Lue keskustelun säännöt.
Asiat, jotka mietityttävät lapsen saamisessa. Antaako niille painoarvoa päätöstä tehdessä?
16.01.2026 |
Olen 30-vuotias nainen ja pitkässä parisuhteessa. Itse asiassa olemme olleet ehkäisyttä jo viimeiset pari vuotta, mutta lasta ei ole kuulunut. Kyse on siis siitä, lähdemmekö lapsettomuushoitoihin. Vaikka ajattelen välillä, että haluaisin olla raskaana tai haluaisin hoitaa vauvaa, on moni asia koko yhtälössä alkanut mietityttää yhä useammin.
Toivoisin, että voisin kuulla pohdintojanne ja kokemuksianne aiheesta. Ovatko ne luonnollisia pohdintoja, jotka jokainen käy läpi - vai asioita, jotka ovat ns. varoitusmerkkejä, eli joiden takia perheen perustaminen kannattaisi jättää sitten kuitenkin haaveiden tasolle?
Tässä ne tulevat:
> Raskauspahoinvointi. Olen kuullut läheisiltä ja mediasta paljon kertomuksia siitä, että odotus on pelkkää oksentamista. Miten voi keskittyä esim. työhön ja kirjoittamiseen, jos elämä on sellaista?
> Synnytyksen komplikaatiot. Itse synnytyskipuun suhtaudun luonnollisena osana prosessia, mutta alapään repeämät, tuntohäiriöt ja mahd. virtsaongelmat sekä näiden hoitoon suhtautuminen mietityttävät. Sektio puolestaan sisältää omat riskinsä lähtien puudutteen toimivuudesta ja palautumisesta. Olen ollut vatsan alueen leikkauksessa ja se kipu kävellessä oli kamalaa.
> Yöheräily. Nukut pari tuntia ja pomppaat ylös ruokkimaan vauvan. Sitten sama uudestaan. Ja tätä kestää kuulemma pahimmassa tapauksessa useampi vuosi. Tuolla rytmillä päivät kuluvat kuin sumussa, mitä en kyllä haluaisi. Se jotenkin masentaisi.
> Aika. Kaikki aika menee lapseen. Mielikuvissani pyörin leikkipuistoissa ja muissa lasten paikoissa, samaan aikaan haaveilen omasta ajasta hiljaisuudessa. Jossain vaiheessa tulee vastaan se kysymys, että jaksanko siinä rinnalla jatkaa omia harrastuksia ja keskittyä uraani, joka vaatii paljon itsensä omaehtoista kehittämistä myös vapaa-ajalla?
> Parisuhde. Pelkään, että läheisyys ja seksi yksinkertaisesti jäävät unholaan. Tai että välillämme olevassa dynamiikassa tapahtuu jotain sellaista, mitä en osaa vielä edes kuvitella.
Mutta lapset ovat suloisia (asialla on runsaasti hyviäkin puolia) ja jotenkin sitä vaan haluaisi kokea kaiken.
Tai sitten ei. Miten päätös voi olla niin vaikea?
Kiitos!
Kommentit (118)
"Onko siinä teidän mammojen mielestä jotain väärää, että joku ei halua ottaa riskiä synnytykseen kuolemisesta? Ei edes pienenpientä riskiä"?
Uskallatko liikkua kotoasi mihinkään? Siinähän on aina pienenpieni riski, että jäät auton alle.
Jos lapsen hankkimiselle on tuo ainut syy, niin hakeutuisin ensin terapiaan, jos olisin aikeissa raskautua.
Minusta aloittaja puhui muunlaisista riskeistä kuin synnytykseen menehtymisen riskistä.
Taisivat olla pahoinvointi, repeämät, yövalvomiset , se ettei jaksa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuttaisin myös, että vauva kasvaa nopeasti. Taapero, kouluikäinen, teini-ikäinen, nuori...
Sitä mukaan kun vauva kasvaa kasvavat myös ongelmat ja haasteet.
