Lue keskustelun säännöt.
Vaativa taapero ja uupumus
24.01.2026 |
Kaikki vinkit taaperon viihdyttämiseen, kun molemmat vanhemmat on jo aivan uupuneita valmiiksi ja nyt vielä pitkäkestoinen flunssa päällä, josta lapsi parani jo, mutta me vanhemmat ei
Ei tukiverkkoja, toisella vanhemmalla muutenkin mm. uupumusta aiheuttava perussairaus, mutta lepo ei ole tässä huushollissa vaihtoehto.. 😅
Lapsi kohta 3-vuotias, ollut hyvin vaativa jo syntymästään lähtien. Ei viihdy -sekuntiakaan- yksin, huutaa koko ajan päälle jos aikuiset yrittää keskustella ja vaatii leikkimään/huomiota. Käy päiväkodissa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä, sieltä saa aina paljon kehuja miten reipas, osaava, sosiaalinen ja aktiivinen on. Viihtyy päiväkodissa erinomaisesti. Mutta kun kotona mikään ei riitä 😵💫
Tehdään palapelejä, maalataan, leikitään leluilla, pelataan pelejä, soitetaan pianoa ja tehdään vaikka mitä kaikkea muuta, silti ilmeisesti liian vähän (hänen mielestään). Olen aina ollut sitä mieltä, että tehdään yhdessä liian vähän kaikkea, mutta nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin ehkä ollaan itse tähän syyllisiä kun yritetään viihdyttää häntä ns. liikaa?
En mä ymmärrä, miten muut tukiverkottomat (ja fyysisiä vaivoja omaavat) vanhemmat oikeasti jaksaa tätä, kun oma kroppa on hajalla ja hälytystilassa ja lepo olisi ensisijainen hoito, mutta ei voi levätä? Jotenkin aina ajattelin, että burnout tulisi työelämästä eikä perhe-elämästä 😅
Telkkaria yms. ruutuja ei ennen 2 ikävuotta katsottu ollenkaan mutta nyt viime kuukausina myönnän, että ollaan katsottu telkkaria tai ipadia ihan liikaa, kun se on oikeasti ainoa tapa että saa itse vetää henkeä edes hetken. Niihinkään ei jaksa kovin kauaa keskittyä ellei vanhempi istu vieressä, mutta heti kun lähtee esim. keittiöön niin ei kauaa mee että tämä pulla kipittää perässä 😅
Nyt kun me vanhemmat ollaan kipeänä niin tilanne tuntuu ihan sietämättömältä kun molemmilla on kamala olo ja lapsi hyppii päälle ja huutaa korvaan ihan jatkuvasti, vaikka kuinka kieltää ja yrittää ohjata leikkimään itse.
Arkisin leikitään päiväkodin jälkeen lähes kaikki illat yhdessä ja viikonloppuisin (ja nyt kipeänä) lähes koko päivän, pois lukien ne ruutuajat. Vain yksi vanhempi voi tehdä esim. kotitöitä kerrallaan, sillä aikaa kun toinen viihdyttää. Otetaan häntä myös kotitöihin mukaan mahdollisuuksien mukaan, mutta ei niihinkään nyt mene kuin ehkä tunti päivässä. Mielestämme hän saa todella paljon rakkautta, huomiota ja läheisyyttä molemmilta vanhemmilta, joten ei sen puutteestakaan pitäisi olla kyse.
Vinkkejä, neuvoja?
P.s. perhetyötä/kotipalvelua on turha ehdottaa, sitä ei kuulemma saada kun molemmat vanhemmat on kokopäivätöissä, vaikka onkin sairauksia ja jaksamisongelmia Neuvola kohautteli vaan olkia tilanteellemme, kun yritin kysyä sieltä vinkkejä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Viihtyykö rattaissa ja/tai autossa? Itse kun olin väsynyt taaperon viihdyttämiseen, niin laitoin rattaisiin istumaan ja tehtiin piiitkiä kävelyseikkailuita. Rattaissa istuessaan lapsi ei vaatinut läheskään yhtä paljon interaktiota minulta, vaan katseli enemmän maisemia. Välillä pysähdyttiin katsomaan jotain leikkipaikkaa tai kahvilaan tms. Nämä oli kivoja retkiä ja koin saavani itse hiukan tilaa niiden aikana. Sitten jos viihtyy autossa, niin tehkää roadtrippejä jonnekin, mistä lapsi tykkää. Automatkat menee kivasti kun lapsi istuu paikallaan ja muutenkin kotoa poistuminen piristää kaikkia. Ja huolehtikaa molemmille vapaa-aikaa, oikeasti. Joka toinen ilta iltatoimien vuorottelu. Jos iltatoimet alkaa esim klo 19, niin silloin alkaa toisella rentoutumisaika - eikä silloin tehdä kotitöitä.
