Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (5493)
Vierailija kirjoitti:
Huomenta vaan mummukaltakin. Tuossa aamukahveja hörppiessäni katselin keittiön talven jäljiltä likaisenharmaita ikkunoitani ja päähäni pälkähti taas ajatus niitten pesusta. Ihana auringonpaiste, mutta armoton paljastaa kaiken. Mutta olen kyllä kehittynyt melkoiseksi tekosyiden keksijämestariksi, kun nytkin mietin sääennusteet katsoessani, ettei kannata, räntäsateita luvassa ja pöllyttää uudestaan likaisiksi, kun maan tasalla asustan. Miten voikin olla tuo ikkunanpesuhomma noin vastenmielinen homma mulle, tosin ovat kolmikerroksiset ja tosi vaikeat avata. Aikaa kyllä olisi, mutta milloin on maa jäässä tai kärsä kippee, sano savolainen. Onko muilla tämmöistä lorvikatarrin oiretta havaittu?
Todellakin on! Ikkunoita en ole pessyt, häpeä tunnustaa, kahdeksaan vuoteen, paitsi olohuoneen ulkolasin, parvekkeelta se on helppoa. Parveke pitäisikin siivota kesäkuntoon, imuroida ja pestä sen lasit, tuppaavat savustumaan talven mittaan, minulla kun on vielä tuo yksi pahe jäljellä ;)
Sanotaan että paheiden summa on vakio, mihinkähän paheeseen savustaminen vaihtuisi?
Jospa noi pyykit sais tänään viikattua? Enhän toki laiska ole, olen vain mukavuudenhaluinen ja aina on jotain kivempaa puuhasteltavaa ;)
TT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomenta vaan mummukaltakin. Tuossa aamukahveja hörppiessäni katselin keittiön talven jäljiltä likaisenharmaita ikkunoitani ja päähäni pälkähti taas ajatus niitten pesusta. Ihana auringonpaiste, mutta armoton paljastaa kaiken. Mutta olen kyllä kehittynyt melkoiseksi tekosyiden keksijämestariksi, kun nytkin mietin sääennusteet katsoessani, ettei kannata, räntäsateita luvassa ja pöllyttää uudestaan likaisiksi, kun maan tasalla asustan. Miten voikin olla tuo ikkunanpesuhomma noin vastenmielinen homma mulle, tosin ovat kolmikerroksiset ja tosi vaikeat avata. Aikaa kyllä olisi, mutta milloin on maa jäässä tai kärsä kippee, sano savolainen. Onko muilla tämmöistä lorvikatarrin oiretta havaittu?
Tuttu juttu tuo lorvikatarri. Eniten huomaan just semmosissa hommissa, mitkä tulee kyllä valmiiksi kerran, mutta vaatii uusintaa taas hetken päästä. Vaikkapa imurointi. Kun saa sen tehtyä, on hetken hyvä mieli. Sitten kohta taas villakoirat, nuo kutsumattomat vieraat, ilkkuu sängyn alta. Tuttua tuokin: kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene. Onhan sitä nyt kivempaakin askarta kuin heilua pölyrätin kanssa. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka tykkää siivouksesta. Minä tykkään vaikkapa lukemisesta, siivoan kun on pakko.
Pirteää perjantaita, pistepirkot
Vierailija kirjoitti:
Huomenta kaikille! Minulla on jo kauan ollut hyvän unen kausi, siitä osaa olla kiitollinen kun toisenlaistakin on ollut lapsesta asti.
Joku kertoi hienoista kynsistään. Minulla on lyhyet töppösormet ja vahvat kynnet. Mutta inhoan sitä tunnetta kun kynsinauhoja joskus työnnän joten saavat olla. Sellaisia puolikuita kynsissäni ei edes näy ja leikkaan kynnet aina leikkurilla ihan lyhyiksi. Kauniita sormuksia minulla on ja käytänkin niitä. En lakkaa kynsiä koska sekin tuntuu ikävältä.
Tällainen teitä kaikkia kiinnostava juttu tiedoksenne!
