Lue keskustelun säännöt.
Vaativa taapero ja uupumus
24.01.2026 |
Kaikki vinkit taaperon viihdyttämiseen, kun molemmat vanhemmat on jo aivan uupuneita valmiiksi ja nyt vielä pitkäkestoinen flunssa päällä, josta lapsi parani jo, mutta me vanhemmat ei
Ei tukiverkkoja, toisella vanhemmalla muutenkin mm. uupumusta aiheuttava perussairaus, mutta lepo ei ole tässä huushollissa vaihtoehto.. 😅
Lapsi kohta 3-vuotias, ollut hyvin vaativa jo syntymästään lähtien. Ei viihdy -sekuntiakaan- yksin, huutaa koko ajan päälle jos aikuiset yrittää keskustella ja vaatii leikkimään/huomiota. Käy päiväkodissa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä, sieltä saa aina paljon kehuja miten reipas, osaava, sosiaalinen ja aktiivinen on. Viihtyy päiväkodissa erinomaisesti. Mutta kun kotona mikään ei riitä 😵💫
Tehdään palapelejä, maalataan, leikitään leluilla, pelataan pelejä, soitetaan pianoa ja tehdään vaikka mitä kaikkea muuta, silti ilmeisesti liian vähän (hänen mielestään). Olen aina ollut sitä mieltä, että tehdään yhdessä liian vähän kaikkea, mutta nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin ehkä ollaan itse tähän syyllisiä kun yritetään viihdyttää häntä ns. liikaa?
En mä ymmärrä, miten muut tukiverkottomat (ja fyysisiä vaivoja omaavat) vanhemmat oikeasti jaksaa tätä, kun oma kroppa on hajalla ja hälytystilassa ja lepo olisi ensisijainen hoito, mutta ei voi levätä? Jotenkin aina ajattelin, että burnout tulisi työelämästä eikä perhe-elämästä 😅
Telkkaria yms. ruutuja ei ennen 2 ikävuotta katsottu ollenkaan mutta nyt viime kuukausina myönnän, että ollaan katsottu telkkaria tai ipadia ihan liikaa, kun se on oikeasti ainoa tapa että saa itse vetää henkeä edes hetken. Niihinkään ei jaksa kovin kauaa keskittyä ellei vanhempi istu vieressä, mutta heti kun lähtee esim. keittiöön niin ei kauaa mee että tämä pulla kipittää perässä 😅
Nyt kun me vanhemmat ollaan kipeänä niin tilanne tuntuu ihan sietämättömältä kun molemmilla on kamala olo ja lapsi hyppii päälle ja huutaa korvaan ihan jatkuvasti, vaikka kuinka kieltää ja yrittää ohjata leikkimään itse.
Arkisin leikitään päiväkodin jälkeen lähes kaikki illat yhdessä ja viikonloppuisin (ja nyt kipeänä) lähes koko päivän, pois lukien ne ruutuajat. Vain yksi vanhempi voi tehdä esim. kotitöitä kerrallaan, sillä aikaa kun toinen viihdyttää. Otetaan häntä myös kotitöihin mukaan mahdollisuuksien mukaan, mutta ei niihinkään nyt mene kuin ehkä tunti päivässä. Mielestämme hän saa todella paljon rakkautta, huomiota ja läheisyyttä molemmilta vanhemmilta, joten ei sen puutteestakaan pitäisi olla kyse.
Vinkkejä, neuvoja?
P.s. perhetyötä/kotipalvelua on turha ehdottaa, sitä ei kuulemma saada kun molemmat vanhemmat on kokopäivätöissä, vaikka onkin sairauksia ja jaksamisongelmia Neuvola kohautteli vaan olkia tilanteellemme, kun yritin kysyä sieltä vinkkejä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se ikävää kun aikuiset ihmiset hankkivat itselleen elävän lapsen leikkikaluksi ja olettavat, että jos tulee vaikeuksia niin kyllä joku toinen hoitaa ja auttaa.
Lapsiparka.
