Vaativa taapero ja uupumus
Kaikki vinkit taaperon viihdyttämiseen, kun molemmat vanhemmat on jo aivan uupuneita valmiiksi ja nyt vielä pitkäkestoinen flunssa päällä, josta lapsi parani jo, mutta me vanhemmat ei
Ei tukiverkkoja, toisella vanhemmalla muutenkin mm. uupumusta aiheuttava perussairaus, mutta lepo ei ole tässä huushollissa vaihtoehto.. 😅
Lapsi kohta 3-vuotias, ollut hyvin vaativa jo syntymästään lähtien. Ei viihdy -sekuntiakaan- yksin, huutaa koko ajan päälle jos aikuiset yrittää keskustella ja vaatii leikkimään/huomiota. Käy päiväkodissa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä, sieltä saa aina paljon kehuja miten reipas, osaava, sosiaalinen ja aktiivinen on. Viihtyy päiväkodissa erinomaisesti. Mutta kun kotona mikään ei riitä 😵💫
Tehdään palapelejä, maalataan, leikitään leluilla, pelataan pelejä, soitetaan pianoa ja tehdään vaikka mitä kaikkea muuta, silti ilmeisesti liian vähän (hänen mielestään). Olen aina ollut sitä mieltä, että tehdään yhdessä liian vähän kaikkea, mutta nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin ehkä ollaan itse tähän syyllisiä kun yritetään viihdyttää häntä ns. liikaa?
En mä ymmärrä, miten muut tukiverkottomat (ja fyysisiä vaivoja omaavat) vanhemmat oikeasti jaksaa tätä, kun oma kroppa on hajalla ja hälytystilassa ja lepo olisi ensisijainen hoito, mutta ei voi levätä? Jotenkin aina ajattelin, että burnout tulisi työelämästä eikä perhe-elämästä 😅
Telkkaria yms. ruutuja ei ennen 2 ikävuotta katsottu ollenkaan mutta nyt viime kuukausina myönnän, että ollaan katsottu telkkaria tai ipadia ihan liikaa, kun se on oikeasti ainoa tapa että saa itse vetää henkeä edes hetken. Niihinkään ei jaksa kovin kauaa keskittyä ellei vanhempi istu vieressä, mutta heti kun lähtee esim. keittiöön niin ei kauaa mee että tämä pulla kipittää perässä 😅
Nyt kun me vanhemmat ollaan kipeänä niin tilanne tuntuu ihan sietämättömältä kun molemmilla on kamala olo ja lapsi hyppii päälle ja huutaa korvaan ihan jatkuvasti, vaikka kuinka kieltää ja yrittää ohjata leikkimään itse.
Arkisin leikitään päiväkodin jälkeen lähes kaikki illat yhdessä ja viikonloppuisin (ja nyt kipeänä) lähes koko päivän, pois lukien ne ruutuajat. Vain yksi vanhempi voi tehdä esim. kotitöitä kerrallaan, sillä aikaa kun toinen viihdyttää. Otetaan häntä myös kotitöihin mukaan mahdollisuuksien mukaan, mutta ei niihinkään nyt mene kuin ehkä tunti päivässä. Mielestämme hän saa todella paljon rakkautta, huomiota ja läheisyyttä molemmilta vanhemmilta, joten ei sen puutteestakaan pitäisi olla kyse.
Vinkkejä, neuvoja?
P.s. perhetyötä/kotipalvelua on turha ehdottaa, sitä ei kuulemma saada kun molemmat vanhemmat on kokopäivätöissä, vaikka onkin sairauksia ja jaksamisongelmia Neuvola kohautteli vaan olkia tilanteellemme, kun yritin kysyä sieltä vinkkejä.
Kommentit (54)
Joku tuttu teini pientä rahapalkkaa vastaan lasta
ulkoiluttamaan.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Laita kattoon kiukku, saa siinä tarpeekseen hyppiä ja pomppia. Tee polkupyörän kumista se kiikutti. On hauska lelu.
Kiiiitooosss... ei olla noista ikinä kuultukaan.... pittäää iha kuuklettooo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niissä lapsissa on eroja, joten ei tuossa välttämättä kaikki ole vanhempien vika. Toiset lapset vaan viihtyy paremmin itsekseen luonnostaan. Olen havainnut tämmöistä eroa omissa lapsissani.
Viihtyväinen lapsi on huomattavasti helpompi vanhemmille.
Kannattaa lukea jotain kirjallisuutta, jossa kerrotaan ihmisten temperamenttieroista. Lievittää omaa syyllisyyden tuskaa.
Vai temppiermenttiteoriaa .... 😂😂😂😂😅😅😅😅😅🤣🤣🤣😅🤣😅🤣
Ihan vanhan ajan kuria voisi kokeilla. Lasta ei ole pakko jatkuvasti miellyttää, lapselta voi vaatia asioita ja jos lapsi ei mukaudu vaatimuksiin niin lasta voi painostaa ja pakottaa. Selvät säännöt ja jämäkkä ote missä kiellettyyn käytökseen reagoidaan välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niissä lapsissa on eroja, joten ei tuossa välttämättä kaikki ole vanhempien vika. Toiset lapset vaan viihtyy paremmin itsekseen luonnostaan. Olen havainnut tämmöistä eroa omissa lapsissani.
Viihtyväinen lapsi on huomattavasti helpompi vanhemmille.
Kannattaa lukea jotain kirjallisuutta, jossa kerrotaan ihmisten temperamenttieroista. Lievittää omaa syyllisyyden tuskaa.