Vierailija kirjoitti:
"Onko siinä teidän mammojen mielestä jotain väärää, että joku ei halua ottaa riskiä synnytykseen kuolemisesta? Ei edes pienenpientä riskiä"?
Uskallatko liikkua kotoasi mihinkään? Siinähän on aina pienenpieni riski, että jäät auton alle.
Jos lapsen hankkimiselle on tuo ainut syy, niin hakeutuisin ensin terapiaan, jos olisin aikeissa raskautua.
Minusta aloittaja puhui muunlaisista riskeistä kuin synnytykseen menehtymisen riskistä.
Taisivat olla pahoinvointi, repeämät, yövalvomiset , se ettei jaksa jne.
En ole missään aikeissa tulla raskaaksi, koska en välitä lapsista enkä halua olla äiti. Toki raskaus ja synnytys ovat myös ajatuksena pelottavia, mikä on mielestäni täysin validi syy olla tekemättä lapsia.
"Jaa. Itsestäni taas tuntuu, että rakastava mies ei ikinä laittaisi minua tuohon tilaan. Sehän on väkivaltaa."
Taidat olla vielä aika nuori.
Vierailija kirjoitti:
"Jaa. Itsestäni taas tuntuu, että rakastava mies ei ikinä laittaisi minua tuohon tilaan. Sehän on väkivaltaa."
Taidat olla vielä aika nuori.
En ole enää nuori. Mitä ikäni tähän liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaisin myös, että vauva kasvaa nopeasti. Taapero, kouluikäinen, teini-ikäinen, nuori...
Sitä mukaan kun vauva kasvaa kasvavat myös ongelmat ja haasteet.
Tuokin riippuu niin lapsesta ja perhetilanteesta. Joku lapsi kapinoi enemmän.
Ei meillä ole lasten kanssa ollut isompia ongelmia myöhemminkään.
"Ei meillä ole ollut mitään ongelmia."
Niin, teillä ei ollut, mutta jollain muulla voi olla. Raskaus, synnytys, lapsiperhe-elämä ja kaikki voivat mennä ihan päin prinkkalaa, jopa vaikka tekisi kaikkensa.
Itse kadun lasten saamista. Ap, älä tee lapsia. Peräänny kun vielä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit nyt ihan epäolennaisia ja nopeasti ohimeneviä/kausittaisia seikkoja. Oikeasti sinun, tai teidän yhdessä miehesi kanssa, pitää miettiä miten te hoidatte yhdessä vanhemmuuden. Miten jaatte lapsen hoidon, kotityöt, talouden. Koska SE on se mikä vaikuttaa lähes kaikkeen mitä pohdit, onko sinulla toinen tukena aina, vai silloin kun huvittaa. Saatko tukea kun voit pahoin, kun valvot(te), kun palaat töihin, kun haluat harrastaa ja tehdä omia juttuja, vai oletko yksin kodin vankina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko siinä teidän mammojen mielestä jotain väärää, että joku ei halua ottaa riskiä synnytykseen kuolemisesta? Ei edes pienenpientä riskiä"?
Uskallatko liikkua kotoasi mihinkään? Siinähän on aina pienenpieni riski, että jäät auton alle.
Jos lapsen hankkimiselle on tuo ainut syy, niin hakeutuisin ensin terapiaan, jos olisin aikeissa raskautua.
Minusta aloittaja puhui muunlaisista riskeistä kuin synnytykseen menehtymisen riskistä.
Taisivat olla pahoinvointi, repeämät, yövalvomiset , se ettei jaksa jne.
En ole missään aikeissa tulla raskaaksi, koska en välitä lapsista enkä halua olla äiti. Toki raskaus ja synnytys ovat myös ajatuksena pelottavia, mikä on mielestäni täysin validi syy olla tekemättä lapsia.