Kiinnosti tosiaankin. Tuo uniasia on niin tärkeä. Kokemusta vaikeasta unettomuudesta on täälläkin. Se kierre, kun tuppasi kiihtymään. Illalla jo pelkäsi, ettei uni tule. Sitten torkahti hetkeksi. Heräsi ja katsoi kelloa. Laski tunteja kellonsoittoon. Käänsi kylkeä ja veti peittoa päälle. Korjasi tyynyä. Päivä töissä sujui kuin sumussa, väsynyt olo. Illalla taas toivoi unta.
Onneksi nuo ajat on ohi. Herätyskello jouti jorpakkoon, kun eläke alkoi. Kummasti se unikin parani, kun työmurheet ja stressi jäi taa.
Vierailija kirjoitti:
Huomenta kaikille! Minulla on jo kauan ollut hyvän unen kausi, siitä osaa olla kiitollinen kun toisenlaistakin on ollut lapsesta asti.
Joku kertoi hienoista kynsistään. Minulla on lyhyet töppösormet ja vahvat kynnet. Mutta inhoan sitä tunnetta kun kynsinauhoja joskus työnnän joten saavat olla. Sellaisia puolikuita kynsissäni ei edes näy ja leikkaan kynnet aina leikkurilla ihan lyhyiksi. Kauniita sormuksia minulla on ja käytänkin niitä. En lakkaa kynsiä koska sekin tuntuu ikävältä.
Tällainen teitä kaikkia kiinnostava juttu tiedoksenne!
Hyvin nukuttu yö on kuin pistäis rahaa pankkiin, eikös sellainen sanonta ole?
Minä kynsiäni lakkasin, en nyt tiedä tuliko niistä hienot, onpahan vaihtelua elämään kun en muuten meikkaa, enkä hiuksia tälläile kuin joskus ja jouluna. Lyhyille vaaleaa ja pitkiin tummaa väriä. Ei noi koskaan kauaa pitkinä pysy, tökkää johonkin niin taas on yks nysä.
Entisessä elämässä en pystynyt/saanut lakkailla, töissä ei ollut sallittua, eikä exä sietänyt kynsilakan hajua!?
Toinen mukillinen kahvia, sitä jäähtynyttä "Dementia"-keittimestä...
Meinas taas unohtua: TT
Lorvikatarri on oikein tuttua. Mä olen laiska, saamaton ja mukavuudenhaluinen. Paitsi jos on homma, josta tykkään. Siivous ei kuulu niihin. Tänään mulla on lääkäriin määräys lorvailla. Eli 2 vrk noiden nivelten pistelystä pitää olla tekemättä mitään käsillä. Illalla klo 18 jälkeen sitten taas saan tehdä.
Joku eilen vinkkasi, että puutarhakalusteissa on hyviä tarjouksia. Googletin ja totta. Kiitos siis vinkistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä nukun aina pelkän pussilakanan alla. Peitto on kyllä vieressä ja joskus heräänkin paleluun ja hetkeksi vedän peiton päälleni- mutta kohta saan kääntää sen pois kun tulee kuuma.
Ikkunanpesusta- ei kannata vielä pestä kun kohta tulee siitepölykausi.
Me on muutamana keväänä otettu ammattilaiset siihen hommaan. Nythän on luvattu nostaa kotitalousvähennystä joten saa vähän veronpalautuksena takaisin. Ei kannata kaikkea itse raataa jos on varaa maksaa avusta.
Olen lapseni kanssa sopinut, että kun en itse enää pysty siivoamaan, hän ostaa minulle siivouspalvelun. Minulla kun tulisi katto vastaan. Vielä olen jaksanut selkäni kanssa imuroida huone/päivä. Sanomattakin kai selvää, etten joka viikko siivoa, tulisi selälle vain kolme toipumispäivää/viikko.
Yksin asuessa ei pienet villakoirat haittaa, isommat lähtee harjalla ja kihvelillä, se ei käy niin selän päälle.
Villakoirat ovat halpoja ja helppoja lemmikkejä, joita ei tarvitse ruokkia eikä ulkoiluttaa ;)
TT
Tervehdys kaikki pilkunviilaajat! Tänään pääsee yle.fi:ssä testaamaan pilkutustaitoaan.
