Lue keskustelun säännöt.
Asiat, jotka mietityttävät lapsen saamisessa. Antaako niille painoarvoa päätöstä tehdessä?
16.01.2026 |
Olen 30-vuotias nainen ja pitkässä parisuhteessa. Itse asiassa olemme olleet ehkäisyttä jo viimeiset pari vuotta, mutta lasta ei ole kuulunut. Kyse on siis siitä, lähdemmekö lapsettomuushoitoihin. Vaikka ajattelen välillä, että haluaisin olla raskaana tai haluaisin hoitaa vauvaa, on moni asia koko yhtälössä alkanut mietityttää yhä useammin.
Toivoisin, että voisin kuulla pohdintojanne ja kokemuksianne aiheesta. Ovatko ne luonnollisia pohdintoja, jotka jokainen käy läpi - vai asioita, jotka ovat ns. varoitusmerkkejä, eli joiden takia perheen perustaminen kannattaisi jättää sitten kuitenkin haaveiden tasolle?
Tässä ne tulevat:
> Raskauspahoinvointi. Olen kuullut läheisiltä ja mediasta paljon kertomuksia siitä, että odotus on pelkkää oksentamista. Miten voi keskittyä esim. työhön ja kirjoittamiseen, jos elämä on sellaista?
> Synnytyksen komplikaatiot. Itse synnytyskipuun suhtaudun luonnollisena osana prosessia, mutta alapään repeämät, tuntohäiriöt ja mahd. virtsaongelmat sekä näiden hoitoon suhtautuminen mietityttävät. Sektio puolestaan sisältää omat riskinsä lähtien puudutteen toimivuudesta ja palautumisesta. Olen ollut vatsan alueen leikkauksessa ja se kipu kävellessä oli kamalaa.
> Yöheräily. Nukut pari tuntia ja pomppaat ylös ruokkimaan vauvan. Sitten sama uudestaan. Ja tätä kestää kuulemma pahimmassa tapauksessa useampi vuosi. Tuolla rytmillä päivät kuluvat kuin sumussa, mitä en kyllä haluaisi. Se jotenkin masentaisi.
> Aika. Kaikki aika menee lapseen. Mielikuvissani pyörin leikkipuistoissa ja muissa lasten paikoissa, samaan aikaan haaveilen omasta ajasta hiljaisuudessa. Jossain vaiheessa tulee vastaan se kysymys, että jaksanko siinä rinnalla jatkaa omia harrastuksia ja keskittyä uraani, joka vaatii paljon itsensä omaehtoista kehittämistä myös vapaa-ajalla?
> Parisuhde. Pelkään, että läheisyys ja seksi yksinkertaisesti jäävät unholaan. Tai että välillämme olevassa dynamiikassa tapahtuu jotain sellaista, mitä en osaa vielä edes kuvitella.
Mutta lapset ovat suloisia (asialla on runsaasti hyviäkin puolia) ja jotenkin sitä vaan haluaisi kokea kaiken.
Tai sitten ei. Miten päätös voi olla niin vaikea?
Kiitos!
Kommentit (89)
Kun kysytään, mitä asioita ihmiset nimeävät tärkeimmiksi elämässä, niin yleensä omat lapset ja perhe ovat kärjessä. Kannattaa sen valossa miettiä noita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kysytään, mitä asioita ihmiset nimeävät tärkeimmiksi elämässä, niin yleensä omat lapset ja perhe ovat kärjessä. Kannattaa sen valossa miettiä noita asioita.
Tämä!
Ajatus siitä, että pitäisi parin tunnin välein herätä hoivaamaan jotakuta, jota et vielä tunne, on välttämättä aika ikävä.
Mutta se on oma jälkeläisesi ja ne valvotut aamuyön tunnit ovat (ainakin näin muistojen kultaamana) jopa maagisia.
Eläisin sen kaiken vaikka kuinka monta kertaa uudelleen, jopa vatsataudit ja täit.
Uskallan vetää sellaisen johtopäätöksen, että lapsen hankkineet puhuvat tekemänsä valinnan puolesta. Mutta itse kaipaisin hieman perusteluja, että miksi lapset on juuri elämän tärkein asia? Miksi terveys ja parisuhde ovat sivuseikkoja?
Vierailija kirjoitti:
Uskallan vetää sellaisen johtopäätöksen, että lapsen hankkineet puhuvat tekemänsä valinnan puolesta. Mutta itse kaipaisin hieman perusteluja, että miksi lapset on juuri elämän tärkein asia? Miksi terveys ja parisuhde ovat sivuseikkoja?
Eiköhän se syy löydy evoluutiosta ja biologiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskallan vetää sellaisen johtopäätöksen, että lapsen hankkineet puhuvat tekemänsä valinnan puolesta. Mutta itse kaipaisin hieman perusteluja, että miksi lapset on juuri elämän tärkein asia? Miksi terveys ja parisuhde ovat sivuseikkoja?
