Lue keskustelun säännöt.
Työtön, miten saat pidettyä pään kasassa?
28.01.2026 |
Olen ollut nyt työttömänä vuoden verran, kun edellinen määräaikainen työ päättyi. Olen hakenut niin oman alan kuin ihan muitakin duunia, tuloksetta. Olen yrittänyt pysyä toiveikkaana ja ajatella, että kyllä huolellinen ja kova työnhaku jossain kohtaa palkitaan.
Varsinkin nyt tammikuun aikana mieli on mataloitunut. Jatkuvat innostumiset, hakemusten työstämiset ja pettymykset ottavat voimille. Myös tuttujen ja puolituttujen kyselyt työllistymisestä suoraan sanoen hatuttaa. Kun on ollut vakityössä, niin silloin mun työasiat eivät ole juurikaan kiinnostaneet. Nyt, kun olen työtön niin johan kiinnostaa. On ikävä toistaa samaa laulua: Ei ole vielä osunut kohdalle jne. Melkein tekee mieli vältellä ihmisiä, jottei tarvitsisi selitellä työasioista yhtään mitään. Toisaalta taas voittopuolisesti vaan omassa työnhakukuplassa oleminen on haastavaa sekin. Vaikea pitää yllä toivoa.
Miten te muut työttömät saatte pidettyä pään kasassa ja mielen korkealla tai edes siedettävällä tasolla? Päivittäinen liikunta, kotityöt yms. ei tunnu pidemmän päälle toimivalta konseptilta, kun raha-asiatkin painavat. Jotenkin ei osaa nauttia vapaa-ajan määrästä tässä tilanteessa.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
"Tuohan vastaakin melkein rahapulaa, kun pitää jatkuvasti kitua minimitasolla joka asiassa. Kyllä ruoan lisäksi rahaa pitää olla muuhunkin."
Mihin muuhun sitä erityisesti tarvitaan? Ei multa ainakaan puutu mitään.
Minä olen aina ostanut lehtiä, kirjoja, cd ja vinyylilevyjä, suoratoistopalveluja jne. Kyllä ihmisellä pitää olla myös viihdettä ruoan lisäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa työttömyys oli itselleni isompi ongelma. Silloin vastaan kävelee ihmisiä (peilejä) kiireisinä työpaikoiltaan palaamassa, näet itsesi jotenkin surullisempana hahmona kuin oletkaan.
Kaupungissa asuminen on liian pieniin neliöihin lamaantumista ja markkinapellejen mainosten perässä juoksemista ts. kulutusjuhlaa.
Minulla just päinvastoin. On luksusta kulkea kaupoilla keskellä päivää ihan rauhassa ja miettiä, että nuo kiirehtivät ihmiset ovat työpaikkansa orjia. Enkä minä juuri enempää neliötä tarvitse kuin nämä 85.
Joutilaalle riittää 25 neliötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää pysyisi hyvin kasassa, jos olisi pääomatuloja, joilla rahoittaa elämisen. Kuukauden päästä loppuu ansiosidonnainen ja pudotus yleistuelle edessä, jos työpaikkaa ei vieläkään löydy. N. 300 hakemusta ihan mihin vain työpaikkoihin viimeisen puolentoista vuoden aikana, joista kolme on johtanut haastatteluun. Yleistuella en saa mitään muita tukia, koska olen työhistoriani aikana (yli 30v) säästänyt jonkin verran. Nämä säästöt kuluu nyt ja sen jälkeen ajattelin tehdä itsemurhan. Näin tämä elämä nyt taisi mennä.
Kuten muutkin ovat vastanneet, en suosittele, enkä ymmärrä itsemurhaa tuossa tilanteessa.
Onhan sinulla edelleen elämä, vaikka kaikki tuetkin olisivat menneet? Ei elämä täysin rahasta kiinni ole. Tietenkin aivan köyhänä on ankeaa, mutta... no, en tiedä sitten.
