Työtön, miten saat pidettyä pään kasassa?
Olen ollut nyt työttömänä vuoden verran, kun edellinen määräaikainen työ päättyi. Olen hakenut niin oman alan kuin ihan muitakin duunia, tuloksetta. Olen yrittänyt pysyä toiveikkaana ja ajatella, että kyllä huolellinen ja kova työnhaku jossain kohtaa palkitaan.
Varsinkin nyt tammikuun aikana mieli on mataloitunut. Jatkuvat innostumiset, hakemusten työstämiset ja pettymykset ottavat voimille. Myös tuttujen ja puolituttujen kyselyt työllistymisestä suoraan sanoen hatuttaa. Kun on ollut vakityössä, niin silloin mun työasiat eivät ole juurikaan kiinnostaneet. Nyt, kun olen työtön niin johan kiinnostaa. On ikävä toistaa samaa laulua: Ei ole vielä osunut kohdalle jne. Melkein tekee mieli vältellä ihmisiä, jottei tarvitsisi selitellä työasioista yhtään mitään. Toisaalta taas voittopuolisesti vaan omassa työnhakukuplassa oleminen on haastavaa sekin. Vaikea pitää yllä toivoa.
Miten te muut työttömät saatte pidettyä pään kasassa ja mielen korkealla tai edes siedettävällä tasolla? Päivittäinen liikunta, kotityöt yms. ei tunnu pidemmän päälle toimivalta konseptilta, kun raha-asiatkin painavat. Jotenkin ei osaa nauttia vapaa-ajan määrästä tässä tilanteessa.
Kommentit (211)
Hyvin, kiitos kysymästä. Paljon paremmin kuin oravanpyörässä pyöriessäni. Olen tyytyväinen työtön, harmi että sitäkään ei saa täällä sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kysellyt vuokrafirmoista teollisuuden työpaikkoja? Niin vaan minäkin tuplamaisteri päädyin pätkätyöhön liukuhihnalle. Raskasta työtä huonolla (mutta säännöllisellä) palkalla ja mikä parasta, vapaana työkkärin kyykytyksestä.
Työkavereissa samassa tilanteessa olevia tai tehtaalle muuten vaan hakeutuneita/jämähtäneitä, ikäjakauma 18v eläkeikäinen. Insinööri on joka kolmas samaa työtä tekevä.
Teollisuudessa duunarihommissa on "aina" ollut paljon insinöörejä. Ei mitään uutta. Kai ovat saaneet sen verran huonot paperit etteivät työllisty omalle alalle. Tai sitten niitä on aina koulutettu liikaa.
Omassa työpaikassani oli hetken aikaa sairaanhoitaja työkaverina. Oli kyllästynyt hoitoalaan sen raskauden takia, työvuorot, asiakkaat ym. Mutta tämä hoitaja lopetti, sillä tehdasduunarin palkka ei riittänyt hänen kuluihinsa. Joutui yksineläjänä mm. luopumaan autostaan. Meni takaisin omalle alalleen. Meillä bruttopalkka kun on noin 2100 euroa. Ihmettelen aina miksi hoitajat valittavat huonoa palkkaansa. Tienaavat huomattavasti enemmän kuin moni muu.
Pää pysyy kasassa sillä, että en kerro olevani työtön. Esitän tekeväni edelleen vanhaa etätyötäni. Karua, että pitää hävetä että on saanut potkut YT:issä. En olisi uskonut tähän tilanteeseen joutuvani.
En mitenkään. Olen sairastunut skitsofreniaan.
Tätä maailmanmenoa kun katsoo, niin saa olla kiitollinen että on edes yhden päivän lisää hengissä. Tuntuu, että kaikki voi romahtaa minä hetkenä tahansa. Tai sitten ei.
Voin ainakin elää haaveissani parempaa elämää. Ja voin selvitellä rauhassa teorioita universumille ja olemassaololle. Kärsimykselle. Sekä lukea lisää syvällisempää tietoa avaruudesta.
En mitenkään. Ja olenkin pitkällä sairauslomalla, koska pää ei kestä työttömyyttä.
Tää on kyllä todella ikävää. Koko nuoruuteni sain taistella työpaikoista eikä niitä ollut helppo saada. Sitten se 2007 --> alkanut talouskriisi vei koko omaisuuteni ja olin vuosia velkavankeudessa eikä mitään työtä löytynyt, ei sitten millään. Olen ollut nyt vuosia, alkaen 34-vuotiaasta lähtien toistaiseksi voimassa olevalla tk-eläkkeellä ja tulo on silleen turvattu kun rahaa tulee ihan kohtuullisen hyvin. Tulee vaan vahvasti mieleen ne kauhuntunteet kun työtä ei saa ja laskuja tippuu ulosottoon eikä itse voi asialle mitään.
Ja niin, en saanut pidettyä päätä kasassa.
Onhan siinä luukuori ympärillä, kasassa pysyy.
Hajoo pää. En ole yhtään sosiaalinen, joten vapaaehtoishommat ja askartelupiirit ei kiinnosta pätkääkään. Kirjoittelen hakemuksia ja soittelen työnantajien perään.
Eristäydyn koko ajan enemmän ja enemmän kotiini.
Ongelma ei silloin ollut raha vaan sietämätön työkkäri.