Yhä useampi lapsi ei voi syödä päiväkoti- tai kouluruokaa: heille tarjotaan turvaruokaa
Juttu tiivistettynä
Turvaruuan tarve kasvaa kouluissa ja päiväkodeissa. Lapset ovat sen saamisen suhteen eriarvoisessa asemassa, koska kuntien käytännöt vaihtelevat.
Turvaruoka on ennalta sovittu ateria, joka turvaa lapsen energiansaannin, kun muu ruoka ei maistu esimerkiksi aistiherkkyyden vuoksi.
Taustalla on usein esimerkiksi neurokirjon häiriö tai ahdistus, ei nirsoilu.
Turvaruokien määrän kasvu lisää keittiöiden työtä ja kustannuksia.
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että suurin osa syö mitä on tarjolla eikä kitise. Sama homma kaikessa muussa kun on muka elämässä vaikeeta tai rahat lopussa ja sairas ja työtön. Valtaosa elää ihan normaalia arkielämää ja käy töissä ympäri maapalloa.
Ja se pieni osa kitisee kaikesta, ja koko maa kumartaa heidän kitinän edessä.
Äläs nyt !! On minullakin turvaruoka : Lihapiirakat, kalja ja makkara. . Nuo on mun turva aina ja ikuisesti aamen. M50
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea ymmärtää tätä hömpötystä että ruoat eivät saa koskettaa toisiaan lautasella. Mutta samaan mahaanhan ne päätyy kuitenkin ja siellä sekoittuvat joka tapauksessa. Miten siitä ajatuksesta selvitään, ihmettelen vaan.
Onhan se nentille vaikea ymmärtää, mutta aspergerilla "piuhat" yhdistyvät päässä jotenkin hassusti. Esimerkiksi fiksu, extrovertti ja monissa asioissa erittäin taitava puolisoni, jota ulkopuolinen ei koskaan arvaisi aspereriksi, menee täysin sekaisin, kun kauppareissulla parkkipaikka, johon hän on tottunut pysäköimään, on varattu.
Silloin saatetaan ajaa parkkipaikka ympäri pariinkin kertaan, ennen kuin sopiva parkkiruutu löytyy, mutta kun ollaan vieraassa maassa, niin hän pyörittää rattia suvereenista, ja myös sellaisissa maissa, joissa en itse uskaltaisi lähteä edes auton rattiin.
Eipä ihme, että hävikkiä jää valtavasti. Alkaa olemaan niin monenlaista, täysin allergioihin tai terveyssyihin perustumatonta ruokavaliovaatimusta, että ilmainen kouluruokailu tulee väistämättä tiensä päähän, ja tullaan siirtymään omiin eväisiin. Aikoinaan oli toki ne pari lasten inhokkiruokaa, mutta niiden valmistusmäärissä osaattin siihen varautua.
Myönnän että olen ilmeisesti "nentti", vaikken ihan kaikista ruoista tykkääkään. Silti ajattelen että lapset , jotka osaavat lukea nettiä ja haistella nykyisiä tuulia, kyllä äkkäävät aika äkkiä , että jos ruoka ei ole mieluista, kuten ei koskaan varmaan kaikki ruoat ole kaikille, niin on helppo vedätää vanhempia ja vedota vaikka noihin aakkosiin ja turvaruokiin ja ties mihin, koska nykyvanhemmat pelkäävät ihan mahdottomasti etteivät lapset vaan joudu pettymään.
Ja varmaan jotain reaaliterapiaakin pitäisi noille pilteille opettaa ,että jos vaikka ruoat eivät saa koskettaa toisiaan, voi kertoa lapselle että kuule ihan 40cm (voi näyttää mittanauhalta) päässä tuosta suuaukosta, niin nuo vierekkäiset ruoat ihan oikeasti päätyvät samaan putkeen ja mahalaukkuun. Iloisesti sovussa. Eikä mahalaukku siltikään räjähdä tai muutakaan katastrofaalista ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen ilmeisesti "nentti", vaikken ihan kaikista ruoista tykkääkään. Silti ajattelen että lapset , jotka osaavat lukea nettiä ja haistella nykyisiä tuulia, kyllä äkkäävät aika äkkiä , että jos ruoka ei ole mieluista, kuten ei koskaan varmaan kaikki ruoat ole kaikille, niin on helppo vedätää vanhempia ja vedota vaikka noihin aakkosiin ja turvaruokiin ja ties mihin, koska nykyvanhemmat pelkäävät ihan mahdottomasti etteivät lapset vaan joudu pettymään.