Itse irtisanoin itseni. Päädyin ansiosid
Ei köyhyys ole mikään pieni vaan iso huoli. Hukkaat aikaasi maailmansotaa odotellen. Kannattaisi nyt vaan tehdä niitä töitä joita saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuohan vastaakin melkein rahapulaa, kun pitää jatkuvasti kitua minimitasolla joka asiassa. Kyllä ruoan lisäksi rahaa pitää olla muuhunkin."
Mihin muuhun sitä erityisesti tarvitaan? Ei multa ainakaan puutu mitään.
Minä olen aina ostanut lehtiä, kirjoja, cd ja vinyylilevyjä, suoratoistopalveluja jne. Kyllä ihmisellä pitää olla myös viihdettä ruoan lisäksi!
Koeta saavuttaa sinäkin sellainen henkinen tasapaino niin huomaat että kaikki materia ja krääsä on aivan turhaa,katto pään päällä, on lämpöä, juoksevaa vettä,sähköä,mitään muuta ihminen ei tarvitse,paitsi ruokaa ja sekin on yksinkertaista ei mitään pikaruokaroskaa tai hienostelua esim sushia, pihviä tms.
Vierailija kirjoitti:
Työtä tekevän veronmaksajan näkökulmasta on todella kummallista miten työnteko tai yrittäminen ei kiinnosta nykypäivän työttömiä pätkän vertaa. Entiseen aikaan ei jääty kotiin odottamaan että joku tulee hakemaan töihin. Onko syynä liian suuret sosiaalituet vai mikä en tiedä.
Syynä myös se, ettei enää uskota Suomen valtioon eikä koeta yhteenkuuluvuutta siihen.
Tosiasia toki on, että työttömyystuet tulevat veronmaksajilta. Tai ainakin osa niistä, koska tuleehan suuri osa verotuloja myös muista lähteistä. Siinä mielessä toki onkin väärin elää niillä, toisten siivellä. Mutta selkeästi tämä ei enää ihmisiä haittaa. Ennen haittasi.
Tämä on kuitenkin se maailma mikä meillä on. Tällaisia ihmiset on. Markalla saa markan vanteet. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Hyvä se kuitenkin on, että työttömät saavat vaikka elämänsä loppuun yleistukea tai jotain... muutenhan kodittomana kuolisivat kadulla tai jos katkeroituisivat, hyökkäisivät hyväosaisempien kimppuun.
Ei sellaista järjestelmää voida keksiäkään, mikä ei mahdollistaisi sen hyväksikäyttöä. Kysymys on vain hyväksikäyttäjien määristä. Minusta työssäkäyvien ei kannata kadehtia pitkäaikaistyöttömiä tai näitä omasta valinnastaan lähes loputtomasti tuilla eläviä. Heidän elämänsä on aikamoista kituutusta. Mikä sitten olisi se parempi järjestelmä? Ei sellaista varmaan olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuohan vastaakin melkein rahapulaa, kun pitää jatkuvasti kitua minimitasolla joka asiassa. Kyllä ruoan lisäksi rahaa pitää olla muuhunkin."
Mihin muuhun sitä erityisesti tarvitaan? Ei multa ainakaan puutu mitään.
Minä olen aina ostanut lehtiä, kirjoja, cd ja vinyylilevyjä, suoratoistopalveluja jne. Kyllä ihmisellä pitää olla myös viihdettä ruoan lisäksi!
Minä haen ilmaiseksi kirjastosta kaiken viihteen (elokuvat, tv-sarjat, pleikkaripelit, kirjat, äänikirjat). Sinne tulee ihan järjetön määrä lehtiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pää pysyisi hyvin kasassa, jos olisi pääomatuloja, joilla rahoittaa elämisen. Kuukauden päästä loppuu ansiosidonnainen ja pudotus yleistuelle edessä, jos työpaikkaa ei vieläkään löydy. N. 300 hakemusta ihan mihin vain työpaikkoihin viimeisen puolentoista vuoden aikana, joista kolme on johtanut haastatteluun. Yleistuella en saa mitään muita tukia, koska olen työhistoriani aikana (yli 30v) säästänyt jonkin verran. Nämä säästöt kuluu nyt ja sen jälkeen ajattelin tehdä itsemurhan. Näin tämä elämä nyt taisi mennä.
En nyt ymmärrä sun logiikkaa. Sitten kun säästöt on loppu, niin alat saada enemmän tukia. Eihän tuo ole mikään syy tehdä itsemurhaa.
Ohis, onhan sitä ihmiset tyhmemmistäkin syistä tehneet itsarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta työtön ja pää on vielä tallella. Kyllä minulla tekemistä on ollut. Just sain viikko sitten yhden projetkin valmiiksi. Ostin vanhan huonokuntoisen veneen 300 eurolla, tein siihen remonttia ja myin sen. Sain voittoa 600 euroa. Olen tässä monena talvena ostanut jonkun rämä veneen ja korjaillut sitä ajankuluksi. Hiukan siitä tienaa. Paikkailen lasikuidulla venettä ja maalaan sitä ja teen uudet penkit yleensä. Sain veneen heti kaupaksi. Minulla on omakin vene johon pitää uusi penkki tehdä vielä. Kalastan keväästä syksyyn paljon. Keväällä kun meri sulaa niin menen siikaa onkimaan saareen tai meren rannalle. Siinä on hyvää tekemistä ja meren rannalla on paljon tuuttuja jotka kalastaa myös.
Kotona pelaan pleikkaa ja kuntoilen polkemalla kuntopyörää myös ajankuluksi. Tekemistä pitäää keksiä koska muuten pää hajoo.
Mitä sun sukulaiset tai ihmiset yleensä sano
jos kysyvät niin kysyn takaisin onko Pekka tuon mukulan isä varmasti?
Pitää oppia sulkemaan mieli ja katsomaan lyhytnäköisesti. (Tämä on tosin vaarallista pitkäkestoisessa työttömyydessä koska aivot ja mieli tylsyys ja paluu töihin tulee vaikeammaksi) Pitää mennä kaiken olemisen alkujuurille. Hyvä mielikuvitus on voimavara ja luovuus. Tärkeimpiä asioita on pitää kiinni vuorokausirytmistä, oikeasta kotiruuasta yms. Liikuntaa ei missään nimessä saa jättää pois ja alkaa laiskotella. Juuri siksi että tuntuu into loppuvan tai ettei sillä ole väliä kokonaiskuvaa tarkastellessa, niin sen takia siitä pitääkin pitää kiinni.
Perjantaina pizzaa ja jonain päivänä karkkipäivä. Jaksottaa liikuntaa ja pitää lepopäivän aina samana päivänä. Siivouspäivästä yhdelle päivälle tekemiset. Esimerkiksi tällaisia asioita voi kehitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hae enää tosissani enkä haaveile töihin pääsemisestä vaan keskityn tähän päivään. Ja olen onnellinen, koska mulla on rajattomasti aikaa ja saan herätä milloin huvittaa.
Noista asioista ei ole mitään iloa, kun seurana on jatkuva rahapula!
Ei mulla ole jatkuvaa rahapulaa, kun olen vetänyt kaikki kulut minimiin. Kunhan on ruokaa niin kaikki on hyvin.
Tuohan vastaakin melkein rahapulaa, kun pitää jatkuvasti kitua minimitasolla joka asiassa. Kyllä ruoan lisäksi rahaa pitää olla muuhunkin.
No riippuu mitä tarvitsee ja haluaa. Itselle riittää, että on kirjoja luettavaksi ja elokuvia katseltavaksi ja videopelejä pelattavaksi. Mutta tämä olen vain minä. Ymmärrän, että moni haluaa enemmän.
Itse en tarvitse juuri mitään. Edes silloin kun olin töissä, en koskaan käynyt ravintoloissa syömässä, koska en ole koskaan ymmärtänyt ravintoloiden ideaa. Miksi maksaa ylimääräistä ruuasta, jonka kotona tehtyä saa halvemmalla. Ja aikaa tuskin menee sen enemmän, kun ravintolassa pitää yleensä odottaa sitä ruokaa. Monesti ihmiset neuvovat toisiaan miten omistusasumisella todennäköisesti säästää ja sijoittaa. Samat ihmiset syövät kuitenkin ravintoloissa.