Rakkaus. Rakastan lapsiani niin paljon, että sitä on vaikeaa ymmärtää. Yhtenä päivänä sitä vain tajusi, että elämässä on ihminen, jonka puolesta taistelisi missä ja milloin vain. Rakastan kyllä miestänikin mutta en juoksisi auton alle pelastaakseni häntä. Lapsen kohdalla en epäröisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tiennyt miten epämiellyttävä ihminen lapsesta tulee, en missään tapauksessa olisi mennyt häntä synnyttämään. Ei se lapsenteko ole temppu, se aikuiseksi saattaminen on ihan helvetin esikartanoon verrattavaa elämää. Uskokaa pois!
Ei sinunkaan äitisi olisi sinua synnyttänyt, jos olisi tiennyt, millainen paska sinusta tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskallan vetää sellaisen johtopäätöksen, että lapsen hankkineet puhuvat tekemänsä valinnan puolesta. Mutta itse kaipaisin hieman perusteluja, että miksi lapset on juuri elämän tärkein asia? Miksi terveys ja parisuhde ovat sivuseikkoja?
Onko sinulla lapsia? Eivätkö he ole elämäsi tärkein asia? Miksi eivät ole?
Vierailija kirjoitti:
Uskallan vetää sellaisen johtopäätöksen, että lapsen hankkineet puhuvat tekemänsä valinnan puolesta. Mutta itse kaipaisin hieman perusteluja, että miksi lapset on juuri elämän tärkein asia? Miksi terveys ja parisuhde ovat sivuseikkoja?
Voit aloittaa keskustelun omien vanhempiesi kanssa ja kysyä olitko heille tärkeä. Todennäköisesti isäsi vastaa että työ meni kaiken edelle.
Ihminen voi menettää kaiken: lapsensa, terveytensä ja parisuhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kolmen lapsen äitinä sanoisin kyllä, että toki ymmärrän pelkosi ja huolesi. Kuitenkin itse olen kokenut, että äitiys on ollut parasta elämässäni. Ehkä noita huolia ei kannattaisi niin kovasti miettiä etukäteen.
Itse en oksentanut yhtään kertaa raskauksien aikana, lievää kuvotusta oli aivan alussa. Kahvi jäi automaattisesti pois, kun se lisäsi närästystä. En revennyt pahasti, synnytyksen aikana tehtiin välilihaan viilto ja se ommeltiin nätisti. Mitään virtsaamis-, tunto-ongelmia minulla ei ole ollut ja seksi elämä on vain parantunut raskauksien jälkeen.
Olen pitänyt normaalit vanhempain vapaat ja sitten palannut töihin. Tietysti on tärkeää, että mies kantaa osansa lasten- ja kodinhoidosta ja näin on meillä ollutkin. Lisäksi olen saanut apua tarvittaessa omalta äidiltäni ja hän on auttanut meitä esim lasten sairastellessa.
Minusta tuntuu, että lasten kanssa meistä on vasta tullut todellinen perhe. Retkeilemme yhdessä, tutustumme luontoon ja eläimiin lapsen silmin. Jonkun verran olemme reissailleet lastenkin kanssa, mutta kohteet otetaan lasten ehdoilla.
Meidän ei enää tarvitse etsiä esim matkoilta sellaisia elämyksiä samalla tavalla kuin teimme silloin kun olimme vain kaksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus siitä, että pitäisi parin tunnin välein herätä hoivaamaan jotakuta, jota et vielä tunne, on välttämättä aika ikävä.
Mutta se on oma jälkeläisesi ja ne valvotut aamuyön tunnit ovat (ainakin näin muistojen kultaamana) jopa maagisia.
Eläisin sen kaiken vaikka kuinka monta kertaa uudelleen, jopa vatsataudit ja täit.
Tuo yöheräily kausi on kuitenkin hyvin lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskallan vetää sellaisen johtopäätöksen, että lapsen hankkineet puhuvat tekemänsä valinnan puolesta. Mutta itse kaipaisin hieman perusteluja, että miksi lapset on juuri elämän tärkein asia? Miksi terveys ja parisuhde ovat sivuseikkoja?
Lapset ovat siksi elämän tärkein asia, että he antavat elämääsi jatkuvuutta. Näet heissä omia piirteitäsi, pystyt palaamaan omaan lapsuuteesi, saat aivan uudenlaisen kontaktin vanhempiisi. Näin itselläni on käynyt.
Lapsi vie älyttömästi rahaa. E I kannata hankkia jos olet työssäkäyvä.