No jo on perkele jos kaksi vanhempaa ei jaksa ytä 3v lasta hoitaa. Ennen oli joka mökissä 10 lasta ja miehet viikot metsätöissä poissa. Ei mitään kodinkoneita . Siihen päälle karja, ...Yksi nainen tätä rumaa pyöritti mökin lämiityksineen , käsipyykkeineen jne... Mikä vee nykyaikana saatana kaikkia väsyttää joka asia ???? Älkää tehkö niitä lapsia jos ette jaksa hoitaa. Aamen. 👍🏻👍🏻👍🏻
Hah mitä jaskaa. Ei se nainen koko hommaa pyörittänyt, vaan vanhemmat lapset huolehtivat nuoremmista ja kasvattivat siinä sivussa itse itsensä. Ja näin se menee kaikissa lestaperheissä ja muissa, joiden käsketään lisääntyä ja täyttää maa, että vanhimista lapsista tulee ne vanhemmat ja nämä lapset jäävät ilman aikuisen tukea ja turvaa. Luuletko sinä todella, että se emäntä on mökin lämmityksen, nyrkkipyykin ja lehmien hoidon sekä ruoan laiton lisäksi ehtinyt lapsien eteen tekemään juuri mitään? Ei todellakaan ole ehtinyt. Eli ei se äiti saati isä lapsikatrastaan hoitanut, vaan sen teki ne vanhimmat lapset. Pakotettuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon ei auta muu kuin aika ja se ettei lähde uudestaan tuohon ruljanssiin tekemällä "leikkikavereita" eli nahistelukaveria. Sitten sitä vasta uupunut onkin kun 2 pientä lasta vääntää joka Jeesuksen asiasta ja saa olla erotuomarina välissä. Usko pois, yhden kanssa helpottaa nopeammin.
Minä kun juuri ajattelin, että meillä oli tuossa vaiheessa paljon helpompaa, kun kaksi lasta (ikäeroa 1 v 5 kk) leikki tosi paljon keskenään.
Nyt järki käteen. Teitä on kaksi aikuista ja se lapsi on kolmevuotias. Te aikuiset päätätte miten teillä eletään, ei kolmevuotias lapsi. Miten aiotte jatkossa pärjätä, jos annatte kolmevuotiaan pyörittää teitä miten tahtoi?
Vierailija kirjoitti:
Nyt järki käteen. Teitä on kaksi aikuista ja se lapsi on kolmevuotias. Te aikuiset päätätte miten teillä eletään, ei kolmevuotias lapsi. Miten aiotte jatkossa pärjätä, jos annatte kolmevuotiaan pyörittää teitä miten tahtoi?
tahtoo*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa takaisin fyysisen kurituksen ja nöyryytyksen aikakaudelle, mutta nyt ollaan tultu toiseen ääripäähän, mikä on ihan yhtä paha. Ja virallisten tahojenkin pitäisi ottaa tästä vastuu, pitää olla kykyä katsoa peiliin ja miettiä, että jos lapselta pitää raivata kaikki esteet ja epämukavuudet tieltä ja koskaan ei saa olla ikävää, niin millainen resilienssi sille lapselle niissä oloissa oikein kasvaa?
Ruumiillinen kuritus ja erilaiset lapsesta noloilta tuntuneet asiat eivät olleet mikään äärilinjaus vaan ne olivat yleisessä käytössä tuhansia vuosia (kivikaudelta aina 2000-luvun alkupuolelle asti). Kipu ja nolouden pelko ovat kaksi ylivoimaisesti tehokkainta motivaatiotekijää ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa takaisin fyysisen kurituksen ja nöyryytyksen aikakaudelle, mutta nyt ollaan tultu toiseen ääripäähän, mikä on ihan yhtä paha. Ja virallisten tahojenkin pitäisi ottaa tästä vastuu, pitää olla kykyä katsoa peiliin ja miettiä, että jos lapselta pitää raivata kaikki esteet ja epämukavuudet tieltä ja koskaan ei saa olla ikävää, niin millainen resilienssi sille lapselle niissä oloissa oikein kasvaa?
Ruumiillinen kuritus ja erilaiset lapsesta noloilta tuntuneet asiat eivät olleet mikään äärilinjaus vaan ne olivat yleisessä käytössä tuhansia vuosia (kivikaudelta aina 2000-luvun alkupuolelle asti). Kipu ja nolouden pelko ovat kaksi ylivoimaisesti tehokkainta motivaatiotekijää ihmisille.
Ja kumpaakaan ei tarvita lapsen kasvatukseen. Riittää että rangaistus on tarpeeksi ikävä lapsen mielestä. Ja muitakin ikäviä asioita on kuin hakkaaminen ja nöyryyttäminen. Ne vain opettavat lapselle väkivaltaista käytöstä. Väkivaltainen käytys taas periytyy äärimmäisen vahvastu sukupolvelta toiselle ja väkivaltaa kohdistetaan puolisoon, vanhuksiin, vammaisiin jne. Sellaisenko lapsen haluat kasvattaa?
