Lue keskustelun säännöt.
Miksi te otitte naimisiinmennessänne miehen sukunimen?
28.04.2007 |
Tuntuu jotenkin nykymaailmassa niin vanhanaikaiselta, jopa hassulta tavalta.
Kommentit (145)
ja siis sitouduttu perheeseemme. Eikä vain avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten luokassa on harvalla sama sukunimi KOKO perheen kanssa. Voihan olla, että omat biologiset vanhemmat ovat yhdessä, mutta esim. velipuoli äidin ex-miehen nimellä tmv.
Ja avoliittoja on koko ajan enemmän ja enemmän, monihan menee naimisiin vasta kun ensimmäinen lapsi syntynyt. Mikä ihan luonnollista, tulee eri tavalla ajankohtaiseksi kaikki omaisuus/perimis ymv. järjestelyt. (Esim. ostetaan yhteinen asunto jne. monellahan elämä rauhoittuu lapsen saannin myötä ja katsotaan tulvaisuuteen pidemmälle, ja tajutaan että juridisesti on parempi olla naimissa kun jatkaa avoliitossa)
131:n lapset eivät ole hämmentyneet, enkä minäkään tunne yhtään tuon takia hämmentynyttä lasta.
eikä mies ollut järin innostunut oman sukunimensä vaihtamisesta (onhan se edelleenkin aika harvinaista = pistää silmään). Mulle oli aivan sama, kumpi valitaan. Siksi. Yhdistelmää harkitsin joo hetken, mutta siitä olisi tullut niin pöljä, että luovuin ideasta heti alkuunsa :D Miehen nimi on myös nätti ja sopii hyvin etunimeeni.
Eli, miksipä ei?
Vierailija:
tilan/talon nimi ja se periytyy suvussa myös naiselle. Minulla esim. tyttönimi on sellainen, ei ole miehillä periytynyt aina, vaan välissä on ollut naisia, joiden mies on naimisiin mennessään ottanut vaimonsa sukunimen.Hyvin, hyvin tavallinen käytäntö.
Äitini sukunimi on myös periytynyt naisen puolelta vielä joskus 30-luvulla.
Itse pidin isäni nimen kun menin naimisiin. Oikeastaan vain siksi, että nimen muuttaminen olisi tuntunut identiteetin muuttamiselta. Miehen nimi olisi kyllä ollut " hienompi" . Nyt kun lapsia on siunaantunut, olen joskus miettinyt, että olisi kiva olla lasten kanssa saman niminen, mutta siltikin olen loppujen lopuksi tyytyväinen, että olen pitänyt oman nimeni. Olen ollut tämän niminen jo 33 vuotta ja nimi on osa itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta sukunimestäni myös mielelläni pääsin eroon, siihen liittyy tiettyä onnettoman lapsuuden painolastia.
Mutta tärkein syy tuo koko perheelle yhteinen nimi. Minusta on kiva, että heti nimestä tietää ketkä kuuluvat samaan perheeseen.
Vierailija:
131:n lapset eivät ole hämmentyneet, enkä minäkään tunne yhtään tuon takia hämmentynyttä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt on sitten vähentynyt johonkuhun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekeekö isän nimi perhestä yhtenäisemmän kuin äidin nimi? Vai mikä idea siinä on?
Tätä vaihtoehtoa ei vain tajuta mahdolliseksi. Kuvitellaan vain, että näin toimivilla on perinteiset arvot, patriarkaalinen maailmankatsomus, vanhoillinen mies tai mitä lie. Eikä ole. Siis ainakaan meildän tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lyhyt. Oma tyttönimeni oli todella pitkä.
En ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että se, joka ottaa toisen sukunimen, alistuu. Tai että se olisi jokin identiteettikysymys. Olen edelleen minä, vaikka nimessä yksi osa muuttuikin. Ja jos jonkun mielestä nimen vaihtaminen on alistumista, ongelma on sen jonkun korvien välissä. Tosin tietysti varmaan on olemassa ne marginaalitapaukset, jotka tekevät tällaisestakin asiasta valtakysymyksen ja alistamisen välineen.
Ainoa harmittava juttu, jota en tullut ajatelleeksi nimen vaihdon yhteydessä, oli se, että kaikki paperit joutui uusimaan. Hirveä vaiva.
Vierailija:
nyt hämmentyy ihan mistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miehellekin olisi käynyt se, mutta silti en halua olla mikään vastarannan kiiski asiassa. Jos mennää naimisiin niin miehen nimi otetaan. Ja minusta nää yhdistelmät on naurettavia!!! Joku asia voisi säilyä ennallaa. Ei aina kaiken tarvi uudistua. Tää suomalaisten tasa-arvo mene aina HIUKAN yli!
En minä ainakaan ottaisi kenenkään muun nimeä, minullahan on omani. En kyllä pidä siitä mitenkään hirveästi, mutta en kuitenkaan harkitsisi sen muuttamista. Ainakaan kenenkään miehen takia!
Vierailija:
En minä ainakaan ottaisi kenenkään muun nimeä, minullahan on omani. En kyllä pidä siitä mitenkään hirveästi, mutta en kuitenkaan harkitsisi sen muuttamista. Ainakaan kenenkään miehen takia!
Minulla on harvinainen etunimi ja vielä harvinaisempi tyttönimi (9 kantajaa nykyisin) Miehelläni taas tavallinen -nen loppuinen suomalainen nimi. Nykyisin ei tarvitse tavata kuin etunimi! :)
Vierailija:
Vierailija:Miksi hämmennystä? Eiväthän he synny sen idean kanssa, että äidillä ja isällä on sama sukunimi ;D
jos kaikilla muilla perheillä on sama sukunimi, mutta omalla ei. Ei sille mitään voi, sori vaan. Ympäristö kyllä sen opettaa.
siinähän menee kyllä vuosia, ennenkuin kavereiden vanhempia aletaan miettiä muina kuin " Liisan äitinä" , " Teemun isänä" jne
Vierailija: