Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset tahtovat yhä useammin, että heidän läheisensä HAUDATAAN ilman minkäänlaista siunaus- tai muistotilaisuutta.
16.01.2026 |
Se on hienoa.
Turha siitä poismenosta on mitään suurta numeroa tehdä.
HS: "kasvava länsimainen ilmiö, joka näkyy myös Ruotsissa ja Britanniassa".
Mitäs sä toivot sun hautajaisista?????
Säkin voit poistua tästä maailmasta vaikka jo HUOMENNA (tuki sun tuhkat sitten miljardien vuosien kuluttua - maapallon jo hävittyä laajenevan auringon paahteessa - on tähtipölynä universumissa.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni oli siunaustilaisuus vaikka ei kirkkoon kuulunut. Pappi keskusteli etukäteen puheesta kanssani. Muistotilaisuutta en järjestänyt Koronan takia. Hautajaisiin tuli vähemmän porukkaa kuin mitä tavallisissa oloissa olisi tullut. Sain toteutettua äitini toiveen, pääsi vanhempiensa ja 2 veljensä viereen. Olen huomannut, että kuolinilmoitusta ei enää automaattisesti laiteta. Ennen se oli melkein "pakollinen" , etenkin ennen 2000-lukua.
Kuolinilmoituksella ei oikeastaan ole mitään merkitystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse lienee vain siitä että hautajaiset maksavat, ja suomalaiset ovat köyhiä kuin kirkonrotat.
Ei muusta.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset maksaa älyttömästi ja ovat harvoin vainajan näköiset. Palapaistia ja rimmaavia muistovärssyjä.
En halua.
Mitähän väliä sulle niillä hautajaisten hinnalla on kun olet kuollut ?
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon siitä, miten nykymaailmassa ihmisen arvo on alentunut läheisilleen.
Ei kerro. Mun äiti nimenomaan halusi ilman seremonioita. Hänen mielestään on täysin turhaa tulla paikalle itkemään kuinka tärkeä ihminen oli. Olisi sanonut sen tämän eläessä. Muistella voi ihan silloin kun itse haluaa. Saman haluan itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua mitään sirkusta. Samaa vaativat vamhempani kohdallaan ja näin tahtoi myös veljeni. Näin myös toimittiin.
Outoa olla vaatimatta sirkusta, mulle on aina ollut itsestään selvää ettei hautajaiset/siunaustilaisuus ole sirkus. Enkä koskaan ole ollut hautajaisissa missä pelleillään, roikutaan trapetsilla, pidetään älämölöä ja väki käyttäytyy kuin sirkuksessa.
Kuvittelet varmaan olleesi kovinkin nokkela? Lähinnä rasittava tosikko. Luultavasti myös hieman narsistinen.
En, en ole nokkela. Ihan oikeasti ihmettelen että hautajaisia verrataan sirkukseen. Mitä samaa niissä on? En tiedä, ehkä jonkun hautajaiset on voineetkin olla yhtä melskaamista, mutta noin pääsääntöisesti niissä ei ole mitään sirkusmaista. Joten vertaaminen sirkukseen on mun mielestä lapsellista ja mukamas hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon siitä, miten nykymaailmassa ihmisen arvo on alentunut läheisilleen.
Ei kerro. Mun äiti nimenomaan halusi ilman seremonioita. Hänen mielestään on täysin turhaa tulla paikalle itkemään kuinka tärkeä ihminen oli. Olisi sanonut sen tämän eläessä. Muistella voi ihan silloin kun itse haluaa. Saman haluan itselleni.
Jotenkin kovin kyyniseltä ja katkeroituneelta tuo sinun ja äitisi näkemys elämästä ja ihmisistä kuulostaa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilleni oli siunaustilaisuus vaikka ei kirkkoon kuulunut. Pappi keskusteli etukäteen puheesta kanssani. Muistotilaisuutta en järjestänyt Koronan takia. Hautajaisiin tuli vähemmän porukkaa kuin mitä tavallisissa oloissa olisi tullut. Sain toteutettua äitini toiveen, pääsi vanhempiensa ja 2 veljensä viereen. Olen huomannut, että kuolinilmoitusta ei enää automaattisesti laiteta. Ennen se oli melkein "pakollinen" , etenkin ennen 2000-lukua.