Sieltä löytyy yhdeksän kohdan kysymyssarja. Hetihän se oli tehtävä. Sain tuloksena 9/9 ja kommenttina, että olen superpilkuttaja ja pilkutus on mulle toinen luonto. Kyllä huvitti! Keskiarvo vastaajilla 7/9.
Pilkuille on kiva naurella, mutta oikeasti ne muuttaa hetkessä sanottavan sisällön.
Jos poliitikko kirjoittaa vaalimainokseen:
Annan teille toisenkin, pitävän lupauksen.
Ja toinen poliitikko kirjoittaa:
Annan teille toisenkin pitävän lupauksen.
Näiden sisältö on täysin eri.
Tunnistatteko eron?
Pilkutuksen kanssa kannattaa olla tarkkana. Poliitikkojen kanssa vielä tarkempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervehdys kaikki pilkunviilaajat! Tänään pääsee yle.fi:ssä testaamaan pilkutustaitoaan.
Sieltä löytyy yhdeksän kohdan kysymyssarja. Hetihän se oli tehtävä. Sain tuloksena 9/9 ja kommenttina, että olen superpilkuttaja ja pilkutus on mulle toinen luonto. Kyllä huvitti! Keskiarvo vastaajilla 7/9.
Pilkuille on kiva naurella, mutta oikeasti ne muuttaa hetkessä sanottavan sisällön.
Jos poliitikko kirjoittaa vaalimainokseen:
Annan teille toisenkin, pitävän lupauksen.
Ja toinen poliitikko kirjoittaa:
Annan teille toisenkin pitävän lupauksen.
Näiden sisältö on täysin eri.
Tunnistatteko eron?
Pilkutuksen kanssa kannattaa olla tarkkana. Poliitikkojen kanssa vielä tarkempana.
Tämän allekirjoitan minäkin. Muistissa on kouluajan muut vinkitkin: Lammas määki navetassa, joka oli nälkäinen. Laiva upposi mereen, jonka pohja oli puhki.
Pilkku ratkaisee kuolemankin oikeuden pöytäkirjassa:
Siperiaan, ei armoa!
Siperiaan ei, armoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervehdys kaikki pilkunviilaajat! Tänään pääsee yle.fi:ssä testaamaan pilkutustaitoaan.
Sieltä löytyy yhdeksän kohdan kysymyssarja. Hetihän se oli tehtävä. Sain tuloksena 9/9 ja kommenttina, että olen superpilkuttaja ja pilkutus on mulle toinen luonto. Kyllä huvitti! Keskiarvo vastaajilla 7/9.
Pilkuille on kiva naurella, mutta oikeasti ne muuttaa hetkessä sanottavan sisällön.
Jos poliitikko kirjoittaa vaalimainokseen:
Annan teille toisenkin, pitävän lupauksen.
Ja toinen poliitikko kirjoittaa:
Annan teille toisenkin pitävän lupauksen.
Näiden sisältö on täysin eri.
Tunnistatteko eron?
Pilkutuksen kanssa kannattaa olla tarkkana. Poliitikkojen kanssa vielä tarkempana.
8/9, vitonen meni väärin :( Hauska testi.
Vierailija kirjoitti:
Pilkku ratkaisee kuolemankin oikeuden pöytäkirjassa:
Siperiaan, ei armoa!
Siperiaan ei, armoa!
Olin kuullut tämän ennenkin. Silti nauratti. Kannattaa olla pilkunviilaaja:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa suomen tunneilta lauseenjäsennyksestä päähän jäänyt oppi: Tyttö on tyhmä, tyhmä on predikatiivi. Tuosta onkin ollut paljon hyötyä elämässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pilkku ratkaisee kuolemankin oikeuden pöytäkirjassa:
Siperiaan, ei armoa!
Siperiaan ei, armoa!