Se on sinun päätöksesi, onneksi kaikki eivät ajattele noin. Tarvitsemme kuitenkin uusia lapsia tähän yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Onko siinä teidän mammojen mielestä jotain väärää, että joku ei halua ottaa riskiä synnytykseen kuolemisesta? Ei edes pienenpientä riskiä"?
Uskallatko liikkua kotoasi mihinkään? Siinähän on aina pienenpieni riski, että jäät auton alle.
Jos lapsen hankkimiselle on tuo ainut syy, niin hakeutuisin ensin terapiaan, jos olisin aikeissa raskautua.
Minusta aloittaja puhui muunlaisista riskeistä kuin synnytykseen menehtymisen riskistä.
Taisivat olla pahoinvointi, repeämät, yövalvomiset , se ettei jaksa jne.
Tämä. Synnytykseen kuoleminen on aika epätodennäköinen riski. Ja vaikka se olisikin kivuliasta ja kaikin puolin tukalaa, se on vain suunnilleen päivä elämästäsi. Sitten se on ohi. Ei sitä joka päivä sen jälkeen mieti, että olipas se kamalaa, vaan elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jaa. Itsestäni taas tuntuu, että rakastava mies ei ikinä laittaisi minua tuohon tilaan. Sehän on väkivaltaa."
Taidat olla vielä aika nuori.
En ole enää nuori. Mitä ikäni tähän liittyy?
Koska, jos olet aikuinen ihminen ja harrastat säännöllisesti seksiä, niin jokaiseen yhdyntään liittyy pieni riski raskautua, vaikka kuinka olisi ehkäisy.
Sinun rakastava miehesi ei siis ikinä edes rakastelisi kanssasi, koska saattaisit joutua "tuohon tilaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko siinä teidän mammojen mielestä jotain väärää, että joku ei halua ottaa riskiä synnytykseen kuolemisesta? Ei edes pienenpientä riskiä"?
Uskallatko liikkua kotoasi mihinkään? Siinähän on aina pienenpieni riski, että jäät auton alle.
Jos lapsen hankkimiselle on tuo ainut syy, niin hakeutuisin ensin terapiaan, jos olisin aikeissa raskautua.
Minusta aloittaja puhui muunlaisista riskeistä kuin synnytykseen menehtymisen riskistä.
Taisivat olla pahoinvointi, repeämät, yövalvomiset , se ettei jaksa jne.
Tämä. Synnytykseen kuoleminen on aika epätodennäköinen riski. Ja vaikka se olisikin kivuliasta ja kaikin puolin tukalaa, se on vain suunnilleen päivä elämästäsi. Sitten se on ohi. Ei sitä joka päivä sen jälkeen mieti, että olipas se kamalaa, vaan elämä jatkuu.
Jos yksi päivä elämästä on kivulias, tukala ja potentiaalisesti tappava, en väheksyisi sen merkitystä yhtään. Täälläkin monet ovat kertoneet traumatisoituneensa synnytyksestä joko komplikaatioiden tai sairaalassa saadun kohtelun vuoksi.
Mutta toki av:n propagandakoneisto raksuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mietit nyt ihan epäolennaisia ja nopeasti ohimeneviä/kausittaisia seikkoja. Oikeasti sinun, tai teidän yhdessä miehesi kanssa, pitää miettiä miten te hoidatte yhdessä vanhemmuuden. Miten jaatte lapsen hoidon, kotityöt, talouden. Koska SE on se mikä vaikuttaa lähes kaikkeen mitä pohdit, onko sinulla toinen tukena aina, vai silloin kun huvittaa. Saatko tukea kun voit pahoin, kun valvot(te), kun palaat töihin, kun haluat harrastaa ja tehdä omia juttuja, vai oletko yksin kodin vankina.
Niinpä. Miksi esimerkiksi repeämä pelottaa, onko mies ilmaissut inhonsa sellaista kohtaan vai ymmärtääkö että niin joskus käy? (Aika usein kyllä ehditään tekemään episiotomia). Jne, puhu miehesi kanssa kaikesta. Jos se yhtään epäröi, niin sitten on vakavan mietinnän paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jaa. Itsestäni taas tuntuu, että rakastava mies ei ikinä laittaisi minua tuohon tilaan. Sehän on väkivaltaa."
