pistää jo takuulla vihaksi. 😂
Lisään itse, etten enää muista, mistä tämä viha-aihe oikein alkoi. Jokainen voi tietysti vihata tai olla vihaamatta, ihan miten haluaa. En kyllä lähtisi pohtimaan jonkun riidan vastapuolen reaktioita tai reagoimattomuutta. Tärkeintähän on, että asia tulee kuntoon. Jos vaikka eroaisin, ei kiinnostaisi, onko vastapuoli katkera, iloinen vai välinpitämätön. Minullehan hän olisi yhdentekevä. Pohjanmaalaisia väitetään pitkävihaisiksi. En tiedä, pitääkö paikkansa. Ihmiset on erilaisia.
Ihmettelen myös viha-teemaa täällä. Kaikilla on niin erilaiset elämät, eikä muutamien kommenttien myötä voida kenenkään elämästä vetää johtopäätöksiä. Täällä tosin ollaan muka tietävinään toisten elämät, mitä en usko alkuunkaan. Diagnoosejakin heitellään. Ei ole sopivaa mielestäni.
Totta tämä. Samalla toivoisin, ettei Pitkikselle täällä ilkeiltäisi. On selkeästi kiltti ihminen, kovia kokenut. Eihän lyödä lyötyä?
Ei täällä ilkeillä. Keskustellaan kiusaamisilmiöstä ja kirjoiteltaan mielipiteitä siitä, yleisesti. Aihe vaan lähti liikkeelle P:n jutusta, laajeni ja nousi yleiselle tasolle. Niin kuin keskustelun tuleekin laajeta ja kantaa.
Kyllä on ilkeilty! Enhän muuten olisi viestiäni kirjoittanut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P kirjoitti tuolla aiemmin, että "viha ei auta minua elämässäni yhtään mitään. Ei se pelasta elämääni ja saa minua voimaan hyvin".
Olen samaa mieltä, että viha ja katkeruus on "sisäistä myrkkyä", joka vahingoittaa paljon enemmän kaunan kantajaa kuin kaunan kohdetta.
Tämä ajatus on erikoinen. Että väärintekijät ei kärsi, vaan vääryydestä valittavat? Se pistää kyllä oikeusjärjestelmämme uuteen uskoon.
Jos kokee vääryyttä, haluaa sen loppuvan. Viha on se käyttövoima, jonka vääryys herättää. Ryhtyy toimiin. Jos kaikki alistuisi vääryyteen, millainen maailma olisi? Ei vääryyttä vastaan nousevan tarvi syyllistää itseään. Koko oikeusjärjestelmäkin perustuu siihen, että väärintekijä saa rangaistuksen.
Oikeusjärjestelmä perustuu siihen, että rikoksentekijä saa rangaistuksen. Jos teko ei ole lain mukaan rikos, niin silloin siitä ei rangaistakaan. Suomessa kyllä rikoksistakin annetut rangaistukset on naurettavan pieniä, mutta ehkä sen takia ei ole poliisia paetessaan tarvetta tappaa päiväkodillista lapsia ja kaikkia vastaantulijoita. Joissain maissa on ihan sama, tapatko yhden vai sata, koska tuomio on sama eli elinkautinen. Joka siis on oikeasti elinkautinen.
Mä tunnen ihmisiä, jotka vuosia ja vuosikymmeniä ovat kantaneet kaunaa väärintekijälleen. Mutta koska kyseessä ei ole ollut lain mukaisesti rikos, niin eipä siitä mitään tuomiotakaan ole tullut. Jotkut ovat alkaneet vainoamaan tätä väärintekijäänsä , mutta sitten se vainoaminen onkin lain mukaan rikos, niin se vainoajahan siinä kärsii eikä se alkuperäinen moraalisesti väärin tehnyt. Tilanne kääntyy päälaelleen. Alkuperäinen "uhri" muuttuukin "tekijäksi" ja alkuperäinen "tekijä" muuttuu "uhriksi".
Ei viha vihaamalla lopu, jos se vihan kohteesi ei vidduakaan välitä sun vihastasi. Ja monesti ei välitäkään, jos kyse ei ole hyvin läheisestä ihmisestä. Eikä aina silloinkaan. Jos saat jotain hyvää oloa itsellesi olemalla Don Quijote eli taistelemalla tuulimyllyä vastaan, niin hyvä niin. Mutta sitä tuulimyllyä ei välttämättä kiinnosta palaneen puupennin vertaa sun taistelusi. Vällttämättä ei edes muista, että olet olemassakaan.Viha ei ole pysyvä olotila. Se on käyttövoima, jolla ihminen reagoi halutessaan puolustautua tai muuttaa olosuhteita. Se auttaa nostamaan kissan pöydälle, eroamaan pahoinpitelevästä puolisosta, lähtemäön lapsuuden perhehelvetistä, jättämään väärän alan
tai muuttamaan pois ikävistä ympyröistä.
Patoutunut, tukahdutettu viha on se, joka lamaannuttaa ja sairastuttaa.
Nyt olen kirjoittanut niin monta juttua vihasta, että muitten pistää jo takuulla vihaksi. 😂
Lisään itse, etten enää muista, mistä tämä viha-aihe oikein alkoi. Jokainen voi tietysti vihata tai olla vihaamatta, ihan miten haluaa. En kyllä lähtisi pohtimaan jonkun riidan vastapuolen reaktioita tai reagoimattomuutta. Tärkeintähän on, että asia tulee kuntoon. Jos vaikka eroaisin, ei kiinnostaisi, onko vastapuoli katkera, iloinen vai välinpitämätön. Minullehan hän olisi yhdentekevä. Pohjanmaalaisia väitetään pitkävihaisiksi. En tiedä, pitääkö paikkansa. Ihmiset on erilaisia.
Ihmettelen myös viha-teemaa täällä. Kaikilla on niin erilaiset elämät, eikä muutamien kommenttien myötä voida kenenkään elämästä vetää johtopäätöksiä. Täällä tosin ollaan muka tietävinään toisten elämät, mitä en usko alkuunkaan. Diagnoosejakin heitellään. Ei ole sopivaa mielestäni.
Totta tämä. Samalla toivoisin, ettei Pitkikselle täällä ilkeiltäisi. On selkeästi kiltti ihminen, kovia kokenut. Eihän lyödä lyötyä?
Ei täällä ilkeillä. Keskustellaan kiusaamisilmiöstä ja kirjoiteltaan mielipiteitä siitä, yleisesti. Aihe vaan lähti liikkeelle P:n jutusta, laajeni ja nousi yleiselle tasolle. Niin kuin keskustelun tuleekin laajeta ja kantaa.
Kyllä on ilkeilty! Enhän muuten olisi viestiäni kirjoittanut!