Ja varmaan jotain reaaliterapiaakin pitäisi noille pilteille opettaa ,että jos vaikka ruoat eivät saa koskettaa toisiaan, voi kertoa lapselle että kuule ihan 40cm (voi näyttää mittanauhalta) päässä tuosta suuaukosta, niin nuo vierekkäiset ruoat ihan oikeasti päätyvät samaan putkeen ja mahalaukkuun. Iloisesti sovussa. Eikä mahalaukku siltikään räjähdä tai muutakaan katastrofaalista ei tapahdu.
Tule ihmeessä selittää tämä mun 5v.lle. Hänellä on vaikea kielihäiriö joten varustaudu kuvin ja viittomin.
No voi lohduttautua sillä ajatuksella, että esim. Sudanin leireiltä paennetia lapsia kuolee nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen ilmeisesti "nentti", vaikken ihan kaikista ruoista tykkääkään. Silti ajattelen että lapset , jotka osaavat lukea nettiä ja haistella nykyisiä tuulia, kyllä äkkäävät aika äkkiä , että jos ruoka ei ole mieluista, kuten ei koskaan varmaan kaikki ruoat ole kaikille, niin on helppo vedätää vanhempia ja vedota vaikka noihin aakkosiin ja turvaruokiin ja ties mihin, koska nykyvanhemmat pelkäävät ihan mahdottomasti etteivät lapset vaan joudu pettymään.
Ja varmaan jotain reaaliterapiaakin pitäisi noille pilteille opettaa ,että jos vaikka ruoat eivät saa koskettaa toisiaan, voi kertoa lapselle että kuule ihan 40cm (voi näyttää mittanauhalta) päässä tuosta suuaukosta, niin nuo vierekkäiset ruoat ihan oikeasti päätyvät samaan putkeen ja mahalaukkuun. Iloisesti sovussa. Eikä mahalaukku siltikään räjähdä tai muutakaan katastrofaalista ei tapahdu.
Aspergerin tunnistaa muutaman päivän ikäisenä. Ei meillä jälkikasvu osannut käyttää somea, eikä mitään muutakaan, kun putkahti maailmaan. Ehkä nykylapset ovat sitten sen verran kypsempiä ja fiksumpia, että heille voidaan lyödä puhelin käteen heti synnytyssalissa.
50-luvun maaseudulla oltiin toisessa ääripäässä, kun laktoosi-intoleranssi oli kouluja käymättömille maalaisille tuntematon käsite, ja siitä kärsivä lapsi pakotettiin juomaan maitoa kuten muutkin. Ja selityksiä kipeästä mahasta ei tietenkään kuunneltu, vaan haukuttiin kurittomaksi kakaraksi ja annettiin vitsaa takapuoleen kaiken lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona jos kovin nirsoilee niin sitten ruoka pois ja kyllä se nälkä tulee. Liikuntaa kehoon, huolenpitoa, läsnäoloa jne
Selvästi et ole ikinä törmännyt vaikeaan tapaukseen. Ne paastoavat vaikka päiviä ja lopulta pyörtyvät nälästä ja saavat puutostiloja. Arvaa onko kiva kun pitää miettiä miten tuollaiselle saa kurkusta alas yhtään mitään kun mikään normaali ja omasta mielestä vaaraton ruoka ei vain kelpaa?
Ja näitäkö on nyt jo prosentti tulevasta sukupolvesta, useampi tapaus joka kouluun, ja osuus kasvamaan päin?
