Lue keskustelun säännöt.
Vaativa taapero ja uupumus
24.01.2026 |
Kaikki vinkit taaperon viihdyttämiseen, kun molemmat vanhemmat on jo aivan uupuneita valmiiksi ja nyt vielä pitkäkestoinen flunssa päällä, josta lapsi parani jo, mutta me vanhemmat ei
Ei tukiverkkoja, toisella vanhemmalla muutenkin mm. uupumusta aiheuttava perussairaus, mutta lepo ei ole tässä huushollissa vaihtoehto.. 😅
Lapsi kohta 3-vuotias, ollut hyvin vaativa jo syntymästään lähtien. Ei viihdy -sekuntiakaan- yksin, huutaa koko ajan päälle jos aikuiset yrittää keskustella ja vaatii leikkimään/huomiota. Käy päiväkodissa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä, sieltä saa aina paljon kehuja miten reipas, osaava, sosiaalinen ja aktiivinen on. Viihtyy päiväkodissa erinomaisesti. Mutta kun kotona mikään ei riitä 😵💫
Tehdään palapelejä, maalataan, leikitään leluilla, pelataan pelejä, soitetaan pianoa ja tehdään vaikka mitä kaikkea muuta, silti ilmeisesti liian vähän (hänen mielestään). Olen aina ollut sitä mieltä, että tehdään yhdessä liian vähän kaikkea, mutta nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin ehkä ollaan itse tähän syyllisiä kun yritetään viihdyttää häntä ns. liikaa?
En mä ymmärrä, miten muut tukiverkottomat (ja fyysisiä vaivoja omaavat) vanhemmat oikeasti jaksaa tätä, kun oma kroppa on hajalla ja hälytystilassa ja lepo olisi ensisijainen hoito, mutta ei voi levätä? Jotenkin aina ajattelin, että burnout tulisi työelämästä eikä perhe-elämästä 😅
Telkkaria yms. ruutuja ei ennen 2 ikävuotta katsottu ollenkaan mutta nyt viime kuukausina myönnän, että ollaan katsottu telkkaria tai ipadia ihan liikaa, kun se on oikeasti ainoa tapa että saa itse vetää henkeä edes hetken. Niihinkään ei jaksa kovin kauaa keskittyä ellei vanhempi istu vieressä, mutta heti kun lähtee esim. keittiöön niin ei kauaa mee että tämä pulla kipittää perässä 😅
Nyt kun me vanhemmat ollaan kipeänä niin tilanne tuntuu ihan sietämättömältä kun molemmilla on kamala olo ja lapsi hyppii päälle ja huutaa korvaan ihan jatkuvasti, vaikka kuinka kieltää ja yrittää ohjata leikkimään itse.
Arkisin leikitään päiväkodin jälkeen lähes kaikki illat yhdessä ja viikonloppuisin (ja nyt kipeänä) lähes koko päivän, pois lukien ne ruutuajat. Vain yksi vanhempi voi tehdä esim. kotitöitä kerrallaan, sillä aikaa kun toinen viihdyttää. Otetaan häntä myös kotitöihin mukaan mahdollisuuksien mukaan, mutta ei niihinkään nyt mene kuin ehkä tunti päivässä. Mielestämme hän saa todella paljon rakkautta, huomiota ja läheisyyttä molemmilta vanhemmilta, joten ei sen puutteestakaan pitäisi olla kyse.
Vinkkejä, neuvoja?
P.s. perhetyötä/kotipalvelua on turha ehdottaa, sitä ei kuulemma saada kun molemmat vanhemmat on kokopäivätöissä, vaikka onkin sairauksia ja jaksamisongelmia Neuvola kohautteli vaan olkia tilanteellemme, kun yritin kysyä sieltä vinkkejä.