Älä sitten jatka sinä enää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun uutisoidaan, että vanhuksista huolehtiminen siirtyy jatkossa jälkipolven huoleksi, tulee mieleen, että minkälaisia kärttymummoja sieltä on tulossa hoidettavaksi. Vanhusten odotetaan olevan viisaita ja lempeitä, mutta sellaisia on lähinnä satukirjoissa. Kansantaloudenkin kannalta vahingollinen järjestely.
Mä jäin eilen miettimän tätä asiaa, mutta kello tuli sitten jo 23 ennenkuin ehdin kirjoittaa. Tämä uusi suuntauso n ehkäjollain tavalla ymmärrettävää, mutta eihän se nyt noin vain tapahdu. Vuosikymmeniä Suomessa rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa siten, että ihmisillä olisi itsenäisyys ja vapaus eikä olisi enää riippuvainen suvusta, naapureista tai kenestäkään muustakaan. Jos jotain apua tarvitsi, yhteiskunta tarjosi palvelun. Rakennettiin vanhainkoteja, kehitettiin päivähoitoa, pienten koululaisten iltapäivähoitoa jne.
Myös nuorten muuttaminen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan helpottui, kun opiskelija sai erilaisia tukia. Jos parikymppinen nuori asui vielä lapsuudenkodissaan, ihmeteltiin, onko nuoressa jotain vikaa vai miksi ei itsenäisty. Tai jos nuori aikuinen oli usein tekemisissä vanhempiensa kanssa, hämmästeltiin, eikö sitä napanuoraa nyt saa jo poikki. Tämän varhaisen itsenäistymisen seurauksena oli, että yhteistaloudessa aikuinen asui toisen aikuisen kanssa lähinnä vain silloin, kun oli kyse puolisoista. Ja jos suhde ei toiminut, erottiin. Soluasuminen tai muu kimppa-asuminen ei ollut yhteisasumista, vaikka tällaisissa asumismuodoissa joitain yhteisiä sääntöjä olikin. Jokaisella oli omat rahansa ja omat elämänsä eikä yhteisestä jääkaapista otettu ilman lupaa edes toisen maitoa omaan aamukahviin. Eikä suihkussa voinut lutrata tuntia, koska muidenkin piti päästä kylppäriin.
Me suomalaiset ollaan jo vuosikymmeniä ja useammassa sukupolvessa totuttu siihen, että päätetään itse omasta rahankäytöstä, vuorokausirytmistä, kotiintuloajoista, kodin siisteystasossa, mitä ruokaa syödään, keitä kutsuu kylään ja milloin jne jne. Vanhukset eivät halua, että heidän aikuiset lapsensa tulisi yks kaks asettamaan sääntöjä. Eikä ne aikuiset lapsetkaan halua palata lapsuuteensa eli että vanhemmat asettavat heille taas säännöt. En tiedä, miten noissa yhteisöllisissä maissa homma toimii. Kuka laatii pelisäännöt? Kuka saa sanoa viimeisen sanan? Suvun vanhin? Entä jos on kaksi samanikäistä, niin vetävätkö pitkää tikkua? Vai se, joka tuo yhteistalouteen eniten rahaa? Vai joku muu...kuka?
Mun nähdäkseni meiltä suomalaisilta puuttuu taito asua muiden aikuisten kanssa yhdessä ja jakaa niin koti kuin jääkaapin sisältökin muiden kanssa. Plus kaikki muu. Teinivuosinani sain ainakin 100 kertaa kuulla isän suusta: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin ..." ja sittenhän mä en enää asunut. Jos nyt tulisi tilanne, että joutuisin ottamaan isän luokseni asumaan ja sanoisin sille: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin..." sehän suuttuisi. Muistan hämärästi lapsuudesta yhden äitini sukulaisen, jonka luona asui joku vanhus. Se mummeli oli aina meidän kyläillessä hetekalla keittiön nurkassa ja ihan hiljaa. Kahvipöytäänkään sitä ei kutsuttu samaan aikaan. Oli varmaan kiitollinen siitä, että sai edes jonkin paikan olla. Voi mennä vuosikymmeniä ja useampi sukupolvi ennenkuin suomalainen on taas kiitollinen siitä, ettei ihan huutolaiseksikaan joudu. Joten kovin nopeasti ei tule onnistumaan tuo, että mummot ja papat olisi lastensa tai lastenlastensa hoidettavana.Hyvä pointti. Meidän isä sanoi: päätät sitten, kun on jalat oman pöydän alla. Sama sisältö. Enpä minäkään kuvittele isälleni noin sanovani. Jos siis meillä asuisi. Tuntuisi todella kaukaiselta, oudoltakin ajatus, että omat vanhemmat muuttaisi meille. Tai aikuistuneet lapset. En ymmärrä mitenkään, että yhteiset arjen tavat lutviutuisi. Omaa rauhaa ei olisi, kellään. Koskaan. Semmoista olen pyöritellyt, että jos jään yksin, enkä pärjää omillani, jonkunlainen perhekoti voisi olla mukava paikka loppuelämäksi. En nyt muista onko tuo se nimi, mutta perheenomainen yhteisö, missä asuu muutamia vanhuksia omissa huoneissaan. Rahaa varmaan vaatisi tuo vaihtoehto.
Vanhukset on riitaisia, kuten täälläkin on huomattu, helpolla ei onnistu tuollainen ryhmäasuminenkaan. Anoppinikin valitti kiusaajamummosta, vaikka vain ruokailussa näkivät muita asukkaita.
Eipäs taas yleistetä :( montahan vanhusta täällä edes kirjoittaa? Arvelisin, että vanhuksen määritelmä on yli 80v.
Todistit juuri sen. Äkeänä kirjoitit. Vanhus on vanhuseläkkeellä oleva.
Sori vaan, se on vanhuuseläke :) eri asia.
t. Pilkun pikkuviilari
Enkä ollut äkeä, laitoin oikein hyväntuulisen kursiivin :)
Emmekä kutsu ystävien kanssa toisiamme vanhuksiksi, 60+
Kiitos " mukava" taas tarttumisesta näppivirheeseen. Siitähän teidät tuntee.
Olen eri, mutta on aivan eriluonteiset sanat "vanhus" ja "vanhuus" minun mielestäni. 60+ ei mielestäni todellakaan ole vanhus, vanhuus on kaikilla edessä, jos elinpäiviä riittää.
Mietin, onko ilkeilijän helpompi niputtaa kaikki kirjoittajat "vanhuksiksi, doriksiksi", kaikki vaan samaan lokeroon. On hänen helpompi käsitellä yhtä homogeenistä porukkaa. Eikö käsityskyky riitä, että täällä on laaja hintahaitari erilaisia ihmisiä.
