Vaativa taapero ja uupumus
Kaikki vinkit taaperon viihdyttämiseen, kun molemmat vanhemmat on jo aivan uupuneita valmiiksi ja nyt vielä pitkäkestoinen flunssa päällä, josta lapsi parani jo, mutta me vanhemmat ei
Ei tukiverkkoja, toisella vanhemmalla muutenkin mm. uupumusta aiheuttava perussairaus, mutta lepo ei ole tässä huushollissa vaihtoehto.. 😅
Lapsi kohta 3-vuotias, ollut hyvin vaativa jo syntymästään lähtien. Ei viihdy -sekuntiakaan- yksin, huutaa koko ajan päälle jos aikuiset yrittää keskustella ja vaatii leikkimään/huomiota. Käy päiväkodissa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä, sieltä saa aina paljon kehuja miten reipas, osaava, sosiaalinen ja aktiivinen on. Viihtyy päiväkodissa erinomaisesti. Mutta kun kotona mikään ei riitä 😵💫
Tehdään palapelejä, maalataan, leikitään leluilla, pelataan pelejä, soitetaan pianoa ja tehdään vaikka mitä kaikkea muuta, silti ilmeisesti liian vähän (hänen mielestään). Olen aina ollut sitä mieltä, että tehdään yhdessä liian vähän kaikkea, mutta nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin ehkä ollaan itse tähän syyllisiä kun yritetään viihdyttää häntä ns. liikaa?
En mä ymmärrä, miten muut tukiverkottomat (ja fyysisiä vaivoja omaavat) vanhemmat oikeasti jaksaa tätä, kun oma kroppa on hajalla ja hälytystilassa ja lepo olisi ensisijainen hoito, mutta ei voi levätä? Jotenkin aina ajattelin, että burnout tulisi työelämästä eikä perhe-elämästä 😅
Telkkaria yms. ruutuja ei ennen 2 ikävuotta katsottu ollenkaan mutta nyt viime kuukausina myönnän, että ollaan katsottu telkkaria tai ipadia ihan liikaa, kun se on oikeasti ainoa tapa että saa itse vetää henkeä edes hetken. Niihinkään ei jaksa kovin kauaa keskittyä ellei vanhempi istu vieressä, mutta heti kun lähtee esim. keittiöön niin ei kauaa mee että tämä pulla kipittää perässä 😅
Nyt kun me vanhemmat ollaan kipeänä niin tilanne tuntuu ihan sietämättömältä kun molemmilla on kamala olo ja lapsi hyppii päälle ja huutaa korvaan ihan jatkuvasti, vaikka kuinka kieltää ja yrittää ohjata leikkimään itse.
Arkisin leikitään päiväkodin jälkeen lähes kaikki illat yhdessä ja viikonloppuisin (ja nyt kipeänä) lähes koko päivän, pois lukien ne ruutuajat. Vain yksi vanhempi voi tehdä esim. kotitöitä kerrallaan, sillä aikaa kun toinen viihdyttää. Otetaan häntä myös kotitöihin mukaan mahdollisuuksien mukaan, mutta ei niihinkään nyt mene kuin ehkä tunti päivässä. Mielestämme hän saa todella paljon rakkautta, huomiota ja läheisyyttä molemmilta vanhemmilta, joten ei sen puutteestakaan pitäisi olla kyse.
Vinkkejä, neuvoja?
P.s. perhetyötä/kotipalvelua on turha ehdottaa, sitä ei kuulemma saada kun molemmat vanhemmat on kokopäivätöissä, vaikka onkin sairauksia ja jaksamisongelmia Neuvola kohautteli vaan olkia tilanteellemme, kun yritin kysyä sieltä vinkkejä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Ihan vanhan ajan kuria voisi kokeilla. Lasta ei ole pakko jatkuvasti miellyttää, lapselta voi vaatia asioita ja jos lapsi ei mukaudu vaatimuksiin niin lasta voi painostaa ja pakottaa. Selvät säännöt ja jämäkkä ote missä kiellettyyn käytökseen reagoidaan välittömästi.
To oli muute ihan uuttaa tietoa... että reagoida ihan.... Juu.juu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niissä lapsissa on eroja, joten ei tuossa välttämättä kaikki ole vanhempien vika. Toiset lapset vaan viihtyy paremmin itsekseen luonnostaan. Olen havainnut tämmöistä eroa omissa lapsissani.
