Me otettiin miehen kanssa yhteinen sukunimi vaikka ei olla naimisissa eikä aiota mennäkään. Mutta on ollut hullua huomata että jotkut suuttu
En ymmärrä. Miten tällainen asia voi suututtaa ulkopuolisia?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaatko tota prosessia hieman? Oliko kyseessä aivan uusi sukunimi? Eli toinen teistä otti sen ensin ja toinen sitten ensimmäisen luvalla?
Ei ole uusi "keksitty" nimi.
Ap
Eli harrastatte sukur*tsaa kun molemmilla on sama nimi suvussa
Mitä ihmettä? Ei ollut molempien suvussa, toisella vain.
Ap
Miten se toinen on voinut ottaa sukunimen joka esiintyy vain toisen suvussa? Jos olisitte naimisissa silloin se kyllä onnistuisi, mutta muuten ei voi ottaa nimeä mikä ei mitenkään liity omaan sukuun?
Jos sen toisen suvussa on vaikka Malmi nimi, et sinä voi alkaa Malmiksi, jos ei nimi esiinny myös sinun suvussa. Ihan mitä vaan jo olemassa olevaa nimeä ei voi ottaa vaan se täytyy olla perusteltua, esim isoäidin nimi tms.
Jos kyseinen "Malmi" nimi ei esiinny suvussasi, et voi sitä ottaa, vaikka avopuolisosi sen nimen ottaakin, kun se hänen suvussaan esiintyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuka suuttuu ja miten ilmaisevat suuttumuksensa?
Sanovat suoraan että tuo nykyinen nimilaki on typerä kun ei enää tiedä ketkä on naimisissa. Tai kysyvät että miksi ihmeessä teitte noin, vaikka kysyjällä olisi itselläänkin sama sukunimi puolisonsa kanssa. Naapuri, sukulaiset, yksi ystäväkin antoi ymmärtää että toimimme omituisesti.
Ap
Ei nuo ole mitään suuttumisia. Naiset valehtelevat aina.
Kuka tahansa voi ottaa uniikin nimen itselleen halutessaan. Monikaan ei vaan ole kiinnostunut tuollaisesta lumihiutalepelleilystä.
Siis tämä sille joka fleksaili uniikilla nimellään.
Vaikka olisimme aviossa, en ottaisi mieheni sukunimeä, koska se on hassu. Etenkin, koska etunimessäni on alkusointu sama kuin miehen sukunimessä. En haluaisi olla mikään Tiina Tiikeri.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoitit tästä palstalle, ap?
Tästähän on sukeutunut aktiivista ja ihan asiallista keskustelua. Hyvä aloitus siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä käsitys ettei avopuolisolle ilmoitettaisi tai että hän ei tekisi päätöksiä jos puoliso on aivokuollut?
Tottahan toki jokainen järkevä on tehnyt ilmoituksen siitä kuka on lähin omainen. Esimerkiksi minä olen avomiehelleni. Ei ne hänen dementoituneelle äidilleen tietenkään mitään ilmoita jos poikansa vaikka joutuisi onnettomuuteen.
Oman lähipiirin kyselyn mukaan totesin, että ehkä 20 % on ollut tietoisia siitä, että lähiomaisen voi itse ilmoittaa.
Minä olin ystäväni lähiomainen. Ystäväni sairastui vakavasti ja vain minuun oltiin yhteydessä, kun tiedettin ettei hän kauan enää elä. Ystävä kielsi kertomasta suvulleen, että lähtö on tulossa. Sain suvulta melkoiset haukut, mutta noudatin kuolevan tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisimme aviossa, en ottaisi mieheni sukunimeä, koska se on hassu. Etenkin, koska etunimessäni on alkusointu sama kuin miehen sukunimessä. En haluaisi olla mikään Tiina Tiikeri.
Haha, minullakin olisi tullut tuollainen, tyyliin Saara Saari. Tosin jotkut jopa tarkoituksella antaa lapselleen tuollaisen.
Itse pidin oman sukunimeni. Miehellä on kaunis sukunimi, mutta ei se tunnu omalta.
Kylläpäs on mustavalkoista asennetta täällä. Makaako se saman sulunimen omaava taas krapulassa, vai mistä niin kireä tunnelma? Se, että itse valitsin tehdä nimen ja parisuhteen kanssa tietyllä tavalla, ei tarkoita sitä että se olisi mielestäni ainoa oikea tapa, vaan sitä että se tuntui meistä sopivalta. Muut saavat tehdä miten heille on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, että otetaan yhteinen sukunimi sitoutumisen merkiksi, koska eihän nimi merkitse käytännössä mitään. Yhteinen nimi ei vaikuta mihinkään. Se on yhtä pätevä sitoutumisen merkki kuin kihlasormus.
Itse halusin pitää sukunimeni naimisiin mennessä. Halusin naimisiin, sillä se tuo turvaa perheelle. Nimellä en katsonut olevan mitään merkitystä.
Miten se tuo turvaa perheelle? Lapsilla on oikeus elatukseen ja perintöön, kunhan isä on tunnustanut isyytensä.
