Yhä useampi lapsi ei voi syödä päiväkoti- tai kouluruokaa: heille tarjotaan turvaruokaa

Vierailija kirjoitti:

Erityisruokavalioita oli kouluissa jo ysärillä. Ihan normaalia se oli jo silloin että jotkut syö eri ruokaa kun muut. En mä ymmärrä mikä turvaruoassa sitten herättää näin suurta raivoa. Tuskin näillä raivoajilla on itsellään edes lapsia. Tämä aihe ei heitä edes millään lailla kosketa. Silti pitää raivota ja päteä.

 

Erityisruokavalio on sitä jos oikeasti ei pysty syömään jotain tiettyä ruoka-ainetta, koska keho hylkii sitä. Jos inhoaa kesäkeittoa niin se ei ole pätevä syy.

Käypä hoito

Raskaudenaikaiset ja muut riskitekijät autismikirjon häiriössä

On tekijöitä, jotka altistavat lapsia autismikirjon häiriöön.

Aiheeseen liittyen tunnen monia kokkeja, jotka ovat nepsyjä. He rakastavat erilaisia makuja. Heidän vanhempansa söivät itse monipuolisesti ja näyttivät hyvää esimerkkiä. Pitää jaksaa olla kärsivällinen, eikä hermostua, jos lapsi sylkee ruoka-aineita pois. Monet aikuiset muistavat sen ajan, kun Suomeen alettiin tuoda hedelmiä ja vihanneksia ulkomailta. Ne maistuivat aivan hirveille, koska niihin ei ollut totuttu. Aikaa myöten kuitenkin appelsiineja, kiiwejä, mangoja yms. opittiin syömään. Allergiat ovat tietenkin asia erikseen. Toivottavasti turvaruoka ei tarkoita yksipuolista, vaan kuitenkin monipuolista ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämmöistä turvaruokaa kaikille nirsoille lapsille tarjota, että sikäli en niin kovin huolissani olisi. Jos noita on Jyväskylän kokoisessa kaupungissa sata, niin ovat varmaan suurimmaksi osaksi hyvin erityisiä lapsia, joilla tälle ihan lääketieteelliset perustelut. Toki ehkä järkevämpää voisi olla, että näiden sallittaisiin tuoda kotoa pieni eväs, ettei yhteiskunnan tarvitsisi hoitaa tätä ongelmaa.

 

Sinänsä olisin kyllä vähän huolissani lasten lisääntyneestä nirsoilusta. Olen luokanopettaja, ja luokallani on useampia lapsia, jotka eivät tykkää lähes mistään kouluruuasta. Ruokalistalla on ehkä pari-kolme ruokaa joita syövät kunnolla (yleensä juuri näitä nugetteja, eineslihapullia ja vastaavia), muuten heidän päivän ruoka-annoksensa saattaa olla tyyliin yksi makaroni, yksi salaatinhiutale ja minilusikallinen kastiketta. Osa heistä ei tykkää myöskään näkkileivästä, niin eivät sitäkään suostu oikein syömään.

Hyvä kirjoitus mutta meillä lastenpsykalla ei ole huonosyöntisiä lapsia joiden vanhemmat eivät YHTÄÄN OLISI YRITTÄNEET jne. Tunnut osittain ymmärtävän mutta osittain et ymmärrä alkuunkaan, eli ihan perus opettajalta kuulostat. Opiskele vielä hieman lisää, vaikka avoimessa lasten psykjuttuja niin lopulta olet jo tosi hyvä ope!

Hyvä kirjoitus mutta meillä erityisherkkien vanhempien someringissä ei ole huonosyöntisiä lapsia joiden vanhemmat eivät YHTÄÄN OLISI YRITTÄNEET jne. Tunnut osittain ymmärtävän mutta osittain et ymmärrä alkuunkaan, eli ihan perus opettajalta kuulostat. Opiskele vielä hieman lisää, vaikka avoimessa lasten psykjuttuja niin lopulta olet jo tosi hyvä ope!

Korjasin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä lapset ja etenkin niiden perhe syö kotona. Laitetaanko tälle yhdelle lumihiutaleelle kotonakin joka aterialle se turvaruoka? Vai syökö sitä samaa turvaruokaa, eli jotain kananuggetteja koko perhe? Vastatkaa nyt joku joilla näitä turvaruokalapsia on? Vastauksista päätellen kuitenkin useammalla.

Sitten mä veikkaan että näitä turvaruokia laitetaan kouluttamattomien wt-porukoiden lapsille ja maamuille. Eli niiden lapsille, jotka muutenkin ovat syöneet ikänsä jotain mäkkäriä.

 

No ei laiteta turvaruokia kuin erityislapsille, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Edes allergiset ei saa erikoisruokavaliota ilman lääkärintodistusta. 

Näillä lapsilla on terapeutit ja lääkärit, jotka nämä päätökset ruokailuista tekee. Hoitajat ja opettajat ei päätä ruokailuista, vaan määräykset tulee ylemmältä taholta.