No tämä nyt oli minun tämmösen ihmisen avautumista vaan. Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet. Mutta kannattaa oikeasti miettiä ja kyseenalaistaa, että ovatko tarpeeni todella minun, vai onko ne vain opittuja.
Ihminen ei lopulta tarvitse kuin kodin ja ruokaa. Nämä saan näillä nk. tuilla. Ja sanon niin kutsutuilla, koska en koe niitä tuiksi, vaan rahaksi jonka valtio on minulle muutenkin velkaa.
Olen työkyvytön työnhakija. Hyppään työkkärissä ja lääkärissä. Haen sairaspäivärahaa, kuntoutustukea tai työpaikkoja, riippuen siitä tuleeko kelasta hylky. Hakemuksia, valituksia, kuntouttavaa työtoimintaa. Selvityksiä miksi asun liian kalliissa asunnossa, kun vuokranantajat nostavat vuokran yli kelan salliman rajan aina vaan. Seuraavaksi aion muuttaa telttaan. En tahdo jaksaa enää kyykytystä ja pään aukomista joka taholta. Minä en voi mitään sille, etten ole työkykyinen, mutten pääse eläkkeelle. Tuntuu, että mua rangaistaan siitä. Kyllä minustakin alkaa tuntumaan siltä, että eutanasia olisi ainakin rehellinen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei köyhyys ole mikään pieni vaan iso huoli. Hukkaat aikaasi maailmansotaa odotellen. Kannattaisi nyt vaan tehdä niitä töitä joita saa.
No itse en vain osaa sitä isona huolena pitää. Olen ollut tosiaan työelämässä ja nyt työttömänä oman irtisanoutumisen kautta. Ikää kohta 50. Ei minua enää mihinkään palkata. Tällainen on maailmanjärjestelmä Suomessa 2026.
Eli nyt sitten ilmeisesti elän loppuikäni tuilla? Mitään säästöjä ei ole, ei niin minkäänlaisia.
En vain osaa olla huolestunut, en tiedä miksi? Ehkä koska ajattelen, että kunhan asunto ja jotain ruokaa on, on kaikki tarpeeksi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuohan vastaakin melkein rahapulaa, kun pitää jatkuvasti kitua minimitasolla joka asiassa. Kyllä ruoan lisäksi rahaa pitää olla muuhunkin."
Mihin muuhun sitä erityisesti tarvitaan? Ei multa ainakaan puutu mitään.
Minä olen aina ostanut lehtiä, kirjoja, cd ja vinyylilevyjä, suoratoistopalveluja jne. Kyllä ihmisellä pitää olla myös viihdettä ruoan lisäksi!
Koeta saavuttaa sinäkin sellainen henkinen tasapaino niin huomaat että kaikki materia ja krääsä on aivan turhaa,katto pään päällä, on lämpöä, juoksevaa vettä,sähköä,mitään muuta ihminen ei tarvitse,paitsi ruokaa ja sekin on yksinkertaista ei mitään pikaruokaroskaa tai hienostelua esim sushia, pihviä tms.
Juoksevaa vettäkään ei tarvitse mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvytön työnhakija. Hyppään työkkärissä ja lääkärissä. Haen sairaspäivärahaa, kuntoutustukea tai työpaikkoja, riippuen siitä tuleeko kelasta hylky. Hakemuksia, valituksia, kuntouttavaa työtoimintaa. Selvityksiä miksi asun liian kalliissa asunnossa, kun vuokranantajat nostavat vuokran yli kelan salliman rajan aina vaan. Seuraavaksi aion muuttaa telttaan. En tahdo jaksaa enää kyykytystä ja pään aukomista joka taholta. Minä en voi mitään sille, etten ole työkykyinen, mutten pääse eläkkeelle. Tuntuu, että mua rangaistaan siitä. Kyllä minustakin alkaa tuntumaan siltä, että eutanasia olisi ainakin rehellinen vaihtoehto.
Tuo työkyvyttömien työnhakijoiden roikuttaminen tuossa limbossa on järjetöntä!
Olen miettinyt miksi tuollaista on. Perustuuko se johonkin pelkoon, että jos ihmisiä päästetään työkyvyttömyyseläkkeelle, sitten kaikki haluu sinne? Kun eihän sinne halua, kuin ne, jotka sinne kuuluu.