Viihtyväinen lapsi on huomattavasti helpompi vanhemmille.
Kannattaa lukea jotain kirjallisuutta, jossa kerrotaan ihmisten temperamenttieroista. Lievittää omaa syyllisyyden tuskaa.
Vai temppiermenttiteoriaa ....,, 😂😂😂😂😅😅😅😅😅🤣🤣🤣😅🤣😅..
Onko samaa kun fanttifysiikka?
Sellaista se on mullakin yksinhuoltajana 2vn kanssa, ei ehkä ihan noin äärimmäistä, mutta sellaista tää ikä on.
MUTTA TÄRKEÄ POINTTI SINULLE ALOITTAJA:
Lapsi aistii vanhemman tunnetilan ja energian. Lapsi huomaa että koitat vältellä häntä / olet väsynyt ja turhautunut häneen.! Ja se saa hänet hakemaan yhteyttä äitiin entistä epätoivoisemmin.
Auttaa kun otan hänet isolla halulla vastaan, katson silmiin, puhun hänelle paljon, kohtelet kuin tasavertaista rakastettua ihmisistä. Silmiin katsominen ja kivasti puhuminen.
Lapselle ei puhuta vain käskyjä ja toruja. Nauti ja vietä aikaa lapsesi kanssa, sitä hän kaipaa. YHTEYTTÄ. Silmiin katsomista ja kauniisti ja kunnioittavasti puhumista. Että äiti on siinä, varsinkin kun pitkä päiväkoti päivä oltu erillään.
Nykyään korostetaan kuinka hirveän nopeasti lapsen pitäisi itsenäistyä ja leikkiä itsekseen.. Mutta haloo, hän on 3v. Ja äiti on vielä se mistä lapsi saa tunnesäätelynsä. Kun äiti tyynnyttelee ja huomioi, saa lapsi turvallisuuden tunteen. Ja sitten ei ole niin levottomassa tilassa.
Myös riittävä ulkoilu, 1-2h päivässä vie energioita hyvin, kuin vain sisällä sohvalla.
Ja kun yhteys ja turvallisuuden tunne on kunnossa lapsi rauhoittuu, mutta paljon kuuluu myös ikään.
Tsemppiä, ja empatiaa ja kykyä asettua sinun rakkaimman ihmisen perspektiiviin joka opettelee vielä tätä maailmaa ja tarvitsee äitiä!
Pihalle sen lapsen kanssa. Vuorotellen toinen vanhempi kotiin laittamaan ruuan ja toinen puistoon lapsen kanssa, siellä puolitoista tuntia painamista niin on varmasti rauhallisempi. Mulla on kolme lasta vuoden välein eikä oma pää kestänyt yhtään sitä menoa sisällä, joten ulkoiltiin tosi paljon.
Ei paljon lohduta teitä nyt, tiedän, mutta aika menee ihan järkyttävän nopeasti. Tuntuu, että just oli pää sekoamassa väsymyksestä pikkutenavien kanssa ja nyt mulla on ihania nuoria aikuisia.
On se ikävää kun aikuiset ihmiset hankkivat itselleen elävän lapsen leikkikaluksi ja olettavat, että jos tulee vaikeuksia niin kyllä joku toinen hoitaa ja auttaa.
Lapsiparka.
Teitä on kuitenkin kaksi vanhempaa. Miksi toinen ei ulkoiluta lasta ja toinen sillä aikaa tee kotityöt ja lepää. Huomenna sitten toisinpäin.
Nyt on korkea aika katsoa, mikä on sopiva aika katsoa lastenohjelmia ruudulta, ettei lipsahda överiksi, kun näyttää että on haasteita noin muutenkin.
Hyviä ohjeita jo tullutkin. Auttakaa lasta aloittamaan omia leikkejä, mutta älkää jääkö leikkimään lapsen kanssa. Sitten viikonloppuna kun on enemmän aikaa, ulkoilette paljon. Sitten on aikaa myös vaikka maalata, askarrella ja pelata (ei digipelejä) yhdessä.
Tarkistakaa myös ruokavalio ja nukkumisen riittävyys.
