Hiiteen itkettävät hautajaiset

Mutta hautajaiset hyödyntää hautaustoimistoa, kukkakauppoja sekä pitopalveluita tms jotka järjestää tarjoilut ja tilan. 

Hautajaiset maksaa ihan sikana. 

Huom. Pikkupaikkakunnilla jossa kuolee vähintään 5 henkilöä/viikko hautaustoimistoa pyörittävät firmat on usein monopoliasemassa, ei ole kilpailua, kiskovat järkyttäviä katteita hautakivistä, kuljetuksedta ym ym. 

Tein kerran tutkimusta ja vertailin lähikaupungin (missä paljon kilpailua) ja pienen Savolaispitäjän hautaustoimiston hintoja. Jälkimmäisessä hautaaminen tuli n 20% kalliimmaksi. Lisäksi palvelu oli ainakin naispuoleiselta yrittäjäpariskunnan edustajalta hyvin yksioikoista, tympeää ja "liukuhihnamaista, ihan kun hän saneleisi sen mitä hautajaisiin tulee mitä ei, kukka-asetelma oli jollain 80 luvun osaamisella tehty kukat eivät olleet selkeästikään tuoreita tai säilytetty väärin. 

Eli ovat päässeet siihen rooliin että heidän ei tarvitse tuottaa hyvää palvelua ja bulkki (mahd halvat) raaka-aineet käy kukka-asetelmiin. Onneksi en ottanut heiltä cateringiä.  

Jokainen ymmärtää että firman pitää pyöriä ja katetta tulla jotta voi pitää firmaa pystyssä, mutta uskovaisten jäätävä rahanahneus on käsinkosketeltavaa sillä tuppukylällä. Ja kaikki tietää sen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen niin niin kyllästynyt papin puheisiin, joissa hautajaisväeltä oikein lypsetään itkua. "Saatana, nyt kerron kaikki liikuttavat tarinat kuolleen elämästä, niin etteköhän sure!"

Pitäisi ottaa Irlannin malli, että juhlitaan sitä, että kuollut oli joskus elossa, eli sen elämää.

Isäni kuoli 90-luvulla ja hänen hautajaisia vietettiin Irlannin malliin. Suomessa on perustuslakiin perustuva itsemääräämisoikeus ja sen saa ihan itse määrittää miten hautajaisia vietetään. Ja ne omat toiveet kannattaa kirjata, kun on vielä elossa. 

Älä sinä tule tyhjäpää tänne määrittelemään kuka mitäkin mieltä saa olla.

Jos joku on sitä mieltä että AIKUISTEN IHMISTEN  on röyhkeää yrittää hyötyä kuo vanhempansa kuolemasta taloudellisesti siten että oikein asioikseen pyydetään fb:ssa ja kuolinilmoituksessa lähettämään muistamiset rahana, niin se on hänen mielipide. Ja ihan relevantti sellainen.

Oon nähny samaa et ihan vähintään keskituloset pyytää muistamiset rahana. Mitä hemmettiä. 

Mä en itse kehtais ikinä laittaa julkista rahan "pyyntöä" eteenkin kun kaikki paikkakunnalla tietää et ne ei tarvii niitä muutamien kymppien almuja. 

Itse en todellakaan lähetä euroakaan, olin aikonut lähettää adressin niin kuin kuuluukin, koska tunsin vainajan ja hänen kumppani on myös pitkäaikainen tuttu. En lähetä sitäkään enää koska kehtaavat pyytää rahaa, varakkaat ihmiset. Viestillä suruvalittelut ja sillä siisti.

Vierailija kirjoitti:

Oon nähny samaa et ihan vähintään keskituloset pyytää muistamiset rahana. Mitä hemmettiä. 

Mä en itse kehtais ikinä laittaa julkista rahan "pyyntöä" eteenkin kun kaikki paikkakunnalla tietää et ne ei tarvii niitä muutamien kymppien almuja. 

Itse en todellakaan lähetä euroakaan, olin aikonut lähettää adressin niin kuin kuuluukin, koska tunsin vainajan ja hänen kumppani on myös pitkäaikainen tuttu. En lähetä sitäkään enää koska kehtaavat pyytää rahaa, varakkaat ihmiset. Viestillä suruvalittelut ja sillä siisti.

Noin pikkusieluisen ihmisen toivoisi olevan siellä montussa vainajan sijaan. 

Sehän on ihan fakta, että kun lasten nimissä kerjätään rahaa hautajaisten yhteydessä, tulee sellainen tunne, että tässä nyt lasten elämä ja tulevaisuus niistä rahalahjoituksista kiinni. Jokseenkin noloa.

Hautajaiset on juuri se paikka missä itkeä tihrustetaan ne itkut kuolemasta, jotta niitä kyyneleitä on sitten vähemmän tulevina päivinä. Muistotilaisuudessa sitten iloisena muistellaan millainen henkilö on ollut. Paitsi ei AP ole tainnut saada yhtään kutsua noille "jatkoille", niihin kun kutsutaan vaan lähipiiri.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan fakta, että kun lasten nimissä kerjätään rahaa hautajaisten yhteydessä, tulee sellainen tunne, että tässä nyt lasten elämä ja tulevaisuus niistä rahalahjoituksista kiinni. Jokseenkin noloa.

