Me otettiin miehen kanssa yhteinen sukunimi vaikka ei olla naimisissa eikä aiota mennäkään. Mutta on ollut hullua huomata että jotkut suuttu

Miten tuollainen on mahdollista? Sukunimen voi vaihtaa vain naimisiin mennessä, ottaa sukunsa vanhan nimen käyttöön tai luo ihan uuden sukunimen. Teitte siis jälkimmäisen?

Vierailija kirjoitti:

En minä suutu, mutta minusta on tosi outoa, että ihmiset näkevät naimisiinmenon mörkönä. Tehdään lapsia ja otetaan yhteisiä sukunimiä.

Lasten toisesta vanhemmasta ei kuitenkaan ikinä pääse eroon, mutta avioliitosta pääsee eroon pelkällä allekirjoituksella.

Yhteinen sukunimi on vahvasti symbolinen ele siitä, että me olemme me. Jos ihminen noin vahvasti ns. Tietää toisen olevan se oikea, niin mikä ihme avioliitossa pelottaa, ettei symbolia voi entisestään vahvistaa?

Eli silloin kun avioliitossa ei ollut yhteistä nimeä (eikä tarvitse mennä kauas Suomen historiassa) eivät pariskunnat olleet "me"? Yhteisyys on kiinni ihan muusta kuin yhteisestä sukunimestä. Erityisen outoa on ottaa toisen nimi.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollainen on mahdollista? Sukunimen voi vaihtaa vain naimisiin mennessä, ottaa sukunsa vanhan nimen käyttöön tai luo ihan uuden sukunimen. Teitte siis jälkimmäisen?

 

Voivathan he olla sukulaisiakin...

Mun mielestä on tosi outoa että jotkut pitää avioliittoa uskonnollisena asiana. En minä ainakaan kuulu kirjkoon enkä ole uskonnollinen. Avioliitto on taloudellinen sopimus jolla turvataan tiettyjä asioita, jos vaikka toiselle sattuu jotakin. Minulle asunnon ostaminen yhdessä ja lapsen tekeminen on paljon isompia ja riskillisempiä asioita kuin avioliitto. En kerta kaikkiaan näe avioliitossa mitään huonoja puolia - siitähän on vain hyötyä heille jotka kokevat olevansa oikean ihmisen kanssa jonka kanssa perustaa perhe. Ja onhan se myös vähän hassua jos perheenjäsenillä on eri sukunimet mutta kukin tavallaan. En ole mitenkään konservatiivinen vaan aika liberaali, mutta minulle avioliitto ei vain edusta mitään vanhaa ja ummehtunutta, ehkä juuri sen vuoksi että en ole lainkaan uskonnollinen enkä assosioi avioliittoa uskontoon. Ei joulukaan ole minulle uskonnollinen juhla. 

Vierailija kirjoitti:

En minä suutu, mutta minusta on tosi outoa, että ihmiset näkevät naimisiinmenon mörkönä. Tehdään lapsia ja otetaan yhteisiä sukunimiä.

Lasten toisesta vanhemmasta ei kuitenkaan ikinä pääse eroon, mutta avioliitosta pääsee eroon pelkällä allekirjoituksella.

Yhteinen sukunimi on vahvasti symbolinen ele siitä, että me olemme me. Jos ihminen noin vahvasti ns. Tietää toisen olevan se oikea, niin mikä ihme avioliitossa pelottaa, ettei symbolia voi entisestään vahvistaa?

Miksi avioliittoon olisi pakko mennä jos voi elää avoliitossakin? Toisille naimisiinmeneminen on ehkä heti selvä jne. toiset elää vaikka vuosia kihloissa....