Nyt loksahti suu auki: koulukiusaaja IS.fi kertoo itsestään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tyyppi kerran joutuu edelleen ponnistelemaan pitääkseen sadistiset taipumuksensa kurissa, ja silti meinaa lipsahdella, niin pelkkä tästä kertominenko tekee hänenlaisestaan ihaillun sankarin?

 

Kuulostaa tosi sairaalta tuollainen käytös

 

Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia, ei niistä parannuta. Hän on nuori ja vasta opettelee elämään oman sairautensa kanssa.

Sen vuoksi tällaisille persoonallisuushäiriöisille ei tarvitsisi antaa riviäkään palstatilaa. Siinä ei ole mitään hienoa, että kusipää toteaa olevansa kusipää ja pitää sitä jotenkin edistyneenä itsereflektiona. Jos jokin tässä maassa välillä tympii, niin kaikenlaisten häiriintyneiden persoonien yliymmärtäminen ja nostaminen jalustalle, jo

Teko on aina väärin ja sympatiat uhrin puolella, mutta jos näitä halutaan estää, täytyy katsoa, mitä tekijöille on tapahtunut.

"Teko on aina väärin ja sympatiat uhrin puolella, mutta jos näitä halutaan estää, täytyy katsoa, mitä tekijöille on tapahtunut."

Anteeksi pyydetty, buffff kiusaaminen vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla? Sekä kiusattu, että kiusaaja jää yksin, kun "hyvät" ihmiset kilvan vihaa ja kivittää sitä tekijää, kun kerrankin itse on "vahvoilla" ja kuuluu johonkin yhteisöön. Ja aikuiset pesee kätensä, koulu hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen juttu. Itsereflektiosta tai sen kaltaisen käytöksen ja ajattelun julkiseksi tuomisesta on tullut aikamme valuuttaa ja ilmeisesti nyt sitten näyttää meille lukijoille, että hän ei ole täysin palikka, on ns parantanut tapansa vai mitä? Mikä oli jutun pointti? Julkisessa itsereflektiossa ja omien virheiden syvällisessä myöntämisessä on aina henk koht motivaatio mukana. Julkinen katumus ja heikkouden näyttäminen kulkee käsi kädessä ylpeyden kanssa. Tyyliin minä kyen ja uskallan lähteä tähän autenttiseen itseilmaisuun. Kun tullaan julkisuuteen niin autenttisuus on aina kyseenalaista, vaikka miten koettaa olla vilpitön

Hyvin sanottu. Minusta on aina epäilyttävää, jos joku julistaa henkistä kasvuaan ja katumustaan julkisesti. Siitä tulee väistämättä vaikutelma, että henkilö tekee sen lähinnä imagosyistä ja saadakseen muilta tunnustusta. Aito kasvu tapahtuu luonnost

Tämä henkilö altistaa itsensä julkisuudessa revittäväksi. Ottaa tietoisrn riskin, välittämättä seurauksista. En usko, että tekee näin mistään imagosyistä, vaan korjatakseen virheensä. Tekee sen, jotta ymmärrettäisiin mitä kiusaajan päässä liikkuu. Hän selittää myös selkeästi miksi kiusaaja - ei kiusattu pitäisi siirtää toiseen kouluun. Todella arvostettava, rehellinen teko häneltä, vaikka kiusaamistilanteiden kuvaukset aiheuttivat minussakin pahan olon. Sitä toivoisi, että jos itse kiusannut ehdottaa kiusaajan siirtämistä toiseen kouluun, kasvatusalan ammattilaiset voisivat ottaa tästä koppia. Osa koulukiusaamisesta täyttää rikoksen merkit. Miksi lapsi ja nuori, uhri, olisi jotenkin eri asemassa kuin aikuinen pahoinpidelty, vain koska tapahtumapaikka on kouluympäristö?

"Hän selittää myös selkeästi miksi kiusaaja - ei kiusattu pitäisi siirtää toiseen kouluun."

Kumpaakaan ei pitäisi siirtää yhtään mihinkään! Kiusaaja siirretty, buffff kiusaaminen vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?

Vierailija kirjoitti:

Kun mietin omia kiusaajiani, olen melko varma, ettei yhdelläkään heistä ollut persoonallisuushäiriötä. He olivat ajattelemattomia lapsia, jotka pelkäsivät erilaisuutta, eikä heidän vanhemmillaan ollut taitoa kasvattaa heistä muuta. Aikuisena työelämässä olen tavannut sitten niitä oikeita persoonallisuushäiriöisiäkin.

Sanoisin, että koulukiusaajia on neljänlaisia. Yksi on väkivaltaisen kiusaajan arkkityyppi, joka on oikeasti jollain tapaa vähän reppana. Hän on puutteidensa vuoksi epävarma ja käyttäytyy toisia kohtaan aggressiivisesti jo valmiiksi, jotta kenellekään ei tulisi edes mieleen kiusata häntä.