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa lapsenne kestämään tylsyyttä.
Silloin mielikuvitus ja luovuus kehittyy, kun ei kukaan ole viihdyttämässä.
Menkää ulos leikkipuistoon. Saa purkaa energiaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa takaisin fyysisen kurituksen ja nöyryytyksen aikakaudelle, mutta nyt ollaan tultu toiseen ääripäähän, mikä on ihan yhtä paha. Ja virallisten tahojenkin pitäisi ottaa tästä vastuu, pitää olla kykyä katsoa peiliin ja miettiä, että jos lapselta pitää raivata kaikki esteet ja epämukavuudet tieltä ja koskaan ei saa olla ikävää, niin millainen resilienssi sille lapselle niissä oloissa oikein kasvaa?
Ruumiillinen kuritus ja erilaiset lapsesta noloilta tuntuneet asiat eivät olleet mikään äärilinjaus vaan ne olivat yleisessä käytössä tuhansia vuosia (kivikaudelta aina 2000-luvun alkupuolelle asti). Kipu ja nolouden pelko ovat kaksi ylivoimaisesti tehokkainta motivaatiotekijää ihmisille.
Ja kumpaakaan ei tarvita lapsen kasvatukseen. Riittää että rangaistus on tarpeeksi ikävä lapsen mielestä. Ja muitakin ikäviä asioita on kuin hakkaaminen ja nöyryyttäminen. Ne vain opettavat lapselle väkivaltaista käytöstä. Väkivaltainen käytys taas periytyy äärimmäisen vahvastu sukupolvelta toiselle ja väkivaltaa kohdistetaan puolisoon, vanhuksiin, vammaisiin jne. Sellaisenko lapsen haluat kasvattaa?
Tarpeeksi ikäviä ja samalla toteutettavissa olevia rangaistuksia on nykykriteerien voimassaollessa vaikea löytää. Ja tilanne pahenee tässä suhteessa koko ajan, kun aina vain uusia keinoja (kuten jäähyt) siirretään sinne kiellettyjen listalle.
Se, että lapsen rankaiseminen jollain tavalla saisi lapsen tekemään samoin vaikkapa toisille lapsille ei pidä paikkaansa. Lapsi ei ole tyhmä vaan ymmärää, että auktoriteetin antama rangaistus on eri asia kuin samana asian tekeminen jossain muussa yhteydessä. Ei sakkojen antaminenkaan opeta ihmisille sitä, että toisilta saa ottaa rahaa väkisin jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ainoan lapsen ongelma. Te olette opettaneet hänelle että vanhemmat ovat koko ajan käytettävissä leikkiin ja kaikkiin hänen tarpeisiinsa ja oikkuihinsa. Olette kasvattamassa pikkuhitleriä.
Tämä. Teillä määrää 3-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta tähän hetkeen. Mutta tulevaisuuden kannalta kannattaa nyt heti pyytää vaikka perhetyöntekijä neuvolasta tai lasten suojelusta. Kun päiväkodissa asiat sujuu mutta kotona ei, niin syy on teidän vanhempien asenne, te annatte lapselle liian helposti kaiken sen huomion mitä hän vaatii, ettekä vaadi lasta itse osaamaan asioita. Nää on vanhemmille hyvin hankalia tilanteita ja ilman apua on vaikea löytää uusia keinoja toimia lapsen kanssa.
Perhetyöntekijä läppäreineen sohvan nurkassa kirjaamassa erilaisia "huolia" mitä hän perheessä havaitsee ei ole varsinainen arjen helpottaja.
Moni sekoittaa perhetyöntekijät kodinhoitajiin.
Siellä taas joku alkihilistinarkki itkee kun perhetyö vain kyttää..
Perhetyö on suunnitelmallista työskentelyä perheen kanssa, jonka tavoitteena on tarjota lapsiperheille tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja oikea-aikaisesti. Ei todellakaan kirjata vain huolia. Arkea helpottaa monesti riittävästi se että saadaan keinoja toimia lapsen kanssa. Aloittajalla hyötyisi juuri tällaisesta toiminnasta. Kodinhoitaja oli aikoinaan käytännössä siivooja, kokki ja lastenhoitaja. Myös tuon tapaista apua voi edelleen saada, mutta tilanne pitää olla myös todella vakava, että saa sellaista. Ei ole tarkoitus että muut ihmiset hoitaa perheen lapsen ja kodin, vaan opastaa vanhempia että he sujuvasti siihen itke kykenevät.