Kommentit (165)
Ymmärrän hyvin! Nämä, joilla on luonnostaan helpot lapset ja/tai tukiverkkoja ympärillä eivät oikein taida ymmärtää ja kommentoivat typeriä esimerkiksi jostain kasvatuksen puutteesta. Minun lapseni ovat jo aikuisia eli lapseni olivat pieniä "vanhaan hyvään aikaan, kun lapsilla oli kuri, öyhöyh" ja kyllä vaan kaikesta huolimatta esikoinen oli hyvin hyvin haastava lapsi! Sai voimakkaita raivareita milloin mistäkin, ei viihtynyt omissa leikeissä, vaan halusi koko ajan aikuisen olevan läsnä, kun hoidin pienempää sisarusta, niin keksi kaikki maailman tuhotyöt ja olin aivan loppu... Olisi edes ollut päiväkoti tällöin mahdollinen, mutta ei ollut. Kerhoissa käytiin, mutta sielläkin käyttäytyi aivan hölmösti suurimman osan ajasta, joten itseäni ahdisti sinne meneminen. Eipä ollut mummoja tai kummeja auttamassa, että olisi hetken saanut levätä. Mies osallistui toki, kun töiltään ehti. Minulla on 3 lasta ja 2 olivat aivan esikoisen vastakohtia ja helppoja! Kuopuksella ehkä vähän samaa voimakasta tahtoa, mutta ei niin hurjasti.
Nykyään esikoinen on hyvin fiksu ja rauhallinen nuori. Helpotti ehkä vasta kouluiässä... Toivotaan, että teillä hieman aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olikin hyvä säkä kun molemmat lapset jo vauvana puuhaili itsekseenkin. Se oli itsestäänselvyys. Jumppamatto ja jumppalelu niin puoli tuntia meni mukavasti ym ym. Ja ihan höpö juttuja ettei muka 3v ymmärrä puhetta! Meillä ymmärsi jo 1v että äiti tekee nyt ruokaa niin leiki vaikka näillä "kokkausleluilla". Oli helppoa kun lapsia ei totuta siihen että äiti tai isä viihdyttää vain lasta eikä tee mitään omia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olikin hyvä säkä kun molemmat lapset jo vauvana puuhaili itsekseenkin. Se oli itsestäänselvyys. Jumppamatto ja jumppalelu niin puoli tuntia meni mukavasti ym ym. Ja ihan höpö juttuja ettei muka 3v ymmärrä puhetta! Meillä ymmärsi jo 1v että äiti tekee nyt ruokaa niin leiki vaikka näillä "kokkausleluilla". Oli helppoa kun lapsia ei totuta siihen että äiti tai isä viihdyttää vain lasta eikä tee mitään omia juttuja.
Sinulla oli helpot lapset. Ja kyllä 3v. YMMÄRTÄÄ puhetta, mutta eri asia haluaako hän toimia niin kuin sanotaan.
Huh, huh. Ihan tuli hiki lukiessa. On sitä onneksi kaikelta riesalta säästynyt. Koittakaa kestää. Kaikki merkit viittaa siihen, että kun ikää tulee lisää, niin vauhti vaan kiihtyy. Huh, huh vielä kertaallen.
Teitä on kaksi vanhempaa. Ei voi olla ylitsepääsemätöntä. Vuorottelette lapsenhoitovastuuta, ja molemmilla on kosolti palautumisaikaa. T. totaaliyksinhuoltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, huh. Ihan tuli hiki lukiessa. On sitä onneksi kaikelta riesalta säästynyt. Koittakaa kestää. Kaikki merkit viittaa siihen, että kun ikää tulee lisää, niin vauhti vaan kiihtyy. Huh, huh vielä kertaallen.
Höpsis. Kouluiässä viimeistään helpottaa tavanomaisesti kehittyvän lapsen kanssa, jos "perustyöt" on tehty hyvin ja johdonmukaisesti varhaislapsuudessa.
Lasta EI TARVITSE leikitään ja viihdyttää kokoajan. Olette itse ylivireisiä ja lapsi reagoi siihen.
Olkaa viikko tekemättä mitään extraa ja katsokaa mitä perhedynamiikalle tapahtuu. Lapsi ei mene rikki vaikka häneen ei kiinnitetä huomiota kokoajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa lapsenne kestämään tylsyyttä.