75+ olen tietysti otettu, jos laitetaan 60+ karsinaan.
Laaja hintahaitari erilaisia ihmisiä? Mittailetko kirjoittajien arvoa jotenkin? No, mun käsityskyky ei ainakaan riitä. Minä olen varmaan sitten sitä heikkoarvoista porukkaa, niitä ilkeitä, vääränlaisesti kirjoittavia. Mukavat sitten niitä arvokkaita. Jo menee törkeäksi. Olen eri, kuin kelle vastasit.
Sori. Korjaus * ikähaitari :) hassu virhe.
Oikeasti, ihan kumma virhe. Mietin samalla kotimaisen tomaatin hintaa! Naputtelin jhan tyhmiä. En todellakaan arvota eri ihmisiä.
Sori täältäkin. Vastasin turhan nopeasti. Kirjoittajien lajittelu on aiemmin ollut niin räikeää oheisjuttuineen.
Kaikki ok. Nolottaa todella. Ikä painaa? Yritän parantaa tapani. Ja näppäilyni. :)
Tällaista on kiva lukea, pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Ollaan erehtyväisiä ja inhimillisiä. Hyvä me!
Samaa mieltä. Tekstistä kun puuttuu ilmeet ja vivahteet, on helppo tulkita pieleen. Mukavaa perjantai-iltaa viherpiiperöt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P kirjoitti tuolla aiemmin, että "viha ei auta minua elämässäni yhtään mitään. Ei se pelasta elämääni ja saa minua voimaan hyvin".
Olen samaa mieltä, että viha ja katkeruus on "sisäistä myrkkyä", joka vahingoittaa paljon enemmän kaunan kantajaa kuin kaunan kohdetta.
Tämä ajatus on erikoinen. Että väärintekijät ei kärsi, vaan vääryydestä valittavat? Se pistää kyllä oikeusjärjestelmämme uuteen uskoon.
Jos kokee vääryyttä, haluaa sen loppuvan. Viha on se käyttövoima, jonka vääryys herättää. Ryhtyy toimiin. Jos kaikki alistuisi vääryyteen, millainen maailma olisi? Ei vääryyttä vastaan nousevan tarvi syyllistää itseään. Koko oikeusjärjestelmäkin perustuu siihen, että väärintekijä saa rangaistuksen.
Oikeusjärjestelmä perustuu siihen, että rikoksentekijä saa rangaistuksen. Jos teko ei ole lain mukaan rikos, niin silloin siitä ei rangaistakaan. Suomessa kyllä rikoksistakin annetut rangaistukset on naurettavan pieniä, mutta ehkä sen takia ei ole poliisia paetessaan tarvetta tappaa päiväkodillista lapsia ja kaikkia vastaantulijoita. Joissain maissa on ihan sama, tapatko yhden vai sata, koska tuomio on sama eli elinkautinen. Joka siis on oikeasti elinkautinen.
Mä tunnen ihmisiä, jotka vuosia ja vuosikymmeniä ovat kantaneet kaunaa väärintekijälleen. Mutta koska kyseessä ei ole ollut lain mukaisesti rikos, niin eipä siitä mitään tuomiotakaan ole tullut. Jotkut ovat alkaneet vainoamaan tätä väärintekijäänsä , mutta sitten se vainoaminen onkin lain mukaan rikos, niin se vainoajahan siinä kärsii eikä se alkuperäinen moraalisesti väärin tehnyt. Tilanne kääntyy päälaelleen. Alkuperäinen "uhri" muuttuukin "tekijäksi" ja alkuperäinen "tekijä" muuttuu "uhriksi".
Ei viha vihaamalla lopu, jos se vihan kohteesi ei vidduakaan välitä sun vihastasi. Ja monesti ei välitäkään, jos kyse ei ole hyvin läheisestä ihmisestä. Eikä aina silloinkaan. Jos saat jotain hyvää oloa itsellesi olemalla Don Quijote eli taistelemalla tuulimyllyä vastaan, niin hyvä niin. Mutta sitä tuulimyllyä ei välttämättä kiinnosta palaneen puupennin vertaa sun taistelusi. Vällttämättä ei edes muista, että olet olemassakaan.Viha ei ole pysyvä olotila. Se on käyttövoima, jolla ihminen reagoi halutessaan puolustautua tai muuttaa olosuhteita. Se auttaa nostamaan kissan pöydälle, eroamaan pahoinpitelevästä puolisosta, lähtemäön lapsuuden perhehelvetistä, jättämään väärän alan
tai muuttamaan pois ikävistä ympyröistä.
Patoutunut, tukahdutettu viha on se, joka lamaannuttaa ja sairastuttaa.
Nyt olen kirjoittanut niin monta juttua vihasta, että muitten pistää jo takuulla vihaksi. 😂
Lisään itse, etten enää muista, mistä tämä viha-aihe oikein alkoi. Jokainen voi tietysti vihata tai olla vihaamatta, ihan miten haluaa. En kyllä lähtisi pohtimaan jonkun riidan vastapuolen reaktioita tai reagoimattomuutta. Tärkeintähän on, että asia tulee kuntoon. Jos vaikka eroaisin, ei kiinnostaisi, onko vastapuoli katkera, iloinen vai välinpitämätön. Minullehan hän olisi yhdentekevä. Pohjanmaalaisia väitetään pitkävihaisiksi. En tiedä, pitääkö paikkansa. Ihmiset on erilaisia.
Ihmettelen myös viha-teemaa täällä. Kaikilla on niin erilaiset elämät, eikä muutamien kommenttien myötä voida kenenkään elämästä vetää johtopäätöksiä. Täällä tosin ollaan muka tietävinään toisten elämät, mitä en usko alkuunkaan. Diagnoosejakin heitellään. Ei ole sopivaa mielestäni.
Totta tämä. Samalla toivoisin, ettei Pitkikselle täällä ilkeiltäisi. On selkeästi kiltti ihminen, kovia kokenut. Eihän lyödä lyötyä?
Ei täällä ilkeillä. Keskustellaan kiusaamisilmiöstä ja kirjoiteltaan mielipiteitä siitä, yleisesti. Aihe vaan lähti liikkeelle P:n jutusta, laajeni ja nousi yleiselle tasolle. Niin kuin keskustelun tuleekin laajeta ja kantaa.
Kyllä on ilkeilty! Enhän muuten olisi viestiäni kirjoittanut!
Älä sitten jatka sinä enää sitä.
Höh. Enhän minä ilkeillyt mitään. Sympatiani on P:lle. The end.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko sopuisa päivä. Juttelin pitkään ystäväni kanssa erilaisten lasten koulutuksesta nykypäivänä. Vaikea tietää, mitä taas uudet säästöt tekee. Vähävaraisilta, vanhoilta, sairailta taas nipistetään. Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu vaan kasvaa. Surulliseksi vetää.
