Miksi te otitte naimisiinmennessänne miehen sukunimen?

miehen nimi kiva

Todella huvittava keskustelu. Lähinnä jotkut wanna-be-feministit vouhkaavat oman sukunimensä säilyttämisen puolesta.



HERÄTKÄÄ!



Jotkut tässä maassa arvostavat vielä vanhoja sukupuolirooleja ja -eroja. Minä en ole mies, en edes haluaisi olla. Ja mieheni on naimisissa perinteisen naisen kanssa, joka myös näyttää naiselta. Meidän perheellämme on vain yksi sukunimi, mieheni nimi. Minä olen meillä se joka siivoaa, pesee pyykit ja keittää perunat. Mieheni tienaa rahat (jotka ovat muuten meidän yhteisiä rahoja!), vaihtaa auton renkaat, leikkaa nurmikon ja pitää huolta vaimosta ja lapsistaan



OLEN YLPEÄ TÄSTÄ TILANTEESTA. En suin surminkaan haluaisi olla siilitukkainen, maastopukuun pukeutuva tissitön miehen irvikuva, joka messuaa suureen ääneen omasta " vapaudestaan" ja " identiteetistään" . Se on minusta säälittävää!

mutta aivojen laatu näköjään on.

Vierailija:

Hämmästelen edelleen, että tätä perinnettä naiset eivät näytä haluavan edes muuttaa.

mutta miehen sukunimen ottamalla pääsisin kätevästi eroon puolijulkkis-kaimalleni suuntautuvista kännipuheluista. Olen ihan kahden vaiheilla. Täysin uutta sukunimeä emme aio ottaa.

Vierailija:

Ja tosi typerä, koska puolet liitoista päättyy eroon ja sitten saadaankin niitä tosi sekavia uusioperheviritelmiä, joissa on aina vähintään 3 - 4 sukunimeä...

Mitä sinä sönkötät?

Vierailija:

Mitä sinä sönkötät?

ollut huvittavaa, jos perheemme olisi ottanut minun tyttönimeni, sillä isäni ja mieheni olisivat olleet saman nimisiä =)

A) Halusin että ollaan kaikki samannimisiä (1 lapsi ennen naimisiinmenoa)

B) Omani on NIIIN kamala

Enkä vieläkään kuuden vuoden jälkeen tunne nimeä " omakseni" . Syy varmaan on se että olin kolmekymppinen naimisiinmennessä. Miksi sitten vaihdoin nimeni? Siksi koska lapset syntyivät ennen naimisiinmenoa ja lapsille tuli isän sukunimi. (nyt antaisin oman nimeni) Kun sitten menimme naimisiin niin koin että muuta vaihtoehtoa en itselleni antanut. Halusin ehdottomasti olla samalla nimellä kuin lapseni. Jos lapsia ei olisi ollut en edes olis harkinnut miehen nimeä.

niin otan miehen sukunimen. Omani on todella harvinainen ja kiva nimi, mutta tahdon, että kaikilla perheessä on sama nimi. Miehen nimi on ulkomaalainen ja mukavan lyhyt. Sopii hyvin etunimeni kanssa. Mieskin haluaisi, että ottaisin hänen nimensä. Onneksi omassa suvussani on nuoria miehiä, jotka varmaankin jatkavat sukunimeä edelleen.

Vierailija:

Oma tyttönimenihän on isäni nimi. Sukupolvien ajan se on kulkenut suvun miespuolisten jäsenten mukana. Naisen sukunimihän on muuttunut naimisiin mennessä. Eli kun menin naimisiin sain valia otanko mieheni sukunimen vai pidänkö isäni sukunimen. Valitsin siis kahden miehen sukunimen väliltä mieheni nimen.

Sattumoisin se on sama kuin isälläni ja hänen isällään. Jommankumman nimihän se on lapsella oltava ja siihen aikaan ei ollut muuta mahdollisuutta.

Samalla perusteellahan sen miehenkin nimi on appiukon nimi. Eli valintana olisi oman isän tai appiukon nimi:)

Pidin siis ikioman nimeni naimisiin mennessäni. Lapset saivat isänsä nimen. Se oli ihan sama kumman nimen saavat, sillä se nimi seuraa heitä loppuikänsä tai naimisiin menoon asti. Itse en halunnut vaihtaa nimeä, joka oli ollut osa minua jo lähes 30v ja jolla minut tunnettiin opiskelupiireissä ja jolla minut edelleenkin tunnetaan.

Missään en ole törmännyt ihmettelyyn siitä, että lapsilla on eri nimet kuin minulla. Eikä lapsetkaan ole sitä minään ihmeellisenä pitäneet.

Se on perintötilan nimi, joka on periytynyt suvussa (joko naisen tai miehen kautta) 1500-luvulta.



Miehen isän isä taas oli keksinyt päästään nimensä 1920-luvulla.

minusta se on romanttista.

Isä ja lapset ovat samannimisiä, koska miehen suvussa sukunimi olisi muuten loppunut. En näe mitään ongelmaa siinä, että minulla on eri nimi kuin lapsilla. Nykyisin avioerot ovat niin yleisiä, että nimi saattaa vaihtua monia kertoja, jos aina vaihtaa oman nimensä miehen nimeksi.

lapsilla ja minulla sama sukunimi. mies ei ottanut minun sukunimeäni. olkoon ulkopuolinen nimensä puolesta jos ei kerran suostu ottamaan minun parempaa sukunimeäni.

T: 103

Kuinkahan moni näistä sukunimistä vouhkaajista asuu avoliitossa ilman omaa tahtoaan eli mies ei halua mennä naimisiin.

Kuinkahan moni näistä romantikoista ehtii elämänsä aikana käyttää ainakin kahden tai kolmen miehen nimeä?