Silloin mielikuvitus ja luovuus kehittyy, kun ei kukaan ole viihdyttämässä.
Tässä hyvä neuvo! Ihan liikaa viihdytätte lastanne. Teistä vanhemmista on tullut sirkus pellejä.
Lapsi ei kehity ja kasva, kun vanhemmat tekee kaiken puolesta.
Taaperonne kuulostaa älykkäälle lapselle. Viimeistään kouluiässä helpottaa, kun saa tarpeeksi haastetta. Alkakaa opettaa pelaamista: shakkia, pasianssia, aliasta. Lepäätte vuorotellen ja sairaana syötte valmisruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että napero on kietonut teidät sormensa ympärille. Hyppäätte kun hän käskee.
Tylsyyttä opettelemaan. Omaa vuoroa opettelemaan ja niin edelleen
"Äiti tekee nyt tämänoman jutun, istu sinä sillä välin siinä tekemässä sitä sinun omaa juttuasi"
"Äiti käy nyt suihkussa, katso sinä sillä välin tämä ohjelma"
Lopettakaa hyppäämästä hänen pillin mukaan. Te olette auktoriteetti. Hän on lapsi
Miksi pitäisi puhua muodossa äiti tekee, miksei voi sanoa minä käyn suihkussa jne. Kamalan kuulosta kun isolle lapselle puhutaan muodossa äiti tekee. Muuten hyviä neuvoja, täytyy sanoa vain napakasti ja pitää siitä kiinni.
Vielä mun lapsuudessa lapset vaan pistettiin pihalle kun alkoi tulla kiukuttelua. Kyllä, kolmivuotiaatkin. Mutta se on ok-talossa tai rivarissa helpompaa ku kaupungissa.
Kyllä tuo oli viisaasti sanottu, että lapsi hakee yhteyttä äitiin. Se yhteys hänellä pitää antaa mutta sitten toisaalta se jämäkkyys, että aikuisia ei keskeytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lukenut kaikkia viestejä. Itselläni myös oli ensimmäinen lapsi vaativa, tosin vähän muista syistä, ja hänen peräänsä joutui katsomaan joka sekunti. Olimme myös ilman tukiverkkoja. Viikonloppuisin nukuimme pitkään vuorotellen, eli esim. minä heräsin lapsen herätessä kuudelta, mies jäi nukkumaan. Herätin miehen kymmeneltä, ja menin itse takaisin nukkumaan, ja heräsin kahdelta.
Ei kannata myöskään keksiä kaikkea menoa viikonlopuille, vaan keskittyä siihen lepoon.
Ja miksi sen lapsen kanssa täytyy koko ajan tehdä jotain? Okei, hän vaatii, mutta mitä tapahtuu, kun kieltäydytte?
Jos on pitkäkestoinen flunssa päällä se ei tarkoita, ettei voisi ulkoilla. Jopa kuumeessa saa nykytietämyksen mukaan olla liikkeellä ja ulkona. Vain kovin paljon sykettä nostava raskas liikunta ei ole suositeltavaa.