N ep sy = neuropsykia

Mitäs sä tiedät Topi Borgin lapsuuden ruokailuista?

Eikö niitä herkkuruokia voisi tehdä sitten kaikille oppilaille, niin ei tarvitse erikseen kenellekään mitään spessua?

Meillä syömisongelmainen lapsi söi kotona periaatteessa samaa ruokaa kuin muu perhe. Ruuat tehtiin siten, että proteiini otettiin erilleen ennen kastikkeen tekoa jne. Erittäin harvoin tehtiin hänelle erikseen ruokaa, ja eineksiähän hän ei syönyt. Kasvislisäkkeet oli ehkä vähän erilaisia, oli sieniä, oliiveja jne. keitettyjen porkkanoiden tilalla (vaikka muutkin kyllä söi oliiveja ja sieniä), tai porkkanat jätettiin vaan keittämättä ja syötiin raakana.

Hänen lempiruokiaan on edelleen poronkäristys ja perunamuusi, perunamuusi ja jauhelihakastike, hernekeitto, ja KYLLÄ, kalapuikot. Hän oli teini-ikäinen, ennen kuin alkoi syödä hampurilaisia, pizza tuli mukaan jo joskus ala-asteikäisenä (ja se pepperonipizza tietenkin). Siinä vaiheessa kun lapsi/nuori pystyi syömään pizzaa, hampurilaisia ja kananuggetteja ranskalaisten kanssa, tuli helpotus. Silloin saattoi olla varma, että ko. lapsi löytää AINA itselleen syötävää, olipa missä päin maailmaa tahansa.

Joo meillä oli ravitsemusterapeutti ja lääkäri mukana ihmettelemässä ruokailuja, ja toimintaterapeutti. Lapsella oli todella laaja ruokavalio - kunhan ne ainekset eivät olleet sekaisin. Koulupäivän aikana syödyn  ruuan merkitys oli suuri, koska lapsi ei kyennyt syömään kerralla niin paljon, että olisi pärjännyt tolpillaan koulupäivän ajan. Sille reksillehän asialla ei ollut mitään merkitystä, hänen mielestään oli ok lapata lapsen lautaselle perunat, kastike, salaatti ja vielä leipäkin samaan kasaan. Kuka aikuinen ihminen haluaisi syödä annoksen, jossa näkkileivän päälle on siilattu he-ma-pa-maustetun porkkanaraasteen läpi nakkikastiketta?

Mutta turhaa tätä on kertoa,  tärkeintä näyttää olevan mielensäpahoittaminen ja väärinymmärtäminen.

Aikoinaan koulussa kun vein makaronilaatikon pois maistelematta, opettaja otti korvasta kiinni ja talutti hakemaan lautasen takaisin, ojensi haarukan ja vahti vieressä että syön kaiken. Nykyään jos opettaja tekee saman niin varmaan istuu vankilassa loppuikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä syömisongelmainen lapsi söi kotona periaatteessa samaa ruokaa kuin muu perhe. Ruuat tehtiin siten, että proteiini otettiin erilleen ennen kastikkeen tekoa jne. Erittäin harvoin tehtiin hänelle erikseen ruokaa, ja eineksiähän hän ei syönyt. Kasvislisäkkeet oli ehkä vähän erilaisia, oli sieniä, oliiveja jne. keitettyjen porkkanoiden tilalla (vaikka muutkin kyllä söi oliiveja ja sieniä), tai porkkanat jätettiin vaan keittämättä ja syötiin raakana.

Hänen lempiruokiaan on edelleen poronkäristys ja perunamuusi, perunamuusi ja jauhelihakastike, hernekeitto, ja KYLLÄ, kalapuikot. Hän oli teini-ikäinen, ennen kuin alkoi syödä hampurilaisia, pizza tuli mukaan jo joskus ala-asteikäisenä (ja se pepperonipizza tietenkin). Siinä vaiheessa kun lapsi/nuori pystyi syömään pizzaa, hampurilaisia ja kananuggetteja ranskalaisten kanssa, tuli helpotus. Silloin saattoi olla varma, että ko. lapsi löytää AINA itselleen syötävää, olipa missä päin maa

Siis helpotus kun lapsi mättää pizzaa, hampurilaisia ja kananuggetteja ranskalaisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus mutta meillä erityisherkkien vanhempien someringissä ei ole huonosyöntisiä lapsia joiden vanhemmat eivät YHTÄÄN OLISI YRITTÄNEET jne. Tunnut osittain ymmärtävän mutta osittain et ymmärrä alkuunkaan, eli ihan perus opettajalta kuulostat. Opiskele vielä hieman lisää, vaikka avoimessa lasten psykjuttuja niin lopulta olet jo tosi hyvä ope!