En usko. Ne lapset, joilla näin on, tietenkin tarvitsevat energiansa jostakin. Loppuja ei kannata tekemällä tehdä ongelmaisemmiksi kuin ovat.
Kyllä huomaa taas kommenteista, että osa ei ymmärrä ollenkaan mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea ymmärtää tätä hömpötystä että ruoat eivät saa koskettaa toisiaan lautasella. Mutta samaan mahaanhan ne päätyy kuitenkin ja siellä sekoittuvat joka tapauksessa. Miten siitä ajatuksesta selvitään, ihmettelen vaan.
Mä olen aikuinen, mutta en halua että salaatti sotkeutuu lautasella kastikkeeseen. Olen hyvin tietoinen että sotkeutuvat mahassa. Salaatti vaan maistuu inhottavalta, jos siihen on sotkettu jotain. En käytä myöskään salaatinkastikkeita.
Vierailija kirjoitti:
"anna kun arvaan, kaikki syötte turvatuissa: hampurilaisia pitsaa ja nugetteja? Einkelpaa marjat ja vihannekset koska suutuntuma on väärä?
Me tosiaan tarvitaan kolmas maailmansota."Joko et ole koskaan nähnyt hampurilaista, pizzaa tai nepsylasta.
Hampurilaisessa on usein sämpylä, pihvi, majoneesi, suolakurkku, salaatti ja ties mitä yhdessä kasassa. Se on suorastaan painajainen monelle nepsylle. Sama juttu pizzan kanssa. Siinäkin leivän päälle on kasattu vaikka mitä.
Jos tapaat nepsylapsen, niin katso hänen ruokalautastaan. Usein peruna on nätisti laitettu lautasen laidalla, ja proteiini toiselle laidalle niin, että ruoka-aineet eivät vahingossakaan koske toisiaan. Edes kastike ei mene perunan päälle.
Tietenkään kastike ei mene perunan päälle!
t: aikuinen asperger, joka nyttemmin pystyy syömään kastikkeen ja perunan yhtä aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1990-luvulla oli myös ylipäätään paljon vähemmän "ongelmatapauksia" noin 1-2 sataa kohden.
Ysärillä ei myöskään ollut ylipainoisia lapsia ja nuoria, joka toisella ei ollut ties mitä diagnoosia, lapset oppivat lukemaan, joulu- ja kevätjuhlia vietettiin normaalisti jne. Nyky-yhteiskunta on ihan sekaisin, normaalit yksilöt joutuvat elämään erikoistapausten pillin mukaan ja touhu menee aina vaan hullummaksi.
Ysärillä oli normaalia, että yläkouluikäiset vetivät kännit joka viikonloppu.
Niin se aika tuntuu kultaavan muistot. Ettei muka ollut ylipainoisia lapsia 90 luvulla.
Väitän että suurin osa jollei kaikki turvaruokaa saavat lapset ovat alipainoisia. Siksi juuri saavat sitä turvaruokaa jonka lääkäri tai ravitsemusterapeutti on katsonut tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan nyt hel***vetti. Tehkää sitä turvaruokaa vanhemmat kotona jälkikasvullenne ja sitten mikrottavat sen koulussa - ostetaan kouluihin lisää mikroja. Kyllä on koulujen keittiöt (tai mistä nuo ruoat nykyisin tulevatkaan) ihan kusessa lastenne takia.
Mistä muuten te vanhemmat tiedätte, että lapsenne on "ruokayliherkkä" ja jotain hiton turvaruokaa tarvitsevat? Liittykö se oikeasti johonkin trendikkääseen diagnoosiin (neuroa tuntuu olevan kovasti liikkeellä) vai onko se jokin tik tokista opittu asia, että peruna ja kalapuikot on ihan kamalaa sontaa?
Aakkoslasten juttuja joo. Ja vanhemmat saa taas yhden kasvatusvirheen anteeksi ja yhteiskunnan kustantamaksi.
