Lue keskustelun säännöt.
Me otettiin miehen kanssa yhteinen sukunimi vaikka ei olla naimisissa eikä aiota mennäkään. Mutta on ollut hullua huomata että jotkut suuttu
01.02.2026 |
En ymmärrä. Miten tällainen asia voi suututtaa ulkopuolisia?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se selventää, että nyt ollaan naimisissa ja samaa perhettä. Tai näin on ainakin ollut aiemmin, nyt näköjään tämäkin sotkettu."
Perheen muodostamiseen riittää ihan se avoliitto.
Ei riitä Jumalan silmissä.
Avioliitolle ei ole opillisia perusteita.
Kirkko alkoi puuttua avioliittoihin vasta 1200-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me keksittiin ihan uus. ja on se monelle ollu omituisuus, iha juorun aihe työpaikallaki. on niin kaunis sukunimi mutta sen pilaa jotenkin että varastin sen taloyhtiön seinästä
Vierailija kirjoitti:
me keksittiin ihan uus. ja on se monelle ollu omituisuus, iha juorun aihe työpaikallaki. on niin kaunis sukunimi mutta sen pilaa jotenkin että varastin sen taloyhtiön seinästä
Lumihiutale?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos otitte jonkun olemassaolevaan sukunimen, niin tottakai suuttuvat, koska sukunimet voivat olla suojattuja eli niitä ei saa noin vain ottaa itselleen.
Ihan kaikki sukunimet on suojattuja, eikä mitään voi ottaa, ellei kuulu sukuun. Uuden sukunimen voi keksiä ja ottaa itselleen.
Virheellistä ja vanhentunutta tietoa.
Voin ottaa vaikka Mannerheim sukunimekseni jos asustelen avoliitossa 5 vuotta ko. sukunimen omaavan avopuolison kanssa. Tai saman tien, jos pyöräytän ko. henkilölle avoliittoon yhteisen lapsen.
Ohimmen mainitsen että kun nimilain uudistusta alettiin valmistellä ( 80-luvulla?), sukututkimusseuralta pyydettiin lausuntoa. Tuossa lausunnossa vastustettiin uudistusta perustellen että tulevaisuuden sukututkimus vaikeutuisi. Seuran johdossa oli lähinnä länsisuomalaisia tutkijoita ja ammattitutkijoita. Näiden olisi kyllä pitänyt tietää suomalaisen sukunimikäytännön kiemurat sekä sen ettei sukunimillä voi perustella sukulaisuussuhteita. Varsinkaan Länsi-Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti joku yrittää taas leimata ihmisiä pelokkaiksi kun ihmiset eivät mene naimisiin eivätkä ota yhteistä sukunimeä.
Sanokaa vaan suoraan, että teitä aviopareja pelottaa ero. Sanokaa vaan suoraan, että teitä pelottaa yhteiskunnan muutos. Puolet vauvoista syntyy naimattomille naisille ja vauva saa äidin sukunimen. Tämä on hirveä ongelma konservatiiveille (patavanhoilliset pariskunnat) joiden mielestä suhde ei voi olla hyvä jos sitä suhteen väitettyä "hyvyyttä" ei julkisesti mainosteta koko maailmalle. Häät ja yhteinen sukunimi on pakko saada. Miksi? Koska pariskunta haluaa huomiota. "Hei katsokaa, me ollaan naimisissa ja meillä on yhteinen nimi! Ja jos joku kyselee nimestä, niin hän on kateellinen tai vihainen."
Hulluja nuo konservatiivit. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset lapset, yhteinen omaisuus ja yhteinen elämä - mutta naimisiinmeno ei tule kysymkseenkään. Miksiköhän se juuri on niin korkean kynnyksen takana nykyihmisellä?
Mitä hourailet? Ei minulla ole koskaan ollut yhteistä kotia eikä yhteistä omaisuutta miesystävän kanssa. Elän yksinhuoltajana. Avioliitto ei tarjoa mitään lisäarvoa minulle. Jos mies väittää olevansa huolissaan minun tai lasten hyvinvoinnista, niin hän voi ostaa minulle lahjaksi asunnon. Mies maksaa lahjaverot. Minä voin sitten myydä asunnon, kun mies on aivokuollut eikä hän pysty enää maksamaan elatusmaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
me keksittiin ihan uus. ja on se monelle ollu omituisuus, iha juorun aihe työpaikallaki. on niin kaunis sukunimi mutta sen pilaa jotenkin että varastin sen taloyhtiön seinästä
Lumihiutale?
Asuntoyhtiö Satamakadun Matruusi.
Ois kyllä hieno nimi :)
Vierailija kirjoitti:
Kovasti joku yrittää taas leimata ihmisiä pelokkaiksi kun ihmiset eivät mene naimisiin eivätkä ota yhteistä sukunimeä.