No, jos joku ei ymmärrä sanomaani tässä aiheessa niin en voi mitään. Olen asiani selittänyt ja jokaisella on tapansa elää, eikä minun tapani ole sen huonompi, vaikka moni sen täällä huonoksi näkee. Joillakin on ihmeellinen näkymys siitä, että toista pitäisi väkisin muuttaa. Minä totean vaan, että antakaa muille myös tilaa elää tavallaan. Ymmärtäkää siis minuakin tässä asiassa edes sen verran. Teillekin itsellänne on myös tiettyjä opittavaa elämästä myös.
Joskus se, kun ihminen selviää vaikeuksistaan ja elää omanlaista hyvää elämää on paras kosto esim kiusaajille. Ei se, että kannan koko elämäni kaunaa heille. Lampaan sanoin heille minun vihani on turhan päiväinen asia ja mitä enemmän asioista raivoisin niin sitä enemmän se korostaisi sitä, että kuinka vaikeita nuo tunteet itselleni ovat. Haluaisinko sen, että joku kiusaaja vielä vuosien päästä saisi tietää kuinka P vielä vielä tänäkin päivänä miettii niitä asioita. En minä sitä haluaisi. Minulle ei aina ollut se tyyli, että en anna valtaa kiusaajalle näyttääkseni miten pahasti joku satutti. Minä olen pitänyt ne tunteet itselläni. - P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun uutisoidaan, että vanhuksista huolehtiminen siirtyy jatkossa jälkipolven huoleksi, tulee mieleen, että minkälaisia kärttymummoja sieltä on tulossa hoidettavaksi. Vanhusten odotetaan olevan viisaita ja lempeitä, mutta sellaisia on lähinnä satukirjoissa. Kansantaloudenkin kannalta vahingollinen järjestely.
Mä jäin eilen miettimän tätä asiaa, mutta kello tuli sitten jo 23 ennenkuin ehdin kirjoittaa. Tämä uusi suuntauso n ehkäjollain tavalla ymmärrettävää, mutta eihän se nyt noin vain tapahdu. Vuosikymmeniä Suomessa rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa siten, että ihmisillä olisi itsenäisyys ja vapaus eikä olisi enää riippuvainen suvusta, naapureista tai kenestäkään muustakaan. Jos jotain apua tarvitsi, yhteiskunta tarjosi palvelun. Rakennettiin vanhainkoteja, kehitettiin päivähoitoa, pienten koululaisten iltapäivähoitoa jne.
Myös nuorten muuttaminen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan helpottui, kun opiskelija sai erilaisia tukia. Jos parikymppinen nuori asui vielä lapsuudenkodissaan, ihmeteltiin, onko nuoressa jotain vikaa vai miksi ei itsenäisty. Tai jos nuori aikuinen oli usein tekemisissä vanhempiensa kanssa, hämmästeltiin, eikö sitä napanuoraa nyt saa jo poikki. Tämän varhaisen itsenäistymisen seurauksena oli, että yhteistaloudessa aikuinen asui toisen aikuisen kanssa lähinnä vain silloin, kun oli kyse puolisoista. Ja jos suhde ei toiminut, erottiin. Soluasuminen tai muu kimppa-asuminen ei ollut yhteisasumista, vaikka tällaisissa asumismuodoissa joitain yhteisiä sääntöjä olikin. Jokaisella oli omat rahansa ja omat elämänsä eikä yhteisestä jääkaapista otettu ilman lupaa edes toisen maitoa omaan aamukahviin. Eikä suihkussa voinut lutrata tuntia, koska muidenkin piti päästä kylppäriin.
Me suomalaiset ollaan jo vuosikymmeniä ja useammassa sukupolvessa totuttu siihen, että päätetään itse omasta rahankäytöstä, vuorokausirytmistä, kotiintuloajoista, kodin siisteystasossa, mitä ruokaa syödään, keitä kutsuu kylään ja milloin jne jne. Vanhukset eivät halua, että heidän aikuiset lapsensa tulisi yks kaks asettamaan sääntöjä. Eikä ne aikuiset lapsetkaan halua palata lapsuuteensa eli että vanhemmat asettavat heille taas säännöt. En tiedä, miten noissa yhteisöllisissä maissa homma toimii. Kuka laatii pelisäännöt? Kuka saa sanoa viimeisen sanan? Suvun vanhin? Entä jos on kaksi samanikäistä, niin vetävätkö pitkää tikkua? Vai se, joka tuo yhteistalouteen eniten rahaa? Vai joku muu...kuka?
Mun nähdäkseni meiltä suomalaisilta puuttuu taito asua muiden aikuisten kanssa yhdessä ja jakaa niin koti kuin jääkaapin sisältökin muiden kanssa. Plus kaikki muu. Teinivuosinani sain ainakin 100 kertaa kuulla isän suusta: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin ..." ja sittenhän mä en enää asunut. Jos nyt tulisi tilanne, että joutuisin ottamaan isän luokseni asumaan ja sanoisin sille: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin..." sehän suuttuisi. Muistan hämärästi lapsuudesta yhden äitini sukulaisen, jonka luona asui joku vanhus. Se mummeli oli aina meidän kyläillessä hetekalla keittiön nurkassa ja ihan hiljaa. Kahvipöytäänkään sitä ei kutsuttu samaan aikaan. Oli varmaan kiitollinen siitä, että sai edes jonkin paikan olla. Voi mennä vuosikymmeniä ja useampi sukupolvi ennenkuin suomalainen on taas kiitollinen siitä, ettei ihan huutolaiseksikaan joudu. Joten kovin nopeasti ei tule onnistumaan tuo, että mummot ja papat olisi lastensa tai lastenlastensa hoidettavana.Hyvä pointti. Meidän isä sanoi: päätät sitten, kun on jalat oman pöydän alla. Sama sisältö. Enpä minäkään kuvittele isälleni noin sanovani. Jos siis meillä asuisi. Tuntuisi todella kaukaiselta, oudoltakin ajatus, että omat vanhemmat muuttaisi meille. Tai aikuistuneet lapset. En ymmärrä mitenkään, että yhteiset arjen tavat lutviutuisi. Omaa rauhaa ei olisi, kellään. Koskaan. Semmoista olen pyöritellyt, että jos jään yksin, enkä pärjää omillani, jonkunlainen perhekoti voisi olla mukava paikka loppuelämäksi. En nyt muista onko tuo se nimi, mutta perheenomainen yhteisö, missä asuu muutamia vanhuksia omissa huoneissaan. Rahaa varmaan vaatisi tuo vaihtoehto.
