Kadutko sitä, että otit koiran?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
itse olen opettanut koirat pysymään pihassa ja ei tarvii joka pissalenkkiä lähteä ulos viemään vaan koiran voi vaan päästää ovesta.
Pas.k.Antaako useasti päivässä? Miten sä löydät ne pA.Sk.At?
Mä oon eri, mutta mun koirat ulkoilee paljon myös pihalla. Miksi ne pökäleet pitäisi löytää? Tai ymmärrän kyllä niiden keräilyn, jos piha on postimerkin kokoinen, mutta meillä esimerkiksi varsinainen piha-alue on hehtaareja ja ympärillä on metsä. Yleensä koirat käyvät tekemässä pökäleensä sinne metsään.
Vierailija kirjoitti: Mulla ei ole koiraa vaan kissa. Oli kissoja, mutta toinen niistä kuoli sairauteen. Nyt jälkeenpäin jos joku kyselisi, että kannattaako ottaa kissa, niin sanoisin, että ei, jos sinulla ei ole suurempaa asuntoa (esim. omakotitalo), jossa voit sulkea itsesi makuuhuoneeseen nukkumaan. Suurin osa uniongelmistani ja vähäisestä unesta johtuu kissasta. Olisin varmasti jaksanut paljon enemmän tehdä vuosien aikana, jos ei olisi ollut kissaa häiritsemässä unta.
Et sitten voinut makuuhuoneen ovea sulkea ?
t. 7 kissaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hetkittäin, kun ärsyttää hoitopaikan etsintä reissujen ajaksi. Ja onhan se persoonaltaan aika rasittava välillä...
Pääsääntöisesti ei harmita, rakashan se on, ja kuinka ikävä sitten onkaan kun häntä ei enää ole... on jo seniori.
Minä olen käyttänyt samaa hoitopaikkaa jo 20 vuotta. Suunnittele lomat hyvissä ajoin ja teen varaukset hoitopaikkaan ajoissa, että tilaa vielä on.
Siis en mihinkään kaupalliseen hoitopaikkaan vie, pari kertaa oli eikä ollut kivaa. Meillä vain kävi niin että vakihoitaja otti ja kuoli, ja kahdelle muullekin tuli sellaista terveysongelmaa etteivät enää pysty hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut ja nyt on 4. koira. Kauhulla odotan, koska se pitää päästää pois, mutta toivottavasti se ei ole vielä muutamaan vuoteen ajankohtaista.
Ymmärrän kyllä, että ihmiset ei monetkaan tajua, miten haastavaa koiran pito on ja sitten kadutaan. Ihmisiltä puuttuu monelta kärsivällisyys, eikä edes osata kouluttaa/hallita koiraa niin, että se pitäminen olisi helppoa.
itse olen opettanut koirat pysymään pihassa ja ei tarvii joka pissalenkkiä lähteä ulos viemään vaan koiran voi vaan päästää ovesta.
Minä käytän aina pissalenkeillä, että koira voi myös haistella. Ennen nukkumaanmenoa käy pihan takana pissalla tai jos olen tosi kipeä enkä pysty normaalisti lähtemään lenkeille.
Meillä on siis jokainen koira, pieni tai iso käynyt joka päivä pitkän lenkin sen lisäksi, että pääsee ulos omia aikojaan.
Olen aina ollut liikunnallinen ja käyn joka päivä pitkän lenkin.