Ei meillä kolmevuotiaat ole enää istuneet rattaissa. Pari heistä pyöräili jo ilman apupyöriä ja jaksoivat kävellä minun kanssani kauppaan 1,5 km matkan ja takaisin. Matkan varrella oli pari leikkipuistoa, jonne pysähdyttiin leikkimään välillä.
Leikkitreffejä järjestettiin sisälle ja ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää,miten nykypäivänä vanhemmat ei pärjää mukuloittensa kanssa.Edes yhden.Ja tämä on ihan arkipäivää.Jotain on perustavanlaatuisesti pielessä jo edellisessä sukupolvessa.Kolmevuotiaat jo pomottaa ja määrää kaikesta.Vanhemmat vaan vikisee ja antaa kaikessa periksi.Mitään ei jakseta,eikä osata edes ruokaa laittaa.Sairasta!
Miten itse laittaisit pomottavan kolmevuotiaan kuriin? Ja huom. sellaisilla keinoilla mistä ei joudu vaikeuksiin myöhemmin.
Tuota. Tiukasti sanomalla ja lapsen kiukun hyväksymällä. Senkus kiukkuaa, niin tahtoaan ei saa läpi.
Tuo on helppoa jos kiukun tai ns. tahtojen taistelun aihe on tyyliin se, että ostetaanko kaupasta jäätelöä vai ei.
Mutta sitten jos puhutaankin vaikka leikin siivoamisesta, rumien puhumisesta, riehumisesta, vaatteiden pukemisesta, sängyssä pysymisestä uniaikaan, toisten kiusaamisesta, karkailusta, ruokapöytäkäytöksestä ja muusta vastaavasta, niin homma menee paljon vaikeammaksi.
Nuo vaikeat jutut ovat ne mitä yhä useampi vanhempi kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. Ei pidetä siitä että lapsi tekee niin, mutta toisaalta koetaan ettei hyväksyttäviä keinoja millä lapselta voisi estää sen käytöksen juuri ole, jolloin asiasta pyritään lähinnä vaikenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Viihtyykö rattaissa ja/tai autossa? Itse kun olin väsynyt taaperon viihdyttämiseen, niin laitoin rattaisiin istumaan ja tehtiin piiitkiä kävelyseikkailuita. Rattaissa istuessaan lapsi ei vaatinut läheskään yhtä paljon interaktiota minulta, vaan katseli enemmän maisemia. Välillä pysähdyttiin katsomaan jotain leikkipaikkaa tai kahvilaan tms. Nämä oli kivoja retkiä ja koin saavani itse hiukan tilaa niiden aikana. Sitten jos viihtyy autossa, niin tehkää roadtrippejä jonnekin, mistä lapsi tykkää. Automatkat menee kivasti kun lapsi istuu paikallaan ja muutenkin kotoa poistuminen piristää kaikkia. Ja huolehtikaa molemmille vapaa-aikaa, oikeasti. Joka toinen ilta iltatoimien vuorottelu. Jos iltatoimet alkaa esim klo 19, niin silloin alkaa toisella rentoutumisaika - eikä silloin tehdä kotitöitä.
Ei aktiivinen ja vaativa 3-vuotias missään rattaissa istu hyvänen aika. Meidän lapsi käveli tuon ikäisenä 4 km matkan puistoon, juoksi ja leikki siellä tuntikausia, ja sitten käveltiin vielä takaisin kotiin. Ja nyt puhun meidän rauhallisemmasta tyttölapsesta. :')
Itsepä olet lapsen tehnyt. Ei se muiden päänsärky ole jos et jaksa viihdyttää. Ja jos viihdytät "liikaa" on se sun vastuulla aikuisena vetää rajat. Ottaa päähän täällä aikuisten ihmisten kitinä lapsista jotka itse tänne n ussineet ja porsineet.
Tuota. Tiukasti sanomalla ja lapsen kiukun hyväksymällä. Senkus kiukkuaa, niin tahtoaan ei saa läpi.