Vanhukset on riitaisia, kuten täälläkin on huomattu, helpolla ei onnistu tuollainen ryhmäasuminenkaan. Anoppinikin valitti kiusaajamummosta, vaikka vain ruokailussa näkivät muita asukkaita.
Eipäs taas yleistetä :( montahan vanhusta täällä edes kirjoittaa? Arvelisin, että vanhuksen määritelmä on yli 80v.
Todistit juuri sen. Äkeänä kirjoitit. Vanhus on vanhuseläkkeellä oleva.
Sori vaan, se on vanhuuseläke :) eri asia.
t. Pilkun pikkuviilari
Enkä ollut äkeä, laitoin oikein hyväntuulisen kursiivin :)
Emmekä kutsu ystävien kanssa toisiamme vanhuksiksi, 60+
Tartuin tähän. Vanhuus on ihan ok sana. Kaikkihan me vanhenemme, ellei kuolo korjaa. En tykkää vanhus-sanasta kuuskymppisten iässä. Joku voi tykätä.
Alan vähitellen tyhjentämään mökistämme tarpeetonta tavaraa, jota on tullut kerättyä vuosien mittaan. Kaikkea on tullut säästettyä siltä varalta, että sillä olisi joskus käyttöä. Aikamoinen urakka edessä tietysti kuljetella niitä kaatopaikalle. Sitten tämän myynti olisi helpompaa, vaikka se vie varmasti aikaa. Tuntuu tietysti haikealta lähteä, mutta näin on paras. Kunnostamaani pihaa tulee kyllä ikävä.
Jälkipolvi ei ole käynyt mökillä moneen vuoteen eikä heitä kiinnosta tällainen. Olemme olleet aina vähän ulkopuolisia tällä seudulla, missä on omat sisäänlämpiävät kuppikuntansa. Puolisolla on sukulaisiakin täällä, mutta hän ei halua pitää näihin monimutkaisiin edes yhteyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vielä sanon, ettei minulle ole ok se asia jos kiusattua syyllistetään. Ei minua tai jotain toista. Jokainen tekee virheitä, mutta lähtökohtaisesti se, että näkee viat kiusatussa tai tämän elämässä ja syyllistää häntä on väärin. Sitähän se elämä on ja monet ajattelevat niin. Miettivät, että jos tuo tyyppi olisi tehnyt näin ja noin niin elämänsä olisi toisenlaista, mutta asiat harvoin menevät niin.
Minä ymmärrän sen, ettei tilanteet ole tasaväkisiä tai sellaisia, että niitä voi niputtaa yhteen. Eroa on ihmisissä, paikkakunnissa, eri tilanteissa. Sekä mikä toimisi itsellesi ei toimisi minulle jne. Sitten joku kirjoittaa, että minä pakoilen elämää ja minä sanon, että jos olet niin hieno tietäjä, että tiedät kaiken elämästäni tämänkin ketjun mukaan niin melko velho oletkin. Minä en leiki tietäväni kenenkään elämästä täällä.
Ja toivon jos teille on lapsia niin, että heitä syyllistä esim kiusaamiseen liittyen, koska jos joku ihminen on "heikko" ja hänestä ei ole siihen mistä itse puhutte eli olemaan nyrkit ojossa niin se ei tee ihmisestä huonompaa. Se tekee syyllistäjästä huonomman jos vaatii toiselta jotain mihin tämä ei pysty tai pysty hänen toiveitaan toteuttamaan. Olen p*skani saanut jo tähän liittyen ihan oikeassa elämässä. Jotkut ihmiset, kun luulevat että yksi pärjää kymmentä vastaankin. - P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koskisiko se emännöitsijääkin? Vai vain meitä muita, jotka nyt jo kieli keskellä suuta kirjoitellaan, ettei vaan sanottaisi vahingossa mitään, mistä hän provosoituu."
Pistän nyt käteni muurahaispesään itsekin, mutta sinun on turhaa valehdella täällä yhtään mitään. On totta, että D saattoi kommentoida välillä ikävästi ja johonkin asiaan tarttua. En sitä kiistä ja sinäkään et ole täydellinen ihminen. En minäkään ole, mutta tuomareiden työt kuuluvat muille, kuin meillä täällä.
Samoin toisessa viestissä valehdellaan, että D provosoituu eri sanoista tms. Sekin on valetta ja täyttä soopaa. Hän ei ollut sellainen ihminen mitä täällä pilkataan ja sairasta juttua kirjoitetaan. Hän ei ole täydellinen, mutta ei myöskään sellainen, että täällä saa toista pilkata. Häpeällistä touhua tuollainen. Hyvin julmaa. Sitten kirjoitetaan arvoista ja seuraavaksi joku retostelee koko toisen ihmisen persoonan ja elämän täällä. Ja pah. Mieti jos sinusta kirjoitettaisiin tänne samoin ja tehtäisiin samat jutut. Olisiko ok. Mieti sitä.
Ainoa, mitä häneltä toivotaan, on, että kirjoittaisi niin kuin muutkin ja hyppisi yli viestit, jotka ei kiinnosta.
Esitin tuon kysymyksen, koska täällä on tunnetusti eri säännöt eri ihmisille.
Minua saa arvostella ihan vapaasti. Olen työelämässä tottunut, että kaikki palautteet on arvokkaita. Niistä voi oppia. Itsetuntokin on hyvä, en ota nokkiini. Työkavereiden kanssa olen tottunut napakoihinkin keskusteluihin. Suora puhe on aina reiluinta.
Valehtelua ja moralisointia vastustan, mutta kukin tyylillään. Nekin kertoo omaa kieltään.
Sinullakin on moraali hukassa jos näet haamuja nurkissa itsekin. Koska täällä häärii ihan joku muu kuin D. Et myöskään vastannut kysymykseeni. Eli olet sen kannalla, että toisesta voi kirjoittaa tänne pahaa. Se kertoo sinustakin. Anteeksi viestini, mutta luen viestisi oikean sanoman helposti.
Olen vastannut sulle aiemminkin moraalikysymyksiin.
Työpaikoilla ja elämässä yleensä olen toiminut niin, etten itse kiusaa ketään. Jos joku kiusaa minua, puolustaudun ja yritän asialinjalla saada hänet lopettamaan. Jos hän lopettaa, asia on sillä selvä, en kanna kaunaa.
Jos hän ei lopeta, vaan jatkaa kiusaamista, vedän sen johtopäätöksen, että hän kohtelee minua, kuten toivoisi itseään kohdeltavan, ja kiusaan takaisin.
Heti, kun hän lopettaa, minäkin lopetan, ja asia on sillä selvä. Yleensä jutut selviää puhumalla asialinjalla.
Lyhennettynä: en aloita kiusaamista, mutta pidän puoleni, jos joku kiusaa.
