Lue keskustelun säännöt.
Yhä useampi lapsi ei voi syödä päiväkoti- tai kouluruokaa: heille tarjotaan turvaruokaa
23.01.2026 |
Juttu tiivistettynä
Turvaruuan tarve kasvaa kouluissa ja päiväkodeissa. Lapset ovat sen saamisen suhteen eriarvoisessa asemassa, koska kuntien käytännöt vaihtelevat.
Turvaruoka on ennalta sovittu ateria, joka turvaa lapsen energiansaannin, kun muu ruoka ei maistu esimerkiksi aistiherkkyyden vuoksi.
Taustalla on usein esimerkiksi neurokirjon häiriö tai ahdistus, ei nirsoilu.
Turvaruokien määrän kasvu lisää keittiöiden työtä ja kustannuksia.
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
Mitä hem mettiä?? Tähänkö on tultu?! Ja aikuisina nämä lumihiutaleet ei kestä sitten enää yhtään mitään, jos ei ole tarjolla mieliruokia. 😲
Sano tuo jossain Usassa missä mäkkärin listalta moni valitsee vuodesta toiseen lounaansa. Ei siinä ole kestämisen kanssa mitään tekemistä, kaikki ei vaan halua kaksi tuntia kestävää fine-diningia joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan niinku ongelma ei olis lapsissa vaan siinä mitä tarjotaan?
Ongelma on lapsissa. Mutta ei nirsoilu vaan sairaus. Ihan kuin kihtiporilaan olisi pakko syödä katkarapuja ja juoda olutta. Tai vatsakatarille syötettäisiin paistettuja perunoita ja oihviä. Yms. Lapsille tarjotaan sellaista ruokaa, joka sopii heidän sairauden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen elämä on kyllä melko tylsää kun joutuu tyytymään mauttomaan ja helposti pureskeltavaan turvaruokaan.
No mikä ettei, jos mikään muu ei kelpaa. Vanhemmat laittakoot lapselle eväslaatikon mukaan, niin saavat hyvää ruokaa.
Mitä turvaruokaa syöville kotona tarjotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mut toistan vielä ylempänäkin sanomani kommentin että jutussa esitetyt perusteet turvaruokaan on tyyliin vajaaravitsemus, hoitopäivän sujuminen huonosti ym. Niin miksi nirsot lapset ei sitten saa turvaruokaa? Ihan samalla lailla heilläkin on energiat matalalla kun eivät syö mitään. Miksi pitää olla diagnoosi?"
Eihän nuo perusteet diagnoosia katso. Ei tukitoimet pohjaa diagnoosiin, vaan käytännössä ilmeneviin haasteisiin.
Käytännössähän "nirsous" useimmiten on juuri tuota aistiyliherkkyyttä.
Nirsous on erittäin tavallinen ominaisuus taapero-ja leikki-iässä. miks kaikki pitää medikalisoida oikeesti!
Hyvänen aika, eihän noita turvaruokia normaaliin taaperoiän nirsouteen tarjota, vaan niille, joilla oikeasti on kyse voimakkaan rajoittavi
Saako siitäkin leimasta kelatukia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole mistään nirsoilusta vaan aistiherkkyydestä. Näillä lapsilla on neurokirjo häiriötä, joilla saattaa ruoan koostumus olla vaikka sellainen, että ne ei sitä pysty oksentamatta syömään. Myös joillain autisteilla / adhd ihmisillä on vain jotain tiettyjä samoja ruokia, mitä ne voi syödä. Nämä ihmiset eivät mahda sille yhtään mitään, niiku vaikka ihminen jolla on diabetes. Koittakaa nyt prkl ymmärtää se asia jo pikkuhiljaa.
Aivan käsittämätöntä, ettei ihmiset vieläkään tiedä mistään mitään vaikka on netti nenän edessä.. ai nii mut tiktok.
1990-luvulla ei sitten ilmeisesti ollut ollenkaan nepsyjä, läksyjä ja muita höpsyjä vai miten he muka elivät siihen aikaan kun koulussa piti kaikkien syödä makslaatikkoa?
Sota aikana syödään mitä vaan
Ruokakin voi olla kortilla niinkuin Suomessa on ollutkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan niinku ongelma ei olis lapsissa vaan siinä mitä tarjotaan?