Akuutisti tähän tilanteeseen kun te vanhemmat olette kipeitä, ehdotan että aikuiset pitkälleen sänkyyn ja taapero väliin tai viereen padin kanssa. Sieltä areenan lastenohjelmia perheen pienimmille, esim norjalaiset Fantit, nalle ja ystävä-ässä (+muut nallet), nappulat tms. Sitten vaikka käsi lepäämään lapsen päälle tai aikuinen muuten lähelle niin että lapsi kokee vanhemman olevan vierellä ja malttaa katsella ohjelmia. Sitten te aikuiset lepäätte.
Myöhemmin kun paranette, niin mun ehdotus on vuorottelu. Toinen vanhempi menee lapsen kanssa jonnekin: ulkoilemaan, sisäleikkipuistoon, kauppakeskuksen leikkipaikkaan, uimahalliin tms. Toinen vanhempi saa silläaika olla rauhassa. Kotonakin voitte yrittää sopia, että toinen orientoituu ottamaan kopin lapsenhoidosta jonain iltana, ja toinen saa olla omissa oloissaan. Ei joka päivä, mutta sovitusti.
Parisuhdeaika tässä vähenee, mutta jaksaminen paranee kun saa välillä levätä. Ja kannattaa tosiaan ajatella että tämä vaihe menee ohi ehkä hyvinkin pian.
Mulla on samanlainen, aikoinaan joka hetki läsnäoloa vaatinut lapsi, joten I feel u ap. Ja olen yksinhuoltaja. Mun kokemuksen mukaan parasta on se, että vanhempi todella antaa lapselle huomiota ja läsnäoloa, joka tuo lapselle turvaa ja auttaa aikanaan myös omilleen. Siksi se vuorottelu olis pop, voi lepuuttaa kun ei ole sillä hetkellä hoitovastuussa. Aika vaan vilahtaa ja vuoden -parin vuoden päästä tilanne on jo aivan toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruutuaikaa noin pieni ei tarvitse lainkaan. Pistä hänet vaikka pyörittää muovailuvahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta tähän hetkeen. Mutta tulevaisuuden kannalta kannattaa nyt heti pyytää vaikka perhetyöntekijä neuvolasta tai lasten suojelusta. Kun päiväkodissa asiat sujuu mutta kotona ei, niin syy on teidän vanhempien asenne, te annatte lapselle liian helposti kaiken sen huomion mitä hän vaatii, ettekä vaadi lasta itse osaamaan asioita. Nää on vanhemmille hyvin hankalia tilanteita ja ilman apua on vaikea löytää uusia keinoja toimia lapsen kanssa.
Perhetyöntekijä läppäreineen sohvan nurkassa kirjaamassa erilaisia "huolia" mitä hän perheessä havaitsee ei ole varsinainen arjen helpottaja.
Moni sekoittaa perhetyöntekijät kodinhoitajiin.
Siellä taas joku alkihilistinarkki itkee kun perhetyö vain kyttää..
Perhetyö on suunnitelmallista työskentelyä perheen kanssa, jonka tavoitteena on tarjota lapsiperheille tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja oikea-aikaisesti. Ei todellakaan kirjata vain huolia. Arkea helpottaa monesti riittävästi se että saadaan keinoja toimia lapsen kanssa. Aloittajalla hyötyisi juuri tällaisesta toiminnasta. Kodinhoitaja oli aikoinaan käytännössä siivooja, kokki ja lastenhoitaja. Myös tuon tapaista apua voi edelleen saada, mutta tilanne pitää olla myös todella vakava, että saa sellaista. Ei ole tarkoitus että muut ihmiset hoitaa perheen lapsen ja kodin, vaan opastaa vanhempia että he sujuvasti siihen itke kykenevät.
Niitä perhetyöntekijän tarjoamia "keinoja" tunnekortteineen ja sanoituksineen kun kuuntelee niin ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Koko homma on viritetty sen varaan että se varmaan kuulostaa hienolta paperilla mutta käytäntö on sitten ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevuotiaalle nyt riittää, että toteaa äidin/isän nyt esim laittavan nyt rauhassa pyykit kuivumaan tai lepäävän hetken sekä toimii sen mukaisesti.