Tässä on siis selvä syy-seuraus-suhde.
Sinulla voi olla toisenlainen moraali, jonka mukaan elät ja se on tietenkin ok.
Minulla on samanlainen moraali kuin sinulla. Sitä, joka suostuu lapaseksi, sitä kiusataan. Olisko P:n tapauksessakin tämä, muut huomasivat, ettei hän pidä puoliaan. Jollei arvosta itseään edes sitä vertaa, että puolustaa itseään, on varma uhri hyväksikäytölle. En ymmärrä sellaista nynnyyttä.
No sorru sinäkin sitten pilkkaamaan minua. Kiusatun vikahan se aina on jos niin tahtoo nähdä. Ymmärräthän, ettei jokainen tapaus ole samanlainen ja jokaisella samoja mahdollisuuksia. Jos olisi niin oltaisiin tasoissa, mutta yleensä se asetelma on toinen. Hyvä sinulle jos jotain isoa poikaporukkaakin vastaan olisit pärjännyt melko pienikokoisena tyttönä. Tai jonkun tytön isoveljeä tms.
Jos olisin ollut poika niin olisin varmaan vammautunut jo niin kuin se eräs joka sanoi vastaan. Hänet nimittäin hakattiin pahoin. Tosi pahoin. Mutta kun minä olisin vastustanut niin tilannehan olisi sillä ratkennut. Vai niinkö. Kyllähän minä vastustikin. Siihen asti, kun lähettivät ne porukat uhkailemaan minua. Näin on helppoa kirjoittaa. Samalla minunkin, kun täytyi tuolla asua ja koiraanikin lenkittää. Ei muuten ollut enää helppoa sitten lopulta se kaikki. Se on toinen tarina.
Ja miksi minä auttaisin kiusaajaa. Ehkä minä sillä opettaisin häntä. En jalouden vuoksi vaan sen vuoksi, että toinen näkisi ja ehkä tajuaisi jotain elämästään. Ehkä se ajatuksena, että jos kohtelee "pahaa" ihmistä hyvin niin voi myös tämän maailma muuttua. Voi ymmärtää sen, että jos sinua autetaan niin voit itsekin oppia sen, että autat muita puolestasi. Tai yleensäkin saat apua. Joidenkin kohdalla näin.
Jos kaikki lähtevät sotimaan niin sodasta ei tule loppua. Ja hei olen kirjoittanut ettei viha auta minua elämästäni yhtään mitään. Ei se pelasta elämääni ja saa minua voimaan hyvin. Näin miksi myrkyttää sillä elämäänsä. Jokainen ihminen joka on oppinut jotain elämästään tajuaa sen.
Eräs kilpakävelijä kertoi kiusaamisesta aikoinaan ja nykyisin hän ei edes ns tunne mitään kiusaajiaan kohtaan. Ei mitään, vaikka näkee heidät kadulla. Minä olen siinä pisteessä etten koe vihaa mikä on itselleni tärkeä asia. Joskus koen surua, mutta ehkä minäkin joskus kävelen kadulla niin etten tunne mitään. En yhtään mitään kun näen jonkun tyypin. Ei elämäänsä kannata hukuttaa vihaan. - P
Lapsellinen ja jotenkin uskonnollinen harhakuvitelma suoraan jehovilta tms. saada kiusaaja muuttumaan hyväksi mallioppimisella. Ei toimi. Hän halveksisi sua vielä enemmän, kun et vieläkään arvosta itseäsi ja pidä puoliasi. Lue psykologiaa ja ihmisen kehitysoppia, sieltä näet miten toimia. Aseta selkeät rajat miten sua kohdellaan. Nyt et edes halua kunnioitusta.
Tuosta uskonnollisuudesta tuli mieleen lestadiolaisalueet Pohjanmaalla. Siellä ne tekevät joittenkin elämän helvetiksi. Kaksinaismoralismi rehottaa, ja kiusaaminen on rajatonta suljetuissa yhteisöissä. Sairasta vallankäyttöä. Uskonnonvapaus tietysti, mutta kyllähän näistä on uutisia ja kirjojakin kirjoitettu. Pahinta on, jollei pääse lähtemään pois. Lähtijät toisaalta hylätään kokonaan. Vaatii rohkeutta päättää omasta elämästään.
En tiedä, onko uskonnolla tekemistä asiassa, mutta se kiusa, joka P:hen on asuinpaikkakunnalla kohdistunut, on järkyttävää. Jos yhteisö painostaa yhtä, puolustautuminen voi olla pelkkää viivytystaistelua. Moni tarttuu hädässä oljenkorteen, uskoo hyvän lopulta voittavan. Tavallaan hänkin löytää lohtua ajatuksesta, ettei pistä pahaa kiertämään. Hän yrittää luoda ympärilleen kauneutta ja hyvyyttä, vaikka menneet tapahtumat vaikuttavat asioiden tulkintoihin. Se perhosten auttaminen kertoo myös tästä. Hänessä on myös vahvuutta, koska on kaikesta huolimatta kyennyt rakentamaan omalla tavallaan mielekästä elämää.
Me, jotka olemme kasvaneet ja eläneet toisenlaisissa oloissa, emme pysty aina ymmärtämään sitä haavoittuvuutta, jonka vuosien julma kohtelu saa aikaan. Sellaista kohdanneelle maailma voi näyttäytyä erilaisena kuin meille. Olen miettinyt paljon asioita, joita hän on nostanut esiin, siksi kirjoitan tämän. Nämä on vaan omia tulkintojani hänen viesteistä. Voi mennä väärinkin.
Tarratoimikunta
Kakkosella sarja, mikä herättää kysymyksiä. Suosittelen.
Kiitos, katsoin samalla kun seurasin mielenkiintoista viha-keskustelua. Viestini, etten ollut huomannut ilkeilyä, ajatuksen löytäminen sanojen takaa auttaa tulkitsemaan niitä, vaikkei painotuksia ja vivahteita näekkään... meni moderointiin, mitähän tuossakin oli?
Niin, Tarratoimikunnasta: olipa ilkeitä ihmisiä, ja nuoriso varsinkin Suviseuroilla, nuoko kutsuvat itseään uskovaisiksi? Heidän Jumalansa ja Jeesuksensa eivät tuollaista käytöstä hyväksyisi.
Ihana kohta, missä isä pyysi transpoikaansa päivittämään kännykkään hänen nykyisen nimensä toi kyyneleen silmään. Hyväksyi sittenkin!
TT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut yllättävän neutraalia sanastoa käytössä. Jossain kirjoituksessa oli sana ilkeilijä. Kiva, jos päästäisiin siihen, että nimittelyt jäisi.
Eihän tämä riitelijä osaa olla, tänään on riidellyt Tylsissä pitkin päivää. Aina D jossakin on riitelemässä.