Sanokaa vaan suoraan, että teitä aviopareja pelottaa ero. Sanokaa vaan suoraan, että teitä pelottaa yhteiskunnan muutos. Puolet vauvoista syntyy naimattomille naisille ja vauva saa äidin sukunimen. Tämä on hirveä ongelma konservatiiveille (patavanhoilliset pariskunnat) joiden mielestä suhde ei voi olla hyvä jos sitä suhteen väitettyä "hyvyyttä" ei julkisesti mainosteta koko maailmalle. Häät ja yhteinen sukunimi on pakko saada. Miksi? Koska pariskunta haluaa huomiota. "Hei katsokaa, me ollaan naimisissa ja meillä on yhteinen nimi! Ja jos joku kyselee nimestä, niin hän on kateellinen tai vihainen."
Hulluja nuo konservatiivit. 🤣
Aika putkinäköinen yleistys, hienosti mutkat suoristaen. Hieman suvaitsevaisuutta peliin, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkä ottanut. Sukunimeä ei saa ottaa jos se on jo olemassa paitsi jos sukunimi on suvussasi. Vai oletteko sukurutsareita?
Vierailija kirjoitti:
Etkä ottanut. Sukunimeä ei saa ottaa jos se on jo olemassa paitsi jos sukunimi on suvussasi. Vai oletteko sukurutsareita?
Tämä kysymys on nyt käsitelty ketjussa 38 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkä ottanut. Sukunimeä ei saa ottaa jos se on jo olemassa paitsi jos sukunimi on suvussasi. Vai oletteko sukurutsareita?
Saa ottaa avopuolison sukunimen nykyään. Uskokaa nyt jo kovakallot.
Vihdoinkin ketju, jossa tuli minulle ja varmaan monelle muullekin uutta tietoa sukunimistä.
Muistakaahan tehdä:
Testamentti
Edunvalvontavaltuutus
Hoitotahto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Avopuolison sukunimen voi ottaa itselleen hakemusteitse."
Väärin. Suomen laissa ei ole mitään sellaista pykälää jonka perusteella ihminen voisi itse (ihan vaan omalla päätöksellä ja rutiinihakemuksella) jotenkin automaattisesti "ottaa" avopuolison sukunimen. Ihminen voi hakea uutta sukunimeä, mutta hakemus usein hylätään. Yllätys, yllätys!
Jopa avioliitossa tarvitset aviopuolisosi suostumuksen, jos haluat ottaa käyttöösi hänen sukunimensä tai osan hänen sukunimiyhdistelmästään. Puoliso voi antaa suostumuksen, mutta vain JOS hän on oikeustoimikelpoinen ja JOS hänellä on lain mukaan oikeus tehdä itsenäisiä päätöksiä oman sukunimensä käytöstä. Kaikilla ihmisillä ei tätä oikeutta ole. Laki asettaa rajoituksia. Yllätys, yllätys!
Jos puolisosi on saanut nykyisen sukunimensä tai sukunimiyhdistelmänsä toisen osan edelliseltä puolisoltaan, hän ei voi luovuttaa sukunimeä eteenpäin sinulle. Ei edes silloin, vaikka olette asuneet yhteisessä kodissa (avoliitossa) 10 vuotta putkeen ja teillä on 10 yhteistä lasta. Yllätys, yllätys!
Yhteinen lapsi (miehen sukunimeä kantava lapsi) ei takaa sitä, että lapsen äiti saisi automaattisesti ottaa saman sukunimen kuin mitä lapsella ja miehellä on. Tarvitaan miehen suostumus. Jos sitä ei saada, niin se on sitten voivoi. Joudutaan kysymään miehen suvun suostumus. Nainen lähtee hattu kourassa pyytämään suostumusta miehen sukulaisilta. Mies nimittäin kuoli (liikenneonnettomuus, äkillinen sairaskohtaus) tai on vakavasti aivovammainen. Siis täysin oikeustoimikelvoton.
Pahaksi onneksi mieheltä jäi avioton lapsi. Lapsen äiti ei asunut yhdessä miehen kanssa eivätkä he olleet naimisissa. Mies ehti nähdä lapsensa ja tunnustaa isyyden. Lapsi sai isänsä sukunimen. Siinä kaikki. Lapsen äiti on juridisesti sinkkuäiti. Pariskunta ei ehtinyt julkistaa kihlaustaan (ilmoitus sanomalehdessä) eikä aloittaa häävalmisteluja. Pariskunta halusi katsella tilannetta rauhassa ennen kuin tekevät suurempia päätöksiä tulevaisuudesta (yhteisen kodin hankinta, muutto, kihlaus, häät). Nyt nainen on paniikissa. Hän vaatii, että hänen pitäisi saada ottaa miehen sukunimi. Miksi? Koska lapsellakin on miehen sukunimi! Äiti itkee ja jankuttaa, että hänen oma elämänsä on nyt pilalla, koska mies kuoli tai on vihanneksena sairaalassa. Lapsikin kärsii kuulemma niin kovasti vaikka on hädin tuskin puolivuotias. Lapsi on elänyt koko elämänsä sinkkuäidin kanssa kahdestaan. Äiti perustelee omaa nimenvaihdostaan sillä, että "lapsen etu vaatii". Todellisuudessa nainen kärkkyy miehen suvun rahoja, miehen suvun nimeä ja korkeampaa sosiaalista asemaa.
