Lue keskustelun säännöt.
Kadutko sitä, että otit koiran?
Kommentit (50)
Ei ole koskaan kaduttanut. Olen tainnut 42-vuotisesta elämästäni olla n. 9 vuotta ilman koiraa. Olin 5v kun meille tuli eka koira ja kotoa muutettuani asuin 4v ilman koiraa ennen kuin mieheni kanssa otettiin eka oma koira 15 vuotta sitten. Tällä hetkellä meillä on 2 koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En omista.
En varmaan jaksaisi ulkoilla koiran kanssa tarvittavia määriä, vaikka haluaisin.
Pelkään asunnon tuhoa koiran toimesta.
Jatkuva karvan määrä.
Mihin vastasit?
Kysymys oli: Kaduttaako, että otit koiran
Vierailija kirjoitti:
Kadun.
Häpeän kulkea rakin kanssa.
Inhoan sen ääntä.
Anna se koira parempaan kotiin. Sillä ei taatusti ole kiva elämä sun kanssa, kun ajattelet siitä noin.
Vierailija kirjoitti: Mulla ei ole koiraa vaan kissa. Oli kissoja, mutta toinen niistä kuoli sairauteen. Nyt jälkeenpäin jos joku kyselisi, että kannattaako ottaa kissa, niin sanoisin, että ei, jos sinulla ei ole suurempaa asuntoa (esim. omakotitalo), jossa voit sulkea itsesi makuuhuoneeseen nukkumaan. Suurin osa uniongelmistani ja vähäisestä unesta johtuu kissasta. Olisin varmasti jaksanut paljon enemmän tehdä vuosien aikana, jos ei olisi ollut kissaa häiritsemässä unta.
Tää varmasti totta. Meillä oli useampikin kissa ja niillä oma kissanluukku, koska jos joka kissa olisi erikseen pitänyt päästää ulos yöllä, ei nukkumisesta olisi tullut mitään.
Nykyään ei enää kissojen irti pito ulkona ole edes suotavaa.
Enää en ota kissaa (niitä oli 30 vuoden ajan. Elivät kyllä pitkään joko vähän vaille tai vähän yli 20 vuotta/per kissa)
vaikka ne suloisia onkin.
Viimeisimmän aikana alkoi kaduttaa. Ei itse koira tietenkään, mutta kaikki koiran omistamiseen liittyvät asiat.
Lemmikeistä tuli valtava bisnes, jonka johdosta esimerkiksi eläinlääkärimaksut nousivat pilviin. Pienituloiselle aikamoinen paikka, koira piti kuitenkin hoitaa, säännölliset rokotukset tietysti mutta myös kertaluontoiset käynnit. Koiranruoan hinta nousi sekin huomattavasti. Koiranomistajan tulee kuitenkin huolehtia koirasta parhaalla mahdollisella tavalla, joten lähes kaikki muu jäi lemmikin hyvinvoinnin taakse.
Ympäristön suhtautuminen koiriin muuttui. Koirat inhimillistettiin, lähes rinnastettiin ihmislapsiin, eikä tunnistettu enää koiran tarpeita järjellä. Vapaana vaikkapa umpimetsässä oleva koira oli kauhistus, vaikka se ei lähestynyt muita koiria tai ihmisiä.
Ei, ei tule enää koiraa tähän talouteen. Kissa on, ja se saa elellä tuossa niin kauan kun voi hyvin. Sen jälkeen ei tule enää lemmikkieläimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan koiraa. Toivon sille vielä pitkää, hyvää elämää suurena ilonani.
Olen surullinen niiden koirien puolesta, joista ei välitetä.
Ihmisiltä puuttuu monelta kärsivällisyys, eikä edes osata kouluttaa/hallita koiraa niin, että se pitäminen olisi helppoa.
itse olen opettanut koirat pysymään pihassa ja ei tarvii joka pissalenkkiä lähteä ulos viemään vaan koiran voi vaan päästää ovesta.
Mihin se racki pas.cantaa? Mistä sä etsit sitä pa..c.aa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kissaa takajaloista kiinni ja kierrätä täysillä ympäri vauhtiin. Tietenkin pidät kiinni loppuun asti.
