Vaativa taapero ja uupumus
Kaikki vinkit taaperon viihdyttämiseen, kun molemmat vanhemmat on jo aivan uupuneita valmiiksi ja nyt vielä pitkäkestoinen flunssa päällä, josta lapsi parani jo, mutta me vanhemmat ei
Ei tukiverkkoja, toisella vanhemmalla muutenkin mm. uupumusta aiheuttava perussairaus, mutta lepo ei ole tässä huushollissa vaihtoehto.. 😅
Lapsi kohta 3-vuotias, ollut hyvin vaativa jo syntymästään lähtien. Ei viihdy -sekuntiakaan- yksin, huutaa koko ajan päälle jos aikuiset yrittää keskustella ja vaatii leikkimään/huomiota. Käy päiväkodissa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä, sieltä saa aina paljon kehuja miten reipas, osaava, sosiaalinen ja aktiivinen on. Viihtyy päiväkodissa erinomaisesti. Mutta kun kotona mikään ei riitä 😵💫
Tehdään palapelejä, maalataan, leikitään leluilla, pelataan pelejä, soitetaan pianoa ja tehdään vaikka mitä kaikkea muuta, silti ilmeisesti liian vähän (hänen mielestään). Olen aina ollut sitä mieltä, että tehdään yhdessä liian vähän kaikkea, mutta nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin ehkä ollaan itse tähän syyllisiä kun yritetään viihdyttää häntä ns. liikaa?
En mä ymmärrä, miten muut tukiverkottomat (ja fyysisiä vaivoja omaavat) vanhemmat oikeasti jaksaa tätä, kun oma kroppa on hajalla ja hälytystilassa ja lepo olisi ensisijainen hoito, mutta ei voi levätä? Jotenkin aina ajattelin, että burnout tulisi työelämästä eikä perhe-elämästä 😅
Telkkaria yms. ruutuja ei ennen 2 ikävuotta katsottu ollenkaan mutta nyt viime kuukausina myönnän, että ollaan katsottu telkkaria tai ipadia ihan liikaa, kun se on oikeasti ainoa tapa että saa itse vetää henkeä edes hetken. Niihinkään ei jaksa kovin kauaa keskittyä ellei vanhempi istu vieressä, mutta heti kun lähtee esim. keittiöön niin ei kauaa mee että tämä pulla kipittää perässä 😅
Nyt kun me vanhemmat ollaan kipeänä niin tilanne tuntuu ihan sietämättömältä kun molemmilla on kamala olo ja lapsi hyppii päälle ja huutaa korvaan ihan jatkuvasti, vaikka kuinka kieltää ja yrittää ohjata leikkimään itse.
Arkisin leikitään päiväkodin jälkeen lähes kaikki illat yhdessä ja viikonloppuisin (ja nyt kipeänä) lähes koko päivän, pois lukien ne ruutuajat. Vain yksi vanhempi voi tehdä esim. kotitöitä kerrallaan, sillä aikaa kun toinen viihdyttää. Otetaan häntä myös kotitöihin mukaan mahdollisuuksien mukaan, mutta ei niihinkään nyt mene kuin ehkä tunti päivässä. Mielestämme hän saa todella paljon rakkautta, huomiota ja läheisyyttä molemmilta vanhemmilta, joten ei sen puutteestakaan pitäisi olla kyse.
Vinkkejä, neuvoja?
P.s. perhetyötä/kotipalvelua on turha ehdottaa, sitä ei kuulemma saada kun molemmat vanhemmat on kokopäivätöissä, vaikka onkin sairauksia ja jaksamisongelmia Neuvola kohautteli vaan olkia tilanteellemme, kun yritin kysyä sieltä vinkkejä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia vellinuoret ei lisäänny kun jo työ ja yhdessä olo ressaa, kaikki ärsyttää, ärsyttää. Pitäisi vain kotona saada maata...tapellaan tiskeistä ja imuroinnista ym....tommosen ei lasta tarvita.
Entisaikaan kasvatus oli paljon helpompaa. Ei tarvinnut pelätä lasuja, ei ylläpitää jatkuvaa tunneyhteyttä lapseen ja jos lapsi ei totellut niin antoi vaan risua ja homma korjaantui.
Jo se nyt on p.rkele, jollei kaksi aikuista jaksa yhden terveen kolmivuotiaan kanssa.