Kuolinilmoituksella ei oikeastaan ole mitään merkitystä
Koska kukaan ei enää nykyään lue sanomalehtiä.
Sitäpaitsi se ilmoitus on ihan törkeän kallis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen huomannut, että kuolinilmoitusta ei enää automaattisesti laiteta. Ennen se oli melkein "pakollinen" , etenkin ennen 2000-lukua."
Juuri tähän asiaan on varmaan yhtenä suurimpana syynä se, että paperisia sanomalehtiä tilataan yhä vähemmän. Ja sen lisäksi etenkin se, että ainakin Helsingin Sanomien verkkoversiossa kuolinilmoitukset olivat aikaisemmin kaikkien mutta nykyään vain maksavien tilaajien nähtävissä. Lehti päättää toki itsenäisesti, millä ehdoilla ja miltä osin asettaa sisältönsä kenenkin nähtäväksi verkossa - mutta omaiset päättävät itsenäisesti, kannattaako maksaa maltaita ilmoituksesta, kun rahan vastineeksi ei enää saa samaa näkyvyyttä kuin aikaisemmin.
Hesarin kolumnissa ja aiemmin myös joku pappi jossain mediassa syytti vainajan läheisiä siitä että pidetään hyvin pienimuotoinen siunaustilaisuus läheisten kesken. Kyllähän se on niin useimmissa tapauksissa että vainaja on jo eläessään esittänyt toiveen tai ehdottoman vaatimuksen että siunaustilaisuuteen tulisivat vain ihan läheiset. Että turha on läheisiä on syytellä pihtailusta. Oma äitini siunattiin kappelissa jossa läsnä olivat äidin kaksi lasta perheineen eli 9 henkilöä. Minä järjestin pienimuotoisen kahvitilaisuuden kotonani. Olimme kaikki hyvillämme että tilaisuus oli juuri äidin näköinen. Muistelen vieläkin vuoden takaista tilaisuutta lämmöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta karu hiljaisuus on paljon puhuttelevampaa kuin virrenveisuu ja papin höpinät. Jotenkin surua aidoimmillaan, ilman opeteltua sirkusta. No lapset tehköön miten parhaaksi näkee. Toivon edullisinta arkkua ilman kukkasia. Köyhästi elänyt lähtee samalla tyylillä. Turha sitä on tuhansia euroja haudata maahan, rahat pitää käyttää elämiseen. Lapset saa rahat jos jotain jää. Pienin hautakivi tai puuristi riittää, eikä pakko ole sekään. En halua että kukaan vieraampi käy haudallani jeesustelemassa. Lapset tietää mihin minut kuopataan.
Vierailija kirjoitti:
Kylmän ruumiini jolla ei ole enää käyttöä voi omasta puolestani laittaa isoon biojätepussiin ja laittaa taloyhtiön biojäteastiaan. Näin tehdään mm. Kiinassa.
Kiinalaisilla on kiinalaisten tavat. Syödäänhän siellä koirankin lihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon siitä, miten nykymaailmassa ihmisen arvo on alentunut läheisilleen.
Ei kerro. Mun äiti nimenomaan halusi ilman seremonioita. Hänen mielestään on täysin turhaa tulla paikalle itkemään kuinka tärkeä ihminen oli. Olisi sanonut sen tämän eläessä. Muistella voi ihan silloin kun itse haluaa. Saman haluan itselleni.
Jotenkin kovin kyyniseltä ja katkeroituneelta tuo sinun ja äitisi näkemys elämästä ja ihmisistä kuulostaa.