Olet joko hullu/sadisti tai sinulla on erittäin huono huumorintaju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mulla ei ole koiraa vaan kissa. Oli kissoja, mutta toinen niistä kuoli sairauteen. Nyt jälkeenpäin jos joku kyselisi, että kannattaako ottaa kissa, niin sanoisin, että ei, jos sinulla ei ole suurempaa asuntoa (esim. omakotitalo), jossa voit sulkea itsesi makuuhuoneeseen nukkumaan. Suurin osa uniongelmistani ja vähäisestä unesta johtuu kissasta. Olisin varmasti jaksanut paljon enemmän tehdä vuosien aikana, jos ei olisi ollut kissaa häiritsemässä unta.
Tää varmasti totta. Meillä oli useampikin kissa ja niillä oma kissanluukku, koska jos joka kissa olisi erikseen pitänyt päästää ulos yöllä, ei nukkumisesta olisi tullut mitään.
Nykyään ei enää kissojen irti pito ulkona ole edes suotavaa.
Enää en ota kissaa (niitä oli 30 vuoden ajan. Elivät kyllä pitkään joko vähän vaille tai vähän yli 20 vuotta/per kissa)
vaikka ne
Ei itselläni ole koskaan kissat ollu ulkona. Kissan herättely öisin on johtunut niin yksinkertaisista asioista, että nuorena oli kova juoksemaan ja leikkimään yöllä vaikka kuinka leikitti ja talvisin tahtoo aina peiton alle nukkumaan lämpimään ja siksi herättää öisin. Kummatkin kissoista muutenkin tykkäsivät kumpikin nukkua vieressä paitsi helleöinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kadu. 8 vuotta ollut mukavaa aikaa
Itse aloitin hevosilla. Niitä oli kaksi. Toinen menehtyi vanhuuttaan, niin ostin koiran. Nyt mulla on kolme koiraa ja hevonen. Ei kaduta. Vaikka kolmessa koirassa on paljon tekemistä, niin kyllä tuo hevosen omistaminen on silti vielä ihan oma lajinsa, kun se ei asu kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut ja nyt on 4. koira. Kauhulla odotan, koska se pitää päästää pois, mutta toivottavasti se ei ole vielä muutamaan vuoteen ajankohtaista.
Ymmärrän kyllä, että ihmiset ei monetkaan tajua, miten haastavaa koiran pito on ja sitten kadutaan. Ihmisiltä puuttuu monelta kärsivällisyys, eikä edes osata kouluttaa/hallita koiraa niin, että se pitäminen olisi helppoa.
itse olen opettanut koirat pysymään pihassa ja ei tarvii joka pissalenkkiä lähteä ulos viemään vaan koiran voi vaan päästää ovesta.
Minä käytän aina pissalenkeillä, että koira voi myös haistella. Ennen nukkumaanmenoa käy pihan takana pissalla tai jos olen tosi kipeä enkä pysty normaalisti lähtemään lenkeille.
En, koska tälle yhdelle on 2 varmaa aikuista huoltajaa. Yksin en tule milloinkaan ottamaan koiraa, en pysty tekemään yksin 3 lenkkiä päivässä n.12 vuoden ajan. Edes satunnaisella hoitoavulla. Realisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen opettanut koirat pysymään pihassa ja ei tarvii joka pissalenkkiä lähteä ulos viemään vaan koiran voi vaan päästää ovesta.
Pas.k.Antaako useasti päivässä? Miten sä löydät ne pA.Sk.At?
En kadu. Mulla on ollut oikeastaan aina koiria jotain vuoden tai parin taukoja lukuun ottamatta. Tykkään todella paljon ulkoilusta ja lenkkeilystä niiden kanssa ja niiden seurasta ylipäätään kotona. Fiksuja eläimiä.
Sen sijaan ymmärrän, että kaikkiin elämäntilanteisiin ja kaikille ihmisille koira ei sovi. Silloin on suurta viisautta myöntää se itselleen ja etsiä koiralle uusi koti tai joissakin tapauksissa viedä se eläinlääkärille nukutettavaksi. Sen takia suhtaudun aina varauksella siihen yleiseen lynkkaamiseen ja hirveään syyllistämiseen niitä kohtaan, jotka ilmoittavat luopuvansa esim. aikuisesta koirasta. Jos tilanne kotona on se, että koiran kanssa ei ehditä lenkkeillä tai olla, tai ihmiset esim. pitävät koiraa tosi rasittavana ja ovat jatkuvsti ärsyyntyneitä siihen, niin eihän sillä koirallakaan siellä hyvä elämä ole. Mitä pikkimmin pääsee uuteen kotiin, sen parempi. Aina, jos joku jossain pohtii koirasta luopumista, niin minä kannustan. Se on yleensä koiran edun mukainen päätös.
koiria on monenlaisia, ekat kaksi oli kivoja ja suht helpohkoja, nykyinen on rasittavuuden ja luonteen puolesta kyllä sellainen että päivittäin tulee huokailtu että miksi otin tän..