Kyllä ootte avuttomia vellip.rseitä, ei voi muuta sanoa.
Ulos sieltä makaamasta koko perhe, pulkkamäkeen, hiihtoa ja luistelua harjoittelemaan. Ulkoilu yhdessä on sitä juuri teidän itsennekin tarvitsemaa lepoa, ei sisällä makaaminen kuntouta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Jo se nyt on p.rkele, jollei kaksi aikuista jaksa yhden terveen kolmivuotiaan kanssa.
Kyllä ootte avuttomia vellip.rseitä, ei voi muuta sanoa.
Ulos sieltä makaamasta koko perhe, pulkkamäkeen, hiihtoa ja luistelua harjoittelemaan. Ulkoilu yhdessä on sitä juuri teidän itsennekin tarvitsemaa lepoa, ei sisällä makaaminen kuntouta ketään.
Ai jos sinä olet vaikka 39 asteen kuumeessa tai noroviruksessa puolisosi kanssa, niin menisitkö ihan tosissaan riehumaan muksun kanssa jonnekin pulkkamäkeen? Jos kerta jaksat sairaana viedä lapsen ulos riehumaan, niin jaksat kyllä olla silloin töissäkin, joten miksi olet saikulla? Ääliö..
Vierailija kirjoitti:
Lainaukset eivät toimi, mutta olin vastaamassa fyysisen kurituksen viestiin. Sille voi veisata piut paut, että jäähyä ei saisi käyttää. Jos se auttaa, niin tottakai sitä kannattaa käyttää. Juuri tämän takia peräänkuulutin sitä kultaista keskitietä: että äärimmäisen paapomisen ja varomisen sekä mielivaltaisen hakkaamisen ja nöyryyttämisen välissä on se harmaakin alue, se välitila josta vastaukset yleensä löytyvät. Ja tuossa harmaassa välitilassa on kyllä keinoja mitä käyttää, esimerkiksi se jäähy. Ja lapselle saa suuttua, saa korottaa ääntä ja saa menettää hermonsa. Lapselle pitää näyttää tarpeen vaatiessa, että raja on tullut vastaan, sillä kovapäisimmät eivät muuten ihan oikeasti opi.
Oma lapseni rikkoi kaupassa tavaran tahallaan, otti käteensä ja pudotti alas (näin tämän valvontakamerakuvasta että ei edes ollut vahinko, vaan tahallinen teko). Tämä tapahtui viime kesänä ja lapsi muistaa tapahtuman vieläkin, sill
Ei ruumiillinen kuritus tai lapsesta nololta tuntuva rangaistus tarkoita mielivaltaa yhtään sen enempää kuin muunlainenkaan rangaistus. Jäähy ei tepsi kaikkiin ja muutenkin sitä voi käyttää lähinnä kotona. En pidä kovin suurta suuttumisen osoitusta ja huutoa ihan optimaalisena keinona vaikka se monesti (vaikkakaan ei läheskään aina) tehoaakin. Parempi olisi vain kylmän rauhallisesti kieltää, selittää ja antaa rangaistus. Jos rangaistus on tarpeeksi tehokas niin niitä ei tarvitse antaa alvariinsa vaan vain harvakseltaan.
Tauottakaa toisianne. Teitä on kuitenkin kaksi. Ite vedin tuon yksin. Te olette kaksi aikuista ja tiimi, pystytte kyllä. Perheneuvolasta voi hakea tsemppiä rajojen vetämiseen ja työnjakoon.
Vierailija kirjoitti:
Tauottakaa toisianne. Teitä on kuitenkin kaksi. Ite vedin tuon yksin. Te olette kaksi aikuista ja tiimi, pystytte kyllä. Perheneuvolasta voi hakea tsemppiä rajojen vetämiseen ja työnjakoon.
Juuri näin. Jos ei onnistu niin lapsi sijoitukseen niin kauaksi että saatte maata itsenne makuuhaavoille.
Toivottavasti nautitte ja oikein paljon 😍😍😍😘😘😘🥰🥰🥰🥰
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotiaalle nyt riittää, että toteaa äidin/isän nyt esim laittavan nyt rauhassa pyykit kuivumaan tai lepäävän hetken sekä toimii sen mukaisesti.