Samassa perheessä voi olla myös ns. normaali lapsi, joka on kasvatettu ihan samoin. Vika ei siis ole kasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että näille erityistapauksille ja uniikeille lumihiutaleille voisi olla ihan omat koulut ja päiväkodit, vanhaan kunnon tarkkistyyliin. Ehkä se loputon nirsoilu ja erityiskohtelun vaatiminen loppuisi kun vaihtoehto olisi päätyä tarkkikselle.
Voisi olla helpotus päästä kouluun, jossa muutkin ovat autismin kirjolla. Ei tarvisi enää maskata koko ajan ja yrittää kelvata neurotyypillisille.
"Ja varmaan jotain reaaliterapiaakin pitäisi noille pilteille opettaa ,että jos vaikka ruoat eivät saa koskettaa toisiaan, voi kertoa lapselle että kuule ihan 40cm (voi näyttää mittanauhalta) päässä tuosta suuaukosta, niin nuo vierekkäiset ruoat ihan oikeasti päätyvät samaan putkeen ja mahalaukkuun. Iloisesti sovussa. Eikä mahalaukku siltikään räjähdä tai muutakaan katastrofaalista ei tapahdu."
Jälkikasvu on nykyään tohtori, ja ruoat ovat edelleen erillään. Jos sinulla on hyvä opetusmetodi, miten tästä ja kaikista muista erikoisuuksiista pääsee eroon, niin tule ihmeessä opettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että olen ilmeisesti "nentti", vaikken ihan kaikista ruoista tykkääkään. Silti ajattelen että lapset , jotka osaavat lukea nettiä ja haistella nykyisiä tuulia, kyllä äkkäävät aika äkkiä , että jos ruoka ei ole mieluista, kuten ei koskaan varmaan kaikki ruoat ole kaikille, niin on helppo vedätää vanhempia ja vedota vaikka noihin aakkosiin ja turvaruokiin ja ties mihin, koska nykyvanhemmat pelkäävät ihan mahdottomasti etteivät lapset vaan joudu pettymään.
Ja varmaan jotain reaaliterapiaakin pitäisi noille pilteille opettaa ,että jos vaikka ruoat eivät saa koskettaa toisiaan, voi kertoa lapselle että kuule ihan 40cm (voi näyttää mittanauhalta) päässä tuosta suuaukosta, niin nuo vierekkäiset ruoat ihan oikeasti päätyvät samaan putkeen ja mahalaukkuun. Iloisesti sovussa. Eikä mahalaukku siltikään räjähdä tai muutakaan katastrofaalista ei tapahdu.
Voi hyvänen aika. Ei, autistin ei tarvitse oppia että ruokien pitäisi koskettaa toisiaan, vaan autistilla on ihan täysi oikeus syödä ruokansa niin, ettei ne lautasella kosketa toisiaan. Se ei kuulu muille mitenkään, eikä siitä ole mitään haittaa kellekään.
Olen vaka-alalla ja miettinyt tätä turvaruokaa paljon. Uskon että on olemassa lapsia joille syöminen tai ruuan koostumus tuo ahdistusta. En ole perehtynyt asiaan kuka turvaruuan lapselle määrää Mutta toivon että se on lääkäri ja lapsi saa muutakin apua asiaan. Se ei ole pidemmän päälle mikään ratkaisu että syödään vai jotain tiettyä einestä päivästä toiseen. On ihan normaalia että kaikki eivät tykkää kaikesta ja joku tietty ruoka voi ahdistaa ihan aikuistakin . Sillon syödään jotain muuta tarjolla olevaa. Leipää tai salaattia. On kummallista jos mikään tarjolla olevista ei maistu. Paljon on myös asenteista kiinni. Minulle kerran hoitoon 2-vuotias lapsi saatesanoilla että ei syö mitään ja on lääkärin painoseurannassa. En tehnyt asiasta mitään numeroa. Lapsi söi samaa ruokaa kuin muutkin ja laitoin hänelle pieniä annoksia. Kuitenkin hän syö aina kaiken. En yhtään ymmärtänyt mitä edellisessä hoitopaikassa tai kotona oli tapahtunut että niin moni taho minua etukäteen varoitteli lapsen syömättömyydestä.