Olin kuullut tämän ennenkin. Silti nauratti. Kannattaa olla pilkunviilaaja:)
Tässä tarinassa kirjuri oli tuomitun puolella. Pohjanmaalta häjyjen oikeudenkäynnistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän pilkkuasiaan liittyen. Kouluaikana, oli vielä kansakoulu ja tuima neiti nutturapää opettajana. Aineenkirjoitus oli mieleistä puuhaani, opettaja kehuikin kovasti ainettani ja seuraavaksi sain huutia, niin että letit lepatti. Olin kirjoittanut koko arkin mittaisen tarinani, aloittaen alusta tietysti isolla kirjaimella ja lopussa oli ainut piste. Siis yhtenä lauseena koko jutun, ilmeisesti flow iskenyt ;). Ei pilkkuja tai muita pisteitä tullut laitetuksi, hyvän numeron siitä sain silti ja myös opetuksen. Nyt opetukset jo unohtuneet...
"Sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän" Kevät.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun uutisoidaan, että vanhuksista huolehtiminen siirtyy jatkossa jälkipolven huoleksi, tulee mieleen, että minkälaisia kärttymummoja sieltä on tulossa hoidettavaksi. Vanhusten odotetaan olevan viisaita ja lempeitä, mutta sellaisia on lähinnä satukirjoissa. Kansantaloudenkin kannalta vahingollinen järjestely.
Mä jäin eilen miettimän tätä asiaa, mutta kello tuli sitten jo 23 ennenkuin ehdin kirjoittaa. Tämä uusi suuntauso n ehkäjollain tavalla ymmärrettävää, mutta eihän se nyt noin vain tapahdu. Vuosikymmeniä Suomessa rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa siten, että ihmisillä olisi itsenäisyys ja vapaus eikä olisi enää riippuvainen suvusta, naapureista tai kenestäkään muustakaan. Jos jotain apua tarvitsi, yhteiskunta tarjosi palvelun. Rakennettiin vanhainkoteja, kehitettiin päivähoitoa, pienten koululaisten iltapäivähoitoa jne.
Myös nuorten muuttaminen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan helpottui, kun opiskelija sai erilaisia tukia. Jos parikymppinen nuori asui vielä lapsuudenkodissaan, ihmeteltiin, onko nuoressa jotain vikaa vai miksi ei itsenäisty. Tai jos nuori aikuinen oli usein tekemisissä vanhempiensa kanssa, hämmästeltiin, eikö sitä napanuoraa nyt saa jo poikki. Tämän varhaisen itsenäistymisen seurauksena oli, että yhteistaloudessa aikuinen asui toisen aikuisen kanssa lähinnä vain silloin, kun oli kyse puolisoista. Ja jos suhde ei toiminut, erottiin. Soluasuminen tai muu kimppa-asuminen ei ollut yhteisasumista, vaikka tällaisissa asumismuodoissa joitain yhteisiä sääntöjä olikin. Jokaisella oli omat rahansa ja omat elämänsä eikä yhteisestä jääkaapista otettu ilman lupaa edes toisen maitoa omaan aamukahviin. Eikä suihkussa voinut lutrata tuntia, koska muidenkin piti päästä kylppäriin.
Me suomalaiset ollaan jo vuosikymmeniä ja useammassa sukupolvessa totuttu siihen, että päätetään itse omasta rahankäytöstä, vuorokausirytmistä, kotiintuloajoista, kodin siisteystasossa, mitä ruokaa syödään, keitä kutsuu kylään ja milloin jne jne. Vanhukset eivät halua, että heidän aikuiset lapsensa tulisi yks kaks asettamaan sääntöjä. Eikä ne aikuiset lapsetkaan halua palata lapsuuteensa eli että vanhemmat asettavat heille taas säännöt. En tiedä, miten noissa yhteisöllisissä maissa homma toimii. Kuka laatii pelisäännöt? Kuka saa sanoa viimeisen sanan? Suvun vanhin? Entä jos on kaksi samanikäistä, niin vetävätkö pitkää tikkua? Vai se, joka tuo yhteistalouteen eniten rahaa? Vai joku muu...kuka?