Toinen on persoonallisuushäiriöinen, joka ymmärtää kiusaavansa ja tekee sitä huvin vuoksi. On sosiaalisesti taitava ja usein hänellä on iso kaveriporukka, joka pönkittää häntä, vaikka oikeasti pelkää. Hän ei koe huonoa omaatuntoa ja ajattelee, että uhri on häntä vähempiarvoinen ja ansaitseekin tulla kiusatuksi. 

Kolmas on vähän sen tyyppinen kuin tämä Jeremias, että pitää hauskaa (aina muiden kustannuksella) ja nauttii, kun saa toiset nauramaan. Ei ole sosiaalisesti taitava eikä välttämättä ymmärrä kiusaavansa, mutta saattaa oivaltaa tämän aikuisena, kun vanhat koulukaverit eivät halua puhua hänelle luokkakokouksessa. 

Sitten on tietysti nämä mahdollistajat, jotka nauravat taustalla ja kannustavat pääkiusaajaa jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaulatatskat eli jännis. Ja jos rääkkää muita uroksia niin alfa. Näin naisten koiralauma-ajattelussa.

Voi olla osasyy joillekin (naisten/tyttöjen ihailu siis)

 Pa**kan jännis on housuissas!

Vedin alakoulussa turpiin tuollaista kiusaajaa, pinenmpäänsä vielä. Tapasin aikuisena jossakin, oli isossa miesseurassa, ite olin yksin.

EI naureskellut kun esitteli miehille, "tässä on se nainen joka veti mua turpiin kun kiusasin"!

Saatiin kumpikin jälki-istuntoa, rteksi vähän tiomitsi tapani puolustaa pienempää! :D

Se siitä jänniksestä hööhöhöh!

Vierailija kirjoitti:

"Hän selittää myös selkeästi miksi kiusaaja - ei kiusattu pitäisi siirtää toiseen kouluun."

Kumpaakaan ei pitäisi siirtää yhtään mihinkään! Kiusaaja siirretty, buffff kiusaaminen vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?

Lue artikkeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaulatatskat eli jännis. Ja jos rääkkää muita uroksia niin alfa. Näin naisten koiralauma-ajattelussa.

Voi olla osasyy joillekin (naisten/tyttöjen ihailu siis)

 

 Pa**kan jännis on housuissas!

Vedin alakoulussa turpiin tuollaista kiusaajaa, pinenmpäänsä vielä. Tapasin aikuisena jossakin, oli isossa miesseurassa, ite olin yksin.

EI naureskellut kun esitteli miehille, "tässä on se nainen joka veti mua turpiin kun kiusasin"!

Saatiin kumpikin jälki-istuntoa, rteksi vähän tiomitsi tapani puolustaa pienempää! :D

Se siitä jänniksestä hööhöhöh!

hihhihhih

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mietin omia kiusaajiani, olen melko varma, ettei yhdelläkään heistä ollut persoonallisuushäiriötä. He olivat ajattelemattomia lapsia, jotka pelkäsivät erilaisuutta, eikä heidän vanhemmillaan ollut taitoa kasvattaa heistä muuta. Aikuisena työelämässä olen tavannut sitten niitä oikeita persoonallisuushäiriöisiäkin.

 

Sanoisin, että koulukiusaajia on neljänlaisia. Yksi on väkivaltaisen kiusaajan arkkityyppi, joka on oikeasti jollain tapaa vähän reppana. Hän on puutteidensa vuoksi epävarma ja käyttäytyy toisia kohtaan aggressiivisesti jo valmiiksi, jotta kenellekään ei tulisi edes mieleen kiusata häntä.

Toinen on persoonallisuushäiriöinen, joka ymmärtää kiusaavansa ja tekee sitä huvin vuoksi. On sosiaalisesti taitava ja usein hänellä on iso kaveriporukka, joka pönkittää häntä, vaikka oikeasti pelkää. Hän ei koe huonoa omaatuntoa ja ajattelee,

Ja taas unohtui ne vaarallisemmat. Ne koulukiusatut. Nöyryytyksen kokeminen on selvästi enemmän miessukupuoleen liittyvää. Se voi olla yhtä hyvin ulkopuolisuuden kokemusta tai vuorovaikutuksen ja oikean sosiaalisen yhteyden puutetta, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei pääse muiden joukkoon, vaikka muut eivät hyljeksisikään. Silloin helposti kiepsauttaa tilanteen toisin päin: muut eivät ansaitse minua, he ovat tyhmiä, alempiarvoisia.

Ja taas unohtui ne vaarallisemmat. Ne koulukiusatut. Nöyryytyksen kokeminen on selvästi enemmän miessukupuoleen liittyvää. Se voi olla yhtä hyvin ulkopuolisuuden kokemusta tai vuorovaikutuksen ja oikean sosiaalisen yhteyden puutetta, läheisyyden sietämisen vaikeutta. Tunnetta, ettei pääse muiden joukkoon, vaikka muut eivät hyljeksisikään. Silloin helposti kiepsauttaa tilanteen toisin päin: muut eivät ansaitse minua, he ovat tyhmiä, alempiarvoisia.

mm, Rauma, Jokela, Kauhajoki, Viertola...