Ai. Sinäkö se olitkin, joka moitti surkeaksi kirjoittajaa? Oletko kovinkin ylpeä viestistäsi? Ei kannattaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut yllättävän neutraalia sanastoa käytössä. Jossain kirjoituksessa oli sana ilkeilijä. Kiva, jos päästäisiin siihen, että nimittelyt jäisi.
Eihän tämä riitelijä osaa olla, tänään on riidellyt Tylsissä pitkin päivää. Aina D jossakin on riitelemässä.
Ai. Sinäkö se olitkin, joka moitti surkeaksi kirjoittajaa? Oletko kovinkin ylpeä viestistäsi? Ei kannattaisi.
En ollut. Vainoharhainen olet. Muutkaan eivät tykkää riitelystäsi siellä. En minäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koskisiko se emännöitsijääkin? Vai vain meitä muita, jotka nyt jo kieli keskellä suuta kirjoitellaan, ettei vaan sanottaisi vahingossa mitään, mistä hän provosoituu."
Pistän nyt käteni muurahaispesään itsekin, mutta sinun on turhaa valehdella täällä yhtään mitään. On totta, että D saattoi kommentoida välillä ikävästi ja johonkin asiaan tarttua. En sitä kiistä ja sinäkään et ole täydellinen ihminen. En minäkään ole, mutta tuomareiden työt kuuluvat muille, kuin meillä täällä.
Samoin toisessa viestissä valehdellaan, että D provosoituu eri sanoista tms. Sekin on valetta ja täyttä soopaa. Hän ei ollut sellainen ihminen mitä täällä pilkataan ja sairasta juttua kirjoitetaan. Hän ei ole täydellinen, mutta ei myöskään sellainen, että täällä saa toista pilkata. Häpeällistä touhua tuollainen. Hyvin julmaa. Sitten kirjoitetaan arvoista ja seuraavaksi joku retostelee koko toisen ihmisen persoonan ja elämän täällä. Ja pah. Mieti jos sinusta kirjoitettaisiin tänne samoin ja tehtäisiin samat jutut. Olisiko ok. Mieti sitä.
Ainoa, mitä häneltä toivotaan, on, että kirjoittaisi niin kuin muutkin ja hyppisi yli viestit, jotka ei kiinnosta.
Esitin tuon kysymyksen, koska täällä on tunnetusti eri säännöt eri ihmisille.
Minua saa arvostella ihan vapaasti. Olen työelämässä tottunut, että kaikki palautteet on arvokkaita. Niistä voi oppia. Itsetuntokin on hyvä, en ota nokkiini. Työkavereiden kanssa olen tottunut napakoihinkin keskusteluihin. Suora puhe on aina reiluinta.
Valehtelua ja moralisointia vastustan, mutta kukin tyylillään. Nekin kertoo omaa kieltään.
Sinullakin on moraali hukassa jos näet haamuja nurkissa itsekin. Koska täällä häärii ihan joku muu kuin D. Et myöskään vastannut kysymykseeni. Eli olet sen kannalla, että toisesta voi kirjoittaa tänne pahaa. Se kertoo sinustakin. Anteeksi viestini, mutta luen viestisi oikean sanoman helposti.
Olen vastannut sulle aiemminkin moraalikysymyksiin.
Työpaikoilla ja elämässä yleensä olen toiminut niin, etten itse kiusaa ketään. Jos joku kiusaa minua, puolustaudun ja yritän asialinjalla saada hänet lopettamaan. Jos hän lopettaa, asia on sillä selvä, en kanna kaunaa.
Jos hän ei lopeta, vaan jatkaa kiusaamista, vedän sen johtopäätöksen, että hän kohtelee minua, kuten toivoisi itseään kohdeltavan, ja kiusaan takaisin.
Heti, kun hän lopettaa, minäkin lopetan, ja asia on sillä selvä. Yleensä jutut selviää puhumalla asialinjalla.
Lyhennettynä: en aloita kiusaamista, mutta pidän puoleni, jos joku kiusaa.
Tässä on siis selvä syy-seuraus-suhde.
Sinulla voi olla toisenlainen moraali, jonka mukaan elät ja se on tietenkin ok.
Minulla on samanlainen moraali kuin sinulla. Sitä, joka suostuu lapaseksi, sitä kiusataan. Olisko P:n tapauksessakin tämä, muut huomasivat, ettei hän pidä puoliaan. Jollei arvosta itseään edes sitä vertaa, että puolustaa itseään, on varma uhri hyväksikäytölle. En ymmärrä sellaista nynnyyttä.
No sorru sinäkin sitten pilkkaamaan minua. Kiusatun vikahan se aina on jos niin tahtoo nähdä. Ymmärräthän, ettei jokainen tapaus ole samanlainen ja jokaisella samoja mahdollisuuksia. Jos olisi niin oltaisiin tasoissa, mutta yleensä se asetelma on toinen. Hyvä sinulle jos jotain isoa poikaporukkaakin vastaan olisit pärjännyt melko pienikokoisena tyttönä. Tai jonkun tytön isoveljeä tms.
Jos olisin ollut poika niin olisin varmaan vammautunut jo niin kuin se eräs joka sanoi vastaan. Hänet nimittäin hakattiin pahoin. Tosi pahoin. Mutta kun minä olisin vastustanut niin tilannehan olisi sillä ratkennut. Vai niinkö. Kyllähän minä vastustikin. Siihen asti, kun lähettivät ne porukat uhkailemaan minua. Näin on helppoa kirjoittaa. Samalla minunkin, kun täytyi tuolla asua ja koiraanikin lenkittää. Ei muuten ollut enää helppoa sitten lopulta se kaikki. Se on toinen tarina.
Ja miksi minä auttaisin kiusaajaa. Ehkä minä sillä opettaisin häntä. En jalouden vuoksi vaan sen vuoksi, että toinen näkisi ja ehkä tajuaisi jotain elämästään. Ehkä se ajatuksena, että jos kohtelee "pahaa" ihmistä hyvin niin voi myös tämän maailma muuttua. Voi ymmärtää sen, että jos sinua autetaan niin voit itsekin oppia sen, että autat muita puolestasi. Tai yleensäkin saat apua. Joidenkin kohdalla näin.
Jos kaikki lähtevät sotimaan niin sodasta ei tule loppua. Ja hei olen kirjoittanut ettei viha auta minua elämästäni yhtään mitään. Ei se pelasta elämääni ja saa minua voimaan hyvin. Näin miksi myrkyttää sillä elämäänsä. Jokainen ihminen joka on oppinut jotain elämästään tajuaa sen.