Mun nähdäkseni meiltä suomalaisilta puuttuu taito asua muiden aikuisten kanssa yhdessä ja jakaa niin koti kuin jääkaapin sisältökin muiden kanssa. Plus kaikki muu. Teinivuosinani sain ainakin 100 kertaa kuulla isän suusta: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin ..." ja sittenhän mä en enää asunut. Jos nyt tulisi tilanne, että joutuisin ottamaan isän luokseni asumaan ja sanoisin sille: "Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, niin..." sehän suuttuisi. Muistan hämärästi lapsuudesta yhden äitini sukulaisen, jonka luona asui joku vanhus. Se mummeli oli aina meidän kyläillessä hetekalla keittiön nurkassa ja ihan hiljaa. Kahvipöytäänkään sitä ei kutsuttu samaan aikaan. Oli varmaan kiitollinen siitä, että sai edes jonkin paikan olla. Voi mennä vuosikymmeniä ja useampi sukupolvi ennenkuin suomalainen on taas kiitollinen siitä, ettei ihan huutolaiseksikaan joudu. Joten kovin nopeasti ei tule onnistumaan tuo, että mummot ja papat olisi lastensa tai lastenlastensa hoidettavana.
Olipa fiksu kirjoitus Lampaalta. Minen nyt justiin jaksa ajatella ja kommentoida, kun oon väsyny, mutta katotaan sit myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tähän pilkkuasiaan liittyen. Kouluaikana, oli vielä kansakoulu ja tuima neiti nutturapää opettajana. Aineenkirjoitus oli mieleistä puuhaani, opettaja kehuikin kovasti ainettani ja seuraavaksi sain huutia, niin että letit lepatti. Olin kirjoittanut koko arkin mittaisen tarinani, aloittaen alusta tietysti isolla kirjaimella ja lopussa oli ainut piste. Siis yhtenä lauseena koko jutun, ilmeisesti flow iskenyt ;). Ei pilkkuja tai muita pisteitä tullut laitetuksi, hyvän numeron siitä sain silti ja myös opetuksen. Nyt opetukset jo unohtuneet...
Mä tykkäsin aina ainekirjoituksesta. Joskus lukiossa jopa mietin, että jospa musta tulisi äikänmaikka. Kansakoulussa meillä oli kerran ainekirjoituksen aiheena joku liittyen syksyiseen sadonkorjuuseen tms. Siihen aikaan tietty säilöttiin kaikkea talven varalle ja vietiin kellariin. No mähän kirjoitin aineen, jossa kellariin viedystä hillopurkista löytyi verinen käsi. Liittyi kyllä aiheeseen, mutta olikin kauhutarina. Äitiäni aina nauratti, kun opettaja oli antanut arvosanaksi 10- ja paperin lopussa punakynällä: "Muuten oikein hyvä, mutta aika raaka". Mitään muuta ei punakynällä ollut tarvetta merkitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Koskisiko se emännöitsijääkin? Vai vain meitä muita, jotka nyt jo kieli keskellä suuta kirjoitellaan, ettei vaan sanottaisi vahingossa mitään, mistä hän provosoituu."
Pistän nyt käteni muurahaispesään itsekin, mutta sinun on turhaa valehdella täällä yhtään mitään. On totta, että D saattoi kommentoida välillä ikävästi ja johonkin asiaan tarttua. En sitä kiistä ja sinäkään et ole täydellinen ihminen. En minäkään ole, mutta tuomareiden työt kuuluvat muille, kuin meillä täällä.
Samoin toisessa viestissä valehdellaan, että D provosoituu eri sanoista tms. Sekin on valetta ja täyttä soopaa. Hän ei ollut sellainen ihminen mitä täällä pilkataan ja sairasta juttua kirjoitetaan. Hän ei ole täydellinen, mutta ei myöskään sellainen, että täällä saa toista pilkata. Häpeällistä touhua tuollainen. Hyvin julmaa. Sitten kirjoitetaan arvoista ja seuraavaksi joku retostelee koko toisen ihmisen persoonan ja elämän täällä. Ja pah. Mieti jos sinusta kirjoitettaisiin tänne samoin ja tehtäisiin samat jutut. Olisiko ok. Mieti sitä.
