Miksi Suomessa asutaan yksin niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri ei ole yhteisöllinen vaan yksilökeskeinen, tähän suuntaan on menty aina vaan enemmän siitä lähtien kun kaupungistuminen sotien jälkeen alkoi. Lisäksi meillä on erittäin vahva yksin pärjäämisen eetos ja puhumattomuuden perinne. Lisäksi tuet ovat sellaiset, että jopa nuoret, joilla ei ole minkäänlaisia omia tuloja eivätkä vanhemmat voi tai halua auttaa rahallisesti, pystyvät yhteiskunnan laskuun asumaan omassa yksiössään. tässäpä ne syyt ovat. 

 

Tuet pieniä. Eivät riitä. Osa asuu vanhemman tukemana. Aikuisilla ei ole vanhemman tukea välttämättä. Tilanne on hankala.

Mihin kaikkeen niiden tukien pitäisi siis riittää? Tosi paljon on yksin asuvia työttömiä, joiden elämän, vaikkakin vaatimattoman, veronmaksaja kustantaa. Maailmassa ei ole kovin montaa maata jossa tällainen on mahdollista. Suurimmassa osass maita perhe ja suku elättää jäsenensä jotka ei käy töissä. Suomessa tämä rooli on yhteiskunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri ei ole yhteisöllinen vaan yksilökeskeinen, tähän suuntaan on menty aina vaan enemmän siitä lähtien kun kaupungistuminen sotien jälkeen alkoi. Lisäksi meillä on erittäin vahva yksin pärjäämisen eetos ja puhumattomuuden perinne. Lisäksi tuet ovat sellaiset, että jopa nuoret, joilla ei ole minkäänlaisia omia tuloja eivätkä vanhemmat voi tai halua auttaa rahallisesti, pystyvät yhteiskunnan laskuun asumaan omassa yksiössään. tässäpä ne syyt ovat. 

 

Tuet pieniä. Eivät riitä. Osa asuu vanhemman tukemana. Aikuisilla ei ole vanhemman tukea välttämättä. Tilanne on hankala.

Mihin kaikkeen niiden tukien pitäisi siis riittää? Tosi paljon on yksin asuvia työttömiä, joiden elämän, vaikkakin vaatimattoman, veronmaksaja kustantaa. Maailmassa ei ole kovin montaa maata jos

Tämä on ihan totta, mutta kun Suomessa nyt vaan ei ole velvollisuutta elättää aikuisia lapsiaan. Eikä aikuisilla vanhempiaankaan. 1960- ja 1970 -luvuilla tätä maata rakennettiin niin, että yhteiskunta huolehtii aikuisista, joilla ei ole mahdollisuutta huolehtia itse itsestään. Tätä kutsuttiin hyvinvontiyhteiskunnaksi. Nyt systeemi halutaan romuttaa, mutta se ei onnistu, jos ei tehdä myös lakimuutoksia. Jos eläkeläiset saa edelleen humpata rahansa Mallorcan matkoihin ja kaikkeen muuhun tarpeettomaan sen sijaan, että rahoittaisivat keski-ikäisten lastensa sekä lastenlastensa perustarpeet, niin ei onnistu. Itse olen pistänyt jo kukkaronnyörit aika tiukille ja säästöt ja sijoitukset saa olla käyttämättä...ihan vaan sitä varten, että ehkä jonain päivänä lapseni puolisoineen joutuukin muuttamaan mun luokseni ja mä maksan oman elämiseni lisäksi heidänkin elämisensä. Toistaiseksi heillä on vielä työt ja ihan hyvä tilanne, mutta koskaan ei voi tietää, milloin ei enää ole. Omien lasteni vuoksi voisin asua vaikka vaatehuoneessa ja syödä pelkkää veteen keitettyä kaurapuuroa, mutta en muiden sukulaisten. 

Suomalaiset on tyhmiä autisteja joilta puuttuu kaikki empatia muita kohtaan. Sellaista se autismi on. Ei ole kuin oma napa.

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan oli normaalia, että usea sukupolvi asui samalla tilalla. Jostain syystä nykyään ihannoidaan sitä, että ihmisten täytyy itsenäistyä suhteellisen varhain ja muuttaa omilleen. Jos puolisoa tai muuta elämänkumppania ei ole, sitten asutaan yksin. En tiedä onko asiaan vaikutusta sillä, että vielä sata vuotta sitten perheissä saattoi helposti olla lähemmäs tai jopa yli kymmenen lasta. Lapsikuolleisuus väheni ja kaikille ei enää löytynyt töitä omalta kotitilalta, niin oli pakko lähteä kotikylältä kaupunkiin etsimään töitä ja pärjäämään yksin. Tästä on sitten jäänyt ajatus, että "kyllä minäkin lähdin vanhempien helmoista jo 14-vuotiaana tienaamaan itse leipäni".

 

Maailmalla tilanne on toisin, esimerkiksi Etelä-Euroopassa on yleistä, että lapset asuvat kotona vielä pitkälle aikuisuuteen, ja joskus syntyy vaikutelma, että esimerkiksi USA:ssa pelkkä seurustelun aloittaminen tarkoittaa käytännössä yhteen muutt

Tässä pitää muistaa sekin, ettei suomessakaan kaikilla koskaan ollut mitään sukutilaa. Suurin osa tavallisista ihmisistä eli yhdessä pienessä huoneessa, jossa oli tulipesä. Näitähän on edelleen museoituina nähtävillä, esimerkiksi Turun käsityöläismuseo, joka säilyi tulipalosta. Se oli se yksi pieni huone, missä saattoi nukkua kymmenenkin ihmistä.

Siellä museossa rikkaiden asunnot on sen kokoisia, mitä on nykyajan yksiöt tai kaksiot.

Koska se on mahdollista. Köyhyyden lisääntyessä ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Koska se on mahdollista. Köyhyyden lisääntyessä ei enää ole.

Tämä. Kuinka moni teistä olisi halukas ottamaan sukulaisen asumaan kanssanne? Se että SAA asua yksin, kertoo siitä että me ollaan rikas maa. Vieläkin, verrattuna useimpiin maihin.

Vierailija kirjoitti:

Työikäinen sinkku jos kärsii, ei ole kukaan estämässä muutamasta takas vanhempien helmoihin.

ehkä niillä vanhemmilla on jotain sitä vastaan

Ite muutin pois vasta 26v. 

Syy, oli vakipaikka töissä ja säästin kuin hullu ostaakseni oman asunnon. Nyt on töihin matkaa hikiset pari km, autolle ei tarvetta ja sitä kautta(kin) säästynyt sen verta, että voisin potkut saadessa makoilla kotona seuraavat 8 vuotta tarvitsematta mitään kelaa/sossua tai liitonkaan rahoja (jotka kyllä kiskoisin ekana pois).