Lue keskustelun säännöt.
"Tapa, jolla isäni lähti, oli väärä" - Lukijat kertovat saattohoidon todellisuudesta: kivunlievityksessä ongelmia, moni kuoleva toivoo eutan
03.02.2026 |
Loppumetreillä olevan syöpäpotilaan kivunhoitoa Panadolilla, kuoleman saapuminen ennen kipupumppua. Hidas kuihtuminen pois janoisena ja ilman ravintoa. Läheisensä saattohoidosta järkyttyneet omaiset vastasivat Avun kyselyyn saattohoidon nykytilasta. 86 prosenttia vastanneista toivoo eutanasian laillistamista.
Kysyimme lukijoiltamme kokemuksia läheisen saattohoidosta ja mielipiteitä eutanasiasta. Osa jutussa esiin nostetuista vastauksista voi järkyttää.
- Äidin jalka oli kokonaan kuoliossa, hän huusi tuskissaan. Sain kipupumpun anestesialääkkeineen, mutta silti heräsi huutamaan tuskissaan karjui niin, että kuului käytäville. Jalka mätäni, kudosnesteet valuivat lakanoille. Halusi eutanasiaa jo 2 kk aiemmin, joutui kitumaan hirveitä tuskia. Pyysi minuakin auttamaan hänet pois.
- Äiti kieri tuskissaan, kouristellen ja potkien selällään, kantapäät verillä, valtava huuto/ulina kuin kidutuksessa kuului käytäville useamman päivän. Toivoi kuolemaa ilman kärsimystä ei sallittu. Oma loppu pelottaa jo etukäteen.
- Isäni kuolinkamppailua katsoessani ajattelin, että tällaista on helvetissä.
- Janoinen, nestettä ei annettu. Limaa kurkussa, hengitys rohisi kovasti. Tuntui hirveältä.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä eutanasian vastustamista. Onko se nyt niin luterilaista että kuoleman lähestyessäkin pitää kärsiä niin perkeleesti?
Eihän se vaatisi kuin yliannostuksen morfiinilla.
Ihmisen elämä on Jumalan kädessä.
Tarkoitatko nyt aavikkojumalaa, siis samaa jota palvovat kristityt, muslimit ja juutalaiset? Jumalia on keksitty tuhansia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista missäpäin maatamme nuo huonosti hoidetut tapaukset ovat olleet. Puolisollani oli jo palliatiivisessa hoidossa kaksi kipupumppua yhtä aikaa. Saattohoitopäätöksen tekee lääkäri.
Anoppini saattohoidettiin Helsingissä. Ko. hoivakoti sijaitsee PohjoisHaagassa/ Lassilassa.
Puolisoni saattohoito Helsingissä, Suursuon sairaalassa, suuret kiitokset sinne hyvästä hoidosta.
Omaisia mielestäni pitäisi informoida siitä miksi syöminen ja juominen loppuu, tätä eivät kaikki ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusterve anoppi alkoi hoivakodissa temppuilemaan syömisen kanssa. Päättivät siirtää hänet saattohoitoon. Eli tämän jälkeen puolitoista viikkoa.
Tapahtui viime marraskuussa.Hoivakodissa asuva ja perusterve, nyt ei oikeen matsaa. Jotain jäi kertomatta.
Masennusta ja alkavaa muistisairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se oikeasti tapana, että jos joku on vakavasti sairaana sairaalassa, sen kuolemasta puhutaan samassa huoneessa, ja lääkäri puhuu vielä kuin hän ei olisi paikalla?
Näin kävi isän kanssa, ja jäin miettimään.
Oma isäni hiipui pois myös henkisesti, eikä ollut käytännössä kykenevä tolkulliseen ajatteluun puoleen vuoteen ennen kuolemaansa.
Miten niin myös? En sanonut, että oma isäni olisi ollut henkisesti poissaoleva. Silti lääkäri ei varonut yhtään mitä puhui.
Tarkoitin sitä, että hiipui pois henkisesti JA ruumiillisesti, en viitannut sinun tapaukseesi.
