Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa lapsenne syömään ruokansa
29.01.2026 |
Eilen vain napsahti päässä ja hermostuin, kun yhden lapseni luokkakaveri oli ollut taas kylässä, ja näin että oli kahta eri ruokaa jättänyt syömättä. Itse olin poissa kotoa ja tulin, kun lapseni kaveri oli lähdössä.
Silloin päätin, että meillä ei enää tää kaveri syö muuta ku leipää!
Makkarasopasta vetäny vain makkarat, ja perunat jääny lautaselle.
Kalliimpaa mysliä josta jättänyt ison annoksen syömättä.
Ai että kun alko hermostuttaa.
Tuo lapsi jättää aina syömättä, oli mitä tahansa.
Viimeksi kun kävimme grillaamassa makkaraa, niin siittä makkarastakin puolet heitti pois. Ja sitä ennen on jätetty ruokia syömättä.
Sitä toivois että lapsille opetetaan, että otetaan sen verran mitä jaksetaan syödä, ettei joudu heittää roskiin ruokaa.
Olen aina mielelläni tarjonnut ruokaa kaikille jotka meillä kylässä käy, mutta tästä en tykkää sitten yhtään, että joudun heittää menee hyviä ruokia kun ei jaksa/huvita syödä. Eikä sekään haittaa jos kerran käy näin, mutta tuon kyseisen lapsen kohalla se on näköjään tapa.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap varma, ettet ole vielä haukkunut tarinan lata anorektikoksi ja pilkannut hänen fyysistä ulkomuotoaan?
Ja myös ihmetellyt vähäistä syömistä, jota lapsi yrittää nyt kompensoida ottamalla liikaa lautaselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No olkoot sitten syömättä ja syökööt omassa kodissa. Kaveri voi vaikka lähteä kotiin siinä vaiheessa kun perheellä on ruoka-aika, ongelma ratkaistu. "
No olisit sanonut näin. Nyt lapsi varmaan ajattelee, että hänen kuuluu syödä teillä. Ei lapset ole ajatustenlukijoita.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla nälkä, mutta sitten ruoka alkaakin oksettamaan tms. On vähintään henkistä väkivaltaa pakottaa toinen syömään. T. tarinan lapseen samaistuja
Ai toistuvasti ja joka kerta? Se luetun ymmärtäminen ei taida sulta nyt sujua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa sitten puolta pienemmän annoksen! Ei voi lasta antaa olla kokonaan syömättä! Kyllä tuo vähäinen syöminen muuttuu kun ikää tulee!
Lapsi voi syödä omassa kodissa jos kyläpaikan tarjoilut ei kelpaa, ei siinä sen kummempaa.Myös silloin kun perhe on kylässä jossakin kauempana? Ei anneta lapselle ruokaa ollenkaan koska ei syö lautasta tyhjäksi?
Länttää sille lapselle ruokaa vain pienen satsin lautaselle, lisää voi aina ottaa jos haluaa. Helppoa.
Entä jos sen lapsen antaa itse ottaa sitä ruokaa? Ja antaa lapsen ottaa sitä, minkä arvelee voivansa syödä. Näin olen toiminut lapsenlapsen kanssa jo vuosia eikä se nälkään ole kuollut
No jos kaverin lapsi napsii vain kalliit sattumat ja jättää potut syömättä, niin pidemmän päälle se käy kukkarolle.
En alkaisi tuollaiseenkaan leikkiin, kun on kyse selvästä nirsoilusta.
En tosin tiedä, mitä muutakaan vaihtoehtoa on.
Viisi tietysti jutella lapsen kanssa ja kysyä onko jotain sellaista ruokaa, jota hän syö ihan kokonaisuudessaan, eikä vain närkkimällä? Sit vois tehdä sitä, kun lapsi seuraavan kerran tulossa kylään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla nälkä, mutta sitten ruoka alkaakin oksettamaan tms. On vähintään henkistä väkivaltaa pakottaa toinen syömään. T. tarinan lapseen samaistuja
Ai toistuvasti ja joka kerta? Se luetun ymmärtäminen ei taida sulta nyt sujua.
Selkeästi sinun on vaikea ymmärtää liikakilojen pudottajana....sorry
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus kun on hankalaa. Mulla on nirso lapsi monille tavallisille kotiruoille, joita meillä ei syödä koska ne eivät ole erityisen terveellisiä eikä kukaan tykkää niistä. Vastaavasti pari lapsen makaronilaatikolla kasvanutta kaveria nirsoilivat meidän kasvispeltiruoille. Keitin niille sitten vaikka nuudeleita etteivät jääneet nälkäisiksi.
