Lue keskustelun säännöt.
Hiiteen itkettävät hautajaiset
17.01.2026 |
Jotka vain lisäävät surua ! Siispä suoratuhkaus on valttia.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Kammottavia pakkoitkutilaisuuksia. Juuri kun pahimmasta surusta on päästy revitään kaikki auki taas. Minulle ei ainakaan ravitse järjestää.
Erikoista, että joidenkin mielestä kaikki positiivisuus on teennäistä ja sureminen on pakkoitkua. Minkäkohänlainen tunne-elämä tällaisilla ihmisillä oikein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Itse jätän aina hautajaiset väliin. Ei auta enää nyyhkiminen ja voivottelu silloin. Vietän ihmisten kanssa aikaa kun ovat elossa.
Mihin sen nyyhkimisen ja voivottelun pitäisi auttaa? En ole kuullut yksistäkään hautajaisista joissa olisi voivoteltu johonkin auttamistarpeeseen. Ihan luonnostaan on ihmisiltä itku tullut joka on normaalia. Ja meinaat että kukaan hautajaissa ollut ei ole viettänyt aikaa vainajan kanssa hänen ollessaan elossa? Jotenki outo tämä sun ajatusmaailma.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on ihan fakta, että kun lasten nimissä kerjätään rahaa hautajaisten yhteydessä, tulee sellainen tunne, että tässä nyt lasten elämä ja tulevaisuus niistä rahalahjoituksista kiinni. Jokseenkin noloa.
On todella hämmentävää ja hämmästyttävää, jos jotkut keräävät rahaa kuolemantapauksen yhteydessä. Noloa.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin niin kyllästynyt papin puheisiin, joissa hautajaisväeltä oikein lypsetään itkua. "Saatana, nyt kerron kaikki liikuttavat tarinat kuolleen elämästä, niin etteköhän sure!"
Pitäisi ottaa Irlannin malli, että juhlitaan sitä, että kuollut oli joskus elossa, eli sen elämää.
Sähän nyt vallan omituisissa hautajaissa oot ollut. Tai oikeammin olet katkeroitunut ihminen joka on täynnä vihaa ja harhoja kaikkea kohtaan.
Kyllä hautajaiset ja muistotilaisuus on useimmille omaisille tärkeitä. En ole kuullut, että hautajaisissa kerättäisiin rahaa, mutta toisaalta myös valitellaan, miten kalliiksi hautajaisten järjestäminen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä suoraan krematorioon alkaa olla yhä useampien toive. Eihän niistä siunastilaisuuksista/hautajaisista usein kukaan oikeasti kauheasti pidä, ovat monasti sellaisia pakko järjestää tilaisuuksia. Muistotilaisuudelle tulee paljon hintaakin ja kuoleminen ilmankin on jo turhan kallista. Ellei suvulla olisi jo valmiina parikin hautapaikkaa mihin uurnani voidaan joskus laskea, niin pyytäisin laittamaan tuhkat tuntemattomaan paikkaan eikä mihinkään jätettäisi edes nimilaattaa.
Se, että sinun suvussasi kukaan ei pidä toisistaan, ette ole tekemisissä keskenänne kuin pakon edessä ja vain raha merkitsee elämässä mitään, ei tarkoita, että kaikki olisivat samanlaisia.
Älähän muuta virka. Kyllä sitten ollaan kaulasuonet kireellä vaatimassa kun perinnönjaosta kysymys.
Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat tärkeitä. Ne konkretisoivat kuoleman. Auttavat ymmärtämään, että kuolema on totta. Myös muistojen jakaminen, yhdessä muisteleminen tekee hyvää. Hautajaiset antavat mahdollisuuden jäähyväisille. Yhdessä itkeminen on ihmisille hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän hautajaiset ovat tärkeä rituaali surun työstämisessä.
Olen ollut hiljattain kantamassa kahta hyvää ystävää viimeiseen lepoon.
Toinen oli vanha, ja kuolema oli odotettu, toinen kuoli yllättävään saurauskohtaukseen juuri eläkkeelle päästyään.
Hyvin erihenkiset olivat silloin hautajaisetkin.
Suru ei sinällään tarvitse rituaaleja eikä työstämistä, mutta jokainen kuollut on haudattava. Seremoniat voi valita vapaasti jos ei kuulu kirkkoon.
Teillä on nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin. Siunaustilaisuus on aivan eri asia kuin muistotilaisuus. Jos vainaja ei ole kuulunut kirkkoon, hän ei tarvitse siunausta, vaan saattotilaisuus on uskonnoton, mikäli sellainen järjestetään. Suorassa tuhkauksessakaan ruumista ei saa polttaa ilman arkkua.
Totta kai hautaustoimistot veloittavat palveluistaan. Ne kaikki eivät kuitenkaan ole pakollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat tärkeitä. Ne konkretisoivat kuoleman. Auttavat ymmärtämään, että kuolema on totta. Myös muistojen jakaminen, yhdessä muisteleminen tekee hyvää. Hautajaiset antavat mahdollisuuden jäähyväisille. Yhdessä itkeminen on ihmisille hyväksi.