Korjasin :)

 

 

Sosiaalinen leikkipiiri?  Uskottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä syömisongelmainen lapsi söi kotona periaatteessa samaa ruokaa kuin muu perhe. Ruuat tehtiin siten, että proteiini otettiin erilleen ennen kastikkeen tekoa jne. Erittäin harvoin tehtiin hänelle erikseen ruokaa, ja eineksiähän hän ei syönyt. Kasvislisäkkeet oli ehkä vähän erilaisia, oli sieniä, oliiveja jne. keitettyjen porkkanoiden tilalla (vaikka muutkin kyllä söi oliiveja ja sieniä), tai porkkanat jätettiin vaan keittämättä ja syötiin raakana.

Hänen lempiruokiaan on edelleen poronkäristys ja perunamuusi, perunamuusi ja jauhelihakastike, hernekeitto, ja KYLLÄ, kalapuikot. Hän oli teini-ikäinen, ennen kuin alkoi syödä hampurilaisia, pizza tuli mukaan jo joskus ala-asteikäisenä (ja se pepperonipizza tietenkin). Siinä vaiheessa kun lapsi/nuori pystyi syömään pizzaa, hampurilaisia ja kananuggetteja ranskalaisten kanssa, tuli helpotus. Silloin saattoi olla varma, että ko. lapsi löytää AINA itselleen syötävää, olipa missä päin maa

Sinulla tässä näyttää olevan mielensäpahoittaminen käynnissä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä syömisongelmainen lapsi söi kotona periaatteessa samaa ruokaa kuin muu perhe. Ruuat tehtiin siten, että proteiini otettiin erilleen ennen kastikkeen tekoa jne. Erittäin harvoin tehtiin hänelle erikseen ruokaa, ja eineksiähän hän ei syönyt. Kasvislisäkkeet oli ehkä vähän erilaisia, oli sieniä, oliiveja jne. keitettyjen porkkanoiden tilalla (vaikka muutkin kyllä söi oliiveja ja sieniä), tai porkkanat jätettiin vaan keittämättä ja syötiin raakana.

Hänen lempiruokiaan on edelleen poronkäristys ja perunamuusi, perunamuusi ja jauhelihakastike, hernekeitto, ja KYLLÄ, kalapuikot. Hän oli teini-ikäinen, ennen kuin alkoi syödä hampurilaisia, pizza tuli mukaan jo joskus ala-asteikäisenä (ja se pepperonipizza tietenkin). Siinä vaiheessa kun lapsi/nuori pystyi syömään pizzaa, hampurilaisia ja kananuggetteja ranskalaisten kanssa, tuli helpotus. Silloin saattoi olla varma, että ko. lapsi löytää AINA itselleen syötävää, olipa missä päin maa

Tuo ruoan kasaaminen näkkärin päälle on kyllä keksitty juttu.

Selvisin elossa syömällä pääasiassa näkkileipää ekaluokalta ylioppilaaksi.

Olin ihan vaan nirso. Ei se minua ikinä haitannut mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana turva triggeröi monia suomalaisia aikuisia. Täällä on pitänyt tukahduttaa tunteensa ja turvan tarpeensa, olla vahva, itsenäinen ja reipas jo nuoresta lähtien. Sieltä ne kielletyt tarpeet huutelevat tässäkin ketjussa. 

 

Totta. Jos sitä nimitettäisiin vaikka vararuuaksi en usko että saisi näin paljon vastustelua.

Jep. Heti kuulostaa vähemmän paapomiselta, jota moni kovaksi kasvatettu suomalainen aikuinen vierastaa.

Kouluruoka on niin kaameaa paskaa että voiko sitä edes sonoa ruuaksi? Ihme että sitä jotkut pystyvät syömään.

Topi Borg on (n ep sy) autisti, joka hoidettu lapsesta asti todella hyvin ja saanut kaiken tuen. Aivan mahtava tyyppi

Eihän nyt ole kyse siitä, voiko autisti olla mahtava tyyppi. Tietenkin voi. 

Kyse on siitä, miten pitkälle vietyjä vaatimuksia yhteiskunta on velvollinen noudattamaan, ja siitä, missä vaiheessa pumpuliin kääriminen alkaa kääntyä erityislasta itseään vastaan. Lopulta tässä opetetaan lasta ravintoköyhään ruokavalioon ja siihen, että erityisyyden vaatimuksia on noudatettava pilkulleen. 

Onko turvaruoka sama kuin nuggetit? Eihän siinä sitten ole mitään hätää, monet lapset syö noita kotona, ei tuohon kuole jos siinä lisukkeena vähän salaattia. No worries! 

Te jotka näille lapsille syötätte pizzzaa kotona, niin teettekö pizzat itse vai ravintolasta tilaatte? Aika kalliiksi tulee jälkimmäinen? Toki myös pullamössölihavia lapsia tuolla saa aikaan.

Ihanaa, nuudeleita ja nugetteja vaativa sukupolvi!