Äitini sairasti alzheimeria ja sai pari kuukautta sitten sarkooma diagnoosin. Ne jotka eivät tiedä, se on nopeasti etenevä pahanlaatuinen syöpä. Hän menehtyi diagnoosin saatuaan 2 kuukaudessa. Viimeisellä viikollaan sai kipupumpun. Lisälääkettä oli lupa annostella 5 x päivässä. Istuin äitini vieressä tuntikausia ja huomasin, että lisälääkettä olisi pitänyt antaa 4 h tunnin välein, niin kipu ei olisi päässyt yltymään. Mutta vasta, kun sanoin asiasta hoitohenkilöstö ymmärsi sen. Aivan käsittämätöntä, että sen kivun annettiin tulla päälle niin, että toinen kiemurteli tuskissaan. No, kun puutuin asiaan, niin kipu saatiin kuriin ja äiti menehtyi minun ollessa hänen vieressään ilman kipuja, lähtö oli rauhallinen <3! Hän nukkui pois 3 viikkoa sitten.
Se on niin, että meidän omaisten pitää olla vaatimassa oikeuksia kuolevalle omaisellemme. Jos en olisi ollut paikalla, niin olisi varmasti huutanut yksin tuskaansa siellä huoneessa. Mutta onneksi lääkitys saatiin lopulta kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusterve anoppi alkoi hoivakodissa temppuilemaan syömisen kanssa. Päättivät siirtää hänet saattohoitoon. Eli tämän jälkeen puolitoista viikkoa.
Tapahtui viime marraskuussa.Miten perusterve voi olla hoivakodissa?
Täysin ulalla varmaan tätä väittävä. Ja varmaan myös ollut tuo 'perusterve'.
Henkilö kieltäytyi syömästä ja halusi kuolla -> laitos laittoi saattohoitoon.
Ei anorektikkojakaan laiteta saattohoitoon !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusterve anoppi alkoi hoivakodissa temppuilemaan syömisen kanssa. Päättivät siirtää hänet saattohoitoon. Eli tämän jälkeen puolitoista viikkoa.
Tapahtui viime marraskuussa.Miten perusterve voi olla hoivakodissa?
Täysin ulalla varmaan tätä väittävä. Ja varmaan myös ollut tuo 'perusterve'.
Henkilö kieltäytyi syömästä ja halusi kuolla -> laitos laittoi saattohoitoon.Ei anorektikkojakaan laiteta saattohoitoon !
Tämä oli yli 80. Näin tekivät, älkää minulle valittako. Ja hän tosiaan halusi kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sairasti alzheimeria ja sai pari kuukautta sitten sarkooma diagnoosin. Ne jotka eivät tiedä, se on nopeasti etenevä pahanlaatuinen syöpä. Hän menehtyi diagnoosin saatuaan 2 kuukaudessa. Viimeisellä viikollaan sai kipupumpun. Lisälääkettä oli lupa annostella 5 x päivässä. Istuin äitini vieressä tuntikausia ja huomasin, että lisälääkettä olisi pitänyt antaa 4 h tunnin välein, niin kipu ei olisi päässyt yltymään. Mutta vasta, kun sanoin asiasta hoitohenkilöstö ymmärsi sen. Aivan käsittämätöntä, että sen kivun annettiin tulla päälle niin, että toinen kiemurteli tuskissaan. No, kun puutuin asiaan, niin kipu saatiin kuriin ja äiti menehtyi minun ollessa hänen vieressään ilman kipuja, lähtö oli rauhallinen <3! Hän nukkui pois 3 viikkoa sitten.
Se on niin, että meidän omaisten pitää olla vaatimassa oikeuksia kuolevalle omaisellemme. Jos en olisi ollut paikalla, niin olisi varmasti huutanut yksin tuskaansa
Valitettavasti hoitajia ei riitä vieressä istumaan niin kauan että he olisivat sen huomanneet mitä omainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusterve anoppi alkoi hoivakodissa temppuilemaan syömisen kanssa. Päättivät siirtää hänet saattohoitoon. Eli tämän jälkeen puolitoista viikkoa.
Tapahtui viime marraskuussa.Miten perusterve voi olla hoivakodissa?
Täysin ulalla varmaan tätä väittävä. Ja varmaan myös ollut tuo 'perusterve'.