Kiusaaja menee törkeästi toisen reviirille. Se on kuin raiskaus. Tälle miehelle iso kiitos, 99,99 % kiusaajista ei uskalla koskaan avautua näin. Tämä on se tapa jolla kiusaaminen maailmassa vähenee.

Voiko oikeasti olla muka niin, että yhtäkkiä alkoi tuntemaan syyllisyyttä ja heti tämän jälkeen oli valmis pyytämään anteeksi?

"Rakkaudesta se hevonenkin potkii" oli kouluni kuraattorin toteamus, kun minua kiusattiin yläasteella ja asiaa alettiin käydä läpi. Sitä helvettiä kesti 3 vuotta kunnes kiusaaja lähti amikseen ja minä jäin lukioon. Ikuiset traumat jäi.

Naiset antaa pillua tuolle kiusaajalle vaikka joka päivä. Kilteille miehille jotka ei ole ketään kiusannut naiset ei edes puhu niille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mietin omia kiusaajiani, olen melko varma, ettei yhdelläkään heistä ollut persoonallisuushäiriötä. He olivat ajattelemattomia lapsia, jotka pelkäsivät erilaisuutta, eikä heidän vanhemmillaan ollut taitoa kasvattaa heistä muuta. Aikuisena työelämässä olen tavannut sitten niitä oikeita persoonallisuushäiriöisiäkin.

 

Sanoisin, että koulukiusaajia on neljänlaisia. Yksi on väkivaltaisen kiusaajan arkkityyppi, joka on oikeasti jollain tapaa vähän reppana. Hän on puutteidensa vuoksi epävarma ja käyttäytyy toisia kohtaan aggressiivisesti jo valmiiksi, jotta kenellekään ei tulisi edes mieleen kiusata häntä.

Toinen on persoonallisuushäiriöinen, joka ymmärtää kiusaavansa ja tekee sitä huvin vuoksi. On sosiaalisesti taitava ja usein hänellä on iso kaveriporukka, joka pönkittää häntä, vaikka oikeasti pelkää. Hän ei koe huonoa omaatuntoa ja ajattelee,

Ilman mahdollistajia ei olisi kovin paljoa kiusaajia. Moni kiusaaja haluaa/tarvitsee jonkinlaisen yleisön. 

Nyt kun tuli someen kertomaan niin naiset varmasti pyytävät tuota kiusaajaa treffeille.

Kuvassa oli kyllä vittumaisimman näköinen kakara mitä olen pitkiin aikoihin nähnyt, huhhuh.

Ja ei, en usko tuohon sepustukseen pätkääkään, muuten kuin siltä osin että seuraavaksi kaveri yrittää tulla isommin näkyville esim. musiikinteon tai politiikan kautta, ja tämä vuodatus oli vain etukäteen tapahtuvaa imagonhallintaa. "Mitä sä nyt noita enää kaivelet, sehän pyysi jo anteeksi!" on reaktio, jota tavoitellaan, jos ja kun tämän Jeremiaan koulukiusatut tulisivatkin julkisuuteen.

Naiset ihannoi tuollaisia miehiä. Koulussa kun hakkasin kaksikin kiusaaaja niin tytöt tuli haukkumaan minua, rehtori tuli haukkumaan minua ja kysymään miksi tein sen. Sanoin että koska sinä rehtori olet idiootti etkä uskalla puuttua kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

"Hän selittää myös selkeästi miksi kiusaaja - ei kiusattu pitäisi siirtää toiseen kouluun."

Kumpaakaan ei pitäisi siirtää yhtään mihinkään! Kiusaaja siirretty, buffff kiusaaminen vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?

Kyllä se voi rauhoittaa tilanteen. Usein kiusaamisessa on se yksi pääjehu ja muut peesaa. Kun pääjehu lähtee ei muut välttämättä enää jatka. Jutussa oli ihan tästä.

Hienoa saada tällasiakin esimerkkejä. Niitä tarvitaan!! Parempi myöhään kun ei millonkaan. 

Itse oon ollut tunneälykäs, vahvan empaattinen aina, sekä itsetunto ollut kunnossa, siksi en ole koskaan kiusannut ketään, mutta surullisena joutunut todistamaan kiusaamista miltei kaikkialla. Joko itseen tai muihin kohdistuen. Olen myös ollut se rohkea joka ainoana puuttunut siihen. Tästä sitten joutunut kärsimään.

Aikuistenkin tunnetaidot on taaperoiden tasolla hyvin monilla, miten silloin luullaan että pystyy niitä järkevästi opettamaan lapsille? Jos aikuisen itsetuntokin on huono? Kiusaajia ei ole yleensä nähty omana itsenään. Sitten he kohdistavat epävarmuuden ja huonon itsetunnon muiden niskoille (yleensä pienempien/harmittomien pelon takia)..

Sitten osa aikuisista paasaa ettää voivoi kun kiusataan ja kiusaa itse huonossa itsetunnossaan työkaveriaan.

Ei näin. Ei näin "aikuiset". Aikuisten täytyy vahvistaa omaa itseään, jotta se pystyy opettamaan terveitä tunnetaitoja, erilaisuuden sietoa ja itsetuntoa pienemmilleen.