Ongelma on lapsissa. Mutta ei nirsoilu vaan sairaus. Ihan kuin kihtiporilaan olisi pakko syödä katkarapuja ja juoda olutta. Tai vatsakatarille syötettäisiin paistettuja perunoita ja oihviä. Yms. Lapsille tarjotaan sellaista ruokaa, joka sopii heidän sairauden kanssa.
Miksi noin sairaat lapset ovat tavallisessa koulussa terveiden lapsien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla syötiin tai itkettiin ja syötiin.
Aikuiset annosteli ruoan ja sitten istuin niin päiväkodissa, kesäleirillä ja vielä ala-asteella yksin ruokalassa ruokalautanen edessä. Tunteja. Olin kiltti pikkutyttö ja tämä oli todella rankkaa. Se oli hienoa kasvatusta se.
En muuten syönyt, en sen jälkeen kun päiväkodissa oksensin sen lasagnehirvityksen pöydälle. Opin siis jo tuon ikäisenä, että ei kannata väkisin kokeilla.
Olisin tarvinnut tuollaista turvaruokaa . Ihan normaali ihminen olen ilman nepsynäpsyjä, mutta suutuntumasta ja mausta herkkä. Siihen ei auta väkipakko vaan omilla ehdoilla ruokiin tutustuminen.
Muistan että sötiin ainakin silloin tällöin lohta, merimiespihvejä naudanlihasta, poronkäristystä, lasagnea ja puuroa. Ei nuo olleet mitään huippukokin virityksiä A1 lihasta, mutta silti maistui.
Nykyisin jo pelkkä ruokalista naurattaa. Ehdotin teinille, että alkaisi pitää ihan vitsinä someen ruokalista ja todellisuussuivustoa.
Riisijambalalya mangobanaanihärkäpapukastikkeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen elämä on kyllä melko tylsää kun joutuu tyytymään mauttomaan ja helposti pureskeltavaan turvaruokaan.
No mikä ettei, jos mikään muu ei kelpaa. Vanhemmat laittakoot lapselle eväslaatikon mukaan, niin saavat hyvää ruokaa.
Tuo helposti pureskeltava ruoka on ihan puppua. Ei lapset enää edes halua pureskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole mistään nirsoilusta vaan aistiherkkyydestä. Näillä lapsilla on neurokirjo häiriötä, joilla saattaa ruoan koostumus olla vaikka sellainen, että ne ei sitä pysty oksentamatta syömään. Myös joillain autisteilla / adhd ihmisillä on vain jotain tiettyjä samoja ruokia, mitä ne voi syödä. Nämä ihmiset eivät mahda sille yhtään mitään, niiku vaikka ihminen jolla on diabetes. Koittakaa nyt prkl ymmärtää se asia jo pikkuhiljaa.
Aivan käsittämätöntä, ettei ihmiset vieläkään tiedä mistään mitään vaikka on netti nenän edessä.. ai nii mut tiktok.
1990-luvulla ei sitten ilmeisesti ollut ollenkaan nepsyjä, läksyjä ja muita höpsyjä vai miten he muka elivät siihen aikaan kun koulussa piti kaikkien syödä makslaatikkoa?
Itse 1990-luvulla koulut käyneenä muistan, että aina piti ottaa ruokaa ja syödä lautanen tyhjäksi. Mutta riitti, jos otti edes lusikallisen ruokaa lautaselle ja söi sen. Näin minä tein pahojenkin ruokien kanssa. Mutta koska olen edelleen suustani herkkä, niin ei minusta parempaa syöjää tullut. Suurin osa edelleen pitää aistiherkkiä lumihiutaleina, kun ei liity asiaan mitenkään. Eikö pitäisi olla hyvä, että lääketiede kehittyy? Moni aikuinen saa edelleen mm adhd diagnooseja, koska ei niitä tunnistettu ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukahan sosionomi Minna-Maijakki Runeberg-Törrönen tämänkin älyttömyyden on lanseerannut?
Vierailija kirjoitti:
Tällaisiin kun annetaan siimaa, niin vaatimuksille (ja kuluille) ei loppua näy.
Aivan hyvin voisi sanoa, että jollei kelpaa, niin ole syömättä. Seuraavalla kerralla kelpaa. Nälkä on paras mauste.
Aika moni aikuinen valitsee ruuat joita syö. Ja ilmoittaa ettei syö tai juo jotain. Kaikki ei halua chiliä tai ei juo kahvia sokerin kanssa tai toisinpäin. Itse en siedä tryffeliä. Se maistuu liikaa maalle. En saa sitä alas. Mutta tässä ei edes ole kyse siitä, vaan oireyhtymästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä juttu ettei hajuton ja mauton mikrossa uudelleenlämmitetty suurtalous eines kelpaa.