En kadu, se on liian voimakas sana. Mutta olen minä rehellisesti sanottuna aika väsynyt koiran tuomiin velvollisuuksiin välillä. Teen itse kaksivuorotyötä ja minulla on ollut paljon terveyshuolia viime vuosina, vanhat vaivat ovat aktivoituneet, on selkäkipuja, unettomuutta, uupumusta jne. Olen välillä todella poikki ja se, että koiran kanssa on pakko lähteä lenkille, tuntuu todella raskaalta välillä. Samoin se, että töiden jälkeen on aina pakko kiirehtiä heti kotiin, enkä iltaisin useinkaan voi enää lähteä minnekään, koska koira on ollut jo pitkän työpäivän yksin kotona. Huomaan, että kun koira välillä on siskollani hoidossa joitakin päiviä tai jopa viikkoja omien menojeni takia, niin olen paljon pirteämpi ja jaksavampi, kun ei ole sitä koiranlenkitysvelvollisuutta, joka aika tehokkaasti tällä hetkellä vie mehut. Asun siis yksin ja olen täysin yksin vastuussa koirasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä puuttuu monelta kärsivällisyys, eikä edes osata kouluttaa/hallita koiraa niin, että se pitäminen olisi helppoa.
itse olen opettanut koirat pysymään pihassa ja ei tarvii joka pissalenkkiä lähteä ulos viemään vaan koiran voi vaan päästää ovesta.
Mihin se racki pas.cantaa? Mistä sä etsit sitä pa..c.aa?
Koiran kanssa käydään silti pitkällä lenkillä joka päivä ja kakkahommat hoidetaan silloin ja ihan metsään jonne muutkin eläimet kakkaa, kuten ketut, mäyrät ym.
Koira on siisti eläin ja jos kakkahätä yllättää muulloin, kuin lenkillä, niin osaa mennä metsänreunaan kakalle ,joka kuuluu meidän tonttiin. Ihmisten ilmoilla jos ollaa ja kakka tulee se tietenkin korjataan pussiin. lisäksi nykyinen koira on niin pieni, että kakkakin on kuin oravan jätös.
Eihän sulle edes kannattaisi vastata, koska olen varma, että sun jätöksiä saa luonnosta kerätä vielä vuosien päästä.
Olen sata varma, että sinä olet se racki joka heittää käsistään kaiken paskan luontoon ja ne ei edes maadu.
Mietipä sitä.
Sinä olet se pahempi katastrofi ympäristölle, kuin yksikään koira.
Ajoittain kyllä. Ekat vuodet meni erinomaisesti, kun olimme lapsettomia ja koira oli terve. Samaan aikaan esikoisemme syntymän aikaan koira alkoi oirehtia. Olemme käyttäneet pienen omaisuuden ja hirveän määrän omaa jaksamista koiran kouluttamiseen ja terveysasioiden selvittelyyn/hoitoon. Nyt vasta 6-vuotiaalla koiralla on useampi kallis lääkitys ja niihin liittyvät kontrollikäynnit. En uskalla tällä kombolla miettiä kodin vaihtamista, kun en usko kenenkään haluavan tällaista taakkaa itselleen.
Kuitenkin kokonaiskuvassa koira tuo enemmän iloa kuin harmia. Kyseessä on paljon naurua tuova persoona, joka myös pakottaa liikkumaan ja pysymään aktiivisena. Olemme melkoisia kotihiiriä, eli koiran vaikutus esimerkiksi matkusteluun ja ulkona riekkumiseen ei haittaa. On myös kivaa nähdä, miten koiran kanssa eläminen vaikuttaa omiin lapsiin positiivisesti.
Projosoitko nyt vain sitä, ettei kukaan oikein viihdy seurassasi?