Kyllä se lapsi pian oppii, että on turha kiukutella, joten parempi puuhailla omiaan sillä aikaa.
Ei riitä , ei se 3 vuotias tajua arkipäivän asioita kuten pyykkäämistä tai siivousta eikä varsinkaan sitä että äidin/isän pitää antaa levätä ei 3 vuotiaalle voi puhua kuin teinille puhuttaisiin.
Älylaitteet pois, ei ne anna teille omaa aikaa, ne pahentaa vain lapsen kuormitusta ja käytös on entistä pahempi kun älylaitteet ovat käytössä.
Lainaukset eivät taaskaan toimi.
Lapsi pitää opettaa osaksi yhteisöä ja ihmissuhteita. Jos perseilee, niin silloin toinen ihminen monesti suuttuu. Psykopaatit toimivat laskelmoidusti ja kylmän viileästi ja antavat tehokkaita ja tarkkaan harkittuja täsmärangaistuksia. Minun tarkoitukseni ei ole opettaa lapsestani psykopaattia, vaan elämään ihmisten kanssa niin, että lapsi oppii sosiaalisten suhteiden pelisäännöt. Ja niihin kuuluu se, että joskus toinen voi suuttua, jos perseillään tarpeeksi ja silloin sen suuttumuksen voi näyttää ja se on viimeistään merkki siitä, että on tullut mokattua ja kunnolla. Luonnollisia syy-seuraussuhteita. Ei laskelmoitua manipulointia. Minä en pyri manipuloimaan lasta, vaan kasvattamaan. Ja kasvatukseen kuuluu osana kaikki tunteet, myös suuttumus.
Jos jäähy ei toimi, niin sitten sitä ei tarvitse käyttää. Hyvin yksinkertaista.
Äiti tai isä ei ole seuraneiti 24/7
Vierailija kirjoitti:
Lainaukset eivät taaskaan toimi.
Lapsi pitää opettaa osaksi yhteisöä ja ihmissuhteita. Jos perseilee, niin silloin toinen ihminen monesti suuttuu. Psykopaatit toimivat laskelmoidusti ja kylmän viileästi ja antavat tehokkaita ja tarkkaan harkittuja täsmärangaistuksia. Minun tarkoitukseni ei ole opettaa lapsestani psykopaattia, vaan elämään ihmisten kanssa niin, että lapsi oppii sosiaalisten suhteiden pelisäännöt. Ja niihin kuuluu se, että joskus toinen voi suuttua, jos perseillään tarpeeksi ja silloin sen suuttumuksen voi näyttää ja se on viimeistään merkki siitä, että on tullut mokattua ja kunnolla. Luonnollisia syy-seuraussuhteita. Ei laskelmoitua manipulointia. Minä en pyri manipuloimaan lasta, vaan kasvattamaan. Ja kasvatukseen kuuluu osana kaikki tunteet, myös suuttumus.
Jos jäähy ei toimi, niin sitten sitä ei tarvitse käyttää. Hyvin yksinkertaista.
Ovatko poliisit ja tuomaritkin psykoottisia, kun rauhallisesti toimivat eivätkä huuda syytetylle naama punaisena?
Jos jäähyä ei käytä niin sitten on kovin vähissä muut vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia vellinuoret ei lisäänny kun jo työ ja yhdessä olo ressaa, kaikki ärsyttää, ärsyttää. Pitäisi vain kotona saada maata...tapellaan tiskeistä ja imuroinnista ym....tommosen ei lasta tarvita.
Entisaikaan kasvatus oli paljon helpompaa. Ei tarvinnut pelätä lasuja, ei ylläpitää jatkuvaa tunneyhteyttä lapseen ja jos lapsi ei totellut niin antoi vaan risua ja homma korjaantui.
Entisaikaan lapset ei myöskään jatkuvasti haistatellut ja haastanut aikuisia.
Meillä esikoinen oli ihan samanlainen! Mikään kikka ei auttanut itsenäiseen leikkiin ja palaute päikystä oli pelkkää positiivista. Raskasta siinä on se, ettei kukaan usko ongelmien olevan todellisia kotona.. Nyt jo helpottaa, kun lapsella 4,5v ikää ja löytyy jo omia juttuja, mitä haluaa tehdä silloin tällöin. Aikuisten seura vaihtunut leikkeihin 1,5v pikkusisaruksen kanssa ja ei tule riitaa tai valitusta, että pienempi pilaa leikit.