Kun lapsi oli pieni, sanoin kylää viedessä hänen kavereidensa vanhemmille, että ei lapsi ruokapöydässä välttämättä syö mitään, eli ei kannata laittaa isoa annosta eikä pahastua jos ei maistu. Selitin että on vähäruokainen ja nirso. Se oli kaikille ok. Täällä suomenruotsalaisessa pikkukylässä kaikki tuntevat lastensa kavereiden vanhemmat ja kaikille tarjotaan myös ruokaa.
Mun lapsi ei olisi mennyt toista kertaa sellaiselle kaverille kylään, jossa sille olisi "räyhätty".
Se on kiltti, fiksu, ahkera, auttavainen, rauhallinen ja kiva kaveri, jonka keskiarvo nyt vielä yläkoulussakin on 9,7.&
Niin, eihän nyt kivalle kympin oppilaalle voi huomauttaa, jos tämä levittää raakalaismaisen makaronilaatikon lautaselle ja syö junttimaisista makkaroista vain kolmannekset. Ihan opetuksenhan lapsi vain halusi antaa, koska oli varmasti vain huolissaan kavereiden sydämistä ja verisuonista, eihän ahkera luokkansa priimus muuten tarjottavista kieltäytyisi. Tai, ainakin voisi kuvitella että noin särmä mukula ei jousta vieraskoreudesta ja käytöstavoista vain silkan mukavuudenhalun takia.
Laita nyt kuitenkin vielä lapsen kavereiden vanhemmille kuvat hänen tådistuksestaan ja teidän peruspäivällisistä, niin he varmasti tajuavat että teidän lapsi kyllä tietää mitä tekee
[lainaus ei toimi, lainaus on pska]
Ja lapsihan ei tiedä eri ruoka-aineiden hintoja. Voi olla, että kotona, koulussa yms. on odotettu, että otetaan ruokaa ja luulee, että teilläkin kuuluu tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin vanhemmilla ei varmaan rahasta pulaa kun opettavat lapsilleen että ruokaa saa heittää kilotolkulla mäkeen, lapsi ottaa hirveän kukkurallisen kaikkea mahdollista,näykkii ja heittää saman määrän roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin vanhemmilla ei varmaan rahasta pulaa kun opettavat lapsilleen että ruokaa saa heittää kilotolkulla mäkeen, lapsi ottaa hirveän kukkurallisen kaikkea mahdollista,näykkii ja heittää saman määrän roskiin.
Kyllä siellä junttilassa nuollaan kalalaatikon vuokakin puhtaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni söivät hyvällä ruokahalulla aina. Heille oli kiva tehdä ruokaa.
Lapsenlapset sen sijaan ovat toinen toistaan nirsompia. Olen oppinut, että syövät mitä syövät. Lautaselle laitetaan vain vähän, jos ollenkaan. Ei kannata heitä varten erikseen nähdä vaivaa ja kokata.
Kerran kun lapseni olivat pieniä oli heidan serkkulapsi kylässä, tein ihan vain jauhelihakastiketta, minkä hän sanoi olevan herkkuruokaansa. No laitoin persiljapuntin kastikkeen sekaan kuten yleensä. Pentu kauhistui, kun kastikkeessa oli vihreää ja jätti syömättä.
Kerran tarjosin brittilapsille nakkikeittoa, kauhistelivat, kuinka inhottavaa se kuulemma oli, eivät edes maistaneet.
Tätä synttäritarjottavien rääpimistä lapsilla esiintyy yleisesti. Ruokapoliisina pitää olla, jollei kestä, että roskiin menee paljon. Itse en välitä, kun synttäritarjottava on kuitenkin aika roskaruokaa. Ihan sama onko se pentujen mahassa vai biojätteissä. Voipi olla, että parempikin biojätteissä.
Itse pidin lapsena pelkästään spagetista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla nälkä, mutta sitten ruoka alkaakin oksettamaan tms. On vähintään henkistä väkivaltaa pakottaa toinen syömään. T. tarinan lapseen samaistuja
Ai toistuvasti ja joka kerta? Se luetun ymmärtäminen ei taida sulta nyt sujua.
Et siis ymmärrä mitä sana RUOKAHALU tarkoittaa kun itsellä ei ole ikinä ollut moisesta puutetta.