Kyllä se lapsi pian oppii, että on turha kiukutella, joten parempi puuhailla omiaan sillä aikaa.
Tämän takia vellinuoret ei lisäänny kun jo työ ja yhdessä olo ressaa, kaikki ärsyttää, ärsyttää. Pitäisi vain kotona saada maata...tapellaan tiskeistä ja imuroinnista ym....tommosen ei lasta tarvita.
lapselta suurin osa leluista varastoon ja yläkaappeihin. Välillä sitten saa vaihtaa lelut eli kerää vaikka duplot ja antaa varastoon niin saa pikkuautot/nukkeja tilalle. Kun lelut eivät ole kokoaikaa tarjolla niin ne ovat jännempiä ja esim sairastamisen aikaan annetaan pitkään poissa olleita leluja leikkeihin.
Lapsi opetetaan myös leikkimään yksin. Alkuun autetaan leikki vauhtiin esim voisiko nyt olla autonäyttely tuolla ja jos nämä autot menisi sinne ja laitettaisiin esille. Äiti käy laittamassa pyykit kuivumaan ja tulee sitten katsojaksi näyttelyyn. Jne. Pikkuhiljaa lapsi oppii leikkimään pidempiä aikoja yksin.
Keksikää jotain uutta hauskaa tekemistä. Anna vaikka läjä vanhoja sanomalehtiä ja iso laatikko ja pyydä lasta repimään lehdet laatikkoon ja piilottamaan sinne sekaan leluja ja sitten lapsen lempipehmo voisi etsiä piilotetut lelut.
Vierailija kirjoitti:
Keksikää jotain uutta hauskaa tekemistä. Anna vaikka läjä vanhoja sanomalehtiä ja iso laatikko ja pyydä lasta repimään lehdet laatikkoon ja piilottamaan sinne sekaan leluja ja sitten lapsen lempipehmo voisi etsiä piilotetut lelut.
Ei lapselle tarvitse mitään sirkusta järjestää koko ajan. Ihan normaali elämä riittää.
Lainaukset eivät toimi, mutta olin vastaamassa fyysisen kurituksen viestiin. Sille voi veisata piut paut, että jäähyä ei saisi käyttää. Jos se auttaa, niin tottakai sitä kannattaa käyttää. Juuri tämän takia peräänkuulutin sitä kultaista keskitietä: että äärimmäisen paapomisen ja varomisen sekä mielivaltaisen hakkaamisen ja nöyryyttämisen välissä on se harmaakin alue, se välitila josta vastaukset yleensä löytyvät. Ja tuossa harmaassa välitilassa on kyllä keinoja mitä käyttää, esimerkiksi se jäähy. Ja lapselle saa suuttua, saa korottaa ääntä ja saa menettää hermonsa. Lapselle pitää näyttää tarpeen vaatiessa, että raja on tullut vastaan, sillä kovapäisimmät eivät muuten ihan oikeasti opi.
Oma lapseni rikkoi kaupassa tavaran tahallaan, otti käteensä ja pudotti alas (näin tämän valvontakamerakuvasta että ei edes ollut vahinko, vaan tahallinen teko). Tämä tapahtui viime kesänä ja lapsi muistaa tapahtuman vieläkin, sillä suutuin siitä todella kovasti. Huusin lapselle ja olin todella vihainen, menin rattaiden kanssa terävää vauhtia ja annoin suuttumukseni näkyä ja kuulua. Suuttumus näkyi katseessani ja puheeni viiltävässä sävyssä. Minun ei tarvinnut koskea lapseen, ei tarvinnut tukistaa eikä mitään sellaista, sillä hän näki pelkästä suuttumuksestani ja huutamisestani, että nyt tuli mokattua ja pahasti. Eikä ole kertaakaan rikkonut mitään tuon jälkeen.
Muistan itsekin sen, että pelkästään vanhemman syvä suuttumus ja pettyminen oli tarpeeksi suuri rangaistus, en olisi tarvinnut loputtomia selkäsaunoja, tukistamisia ja muuta hakkaamista lisäksi. Niistä en oppinut yhtään mitään muuta kuin vihaamaan vanhempaani.
MLL hoitajatoiminta on ajettu alas pari vuotta sitten. Syynä hallituksen leikkaukset järjestötoimijoille.