Eräs kilpakävelijä kertoi kiusaamisesta aikoinaan ja nykyisin hän ei edes ns tunne mitään kiusaajiaan kohtaan. Ei mitään, vaikka näkee heidät kadulla. Minä olen siinä pisteessä etten koe vihaa mikä on itselleni tärkeä asia. Joskus koen surua, mutta ehkä minäkin joskus kävelen kadulla niin etten tunne mitään. En yhtään mitään kun näen jonkun tyypin. Ei elämäänsä kannata hukuttaa vihaan. - P
Lapsellinen ja jotenkin uskonnollinen harhakuvitelma suoraan jehovilta tms. saada kiusaaja muuttumaan hyväksi mallioppimisella. Ei toimi. Hän halveksisi sua vielä enemmän, kun et vieläkään arvosta itseäsi ja pidä puoliasi. Lue psykologiaa ja ihmisen kehitysoppia, sieltä näet miten toimia. Aseta selkeät rajat miten sua kohdellaan. Nyt et edes halua kunnioitusta.
Tuosta uskonnollisuudesta tuli mieleen lestadiolaisalueet Pohjanmaalla. Siellä ne tekevät joittenkin elämän helvetiksi. Kaksinaismoralismi rehottaa, ja kiusaaminen on rajatonta suljetuissa yhteisöissä. Sairasta vallankäyttöä. Uskonnonvapaus tietysti, mutta kyllähän näistä on uutisia ja kirjojakin kirjoitettu. Pahinta on, jollei pääse lähtemään pois. Lähtijät toisaalta hylätään kokonaan. Vaatii rohkeutta päättää omasta elämästään.
En tiedä, onko uskonnolla tekemistä asiassa, mutta se kiusa, joka P:hen on asuinpaikkakunnalla kohdistunut, on järkyttävää. Jos yhteisö painostaa yhtä, puolustautuminen voi olla pelkkää viivytystaistelua. Moni tarttuu hädässä oljenkorteen, uskoo hyvän lopulta voittavan. Tavallaan hänkin löytää lohtua ajatuksesta, ettei pistä pahaa kiertämään. Hän yrittää luoda ympärilleen kauneutta ja hyvyyttä, vaikka menneet tapahtumat vaikuttavat asioiden tulkintoihin. Se perhosten auttaminen kertoo myös tästä. Hänessä on myös vahvuutta, koska on kaikesta huolimatta kyennyt rakentamaan omalla tavallaan mielekästä elämää.
Me, jotka olemme kasvaneet ja eläneet toisenlaisissa oloissa, emme pysty aina ymmärtämään sitä haavoittuvuutta, jonka vuosien julma kohtelu saa aikaan. Sellaista kohdanneelle maailma voi näyttäytyä erilaisena kuin meille. Olen miettinyt paljon asioita, joita hän on nostanut esiin, siksi kirjoitan tämän. Nämä on vaan omia tulkintojani hänen viesteistä. Voi mennä väärinkin.
Tarratoimikunta
Kakkosella sarja, mikä herättää kysymyksiä. Suosittelen.
Kiitos, katsoin samalla kun seurasin mielenkiintoista viha-keskustelua. Viestini, etten ollut huomannut ilkeilyä, ajatuksen löytäminen sanojen takaa auttaa tulkitsemaan niitä, vaikkei painotuksia ja vivahteita näekkään... meni moderointiin, mitähän tuossakin oli?
Niin, Tarratoimikunnasta: olipa ilkeitä ihmisiä, ja nuoriso varsinkin Suviseuroilla, nuoko kutsuvat itseään uskovaisiksi? Heidän Jumalansa ja Jeesuksensa eivät tuollaista käytöstä hyväksyisi.
Ihana kohta, missä isä pyysi transpoikaansa päivittämään kännykkään hänen nykyisen nimensä toi kyyneleen silmään. Hyväksyi sittenkin!
TT
Minä ymmärrän toisaalta sen, että joku voi kokea tuon provosointina, että menevät sinne väkisin "muuttamaan" ihmisten ajatuksia. Silti ei ole tietenkään ok toimia niin, että loukkaa muita ja toimii kuin nuo uskovaiset nuoret tuolla. Tarratoimikuntalaiset vielä taustaltaan liikkeen parissa kasvaneita eli siinä mielessä eivät ole ulkopuolisia. Lisäksi tuo toiminta ei loukkaa ketään, vaikka uskovaiset kokevat jo tuon omasta mielestään suurenakin arvosteluna liikettä kohtaan.
Vanhemmat voisivat opettaa nuoria kohtelemaan toisia hyvin ja voisivat puuttua myös ikävään käytökseen. Sitten joku sanoo, kuinka lestadiolaiset hyväksyvät esim vähemmistöt ja liikkeen parissa on helppo olla myös vähemmistöön kuuluvana. Ei se siltä oikein näytä jos heitä ikävästi kohdellaan tuollakin julkisella paikalla. Miten sitten jossain tavallisessa arjessa, kun tuollakin jo tuollaista. Toki yleistän itsekin. Uskonnon opetus on ainakin käsitetty väärin monin tavoin.
Riitaan tarvitaan aina kaksi ja viisaampi vaikenee, nämä vanhat viisaudet kerroin tässä yksi päivä naapurin pikkutytölle, joka jäi huutamaan riitapukarinsa perään.
Tänään opin, kuinka linnusta näkee ilmansuunnan, ei tarvita kompassia. Lintu istuu aina nokka tuulen suuntaan, tuuli ei mene sulkien alle ja lintu pysyy lämpimänä. Tämän opetti minulle Dersu.
TT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut yllättävän neutraalia sanastoa käytössä. Jossain kirjoituksessa oli sana ilkeilijä. Kiva, jos päästäisiin siihen, että nimittelyt jäisi.
Eihän tämä riitelijä osaa olla, tänään on riidellyt Tylsissä pitkin päivää. Aina D jossakin on riitelemässä.
Kun tämä ketju edes pysyisi riidattomana. Eri mieltä voidaan asioista sovussakin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on ollut yllättävän neutraalia sanastoa käytössä. Jossain kirjoituksessa oli sana ilkeilijä. Kiva, jos päästäisiin siihen, että nimittelyt jäisi.
Eihän tämä riitelijä osaa olla, tänään on riidellyt Tylsissä pitkin päivää. Aina D jossakin on riitelemässä.
Jos hänet jopa" henkilökohtaisesti" tunnet, setvi asiasi naamatusten! Meitä ei kiinnosta. Lopeta jankkaus täällä, on tosi lapsellista!
Varaudu myös, että hänelläkin saattaa olla kerrottavaa sinusta :)
Tänään on ollut yllättävän neutraalia sanastoa käytössä. Jossain kirjoituksessa oli sana ilkeilijä. Kiva, jos päästäisiin siihen, että nimittelyt jäisi.