Taidat olla vielä aika nuori.
En ole enää nuori. Mitä ikäni tähän liittyy?
Koska, jos olet aikuinen ihminen ja harrastat säännöllisesti seksiä, niin jokaiseen yhdyntään liittyy pieni riski raskautua, vaikka kuinka olisi ehkäisy.
Sinun rakastava miehesi ei siis ikinä edes rakastelisi kanssasi, koska saattaisit joutua "tuohon tilaan".
Rakastava mies hyväksyisi ja ymmärtäisi, että tuplaehkäisyn pettäessä päätyisin tekemään abortin.
Raskaus ja synnytys on väkivaltaa naista kohtaan.
On täysin luonnollista pelätä ja miettiä tällaisia. Kyseessä on kuitenkin elämää mullistava asia ja suuri vastuu. Olisi outoa, jos lapsen saaminen ei aiheuttaisi pohdintoja. Pähkäily osoittaa, että välität ja olet mielessäsi jo valmistautunut asioihin.
Asiattomat kommentit kannattaa ohittaa. Aina on joku urpo, joka haluaa vain hämmentää. Se, mitä lapsi tuo tullessaan, on täysi arvoitus. Sinä voit muuttua, miehesi voi muuttua, lapsi voi olla haastava, ihana, paras tai kaikki voimat imevä. Jotenkin tekstistäsi tuli kuitenkin sellainen olo, että pärjäisit kyllä lapsen kanssa. Pahempi skenaario olisi se, että luo päässään tilanteesta hattaraisen illuusion, joka sitten romahtaa.
Tuttu on turvallisempaa ja varmempaa - muutos epäilyttää aina. Mitään takeita ei ole, että elämäsi pysyisi ennallaan ilman lasta. Onko mahdollista, että suojaudut epäröinnilläsi ajatukselta mahdollisesta lapsettomuudesta, jos kaksi vuotta olette olleet ilman ehkäisyä eikä lasta vielä kuulu? Joka tapauksessa, olkoon voima ja viisaus kanssasi, mihin ratkaisuun ikinä päädyttekään.
>Raskauspahoinvointi.
Minulla oli vain alkuraskaudessa. Tämä on todella yksilöllistä.
> Synnytyksen komplikaatiot.
Harvalle jää mitään oikeasti vakavaa. Synnytyksessä kannattaa välttää epiduraalia, koska luontevin synnytysasento on sellainen jossa painovoima tekee osansa.
> Yöheräily.
Tämäkin on ihan vauvakohtaista. Meidän vauva jouduttiin herättelemään syömään. Nukahti aina syömisen jälkeen takaisin.
Tästä saa aina haukkuja ja syyllistämistä, mutta koska en imettänyt, pystyi mies hoitamaan yöheräämiset 50/50.
> Aika. Kaikki aika menee lapseen.
Suurimmalta osin, jos ei ole tuliverkkoja.
> Parisuhde. Pelkään, että läheisyys ja seksi yksinkertaisesti jäävät unholaan.
Tämä on paöjon itsestään kiinni, mutta on kyllä totta että lapsi syö kaikki voimat.
Minusta nuo syyt ovat ihan huuhaata. Raskaana voi voida pahoin tai sitten ei. On silti hienoa kantaa elämää sisällään. Komplikaatioista ei voi etukäteen tietää. Pienet virtsankarkailut yms. eivät ole mitään äitiyden rinnalla. Vauvaa haluaa syöttää ja hoitaa, yöheräily ei kummemmin väsyttänyt ilmeisesti hormonien takia. Lapsi tulee olemaan maailman tärkein asia, toivottavasti myös miehelle. Minulle (ei välttämättä sinulle) lapsi on kaikki kaikessa kaikesta rasittavuudestaan huolimatta.