Nykyiset kasvatusoppaat laittavat lapsen koko perheen keskiöön. Vanhempi ei ikinä saa hermostua, ei ikinä saa suuttua. Pitää olla jumalhahmon tapainen guru, joka osaa jotenkin maagisesti ohjata ja sanoittaa lapsen tarpeita aina oikein. Todellisuudessa työelämä on tällä hetkellä monilla aikamoista kuraa, paukut menee jo työpäivän aikana. Aikuinen ei jaksa olla lapsikuiskaaja, ei jaksa olla loputtoman kärsivällinen ja rauhallinen. Ja kun todellisuudessa ne taaperot viisveisaavat sanoittamisesta, loputtomasta ymmärtämisestä ja lapsen tasolla pyörimisestä, vaan yleensä lpsi hoksaa, että tuo tyyppi tekee kaikkensa etten alkaisi hankalaksi. Ja siitähän se peli alkaa.
Lasta saa komentaa. Lapselle saa tuottaa pettymyksiä. Lapselle saa asettaa rangaistuksia. Saa sanoa, että nyt minäkin olen niin poikki, että nyt ei äitikään jaksa loputonta riehumista ja kiukkuilua. Saa komentaa pois korvaan huutamasta. Ja ennen kaikkea saa napakasti sanoa, jos lapsi huutaa keskustelun väliin, että odota vuoroasi, me keskustelemme ensin. Meillä on kanssa hyvin energinen ja omatahtoinen taapero joka haluaisi olla huomion keskipisteenä aina vain, mutta en aio opettaa lastani maailman keskipisteeksi, vaan osaksi yhteiskuntaa. Jos kiukuttelu alkaa, kun ei saa mitä haluaa, siitä tulee rangaistus. Meillä rangaistuksena on tylsään paikkaan kovalle lattialle meneminen ja siellä rauhoittuminen aikuisen kanssa. Ja siellähän ollaan niin pitkään kuin tarvis. Vaikka koko päivä. Lapsi ei halua istua kovalla lattialla tylsässä paikassa koko päivää, joten ragaistus on toiminut aina.
Seurauksen tai rangaistuksen pitää olla lapsen kannalta jotain tarpeeksi inhottavaa ja ikävää, jotain sellaista mitä lapsi ei todellakaan halua. Siihenhän vankeusrangaistuskin perustuu aikuisilla, vapauden menettämiseen. Lasta ei todellakaan tarvitse rangaista fyysisesti, siihen en suostuisi, mutta muitakin seurauksia voi olla. Pitää vain miettiä mikä on lapsen näkökulmasta riittävän ikävää. Ja tätä kun toistaa ja säännöistä ja rahoista pitää vankkumattomasti kiinni, niin arjessa pysyy jokin järki. Ei se uhmaikää lopeta eikä lapsen omaa tahtoa nujerra maan rakoon, mutta hillitsee käyttäytymistä ja purkautumisia siinä määrin, että arki sujuu ja vanhemmat eivät ole ihan poikki. Rajat ovat rakkautta, lapsen pitää oppia ottamaan myös muita huomioon eikä lapsi saa oppia, että huonolla käytöksellä ja vaatimalla hän saa kaiken mitä haluaa. Ja kyllä saa vaatia leikkimään yksin, lapsi ei mene siitä rikki todellakaan.
Eli rajoja ja seurauksia teidän perheeseen. Ei saa pelätä lapsen pahaa oloa ja kiukkua. Seuraukset saa olla ikäviä ja niiden pitääkin olla, mutta se ei tarkoita sitä, että tehdään mitään laitonta tai lasta nöyryyttävää. Lapset kaipaavat itsekin rajoja, sillä se luo turvaa.
Ei auta tähän hetkeen. Mutta tulevaisuuden kannalta kannattaa nyt heti pyytää vaikka perhetyöntekijä neuvolasta tai lasten suojelusta. Kun päiväkodissa asiat sujuu mutta kotona ei, niin syy on teidän vanhempien asenne, te annatte lapselle liian helposti kaiken sen huomion mitä hän vaatii, ettekä vaadi lasta itse osaamaan asioita. Nää on vanhemmille hyvin hankalia tilanteita ja ilman apua on vaikea löytää uusia keinoja toimia lapsen kanssa.
Lasun voi tehdä itse omasta lapsesta, niin saa niitä tukitoimia mitä se neuvola saattaa kieltää, eikä välttämättä tule edes lastensuojelun asiakkuus. Myös työntekijää voi neuvolassa vaihtaa, toisella työntekijällä saattaa olla parempi asenne teitä kohtaan. Työnteko ei saa olla este saada palveluita jotka edistää lapsen hyvinvointia!