Ainoa, mitä häneltä toivotaan, on, että kirjoittaisi niin kuin muutkin ja hyppisi yli viestit, jotka ei kiinnosta.
Esitin tuon kysymyksen, koska täällä on tunnetusti eri säännöt eri ihmisille.
Minua saa arvostella ihan vapaasti. Olen työelämässä tottunut, että kaikki palautteet on arvokkaita. Niistä voi oppia. Itsetuntokin on hyvä, en ota nokkiini. Työkavereiden kanssa olen tottunut napakoihinkin keskusteluihin. Suora puhe on aina reiluinta.
Valehtelua ja moralisointia vastustan, mutta kukin tyylillään. Nekin kertoo omaa kieltään.
Sinullakin on moraali hukassa jos näet haamuja nurkissa itsekin. Koska täällä häärii ihan joku muu kuin D. Et myöskään vastannut kysymykseeni. Eli olet sen kannalla, että toisesta voi kirjoittaa tänne pahaa. Se kertoo sinustakin. Anteeksi viestini, mutta luen viestisi oikean sanoman helposti.
Olen vastannut sulle aiemminkin moraalikysymyksiin.
Työpaikoilla ja elämässä yleensä olen toiminut niin, etten itse kiusaa ketään. Jos joku kiusaa minua, puolustaudun ja yritän asialinjalla saada hänet lopettamaan. Jos hän lopettaa, asia on sillä selvä, en kanna kaunaa.
Jos hän ei lopeta, vaan jatkaa kiusaamista, vedän sen johtopäätöksen, että hän kohtelee minua, kuten toivoisi itseään kohdeltavan, ja kiusaan takaisin.
Heti, kun hän lopettaa, minäkin lopetan, ja asia on sillä selvä. Yleensä jutut selviää puhumalla asialinjalla.
Lyhennettynä: en aloita kiusaamista, mutta pidän puoleni, jos joku kiusaa.
Tässä on siis selvä syy-seuraus-suhde.
Sinulla voi olla toisenlainen moraali, jonka mukaan elät ja se on tietenkin ok.
Minulla on samanlainen moraali kuin sinulla. Sitä, joka suostuu lapaseksi, sitä kiusataan. Olisko P:n tapauksessakin tämä, muut huomasivat, ettei hän pidä puoliaan. Jollei arvosta itseään edes sitä vertaa, että puolustaa itseään, on varma uhri hyväksikäytölle. En ymmärrä sellaista nynnyyttä.
No sorru sinäkin sitten pilkkaamaan minua. Kiusatun vikahan se aina on jos niin tahtoo nähdä. Ymmärräthän, ettei jokainen tapaus ole samanlainen ja jokaisella samoja mahdollisuuksia. Jos olisi niin oltaisiin tasoissa, mutta yleensä se asetelma on toinen. Hyvä sinulle jos jotain isoa poikaporukkaakin vastaan olisit pärjännyt melko pienikokoisena tyttönä. Tai jonkun tytön isoveljeä tms.
Jos olisin ollut poika niin olisin varmaan vammautunut jo niin kuin se eräs joka sanoi vastaan. Hänet nimittäin hakattiin pahoin. Tosi pahoin. Mutta kun minä olisin vastustanut niin tilannehan olisi sillä ratkennut. Vai niinkö. Kyllähän minä vastustikin. Siihen asti, kun lähettivät ne porukat uhkailemaan minua. Näin on helppoa kirjoittaa. Samalla minunkin, kun täytyi tuolla asua ja koiraanikin lenkittää. Ei muuten ollut enää helppoa sitten lopulta se kaikki. Se on toinen tarina.
Ja miksi minä auttaisin kiusaajaa. Ehkä minä sillä opettaisin häntä. En jalouden vuoksi vaan sen vuoksi, että toinen näkisi ja ehkä tajuaisi jotain elämästään. Ehkä se ajatuksena, että jos kohtelee "pahaa" ihmistä hyvin niin voi myös tämän maailma muuttua. Voi ymmärtää sen, että jos sinua autetaan niin voit itsekin oppia sen, että autat muita puolestasi. Tai yleensäkin saat apua. Joidenkin kohdalla näin.