Ehkä joillekin mutta ei aina, tuo on aika kulunut klisee kuitenkin.
Onpa taas typerä keskustelu. Kysynkin ap:ltä miten hän aikoo menetellä jos ja kun hautajaisten järjestäminen nakitetaan hänelle. Millaiset hautajaiset sinun äitisi, isäsi, sisaruksesi, puolisosi ja lapsesi saa?
Minulta kuoli lapsi. Hänen isänsä ei osallistunut oman lapsensa hautajaisten järjestämiseen eikä myöskään tullut paikalle. Mietin usein millaista on sellaisen ihmisen suru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tullut oman sukuni hautajaisista traumoja, koska joka kerta ihmiset eivät ole osanneet käyttäytyä. Minulla on siis kunnon wt-suku alkoholismilla ja mt-ongelmilla höystettynä. Milloin on tultu kännissä ölisemään siunaustilaisuuteen, milloin on sekoiltu muuten. Aina on ollut häpeä ja ahdistus päällimmäisenä tunteena, eikä siinä ole ehtinyt sitä vainajaa miettimään tai suremaan. Joten minun puolestani voi viedä suoraan sieltä kylmiöstä uuniin ja tuhkat jonnekin, ihan sama. Menköön juopot ja hullut sinne muistelemaan jos haluavat. Minä en enää järjestä yhden yhtä tilaisuutta tai ota vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas typerä keskustelu. Kysynkin ap:ltä miten hän aikoo menetellä jos ja kun hautajaisten järjestäminen nakitetaan hänelle. Millaiset hautajaiset sinun äitisi, isäsi, sisaruksesi, puolisosi ja lapsesi saa?
Minulta kuoli lapsi. Hänen isänsä ei osallistunut oman lapsensa hautajaisten järjestämiseen eikä myöskään tullut paikalle. Mietin usein millaista on sellaisen ihmisen suru.
Eihän sitä voi tietää, mutta voi olla ettei vaan pysty tulemaan hautajaisiin. Eräästä lähipiirin perheestä kuoli äiti ja alle kouluikäinen lapsi, perheen isä ei pystynyt osallistumaan hautajaisiin joten heidät tuhkattiin ilman mitään hautajaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiset ovat iso osa surun käsittelyä jossa saa olla perheyhteisön kannattelemana ja perheyhteisö kannattelemassa surun keskellä. Minun on vaikeampi päästä eteenpäin merkityksellisen ihmisen kuolemasta jos en ole saanut osallistua hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat tärkeitä. Ne konkretisoivat kuoleman. Auttavat ymmärtämään, että kuolema on totta. Myös muistojen jakaminen, yhdessä muisteleminen tekee hyvää. Hautajaiset antavat mahdollisuuden jäähyväisille. Yhdessä itkeminen on ihmisille hyväksi.
Minun suvussani itkemistä ei katsota hyvällä. Edes hautajaisissa. Ihannoidaan sellaista viileää käytöstä, jossa ei ole tunteita. Pelätään sitä että joku häpäisee alkamalla tunteilemaan kesken kaiken. Hautajaisissa ollaan hiljaa, sitten kahvitilaisuudessa puhutaan miten omat lapset on menestyneitä tai missä ne opiskelee. Vainajaa ei muistella eikä asiasta keskustella. Näin meillä. Jo lapsena mietin että mitä tämä on. Mutta minun käskettiin olla hiljaa ja nolaamatta.
Jaa että yhteisöllinen sureminen kielletään?
Eikös etelän maissa tehdä juuri oikein, eli annetaan sen surun tulla, jotta siitä on helpompi päästä pois? Läheisten tuella vielä?
Tää maailma käy aina itsekkäämmäksi ja kylmemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin. Siunaustilaisuus on aivan eri asia kuin muistotilaisuus. Jos vainaja ei ole kuulunut kirkkoon, hän ei tarvitse siunausta, vaan saattotilaisuus on uskonnoton, mikäli sellainen järjestetään. Suorassa tuhkauksessakaan ruumista ei saa polttaa ilman arkkua.
Totta kai hautaustoimistot veloittavat palveluistaan. Ne kaikki eivät kuitenkaan ole pakollisia.
Itselläsi on tainnut mennä, jos et tiedä, että kaikki järjestelyt riippuu ihan siitä mitä valitaan. Vainajan siunaamiseen ei ole olemassa mitään pakkoa, vaikka hän olisikin kuulunut kirkkoon. Siunauksen voi siis jättää välistä, riippuu ihan siitä miten valitaan. Toisaalta myös kirkkoon kuulumattomalle on mahsollista järjestää siunaustilaisuus jos näin halutaan.
Jos vainaja on kuulunut kirkkoon eikä ole eläessään selväsanaisesti kieltänyt ruumiinsa siunaamista, eivät omaiset voi siunausta kieltää. Ei ole täysin omaisten vallassa oleva asia siis.
Se on kurjaa jos sun on pitänyt pakosta vääntää tekoitkut jonkun hautajaisissa. Suurin osa ihmisistä itkee ihan aidosti, mitenkään pakottamatta itseään.