T. tuo jolle vastasit
En ole koskaan katunut. Oli varmasti parhaita päätöksiä mitä olen elämässäni tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan ymmärrän, että kaikkiin elämäntilanteisiin ja kaikille ihmisille koira ei sovi. Silloin on suurta viisautta myöntää se itselleen ja etsiä koiralle uusi koti tai joissakin tapauksissa viedä se eläinlääkärille nukutettavaksi. Sen takia suhtaudun aina varauksella siihen yleiseen lynkkaamiseen ja hirveään syyllistämiseen niitä kohtaan, jotka ilmoittavat luopuvansa esim. aikuisesta koirasta. Jos tilanne kotona on se, että koiran kanssa ei ehditä lenkkeillä tai olla, tai ihmiset esim. pitävät koiraa tosi rasittavana ja ovat jatkuvsti ärsyyntyneitä siihen, niin eihän sillä koirallakaan siellä hyvä elämä ole. Mitä pikkimmin pääsee uuteen kotiin, sen parempi. Aina, jos joku jossain pohtii koirasta luopumista
Tästä olen samaa mieltä. Olen aivan ihmeissäni, kun ihmisiä syyllistetään jopa siitä, jos he luopuvat koirastaan allergian vuoksi. Ensimmäiseen ehdotetaan kalliita ja raskaita siedästyshoitoja, jotka eivät välttämättä edes toimi, tai haittavaikutuksia aiheuttavia allergialääkkeitä, joiden niidenkin vaikutus ei aina ole kaksinen. Vedotaan siihen, ettei omasta lapsestakaan luovuttaisi. No ei tietenkään, koska lapsi on ihminen ja koira on koira. Koirien inhimillistäminen on mennyt aivan liian pitkälle, ja pahimmillaan siitä kärsivät niin omistajat kuin ne koiratkin. Ei se stessaavassa, vihamielisessä ja laiminlyövässä kodissa asuminen ole koirallekaan mukavaa elämää.
Yksin elävänä saattaisin olla eri mieltä, mutta perheessä koiran hoitaminen on melko vaivatonta, kun ottaa koiran siinä vaiheessa kun lapset on jo vastuullisia. Eli ei kaduta, tekee oikein hyvää lapsillekin ja kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä puuttuu monelta kärsivällisyys, eikä edes osata kouluttaa/hallita koiraa niin, että se pitäminen olisi helppoa.
itse olen opettanut koirat pysymään pihassa ja ei tarvii joka pissalenkkiä lähteä ulos viemään vaan koiran voi vaan päästää ovesta.
Mihin se racki pas.cantaa? Mistä sä etsit sitä pa..c.aa?
Sinä se racki olet, ei koira :D
Mutta joo, miksi se koiran pökäle pitäisi käydä etsimässä?
Jotkut nääs asuu sen verran isoilla tonteilla , että löytyy joutomaata/metsää koiran kakkia.
Koira ei omaa pihaansa sotke , jos ei ole pakko, osaa mennä kauemmaksi.
Huomaa kyllä ettet ymmärrä koirista mitään.
Jos lenkität koiraa kävelytiellä ym sellaisessa näät kyllä mihin koira kakkaa ja osaat kerätä kakan pois, ei ongelmaa.
Normaali koira kyllä menee tieltä pois ja pyrkii tekemään tarpeensa esim ojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Mulla ei ole koiraa vaan kissa. Oli kissoja, mutta toinen niistä kuoli sairauteen. Nyt jälkeenpäin jos joku kyselisi, että kannattaako ottaa kissa, niin sanoisin, että ei, jos sinulla ei ole suurempaa asuntoa (esim. omakotitalo), jossa voit sulkea itsesi makuuhuoneeseen nukkumaan. Suurin osa uniongelmistani ja vähäisestä unesta johtuu kissasta. Olisin varmasti jaksanut paljon enemmän tehdä vuosien aikana, jos ei olisi ollut kissaa häiritsemässä unta.
Et sitten voinut makuuhuoneen ovea sulkea ?
t. 7 kissaa
Entä jos se kissa sitten hakkaa sitä ovea tassullaan vähän väliä?
Meillä kissa myös oppi avamaan ovet jo heti pentuna.
Meille tuli tuollainen kerrostaloasujan unia häirinnyt kissa. Aivan ihanan otus, ei valvota meitä lainkaan. Menee öisin kissanluukusta ulos ja sisään miten tykkää. Asutaan maalla, naapurit kaukana, eikä tässä edes ole teitä lähellä. Kissa on nyt jo 17 v mutta ei mitään vanhuudenoireita vielä. Ja oikeasti hyötyeläinkin, ei tule enää hiiriä taloon.