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset kasvatusoppaat laittavat lapsen koko perheen keskiöön. Vanhempi ei ikinä saa hermostua, ei ikinä saa suuttua. Pitää olla jumalhahmon tapainen guru, joka osaa jotenkin maagisesti ohjata ja sanoittaa lapsen tarpeita aina oikein. Todellisuudessa työelämä on tällä hetkellä monilla aikamoista kuraa, paukut menee jo työpäivän aikana. Aikuinen ei jaksa olla lapsikuiskaaja, ei jaksa olla loputtoman kärsivällinen ja rauhallinen. Ja kun todellisuudessa ne taaperot viisveisaavat sanoittamisesta, loputtomasta ymmärtämisestä ja lapsen tasolla pyörimisestä, vaan yleensä lpsi hoksaa, että tuo tyyppi tekee kaikkensa etten alkaisi hankalaksi. Ja siitähän se peli alkaa.
Lasta saa komentaa. Lapselle saa tuottaa pettymyksiä. Lapselle saa asettaa rangaistuksia. Saa sanoa, että nyt minäkin olen niin poikki, että nyt ei äitikään jaksa loputonta riehumista ja kiukkuilua. Saa komentaa pois korvaan huutamasta. Ja ennen kaikkea saa napakasti sanoa, jos lapsi
Juuri näin, lainaa vaikka kirjastossa joku 90-luvun kasvatusopas niin saat hyviä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneks jäi kakarat tekemättä. Hyhyh
Sama täällä kun tiesin että ne tehdään ihan itselle hoidettavaksi ja itse kuuluu huolehtia hoitajat omalle lapselle sairauden sattuessa,,,,niitä ei tehdä tuttavien ja yhteiskunnan rasitteeksi. Aamen,,.👍🏻👍🏻👍🏻.
Kaffebulla kirjoitti:
Joku tuttu teini pientä rahapalkkaa vastaan lasta
ulkoiluttamaan.
En mä kyllä luottais mun vilkasta lasta jollekin teinille, en uskaltaisi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pakkoko oli porsia? selvittäkää nyt sotkunne..
Samaa mieltä. Pitää ottaa selvää onko niitä tukiverkkoja , , ,
Vierailija kirjoitti:
Pihalle sen lapsen kanssa. Vuorotellen toinen vanhempi kotiin laittamaan ruuan ja toinen puistoon lapsen kanssa, siellä puolitoista tuntia painamista niin on varmasti rauhallisempi. Mulla on kolme lasta vuoden välein eikä oma pää kestänyt yhtään sitä menoa sisällä, joten ulkoiltiin tosi paljon.
Ei paljon lohduta teitä nyt, tiedän, mutta aika menee ihan järkyttävän nopeasti. Tuntuu, että just oli pää sekoamassa väsymyksestä pikkutenavien kanssa ja nyt mulla on ihania nuoria aikuisia.
Missä se lepo on, jos toinen ulkoilee ja toinen laittaa ruoan?
Ainoan lapsen ongelma. Te olette opettaneet hänelle että vanhemmat ovat koko ajan käytettävissä leikkiin ja kaikkiin hänen tarpeisiinsa ja oikkuihinsa. Olette kasvattamassa pikkuhitleriä.
Vierailija kirjoitti:
Ei auta tähän hetkeen. Mutta tulevaisuuden kannalta kannattaa nyt heti pyytää vaikka perhetyöntekijä neuvolasta tai lasten suojelusta. Kun päiväkodissa asiat sujuu mutta kotona ei, niin syy on teidän vanhempien asenne, te annatte lapselle liian helposti kaiken sen huomion mitä hän vaatii, ettekä vaadi lasta itse osaamaan asioita. Nää on vanhemmille hyvin hankalia tilanteita ja ilman apua on vaikea löytää uusia keinoja toimia lapsen kanssa.
Perhetyöntekijä läppäreineen sohvan nurkassa kirjaamassa erilaisia "huolia" mitä hän perheessä havaitsee ei ole varsinainen arjen helpottaja.