Lapset on temperamentiltaan tosi erilaisia. Ne vanhemmat, joilla helpot lapset, ei ole mitään käsitystä, että millaista on voimakkaan temperamentin omaavan kanssa. Jos pienempi sisarus olisi esikoinen, olisin kanssa siinä leirissä, että helppoahan tämä on. Meillä kävi perheneuvolasta sossukin omasta pyynnöstäni kotona keskustelemassa vanhemmuudesta ja hänkin vain totesi, että meillä jo vanhemmuudessa hyvät keinot käytössä ja ei hänellä ole oikein lisättävää. Tämä lapsi vain haastaa meitä nyt tosi kovaa ja uhma on voimakas. Vinkkasi ihmeelliset vuodet kirjasta, jos sinulle uusi.
Tsemppiä, ehkä murrosikä sitten helpompi näillä lapsilla, jotka ollut intensiivisiä pienenä. Minäkin syyllistin itseäni tosi paljon, kun lapsi oli 1,5-4v, että mitä teen väärin. Teet jo paljon oikein, kun haet apua tilanteeseen. Toisiko palkattu lastenhoitaja teille hetken lepoa? Tai sitten oma lomapäivä silloin tällöin kun lapsi päikyssä?
Ihmeelliset vuodet -kirja on positiivisen tunnekasvatuksen raamattu. Sieltä voi lukea, että mitä mieltä kasvatusasioista tulee olla vuonna 2026.
Voimia teille. Tosiaan aina sanotaan että lepo on lääke flunssaan. En itsekään ymmärrä missä välissä voisi levätä pienten lasten kanssa. Tuntuu että sairastuminen aiheuttaa aina sellaisen kriisin vaikka oliskin vain perusflunssaa. Heti kun aikuinen ei jaksa, pakka hajoaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on. Itse jaksoin aikoinaan ihan hyvin vaikka mulla on pitkäaikaissairauksia. Pitää vaan ajatella, että lapset kasvaa nopeasti.
No eihän kasva. Ja on se kumma, että monikko-, vammais-, työttömät ym. perheet kyllä saavat kaiken maailman tukipalveluita, kotihoitoa yms. mutta työssäkäyvät tavikset, jotka kaiken muun lisäksi muiden palvelut rahoittaa, ei mitään, koittakaa vasn jaksaa. Ei ihme, että vuoroviikkovanhemmuus on yleistä. Saa edes joskus hengähtää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oli ihan samanlainen! Mikään kikka ei auttanut itsenäiseen leikkiin ja palaute päikystä oli pelkkää positiivista. Raskasta siinä on se, ettei kukaan usko ongelmien olevan todellisia kotona.. Nyt jo helpottaa, kun lapsella 4,5v ikää ja löytyy jo omia juttuja, mitä haluaa tehdä silloin tällöin. Aikuisten seura vaihtunut leikkeihin 1,5v pikkusisaruksen kanssa ja ei tule riitaa tai valitusta, että pienempi pilaa leikit.
Lapset on temperamentiltaan tosi erilaisia. Ne vanhemmat, joilla helpot lapset, ei ole mitään käsitystä, että millaista on voimakkaan temperamentin omaavan kanssa. Jos pienempi sisarus olisi esikoinen, olisin kanssa siinä leirissä, että helppoahan tämä on. Meillä kävi perheneuvolasta sossukin omasta pyynnöstäni kotona keskustelemassa vanhemmuudesta ja hänkin vain totesi, että meillä jo vanhemmuudessa hyvät keinot käytössä ja ei hänellä ole oikein lisättävää. Tämä lapsi vain haastaa meitä nyt tos
Kyllä se murrosikä valitettavasti on yleensä haastava sillä lapsella jonka temperamentti on ollut vaativia pienenä...
Itse olen joskus sairaana juoksuttanut lasta niin että itse makoilen sohvalla/sängyssä ja annan lapselle tehtäviä. Etsi äidille punaiset villasukat sukkalaatikosta. Hae mandariini niin saat opetella kuorimaan sen itse, jne.
Eli riittävästi tekemistä ja mielellään jotain uutta ja erilaista.