Muistisairauskin on sairaus, myös vakava masennus. Kehitysviivästymä? Äkkiväärä ke.va.m.a inen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä sitä vastakkainasettelua, mitä varsinkin KD ja Räsänen harjoittavat, jossa eutanasian mahdollisuus olisi jotenkin pois saattohoidon kehittämisestä. Hyvä saattohoito ja eutanasia voivat olla samaan aikaan olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lapsi ei auta vanhempaansa kuolemaan, kun hän sitä pyytää?🥺
Jos vankilaan haluaa niin mikä jottei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työskennellyt useassa hoitokodissa sairaanhoitajana ja saattohoidossa kunnon kipulääkkeet ovat valitettavasti pitkässä kuusessa. Monesti lääkäri määrää ainoaksi kipulääkkeeksi tyyliin jonkun miedon kipulaastarin, vaikka miten olisi anellut jotain oikeasti tehokasta. Kipupumppumahdollisuutta meillä ei ollut, eikä asukkaita otettu sellaiseen paikkaan, jossa olisi ollut. Tämä olikin yksi syy, miksi
--
On tosi väärin se, että ihmiselle ei anneta tarpeeksi tehokasta kipulääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni asu hoivakodissa kolme viimistä vuottaan, järki ja kroppa näivettyneenä dementian takia.
Lonkkaluu katkesi kun kaatu, leikattiin mutta ei enää palautunut. Kolme päivää yrittivät kaikin keinoin. Ei lähtenyt parempaan suuntaan, niin oli sitten se keskustelu meillä lapsilla lääkärien kanssa. Tiedettiin myös isän mielipide, että ei mitään pitkittämistä jos joutuis johonkin leikkaukseen.
Lopetti itse siis syömisen ja juomisen heti leikkauksen jälkeen. 1 viikko meni niin nukkui pois rauhallisesti. Pääsi kuolemaan omaan huoneeseensa hoivaosastolle.
Oltiin ton ajan päivittäin monta tuntia isän luona. Kuunneltiin netiltä metsän ääniä ja välillä meren ääniä. Isämme oli nuoruudessaan merimies ja piti myös paljon metsässä kävelemisestä. Kuulo lähtee viimiseksi.
Kun ihminen tekee kuolemaa niin lopettaa pikkuhiljaa määrätyn toiminnan, isällä kostutettiin suuta, kieltä ja huulia, ei pystynyt enää juomaan.
Hyvin sai kipuunsa lievitystä.
Kaikki mitä pharma tekee on väärin sillä heidän keskiössään ei ole yksilön hyvinvointi vaan voiton maksimointi, kyseessä on bisnes. Ja mikäpä sen parempi kuppaus- ja r aiskauskohde kuin esim. Heikko vanhus tai esikoistaan odottava nainen.
Pysykää yksinkertaisesti erossa psyko-pharmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusterve anoppi alkoi hoivakodissa temppuilemaan syömisen kanssa. Päättivät siirtää hänet saattohoitoon. Eli tämän jälkeen puolitoista viikkoa.
Tapahtui viime marraskuussa.Hoivakodissa asuva ja perusterve, nyt ei oikeen matsaa. Jotain jäi ke
---
Sivusta. Mitä jäi mielestäsi kertomatta?
Minä en luota tippaakaan enää "hoitoon."
Tapahtui aika vasta sitten, että suvussani yksi vanha ihminen (avioliiton kautta sukuun kuuluva ) oli suoraan sanottuna tapettu sairaalassa nälkään.
Pois ruoka, pois neste.
Onko teille tullut hallituksesta ohje tällaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi Päivi Räsänen (kd) ajaa saattohoidon kehittämistä entistä paremmaksi Suomessa:
"Ei eutanasialle, kyllä hyvälle hoidolle viimeiseen henkäykseen"
https://www.kdlehti.fi/2025/05/10/ei-eutanasialle-kylla-hyvalle-hoidoll…
No nämä pilven päällä asuvaan ukkeliin uskovat hörhöt pitäisi saada kokonaan pois reaalimaailman asioita hoitamasta. Kun tästä satuolennosta ei, vieläkään, ole kovin vahvoja näyttöjä.
Lopeta ja häpeä. Anna jokaisen itse valita jos uskoo tai ei, Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusterve anoppi alkoi hoivakodissa temppuilemaan syömisen kanssa. Päättivät siirtää hänet saattohoitoon. Eli tämän jälkeen puolitoista viikkoa.
Tapahtui viime marraskuussa.Miten perusterve voi olla hoivakodissa?
Täysin ulalla varmaan tätä väittävä. Ja varmaan myös ollut tuo 'perusterve'.
Muistisairauskin on sairaus, myös vakava masennus. Kehitysviivästymä? Äkkiväärä ke.va.m.a inen?
Ei hän vammainen ollut, äkkiväärä kylläkin.
Lääkärit ja hoitajat ovat usein psykopaatteja ja narsisteja.
^
Niin - hän itse halusi tuonne, koska oli varakas ja tuo oli edullinen paikka.