Jos olet tukien varassa elävä niin menee siihen samaan konkurssiin ihan hyvin. Ja kun ei käy töissä on aikaakin laittaa se lapsi tuijottamaan zombina tv:tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa huolistasi liittyy raskaus- ja pikkulapsiaikaan. Usko tai älä, ne ovat häviävän pieni osa vanhemmuutta. Miten paljon esim. omien vanhempiesi elämää määrittävät omat vauva-aikasi? Saati äitisi odotusaika?
Ajattelen näin, että oma lapsi on erillinen ihminen, jonka olet saanut tuntea aivan idultaan asti. Jos ei elämä katkea jotenkin äkisti, suurimman osan elämästäsi tulet tuntemaan hänet nuorena/aikuisena ihmisenä. Yritä ajatella vähän kauemmas!
N46, kolmen varttuvan nuoren äiti
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tiennyt miten epämiellyttävä ihminen lapsesta tulee, en missään tapauksessa olisi mennyt häntä synnyttämään. Ei se lapsenteko ole temppu, se aikuiseksi saattaminen on ihan helvetin esikartanoon verrattavaa elämää. Uskokaa pois!
Sinähän sen kasvatit!!
Miettisin myös jaksamista jos lapsi ei olisikaan ns. normaali. Luin juuri Janiina Lammin kirjan Tiikeri ja mietin etten olisi itse selvinnyt tuosta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tiennyt miten epämiellyttävä ihminen lapsesta tulee, en missään tapauksessa olisi mennyt häntä synnyttämään. Ei se lapsenteko ole temppu, se aikuiseksi saattaminen on ihan helvetin esikartanoon verrattavaa elämää. Uskokaa pois!
Niin, siinä on kaksi tekijää, sinä ja lapsi. Miten noin niinku omasta mielestä pärjäsit ?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi vie älyttömästi rahaa. E I kannata hankkia jos olet työssäkäyvä.
Jos olet tukien varassa elävä niin menee siihen samaan konkurssiin ihan hyvin. Ja kun ei käy töissä on aikaakin laittaa se lapsi tuijottamaan zombina tv:tä.
Luksuselämä lapsenkanssa vie älyttömästi rahaa. Säästeliäs elämä ei vie.
1. Siihen pahoinvointiin saa tarvittaessa apua, itse söin matkapahoinvointilääkkeitä jotka turvallisia raskausaikana koska mikään ei pysynyt sisällä ja pyörryin myös kerran kun varmaan verensokerit heitti nälästä
2. Suunniteltu sektio on turvallisin synnytystapa, en oo kuullu että kenelläkään olisi mitään kipuja kävellessä ja on kuitenkin eri asia kuin muu vatsanseudun leikkaus. Ja suunnitellun sektion saa kun pyytää ja pysyy päätöksessään. Valitettavasti suomessa ollana synnyttäjille tosi ilkeitä ja synnytysvaurioita ei vaivauduta hoitamaan tai ehkäisemään.
3. Riippuu hirveesti lapsesta miten nukkuu, osa alkaa nukkua täysiä öitä tosi nopeesti, oma lapsi oppi yökuivaksi aika nopeesti joten ei tarvinnut öisin vaihtaa vaippaa ja nukkui yötkin hyvin.
4. Varmaan kenenkään vauva ei oikeesti nuku pinnasängyssä joten sen voi ihan rohkeasti ottaa joko viereen tai sellaseen sängyn reunaan laitettavaan sänkyyn joten ei tarvi nousta yöllä ylös vaan voi siitä helposti imettää. En itse pyöri unissani vaan nukun koko ajan samassa asennossa ja olin hoikka ja sopivan kokoinen noin muuten niin nukuin samalla kun imetin ja vauva nukahti sit siihen rinnalle, tämä ei kuitenkaan kaikille sovi ja voi olla vaarallista.
5. Se vauva ei ole vauva ikuisesti vaan oikeesti se on tosi lyhyt aika. Siitä kasvaa lapsi ja teini ja aikuinen ja kaikissa on hyvät ja huonot puolet. Vauvat pääosin nukkuu ja kun ne alkaa liikkua ja puhua niin ne on mukavaa seuraa. Sen jälleen lapsi menee päiväkotiin ja 7 vuotiaana alkaa usein jo itsenäistyä kun alottaa koulun ja alkaa pyöriä kavereiden kanssa. Lapset tuo merkitystä elämään.
6. Läheisyys ja seksi voi loppua muutenkin, ei se lapsettomuus takaa mitään ikuista seksielämää eikä lapsettomuus tai lapsen hankkiminen takaa sitä ettei mies petä tai jätä. Se on kaikki niin yksilöllistä ja voi vaihdella paljonkin eri elämänvaiheissa.
Jos olisin tiennyt miten epämiellyttävä ihminen lapsesta tulee, en missään tapauksessa olisi mennyt häntä synnyttämään. Ei se lapsenteko ole temppu, se aikuiseksi saattaminen on ihan helvetin esikartanoon verrattavaa elämää. Uskokaa pois!