Moni sekoittaa perhetyöntekijät kodinhoitajiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei auta tähän hetkeen. Mutta tulevaisuuden kannalta kannattaa nyt heti pyytää vaikka perhetyöntekijä neuvolasta tai lasten suojelusta. Kun päiväkodissa asiat sujuu mutta kotona ei, niin syy on teidän vanhempien asenne, te annatte lapselle liian helposti kaiken sen huomion mitä hän vaatii, ettekä vaadi lasta itse osaamaan asioita. Nää on vanhemmille hyvin hankalia tilanteita ja ilman apua on vaikea löytää uusia keinoja toimia lapsen kanssa.
Googletin juuri tänään, kun omalla kolmevuotiaalla on aivan jäätävä vääntö päällä kaikesta 24/7, että onkohan jokin yleisempi kasvukausi menossa vai mikä, niin mm. MML:n sivuilla ohjeena on pelkästään sellaisia ohjeita, mikä käytännössä vie aikuisilta kaikki mahdollisuudet toimia auktoriteettina ja antaa lapselle kaiken vallan. Kuvitellaan että lapset ovat tyhmiä. Ettei lapsi muka hoksaa, että tässä tilanteessa yritetään kaikin tavoin välttää sitä että minulle tulee kiukku ja parku. Kolmevuotias osaa lukea tilanteita jo varsin taitavasti ja johdatella aikuisia jos siihen on mahdollisuus.
Miksi viralliset tahot opettavat täyttä roskaa lapsen kasvatuksesta? Miksi viralliset tahot perustavat kaikki oppinsa täysin epärealistiseen kokonaiskuvaan? Että lapset eivät muka tajuisi mitään ja että heitä voisi muka manipuloida ja harhauttaa loputtomasti? Että joku taapero jaksaa kuunnella sanoittamista ja selittämistä? En väitä etteikö puhuminenkin ole tärkeää sekä sanoitus, tottakai on, mutta kasvatus ei saa olla pelkkää höttöä. Pitää olla rajoja, pitää olla seurauksia ja jumankeuta, kyllä sille lapselle saa ihan oikeasti suuttuakin ja jopa korottaa ääntä ja sanoa, että nyt riittää! Lapsi ei mene siitä rikki.
Nykylapset menevät rikki rajattomuudesta. Siitä että aikuiset pelkäävät liikaa. Siitä että kasvatukselle asetetaan koko ajan epärealistisenpia raameja, jotka eivät kohtaa tosi elämän kanssa. Siitä että lapsella ei saisi olla koskaan paha mieli eikä lapsi saisi koskaan pettyä. Sillä tavalla niitä lumihiutaleita kasvatetaan, jotka tarvitsevat turvallista tilaa ja pehmustettuja huoneita. Jotka hakevat saikkua, kun aamulla ei paistanutkaan aurinko vaikka meterologi lupasi niin. En kaipaa takaisin fyysisen kurituksen ja nöyryytyksen aikakaudelle, mutta nyt ollaan tultu toiseen ääripäähän, mikä on ihan yhtä paha. Ja virallisten tahojenkin pitäisi ottaa tästä vastuu, pitää olla kykyä katsoa peiliin ja miettiä, että jos lapselta pitää raivata kaikki esteet ja epämukavuudet tieltä ja koskaan ei saa olla ikävää, niin millainen resilienssi sille lapselle niissä oloissa oikein kasvaa?
Ja halutaanko me kasvattaa sukupolvea, joista 80 % on sairaseläkkeellä ennen 30 ikävuotta? Vai pitäisikö niiltä lapsukaisilta uskaltaa vaatiakin jotain?
Vierailija kirjoitti:
On se ikävää kun aikuiset ihmiset hankkivat itselleen elävän lapsen leikkikaluksi ja olettavat, että jos tulee vaikeuksia niin kyllä joku toinen hoitaa ja auttaa.
Lapsiparka.
No jo on perkele jos kaksi vanhempaa ei jaksa ytä 3v lasta hoitaa. Ennen oli joka mökissä 10 lasta ja miehet viikot metsätöissä poissa. Ei mitään kodinkoneita . Siihen päälle karja, ...Yksi nainen tätä rumaa pyöritti mökin lämiityksineen , käsipyykkeineen jne... Mikä vee nykyaikana saatana kaikkia väsyttää joka asia ???? Älkää tehkö niitä lapsia jos ette jaksa hoitaa. Aamen. 👍🏻👍🏻👍🏻
3v on jo leikki-ikäinen eikä enää taapero.