Se on vain sinun pienessä päässäsi. Et todellakaan tiedä, mitä helvettiä on menettää väliaikaisesti työkyky lähiomaisen kuolman myötä. Silloin todella on tiukkaa rahasta, eikä tilanteeseen auta mikään näsäviisastelu, kun hädin tuskin saa edes omat asiat hoidettua saati sitten kuolinpesän hoidot ja muut. Jos sinulta ei löydy empatiaa ja ymmärrystä tuon vertaa, etkä kykene tässä kuviossa näkemään mitään muuta kuin tuon rahan niin suosittelen hakemaan ammattiapua. 

Vierailija kirjoitti:

Oon nähny samaa et ihan vähintään keskituloset pyytää muistamiset rahana. Mitä hemmettiä. 

Mä en itse kehtais ikinä laittaa julkista rahan "pyyntöä" eteenkin kun kaikki paikkakunnalla tietää et ne ei tarvii niitä muutamien kymppien almuja. 

Itse en todellakaan lähetä euroakaan, olin aikonut lähettää adressin niin kuin kuuluukin, koska tunsin vainajan ja hänen kumppani on myös pitkäaikainen tuttu. En lähetä sitäkään enää koska kehtaavat pyytää rahaa, varakkaat ihmiset. Viestillä suruvalittelut ja sillä siisti.

Itse olen nähnyt niitä, että muistamiset lääketieteelle esim. syöpätutkimukseen tai mt-palveluihin riippuen siitä millä tavalla vainaja on mennyt. Ihan ymmärrettävää, että jonkun adressin ja kukkien sijaan rahat halutaan käyttää johonkin järkevään.

Suru on tunne, jonka voi käsitellä monella eri tavalla. Enempi minua ihmetyttää, miten joku pitää itseään niin merkityksettömänä ihmisenä, ettei halua edes hautajaisia itselleen? Jotain itsensä arvostamista saanee harjoittaa? 

Hautajaisissa hyvästellään ja toivottavasti koetaan surua siitä tosiasiasta, että ei enää tavata. Muistellaan niitä aikoja, jolloin vielä tavattiin ja tehtiin asioita yhdessä. Hautajaisiin ei ole pakko mennä. Tosin toivoisin, että siinä tapauksessa myös omaisuuden jakaminen jää väliin. 

Itse asiassa voisikin ryhtyä suunnittelemaan oikein räväkät monttubileet itselleni. Saisivat olla sellaiset kunnon pirskeet ja iso kasa kukkasia nykyisen nuukailun sijaan. Hautajaisiin kuuluu seppeleet ja voimakas kukkien tuoksu.  Saisivat sukulaiset ja naapurit vähän puhuttavaa joksikin aikaa! 

Terapeutithan ihmettelevät tätä trendiä, jossa hautajaiset eli yhden elämän päättymisen muistojuhlat jätetään kokonaan väliin, ihminen ikään kuin vain katoaa jonnekin, omien tunteiden kohtaamiselle ei järjestetä tilaisuutta. Sitten voidaan kaksikin vuotta käydä terapiassa läpi sitä surua, jonka vanhemman kuolema jätti ja sitä ihmettelyä, että terve ihminen meni sairaalaan ja katosi sinne. Siis kuoli, ei oikeastaan kadonnut minnekään, mutta kun kaikki kuolemaan liittyvä on ulkoistettu, tuhka ei paljoa vainajasta muistuta, niin ei päästä omassa elämässä eteenpäin. Terapeutille toistetaan sitä, että ei ymmärretä asiaa, ahdistaa, tuntuu, että jotain on kesken jne.

Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat juhla vainajalle, mutta vielä enemmän läheisille, jotka voivat yhdessä muistella ja laittaa pisteen kuolleen elämälle. Nykyihminen pelkää omaa loppuaan niin paljon, ettei halua olla todistamassa kenenkään toisenkaan elämän päätepistettä.

Vierailija kirjoitti:

ilmeisesti sinulla ei ole kiinteää yhteyttä mihinkään yhteisöön? Jos olisi, niin ajattelisit, että ne jälkeen jääneet tarvitsisivat yhteisöllisen tilanteen surun käsittelemiseen. Mutta toki ehdottamasi toimii, jos sinä et ole tärkeä keillekkään eivätkä ketkään ole tärkeitä sinulle.

Viimeksi koin juuri tuon yhteisöllisyyden isona asiana hautajaisissa. Surevien ei tarvinnut olla yksin vaan ympärillä oli sukua ja muita ihmisiä, jotka olivat tunteneet vainajan. Hautajaisissa on myös jännä miten tunnelma monesti kevenee loppua kohti ihan kuin suru edes hetkeksi lieventyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnat ovat huolissaan kun kassan pohja alkaa näkyä ja pappeja uhkaa työttömyys, kun lapsia ei kasteta, hautajaisia ei järjestetä, jne. Ei ap tässä nyt mitään polkupyörää ole keksimässä uudelleen. 