Tämä Ylen dokkari "Ikuiset työnhakijat" tosiaan kertoo juuri tuosta ilmiöstä: https://areena.yle.fi/1-63858246
No mulla on niin paljon ilmaisia/halpoja harrastuksia että aika ei meinaa riittää työttömänäkään.
"Yleistuki tulee voimaan toukokuussa, se on tarveharkintainen eli yleistukea vähentävät pääomatulot, omaishoidon tuki, osittainen varhennettu vanhuuseläke, perhehoitajan palkkiot, tekijänoikeuskorvaukset."
www.kela.fi/ajankohtaista/yleistuki-korvaa-kelan-tyottomyystuet-toukoku…
Ove ja pääomatulot vähentävät yleistukea myös yli 55-vuotiailla.
Tähän aikaan päivästä suunnittelen yleensä huomista ja sen todo-listaa. Aamusta on kinkkumunakas ruuaksi ja sitten täytyy lämmittää hellalla. Pykkiäkin on koneellinen, ehkäpä kaksi. Lounas tuleekin hellaa lämmittäessä. Paistettuja perunoita ja naudan lehtipihvi -60% alennuksesta ostettu ja pakastettu. Keitän varmaan porkkanoita lisäksi. Illalla onkin sadan kilometrin kauppareissu sitten. Varsinaista tarvetta ei olisi, mutta saan naapurille samalla tuotua jonkun paketin ja ainahan se on mukava käydä punalappuja etsimässä oikein suuresta kaupasta. Harvoin ihan tyhjin käsin tarvitsee tulla takaisin. Usein torstaisin on jotain wrappeja tai sellaisia parempia eineksiä ilta-alessa. Jos on maitoa, saa viikonlopuksi lettuja tai pannarin. Jos taas ei ole, niin tehdään jotain muuta. Ei se ole niin päivän päälle justiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ei köyhyys ole mikään pieni vaan iso huoli. Hukkaat aikaasi maailmansotaa odotellen. Kannattaisi nyt vaan tehdä niitä töitä joita saa.
No itse en vain osaa sitä isona huolena pitää. Olen ollut tosiaan työelämässä ja nyt työttömänä oman irtisanoutumisen kautta. Ikää kohta 50. Ei minua enää mihinkään palkata. Tällainen on maailmanjärjestelmä Suomessa 2026.
Eli nyt sitten ilmeisesti elän loppuikäni tuilla? Mitään säästöjä ei ole, ei niin minkäänlaisia.
En vain osaa olla huolestunut, en tiedä miksi? Ehkä koska ajattelen, että kunhan asunto ja jotain ruokaa on, on kaikki tarpeeksi hyvin.
No ei tukia välttämättä makseta loppuikääsi. Sitten sulla ei ole asuntoa eikä ruokaa.
Kuten muutkin ovat vastanneet, en suosittele, enkä ymmärrä itsemurhaa tuossa tilanteessa.
Onhan sinulla edelleen elämä, vaikka kaikki tuetkin olisivat menneet? Ei elämä täysin rahasta kiinni ole. Tietenkin aivan köyhänä on ankeaa, mutta... no, en tiedä sitten.
Itse irtisanoin itseni. Päädyin ansiosidonnaiselle ekaa kertaa eläessäni. Kohta olen 50-vuotias. Pidän melko todennäköisenä, etten koskaan enää saa mitään töitä. En halua tehdä niitä töitä, joita ennen tein. Ja minnekään muihin töihin en todennäköisesti pääse.
Käytän ansiosidonnaisen loppuun nyt ihan läpällä ja sitten varmaan yleistukea. Minulla ei ole minkäänlaisia säästöjäkään eikä mitään omistusasuntoa eikä mitään. En kuitenkaan onnistu tästä vielä stressaamaan, vaikka oletettavasti kusiset paikat edessä sitten yleistuelle päädyttäessä.
Ehkä tässä kuitenkin kohta on jo kolmas maailmansota päällä, joten pieniä on meikäläisten huolet.