Vai temppiermenttiteoriaa ... 😂😂😂😂😅😅😅😅,😅,🤣🤣🤣😅.
Minä vanhanapiikana tiedän ihä ältsisisti tuosta teoriasta.....muutes huvitta
3v on jo leikki-ikäinen eikä enää taapero.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vanhan ajan kuria voisi kokeilla. Lasta ei ole pakko jatkuvasti miellyttää, lapselta voi vaatia asioita ja jos lapsi ei mukaudu vaatimuksiin niin lasta voi painostaa ja pakottaa. Selvät säännöt ja jämäkkä ote missä kiellettyyn käytökseen reagoidaan välittömästi.
To oli muute ihan uuttaa tietoa... että reagoida ihan.... Juu.juu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niissä lapsissa on eroja, joten ei tuossa välttämättä kaikki ole vanhempien vika. Toiset lapset vaan viihtyy paremmin itsekseen luonnostaan. Olen havainnut tämmöistä eroa omissa lapsissani.
Viihtyväinen lapsi on huomattavasti helpompi vanhemmille.
Kannattaa lukea jotain kirjallisuutta, jossa kerrotaan ihmisten temperamenttieroista. Lievittää omaa syyllisyyden tuskaa.
Vai temppiermenttiteoriaa ....,, 😂😂😂😂😅😅😅😅😅🤣🤣🤣😅🤣😅..
Onko samaa kun fanttifysiikka?
Sellaista se on mullakin yksinhuoltajana 2vn kanssa, ei ehkä ihan noin äärimmäistä, mutta sellaista tää ikä on.
MUTTA TÄRKEÄ POINTTI SINULLE ALOITTAJA:
Lapsi aistii vanhemman tunnetilan ja energian. Lapsi huomaa että koitat vältellä häntä / olet väsynyt ja turhautunut häneen.! Ja se saa hänet hakemaan yhteyttä äitiin entistä epätoivoisemmin.
Auttaa kun otan hänet isolla halulla vastaan, katson silmiin, puhun hänelle paljon, kohtelet kuin tasavertaista rakastettua ihmisistä. Silmiin katsominen ja kivasti puhuminen.
Lapselle ei puhuta vain käskyjä ja toruja. Nauti ja vietä aikaa lapsesi kanssa, sitä hän kaipaa. YHTEYTTÄ. Silmiin katsomista ja kauniisti ja kunnioittavasti puhumista. Että äiti on siinä, varsinkin kun pitkä päiväkoti päivä oltu erillään.
Nykyään korostetaan kuinka hirveän nopeasti lapsen pitäisi itsenäistyä ja leikkiä itsekseen.. Mutta haloo, hän on 3v. Ja äiti on vielä se mistä lapsi saa tunnesäätelynsä. Kun äiti tyynnyttelee ja huomioi, saa lapsi turvallisuuden tunteen. Ja sitten ei ole niin levottomassa tilassa.
Myös riittävä ulkoilu, 1-2h päivässä vie energioita hyvin, kuin vain sisällä sohvalla.
Ja kun yhteys ja turvallisuuden tunne on kunnossa lapsi rauhoittuu, mutta paljon kuuluu myös ikään.
Tsemppiä, ja empatiaa ja kykyä asettua sinun rakkaimman ihmisen perspektiiviin joka opettelee vielä tätä maailmaa ja tarvitsee äitiä!
Pihalle sen lapsen kanssa. Vuorotellen toinen vanhempi kotiin laittamaan ruuan ja toinen puistoon lapsen kanssa, siellä puolitoista tuntia painamista niin on varmasti rauhallisempi. Mulla on kolme lasta vuoden välein eikä oma pää kestänyt yhtään sitä menoa sisällä, joten ulkoiltiin tosi paljon.
Ei paljon lohduta teitä nyt, tiedän, mutta aika menee ihan järkyttävän nopeasti. Tuntuu, että just oli pää sekoamassa väsymyksestä pikkutenavien kanssa ja nyt mulla on ihania nuoria aikuisia.
On se ikävää kun aikuiset ihmiset hankkivat itselleen elävän lapsen leikkikaluksi ja olettavat, että jos tulee vaikeuksia niin kyllä joku toinen hoitaa ja auttaa.
Lapsiparka.
Teitä on kuitenkin kaksi vanhempaa. Miksi toinen ei ulkoiluta lasta ja toinen sillä aikaa tee kotityöt ja lepää. Huomenna sitten toisinpäin.
Nyt on korkea aika katsoa, mikä on sopiva aika katsoa lastenohjelmia ruudulta, ettei lipsahda överiksi, kun näyttää että on haasteita noin muutenkin.
Hyviä ohjeita jo tullutkin. Auttakaa lasta aloittamaan omia leikkejä, mutta älkää jääkö leikkimään lapsen kanssa. Sitten viikonloppuna kun on enemmän aikaa, ulkoilette paljon. Sitten on aikaa myös vaikka maalata, askarrella ja pelata (ei digipelejä) yhdessä.
Tarkistakaa myös ruokavalio ja nukkumisen riittävyys.
Kyllä niissä lapsissa on eroja, joten ei tuossa välttämättä kaikki ole vanhempien vika. Toiset lapset vaan viihtyy paremmin itsekseen luonnostaan. Olen havainnut tämmöistä eroa omissa lapsissani.
Viihtyväinen lapsi on huomattavasti helpompi vanhemmille.
Kannattaa lukea jotain kirjallisuutta, jossa kerrotaan ihmisten temperamenttieroista. Lievittää omaa syyllisyyden tuskaa.