Toisaalta samaan aikaan seurakunnilta vaaditaan tiloja maksutta käyttöön, kun seurakuntaan kuulumattomalle halutaan järjestää lähtöjuhla.

Yksi mies toikkaroi kännissä auton alle ja kuoli. Joku pienkeräys järjestettiin hautajaiskuluihin ja lapsille. Jotenkin mautonta oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan fakta, että kun lasten nimissä kerjätään rahaa hautajaisten yhteydessä, tulee sellainen tunne, että tässä nyt lasten elämä ja tulevaisuus niistä rahalahjoituksista kiinni. Jokseenkin noloa.

Se on vain sinun pienessä päässäsi. Et todellakaan tiedä, mitä helvettiä on menettää väliaikaisesti työkyky lähiomaisen kuolman myötä. Silloin todella on tiukkaa rahasta, eikä tilanteeseen auta mikään näsäviisastelu, kun hädin tuskin saa edes omat asiat hoidettua saati sitten kuolinpesän hoidot ja muut. Jos sinulta ei löydy empatiaa ja ymmärrystä tuon vertaa, etkä kykene tässä kuviossa näkemään mitään muuta kuin tuon rahan niin suosittelen hakemaan ammattiapua. 

Työkyvyn menettäminenkin onkin täysin eri asia, ja tietysti taloudellinen haaste kaiken muun lisäksi. Aina ei kuitenkaan ole kyse siitä. Ja tässä nyt oli kyse siitä että lasten nimissä kerättäisiin rahaa, esimerkiksi toivotaan kukkien sijaan rahalahjoituksia osoitetulle tilille. Ne summat mitä niille keräystileille yleensä kertyy tuskin on mitään kummoisia, vaan kyllä niitä lapsia edelleen elätetään ihan omilla tuloilla, plus tietty sitten erilaisilla tuilla mihin on oikeutettu. Ihan viimekädessä toki sosiaalitoimi kustantaa lasten elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan fakta, että kun lasten nimissä kerjätään rahaa hautajaisten yhteydessä, tulee sellainen tunne, että tässä nyt lasten elämä ja tulevaisuus niistä rahalahjoituksista kiinni. Jokseenkin noloa.

Se on vain sinun pienessä päässäsi. Et todellakaan tiedä, mitä helvettiä on menettää väliaikaisesti työkyky lähiomaisen kuolman myötä. Silloin todella on tiukkaa rahasta, eikä tilanteeseen auta mikään näsäviisastelu, kun hädin tuskin saa edes omat asiat hoidettua saati sitten kuolinpesän hoidot ja muut. Jos sinulta ei löydy empatiaa ja ymmärrystä tuon vertaa, etkä kykene tässä kuviossa näkemään mitään muuta kuin tuon rahan niin suosittelen hakemaan ammattiapua. 

Yleensä työkyvyn väliaikaisesti mennessä jäädään töistä saikulle, joten toimeentulo on kyllä turvattu. Hautajaisiin littyvät kulut taas maksetaan kuolinpesän varoista, joten niitä ei omaiset joudu itse maksamaan elleivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Itse jätän aina hautajaiset väliin. Ei auta enää nyyhkiminen ja voivottelu silloin. Vietän ihmisten kanssa aikaa kun ovat elossa. 

Entä silloin kun esim. oma lapsesi kuolee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin niin kyllästynyt papin puheisiin, joissa hautajaisväeltä oikein lypsetään itkua. "Saatana, nyt kerron kaikki liikuttavat tarinat kuolleen elämästä, niin etteköhän sure!"

Pitäisi ottaa Irlannin malli, että juhlitaan sitä, että kuollut oli joskus elossa, eli sen elämää.

Isäni kuoli 90-luvulla ja hänen hautajaisia vietettiin Irlannin malliin. Suomessa on perustuslakiin perustuva itsemääräämisoikeus ja sen saa ihan itse määrittää miten hautajaisia vietetään. Ja ne omat toiveet kannattaa kirjata, kun on vielä elossa. 

Kirkollisessa siunaustilaisuudessa noudatetaan liturgiaa. Erotkaa kirkosta ja järjestäkää uskonnottomat hautajaiset.

Kyllähän hautajaiset ovat tärkeä rituaali surun työstämisessä.

Olen ollut hiljattain kantamassa kahta hyvää ystävää viimeiseen lepoon.

Toinen oli vanha, ja kuolema oli odotettu, toinen kuoli yllättävään saurauskohtaukseen juuri eläkkeelle päästyään.

Hyvin erihenkiset olivat silloin hautajaisetkin.

Miksi niille lapsille kerätään rahaa kun vanhempi kuolee, siis ihan käytännössä mihin tarkoitukseen?

Jos yksi vanhempi tai huoltaja kuolee, jatkuu toisella elatusvelvollisuus ihan normaalisti, toisen vamhemman osuudesta saa elatustuen ja lapseneläkkeen. Lisäksi lapsi perii kuolleen vanhempansa. Jos taas molemmat vanhemmat kuolee, niin uusi huoltaja hoitaa lapsen elatuksen tao sitten sosiaalitoimi. Lapsi saa myös lapseneläkkeen ja perii vanhempansa.