Voitte arvata, miten tuollaisessa tilanteessa käy. Miehen sukulaiset eivät halua, että heidän sukunimensä menee kiertopalkintona jollekin tuntemattomalle naiselle, jolla on vahinkolapsi oikeustoimikelvottoman miehen kanssa. Mieshän on vihannes tai kuollut. Miksi sinkkunainen alkaa nyt vaatia itselleen miehen sukunimeä? Ja selitykseksi ei kelpaa lapsen etu. Lapsen etu olisi ollut se, että lapsi syntyy avioliitossa tai avoliitossa. Lapsen äiti olisi saanut virallisen aseman (avo- tai aviovaimo) ja oikeuden miehensä sukunimeen (miehen suostumuksella). Nyt ei tarvitsisi itku silmässä tuhertaa sitä nimihakemusta. Hakemus hylätään ihan kylmästi, jos miehen sukulaiset vastustavat sitä.
Se, että pariskunnalla on sama sukunimi, ei tarkoita, että he olisivat naimisissa.
Se, että pariskunnalla on eri sukunimi, ei tarkoita, että he eivät olisi naimisissa.
Muistan, että vuosikymmeniä sitten hämmästeltiin, kun Päivi LIpponen aikoi alun perin pitää ensimmäiseltä mieheltään saamansa sukunimen Hertzberg, vaikka oli menossa naimisiin Paavo Lipposen kanssa. Muistaakseni asiaa paheksuttiin sen verran ja vähän naureskeltiinkin, kun syy tuon nimen pitämiseen oli hyvin ilmeinen, että Päivistä tuli loppujen lopuksi kuitenkin Lipponen. Antti Lindtmanin vaimo Kaija on edelleen Stormbom, vaikka nimi on hänen ensimmäiseltä mieheltään peräisin. Oma tyttönimi on pidetty piilossa. Olen sen joskus kuullut, ja se oli vahvasti savolaista alkuperää. Eli syy pysyä Stormbomina on aika ilmeinen.
Jos kuitenkin puhutaan avoliiiton ja avioliiton eroista, niin onhan niitä. Selkein ero on perintöasioissa. Esimerkiksi veljeni vaimo saattaa periä huomattavankin omaisuuden veljeni kautta, ja pahimmassa tapauksessa hänen lapsena ekasta avioliitosta perivät äitini, jolle eivät ole mitään sukua. Ilman avioliittoa he eivät perisi mitään missään tapauksessa.
Se että ihmisillä on sama sukunimi, ei tarkoita että ihmiset olisivat sukua.
Minulla on hiukan erikoinen vieraskielinen nimi ja erikoisuutensa vuoksi sitä kuvitellaan harvinaiseksi. Se on aika yleinen mutta koska luullaan harvinaiseksi ihmiset olettavat että kaikki nimen kantajat olisivat sukua keskenään tai siis kuuluisivat samaan sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Jos otitte jonkun olemassaolevaan sukunimen, niin tottakai suuttuvat, koska sukunimet voivat olla suojattuja eli niitä ei saa noin vain ottaa itselleen.
Käsitys "suojatuista" sukunimistä on itse asiassa täysin vanhentunut. Kaikki sukunimet ovat nykyjään suojattuja.
Esimerkki. Aalto-sukuniminen haluaisi vaihtaa sukunimensä Nurmiseksi. Hän ei saa sitä tehdä, ellei kysy kaikilta Suomen Nurmisilta lupaa ns. "tulla sukuun".
Vierailija kirjoitti:
En minä suutu, mutta minusta on tosi outoa, että ihmiset näkevät naimisiinmenon mörkönä. Tehdään lapsia ja otetaan yhteisiä sukunimiä.
Lasten toisesta vanhemmasta ei kuitenkaan ikinä pääse eroon, mutta avioliitosta pääsee eroon pelkällä allekirjoituksella.Yhteinen sukunimi on vahvasti symbolinen ele siitä, että me olemme me. Jos ihminen noin vahvasti ns. Tietää toisen olevan se oikea, niin mikä ihme avioliitossa pelottaa, ettei symbolia voi entisestään vahvistaa?
Luulen, että monet ainakin nuoremman sukupolven naiset kokevat miehen nimen ottamisen häiritsevänä. Koska yleensähän nainen ottaa miehen nimen, jos avioliitossa sukunimi vaihtuu.
On maita, kuten Hollanti, jossa sukunimien vaihtaminen avioliitossa on itse asiassa laissa kielletty. Näissä kulttuureissa on totuttu siihen, että perheyksiköllä ei ole samaa sukunimeä. Suomalainen tapa on siis vain suomalaisten tapa.
Yleiseisesti ottaen sukunimestä on tullut identiteetin jatke. Se, että sen voi melko helposti valita, irrottaa ihmisiä juuriltaan. Halutaan luoda uudella sukunimellä, joskus uudella etunimellä mielikuva itsestä. Ehkä jopa "uusi menneisyys". Yksi ilmentymä valinnanvapaudesta, joka täyttää ihmisten päät nykyään ja vie paljon aikaa. Minän rakennus.
Saan ottaa, jos teen Korhosen kanssa yhteisen lapsen TAI asun Korhosen kanssa AVOliitossa yli viisi vuotta.