Jos miehesi on parempituloinen kuin sinä, eikä teillä ole avioehtoa, avioliitto tuo turvaa sinulle. Toki järjestely on hyvä, jos pelkäät, ettei miehesi välitä lapsistaan, ja eron tullessa dumppaisi sinut ja lapsenne köyhyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä käsitys ettei avopuolisolle ilmoitettaisi tai että hän ei tekisi päätöksiä jos puoliso on aivokuollut?
Tottahan toki jokainen järkevä on tehnyt ilmoituksen siitä kuka on lähin omainen. Esimerkiksi minä olen avomiehelleni. Ei ne hänen dementoituneelle äidilleen tietenkään mitään ilmoita jos poikansa vaikka joutuisi onnettomuuteen.
Jos sinut on merkitty hänen lähiomaiseksi niin sinulle kerrotaan jos hänelle tapahtuu jotain mutta se ei oikeuta sinua päättämään hänen hoidosta. Lain silmissä sinulla ei ole mitään oikeuksia. Ei oikeutta päättää hänen hoidosta, ei hautapaikasta tms. Näistä asoista päättää lähiomaiset joihin ei avopuoliso kuulu. Avioliitolla on nimenomaan merkitystä lain silmissä. Tätä moni ei tajua ennenkuin paska osuu tuulettimeen.
Uusi nimilaki on ollut voimassa jo 7 vuotta. Avopuolison nimen saa ottaa, ei tarvitse mennä naimisiin.
(Kunhan on asuttu 5 v yhdessä tai on yhteinen lapsi.)
On tuo outoa. Miksi ette menneet naimisiin?
Ihmiset nyt ylipäätään suuttuvat hölmöistä asioista. Oli se sitten naimisiin meno ilman juhlia, vapaaehtoinen lapsettomuus tai oman sukunimen pitäminen (naisena) avioliitossa. Antaa siis suuttua ja märehtiä itsekseen. Oma ongelmansa jos kiinnittävät niin paljon huomiota muiden tapoihin elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoitit tästä palstalle, ap?
Eikö tämä ole keskustelupalsta, aihe vapaa?
Älä siittä välitä. kysyjä on typerys! Tän palstan tarkoitus on vapaa keskustelu lähes mistä vaan aiheesta. (Kuhan moderaattori sallii...)
Et itse asiassa voi ottaa toista sukunimeä ilman avioliittoa muuta kuin siinä tapauksessa, että kellään muulla ei ole samaa sukunimeä tai sukunimi ei kulje suvussasi. Eli mikä on tässä tapauksessa se miksi pystyit tuohon? "Suomessa nimilaki suojaa kaikki käytössä olevat sukunimet. Esimerkiksi Nieminen ei voi vaihtaa sukunimeään Korhoseksi, jos sellaista nimeä ei suvussa ole."
Vierailija kirjoitti:
Jos otitte jonkun olemassaolevaan sukunimen, niin tottakai suuttuvat, koska sukunimet voivat olla suojattuja eli niitä ei saa noin vain ottaa itselleen.
Niitä ei voi ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä käsitys ettei avopuolisolle ilmoitettaisi tai että hän ei tekisi päätöksiä jos puoliso on aivokuollut?
Tottahan toki jokainen järkevä on tehnyt ilmoituksen siitä kuka on lähin omainen. Esimerkiksi minä olen avomiehelleni. Ei ne hänen dementoituneelle äidilleen tietenkään mitään ilmoita jos poikansa vaikka joutuisi onnettomuuteen.
Jos sinut on merkitty hänen lähiomaiseksi niin sinulle kerrotaan jos hänelle tapahtuu jotain mutta se ei oikeuta sinua päättämään hänen hoidosta. Lain silmissä sinulla ei ole mitään oikeuksia. Ei oikeutta päättää hänen hoidosta, ei hautapaikasta tms. Näistä asoista päättää lähiomaiset joihin ei avopuoliso kuulu. Avioliitolla on nimenomaan merkitystä lain silmissä. Tätä moni ei tajua ennenkuin paska osuu tuulettimeen.
Älä valehtele. Nämä on ilmoitusasioita. Eikä Suomessa muutenkaan lähiomainen päätä hoidosta, lääkäri päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuka suuttuu ja miten ilmaisevat suuttumuksensa?
Sanovat suoraan että tuo nykyinen nimilaki on typerä kun ei enää tiedä ketkä on naimisissa. Tai kysyvät että miksi ihmeessä teitte noin, vaikka kysyjällä olisi itselläänkin sama sukunimi puolisonsa kanssa. Naapuri, sukulaiset, yksi ystäväkin antoi ymmärtää että toimimme omituisesti.
Ap
Olen eri, mutta en ymmärrä missä se suuttumus on 😂. Mielipiteitähän voi asiasta olla monia. Taidat tehdä itse tästä ison numeron. Koska olet nyt tehnyt jotain erikoista, etkä saa niin huomiota kuin olisit halunnut. Eikä tuo olekaan mikään ihmeellinen juttu nykypäivänä.
En ymmärrä sitä, että otetaan yhteinen sukunimi sitoutumisen merkiksi, koska eihän nimi merkitse käytännössä mitään. Yhteinen nimi ei vaikuta mihinkään. Se on yhtä pätevä sitoutumisen merkki kuin kihlasormus.
Itse halusin pitää sukunimeni naimisiin mennessä. Halusin naimisiin, sillä se tuo turvaa perheelle. Nimellä en katsonut olevan mitään merkitystä.