Eri
No jos on monta hylkäämiskokemusta elämän ajalta niin kuka niitä kaipaa haudalleen esittämään ikävöivää, jos ei elämän aikana ole yhteyttä pitänyt. Eri minäkin
"Kuolinilmoituksella ei oikeastaan ole mitään merkitystä"
On sillä joskus ennen ollut se merkitys, että ihmiset ovat sitä kautta saaneet tietää tuttavapiiriinsä joskus kuuluneiden henkilöiden poismenosta. Esimerkiksi sellaisten, jotka ovat jossain aikaisemmassa elämänvaiheessa jättäneet hyvinkin mieleenpainuvia muistoja mutta joiden kanssa on ollut ihan normaalia olla pitämättä yhteyttä myöhemmin. Tyyppiesimerkkinä entisten oppilaiden muistot opettajistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin omaiset? Siis sehän on usein vainajan tahto! Isäni ei halunnut mitään hautajaisia eikä muistotilaisuutta. Ei kuulunut kirkkoon eikä ole uskovainen. Olisikin ollut tekopyhää. Eli suoratuhkaus ja tuhkat muistolehtoon + nimikyltti. Ja näin haluan myös minä kun kuolen.
Kuolinilmoituksista. Norjassa kuolinilmoitus ei maksa kuin noin 100 euroa. Lisäksi nettilehteen voi laittaa muistosivustolle linkin ilmoituksen yhteyteen. Sieltä voi tilata kukat kirkkoon toimitettuna tai jättää muistolauseen tms. Se toki maksaa jotain myös. Muutenkin seurakunnan hlöstö hoitaa kukat arkulle, osa kukista on käytävällä. Eikä rampata arkulla ees taas.
Osa porukasta täälläkin tietää paremmin kuin vainaja itse ja ne omaiset mitä pitäisi tehdä. Jos EI halua hautajaisia niin olisi kyllä törkeää kävellä vainajan viimeisen tahdon yli ja järjestää perinteiset hautajaiset koska MINÄ haluan. Niin ja naapurin ja kummin kaiman ja palstamammankin pitää tehdä just kuin MINÄ.
Raadon voi helposti lempata kaatopaikalle tai siis tuhkat :)
Vierailija kirjoitti:
Ap, menettääkö ihminen kuoltuaan arvonsa ? Olet kylmä kuin kuollut kala.
Ihmistä pitää huomioida, muistaa ja käydä tervehtimässä silloin kun hän vielä elää. Kuoleman jälkeen kaikki prameilu tuntuu vain tekopyhältä oman omatunnon lohduttelulta ja kiillotukselta. Ei vainaja enää ole läsnä eikä välitä.
Vierailija kirjoitti:
"Kuolinilmoituksella ei oikeastaan ole mitään merkitystä"
On sillä joskus ennen ollut se merkitys, että ihmiset ovat sitä kautta saaneet tietää tuttavapiiriinsä joskus kuuluneiden henkilöiden poismenosta. Esimerkiksi sellaisten, jotka ovat jossain aikaisemmassa elämänvaiheessa jättäneet hyvinkin mieleenpainuvia muistoja mutta joiden kanssa on ollut ihan normaalia olla pitämättä yhteyttä myöhemmin. Tyyppiesimerkkinä entisten oppilaiden muistot opettajistaan.
Ajat muuttuvat. Mitä merkitystä kauan sitten elämästäsi poistuneen kuolemalla on, kun hän on kerran jo vuosikymmenet ollut muualla ja elänyt omaa elämäänsä tahollaan. Pelkkiä pikkukyläläisten juoruja näistä kuolinilmoituksista saadaan ja pientä päivittelyn aihetta silloin, kun ei ole muutakaan hyvänpäiväntuttavalle sanoa.
Ajatellaanko niin että jos minä joskus kuolen ? Olen työvelvollisuuteni täyttänyt ja korvamerkinnyt kirsturahat, jälkipolvi tietää kuin myös toiveeni.