Lapselle räyhääminen auttaakin, kun tavat on opittu tai oltu oppimatta kotona. Kannattaisi joko itse auttaa lasta tavoille tai sitten kohdistaa kritiikki lapsen vanhemmille. Jos lapsi on oikein nirso, niin ei se lautasen syöminen täysin tyhjäksi välttämättä onnistu. Ps. minulta joskus näin vaadittiin lapsena ja siinähän yökkäilin ja lopulta oksensin pöytään. Ehkä ensi kerrralla kun teidän toiminta ei jotakin miellytä, niin hekin huutavat ja nöyryyttävät teitä. Esimerkiksi pomo töissä. Opittehan olemaan ylimieliset mammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä voi myös olla traumoja ruokaan liittyen, ei pelkästään nepsy rajoitteita. Esim. minun äitini sairasti synnytyksen jälkeistä psykoosia ja hän huusi minulle ja heitti minua ruualla kun opettelin syömään, sillä hän ajatteli, että sotkin vain kiusatakseni häntä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä voi myös olla traumoja ruokaan liittyen, ei pelkästään nepsy rajoitteita. Esim. minun äitini sairasti synnytyksen jälkeistä psykoosia ja hän huusi minulle ja heitti minua ruualla kun opettelin syömään, sillä hän ajatteli, että sotkin vain kiusatakseni häntä.
En enää suostunut syömään tuom jälkeen ja äitini joutui viedä minut lääkäriin peloissaan, että näännyn nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla nälkä, mutta sitten ruoka alkaakin oksettamaan tms. On vähintään henkistä väkivaltaa pakottaa toinen syömään. T. tarinan lapseen samaistuja
Ai toistuvasti ja joka kerta? Se luetun ymmärtäminen ei taida sulta nyt sujua.
Et siis ymmärrä mitä sana RUOKAHALU tarkoittaa kun itsellä ei ole ikinä ollut moisesta puutetta.
No eipä ymmärrä se tenavakaan että kun ei ruokahalua ole niin sitä lautasta ei mätetä täyteen. Ei oikein normaalia ajattelukykyä ole lapsella, outo.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä voi myös olla traumoja ruokaan liittyen, ei pelkästään nepsy rajoitteita. Esim. minun äitini sairasti synnytyksen jälkeistä psykoosia ja hän huusi minulle ja heitti minua ruualla kun opettelin syömään, sillä hän ajatteli, että sotkin vain kiusatakseni häntä.
En enää suostunut syömään tuom jälkeen ja äitini joutui viedä minut lääkäriin peloissaan, että näännyn nälkään.
Sieltä sanottiin, että kyllä syön lopulta ennen kuon kuolen. Ei syytä huoleen. Päädyin juomaan velliä kouluikäiseksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla nälkä, mutta sitten ruoka alkaakin oksettamaan tms. On vähintään henkistä väkivaltaa pakottaa toinen syömään. T. tarinan lapseen samaistuja
Ai toistuvasti ja joka kerta? Se luetun ymmärtäminen ei taida sulta nyt sujua.
Et siis ymmärrä mitä sana RUOKAHALU tarkoittaa kun itsellä ei ole ikinä ollut moisesta puutetta.
No eipä ymmärrä se tenavakaan että kun ei ruokahalua ole niin sitä lautasta ei mätetä täyteen. Ei oikein normaalia ajattelukykyä ole lapsella, outo.
Eri
No varmaan kauhoo sitä lautaselleen kun emäntä on pilkannut vähäistä syömistä. Sitä saa mitä tilaa. Ja hyvä myös tuo edellinen kommentti, että lapsi tulee yhtä nöyryyttävästi kohtlemaan muita kuin miten häntä on kohdeltu.
Miksi lapsien oletetaan tykkäävän kaikesta mutta aikuiset nirsoilee ihan rauhassa. Ihan varmasti kaikilla on jokin ruoka tai ruoka-aine mistä ei tykkää. Täälläkin useita ketjuja ollut aiheesta kun lapsena pakotettu syömään jotain eikä siitä hyviä muistoja ole jäänyt. Tai haukutaan ja yökötellään tietyille ruoille. Tietysti lapselle on hyvä tarjota monipuolisesti erilaisia ruokia ja rauhassa opetella mutta rajansa silläkin.
Jos tietää että lapsi on vähäruokainen niin miksi ei voi antaa vähän kerrallaan. Ei tarvitse sitten repiä pelihousuja kalliista myslistä :D
No olkoot sitten syömättä ja syökööt omassa kodissa. Kaveri voi vaikka lähteä kotiin siinä vaiheessa kun perheellä on ruoka-aika, ongelma ratkaistu.