Aivan hyvin perhe voi mennä kolmivuotiaan kanssa ulos. Tai toinen vanhemmista ja toinen jää kotiin huilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko kuvitella jotain intialaista tai afrikkalaista äitiä hyppyyttämässä ja leikittämässä ja viihdyttämässä yhtä lasta jonkun 24/7? Turha lasten jalustalle nosto ja paapominen on joku länsimainen vitsaus. Kyllä nyt kolmevuotiaan pitää pärjätä ilmaan mitään 24/7 helikopterisirkusta sen lapsen navan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin! Nämä, joilla on luonnostaan helpot lapset ja/tai tukiverkkoja ympärillä eivät oikein taida ymmärtää ja kommentoivat typeriä esimerkiksi jostain kasvatuksen puutteesta. Minun lapseni ovat jo aikuisia eli lapseni olivat pieniä "vanhaan hyvään aikaan, kun lapsilla oli kuri, öyhöyh" ja kyllä vaan kaikesta huolimatta esikoinen oli hyvin hyvin haastava lapsi! Sai voimakkaita raivareita milloin mistäkin, ei viihtynyt omissa leikeissä, vaan halusi koko ajan aikuisen olevan läsnä, kun hoidin pienempää sisarusta, niin keksi kaikki maailman tuhotyöt ja olin aivan loppu... Olisi edes ollut päiväkoti tällöin mahdollinen, mutta ei ollut. Kerhoissa käytiin, mutta sielläkin käyttäytyi aivan hölmösti suurimman osan ajasta, joten itseäni ahdisti sinne meneminen. Eipä ollut mummoja tai kummeja auttamassa, että olisi hetken saanut levätä. Mies osallistui toki, kun töiltään ehti. Minulla on 3 lasta ja 2 olivat aivan esikoisen vastakohtia ja helpp
Meillä on vaativa taapero ja lisäksi uusperhekuvio ympärillä. Eikä ole juuri tukiverkostoa, ihan keskenämme hoidamme lapset 95 % ajasta. Vaikka se lapsi on vaativa, niin eihän se sitä tarkoita että vanhemmat antavat silloin periksi. Toki jos kasvattaa sillä niin sanotulla positiivisella kasvatuksella, eli lapselle ei saa koskaan tulla paha mieli ja vanhempi ei saa koskaan edes korottaa ääntään eikä hermostua, niin tottakai silloin vaativa lapsi pyörittää perhettä ja aikuisia. Vaativat lapset vaativat jämäkämpiä otteita ja toisinaan sitä vanhemman suuttumista. Lapsemme vaativuus ei ole omaa keksintöämme, vaan ovat kommentoineet sitä päiväkodissakin ja päiväkodin työntekijät ovat tietyissä asioissa hätää kärsimässä, koska eivät uskalla käyttää jämäkämpiä otteita. Kyllä se vain on kasvatuksesta kiinni, vaativan ja vahvatahtoisen lapsen kanssa pitää uskaltaa asettaa rajoja ja se vaatii toisinaan vanhemman suuttumista, koska lapsi ei muuten ymmärrä että raja tuli nyt vastaan. Herkempien lasten kanssa ei kannata käyttää samoja keinoja, koska säikähtävät liikaa, mutta vaativat lapset vaativat ns. kovempia otteita. Erilaisille lapsille erilaisia menetelmiä. Positiivinen tunnesanoituskasvatus ei vain sovi kaikille lapsille, vaikka se ideologiana kuulostaakin todella hyvälle ja hienolle. Käytännössä ei vain toimi kaikkien lasten kanssa.
Mutta fyysinen väkivalta on yksiselitteisesti väärin ja laitonta, kukaan lapsi ei vaadi sellaisia otteita että pitäisi käydä millään tavalla käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Voitko kuvitella jotain intialaista tai afrikkalaista äitiä hyppyyttämässä ja leikittämässä ja viihdyttämässä yhtä lasta jonkun 24/7? Turha lasten jalustalle nosto ja paapominen on joku länsimainen vitsaus. Kyllä nyt kolmevuotiaan pitää pärjätä ilmaan mitään 24/7 helikopterisirkusta sen lapsen navan ympärillä.
Suomessa siitä tulee lasu jos 3v:n lykkää yksinään ulos itkemään.
Psykopaattisia, ei psykoottisia. Psykoosi on eri asia kuin psykopatia. Ai oletko sinä niiden tuomareiden ja poliisien kanssa lähisuhteessa? Asut saman katon alla? Kummallista, tähän asti perhe ja läheiset ihmissuhteet ovat kyllä lähtökohtaisesti olleet eri asia kuin ventovieraat viranomaiset. Sosiaaliset suhteet ovat eri asia kuin viranomaistoiminta, normaalisti. Yleensä ihmisillä on ihan oikeita läheisiä ja ystäviä ja lähipiiri koostuu muista, kuin viranomaisista. En toimi viranomaisten kanssa samalla tavalla kuin esimerkiksi puolisoni kanssa. Ja jos viranomainen yrittäisi toimia kanssani samalla tavalla mitä puolisoni, niin olisi entinen viranomainen siinä vaiheessa.