Kuinka paljon adhd, autisti ja muita turvaruokaa tarvitsevia prosentuaalisesti koululaisista on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on aikoihin eletty. Muistan vieläkin kun äiti saattoi ekaluokalla kouluun ja sanoi että kaikki menee hyvin. Ja niin meni. Ekana päivänä oli ruokana kumiperunoita, nakkikastiketta, jossa lillui suolakurkunpalasia. Lisänä oli maitoa, vettä, näkkileipää ja porkkanaraastetta.
Kaksi isointa poikaa kävi hakemassa ne kaikki ruoat 3 kerrosta alempaa keittiöstä.
KAIKKI SÖIVÄT KAIKKEA (paitsi ne joilla oli allergiaa).
-1990 Pohjois Savo
No siihen aikaan kaikki autistit ja nepsyt ja muut erityiset oli omissa luokissaan. Ole. Ollut tällaisessa luokassa töissä Kuopiossa v. 1995-1997. Ja kyllä: kustannuksia tuli, niitä ei laskettu. Pidettiin tärkeimpänä, että lapset syövät edes jotain, oli se sitten vaikka joka toinen päivä keitettyä perunaa ja nakkikastiketta ja joka toinen päivä makaronilaatikko. Ei nurinhan noin, mutt
Vanhoina hyvinä aikoina lapsia kasvatettiin. Jos joku oli oikeasti autisti, nepsy tai adhd-potilas, he saivat erityistä apua erityisluokissa tai apukouluissa. Ei heitä tuotu normaalien oppilaiden pariin ahdistumaantavallisten ruokien syömisestä.
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu ettei hajuton ja mauton mikrossa uudelleenlämmitetty suurtalous eines kelpaa.
Niitä samoja ruokia annetaan vanhuksille myös, ja kelvattava on, että pysyy hengissä. Laittakaa poloisille lapsillenne omat eväät mukaan, niin on mojovat ja maistuvat ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole mistään nirsoilusta vaan aistiherkkyydestä. Näillä lapsilla on neurokirjo häiriötä, joilla saattaa ruoan koostumus olla vaikka sellainen, että ne ei sitä pysty oksentamatta syömään. Myös joillain autisteilla / adhd ihmisillä on vain jotain tiettyjä samoja ruokia, mitä ne voi syödä. Nämä ihmiset eivät mahda sille yhtään mitään, niiku vaikka ihminen jolla on diabetes. Koittakaa nyt prkl ymmärtää se asia jo pikkuhiljaa.
Aivan käsittämätöntä, ettei ihmiset vieläkään tiedä mistään mitään vaikka on netti nenän edessä.. ai nii mut tiktok.
1990-luvulla ei sitten ilmeisesti ollut ollenkaan nepsyjä, läksyjä ja muita höpsyjä vai miten he muka elivät siihen aikaan kun koulussa piti kaikkien syödä makslaatikkoa?
Nirsoilijoiden piti syödä. Ei sellaisten, jotka sitä ei oystynyt syömään. Ja missä maailmassa te olette eläneet, koska minun 70-80-luvun kouluruokailuissa ollut mitään pakkoja. Ehkä piti jotain syödä . Maitoa ja näkkileipää ja perunoita ja voita. Mutta sai valita.b
Meillä tuli syksyllä "ruokapakko" ja siitä seurasi yläkoulussa vain se, että iltapäivistä tuli aikaisempaa levottomampia. Liikuntatunnilla ei enää pelata, porukka ei jaksa, homma on mennyt laiskaksi kävelyksi pallon perässä. Osalla on eväät kotoa, osa karkaa edelleen lähikauppaan rangaistuksenkin uhalla.
Kouluruuan menekki on laskenut kuukausi kuukaudelta, enää ei kaalipatapäivänä oteta välttämättä edes salaattia.
Turvaruoka on ruokaa, josta tietää, mitä syö. Epämääräinen eriniminen ja samanmakuinen mössö kaikkina arkipäivinä ei maistu, kun kotona on totuttu unkarinpataan, jossa on lihaa ja mausteita, ei vain rasvaista lientä.
No kun tuo ei aistiyliherkän autistilapsen kanssa toimi. Nälkä kun ei niitä aistiherkkyyksiä poista, vaan itseasiassa yleensä voimistaa.