Jos kaikki lähtevät sotimaan niin sodasta ei tule loppua. Ja hei olen kirjoittanut ettei viha auta minua elämästäni yhtään mitään. Ei se pelasta elämääni ja saa minua voimaan hyvin. Näin miksi myrkyttää sillä elämäänsä. Jokainen ihminen joka on oppinut jotain elämästään tajuaa sen.
Eräs kilpakävelijä kertoi kiusaamisesta aikoinaan ja nykyisin hän ei edes ns tunne mitään kiusaajiaan kohtaan. Ei mitään, vaikka näkee heidät kadulla. Minä olen siinä pisteessä etten koe vihaa mikä on itselleni tärkeä asia. Joskus koen surua, mutta ehkä minäkin joskus kävelen kadulla niin etten tunne mitään. En yhtään mitään kun näen jonkun tyypin. Ei elämäänsä kannata hukuttaa vihaan. - P
Lapsellinen ja jotenkin uskonnollinen harhakuvitelma suoraan jehovilta tms. saada kiusaaja muuttumaan hyväksi mallioppimisella. Ei toimi. Hän halveksisi sua vielä enemmän, kun et vieläkään arvosta itseäsi ja pidä puoliasi. Lue psykologiaa ja ihmisen kehitysoppia, sieltä näet miten toimia. Aseta selkeät rajat miten sua kohdellaan. Nyt et edes halua kunnioitusta.
Tuosta uskonnollisuudesta tuli mieleen lestadiolaisalueet Pohjanmaalla. Siellä ne tekevät joittenkin elämän helvetiksi. Kaksinaismoralismi rehottaa, ja kiusaaminen on rajatonta suljetuissa yhteisöissä. Sairasta vallankäyttöä. Uskonnonvapaus tietysti, mutta kyllähän näistä on uutisia ja kirjojakin kirjoitettu. Pahinta on, jollei pääse lähtemään pois. Lähtijät toisaalta hylätään kokonaan. Vaatii rohkeutta päättää omasta elämästään.
En tiedä, onko uskonnolla tekemistä asiassa, mutta se kiusa, joka P:hen on asuinpaikkakunnalla kohdistunut, on järkyttävää. Jos yhteisö painostaa yhtä, puolustautuminen voi olla pelkkää viivytystaistelua. Moni tarttuu hädässä oljenkorteen, uskoo hyvän lopulta voittavan. Tavallaan hänkin löytää lohtua ajatuksesta, ettei pistä pahaa kiertämään. Hän yrittää luoda ympärilleen kauneutta ja hyvyyttä, vaikka menneet tapahtumat vaikuttavat asioiden tulkintoihin. Se perhosten auttaminen kertoo myös tästä. Hänessä on myös vahvuutta, koska on kaikesta huolimatta kyennyt rakentamaan omalla tavallaan mielekästä elämää.
Me, jotka olemme kasvaneet ja eläneet toisenlaisissa oloissa, emme pysty aina ymmärtämään sitä haavoittuvuutta, jonka vuosien julma kohtelu saa aikaan. Sellaista kohdanneelle maailma voi näyttäytyä erilaisena kuin meille. Olen miettinyt paljon asioita, joita hän on nostanut esiin, siksi kirjoitan tämän. Nämä on vaan omia tulkintojani hänen viesteistä. Voi mennä väärinkin.
Minä nukun aina pelkän pussilakanan alla. Peitto on kyllä vieressä ja joskus heräänkin paleluun ja hetkeksi vedän peiton päälleni- mutta kohta saan kääntää sen pois kun tulee kuuma.
Ikkunanpesusta- ei kannata vielä pestä kun kohta tulee siitepölykausi.
Me on muutamana keväänä otettu ammattilaiset siihen hommaan. Nythän on luvattu nostaa kotitalousvähennystä joten saa vähän veronpalautuksena takaisin. Ei kannata kaikkea itse raataa jos on varaa maksaa avusta.