Jos jäähy ei auta etkä keksi mitään muuta tapaa kuin fyysinen väkivalta, niin sitten suosittelen kysymään ohjeita vaikka joltakin ammattilaiselta, sillä ei ole missään määrin normaalia, ettei keksi mitään muuta tapaa kasvattaa lasta, kuin käyttämällä fyysistä väkivaltaa. Ja jos lainaan vertaustasi, niin käyttävätkö poliisi ja tuomari sitten fyysistä väkivaltaa rangaistuskeinona? Eivät, koska aikuisia koskee fyysinen koskemattomuus ja sama oikeus koskee lapsia. Poliisi saa vaarallisen henkilön kanssa käyttää voimakeinoja, mutta lapsillahan ei ainakaan minun perheessäni ole aseita tai astaloita eikä minkäänlaista aikomustakaan käyttää kättä pidempää, joten vertauskuva ontuu siinäkin. Toivottavasti ei teilläkään, mutta jos tilanne on toinen ja koet, että lapsesi on vaaraksi sinulle, niin voisikohan syynä olla fyysinen väkivalta, jota käytät kasvatuskeinona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kuvitella jotain intialaista tai afrikkalaista äitiä hyppyyttämässä ja leikittämässä ja viihdyttämässä yhtä lasta jonkun 24/7? Turha lasten jalustalle nosto ja paapominen on joku länsimainen vitsaus. Kyllä nyt kolmevuotiaan pitää pärjätä ilmaan mitään 24/7 helikopterisirkusta sen lapsen navan ympärillä.
Suomessa siitä tulee lasu jos 3v:n lykkää yksinään ulos itkemään.
Eli siis ainut keino on tehdä kaikki mitä lapsi keksii vaatia, tai heittää yksin ulos? Ei ole vaihtoehtona se että yksinkertaisesti napakasti sanoo lapselle ei, nyt en leikk kanssasi, tarvitsen lepoa ja jos lapsi jatkaa jankuttamista, niin sanoo että jos tuo ei lopu, niin seuraavaksi lähtevät lelut/menet jäähylle/muuta mikä on lapsen mielestä epämiellyttävää ja ikävää? Joo kyllähän se lapsi raivoo ja varsinkin jos on tottunut saamaan tahtonsa läpi, mutta uhkaus on aina vietävä loppuun asti ja päätöksessä pysyttävä. Ja seurauksen pitää tulla aina kun siitä sanotaan. Ei lepsuilua. Vaativakaan taapero ei jaksa viikko tolkulla kärsiä seurauksista, mutta vanhemmalla lapsella on jo enemmän sitkeyttä laittaa vastaan. Eli mitä vanhemman lapsen kanssa rajojen laiton aloittaa, sitä suuremmassa suossa ollaan. Ja teini-ikäisen kanssa ollaan auttamattomasti myöhässä.
Minun lapset on liki nuoria aikuisia, mutta muistan kuinka itse joskus sairastaessani laitoin patjan olkkarin lattialla tai makasin sohvalla ja siitä käsin olin mukana taaperon leikeissä ja touhuissa sen minkä pakko oli. Muuten kommentoin tuohon teidän juttuun, että lapsi on jo kolme. Hänen olisi hyvä pikku hiljaa opetella leikkimään itsenäisesti edes pieni hetki. Ja toisaalta, lapset kasvaa nopeasti. Kymmenen vuoden päästä hän on teini, joka kököttää yksin huoneessaan kaiket illat.
Hyvänen aika miten tuli neuvoja!
SYLI SYLI SULI syliä se lapsi kaipaa!
Ottakaa ihan vaan syliin ja höpöttäkää "joutavia"
Sitten taas jaksaa leikkiä!
Ei tartte olla enää vauva, voi sitä aloittaa myöhemminkin!
Rakkautta se lapsi kaipaa!
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-…