Olen raskaana ja ahdistaa Suomen tiukentuva holhoaminen lapsiperheistä
Odotan ensimmäistä ja hyvin toivottua lastamme. Hämmentävä mutta uusi piirre itsessäni on se että huomaan yhä enemmän miten Suomessa on vallalla jonkinlainen omituinen ajatusmaailma, jossa yhteiskunta haluaa päättää perheiden asioista ja lapsen elämästä enenevissä määrin kaikissa lapsiperheitä koskevissa paikoissa.
Pelkästään neuvolan tekemät kyselyt tuntuvat tosi tungettelevilta, yksityisasioita urkkivalta. Kysytään perheen ruokatottumuksia ja ravitsemusta jo ennen ensimmäistä ultraakaan ja perheen vanhempien alkoholi- ja tupakkakäytänteitä jopa vuosia ennen raskautta. Tuntuu että painopiste sen raskauden, sikiön ja äidin terveydestä on siirtynyt koko perhettä koskevaan Soveltuvuuden Arvioon, jossa mahdollisesti vastavalmistunut ja nuori terveydenhoitaja arvioi onko tämä perhe soveltuva vanhemmiksi.
Kaikkein irvokkainta on että käsittääkseni mitään oikeaa apua ei meinaa neuvolan kautta saada - neuvolapsykolegeille on kuukausien jonot (kaverilleni raskaus oli vaikea paikka henkisesti, saivat alkuraskaudesta lähetteen ja ensikäynnille pääsi vauvan syntymän jälkeen). Pariterapiaa ei parisuhdeongelmiin ole tarjolla vaan ohjataan seurakunnalle. Ravitsemusterapeutteja on, mutta heidänkään palveluita ei käsittääkseni helpolla saa.
Tänään Hesarissa opetusministeri tuo esille suuren huolensa siitä, että lapsia ei hakeudu riittävästi varhaiskasvatukseen. Siis siihen samaan varhaiskasvatukseen missä ryhmäkoot pursuavat yli äyräiden, taudit leviävät kuin kulovalkea, henkilökunnassa ei minkäänlaista pysyvyyttä ja lapsilla kaiken kaikkiaan on monesti turvatonta olla? Millä perusteella opetusministeri arvioi voivansa päättää perheen yli, mikä perheelle ja perheen lapsille on soveltuvin ratkaisu? Ja millä tavalla se edes kuuluu yhteiskunnalle, noin niinkuin oikeasti?
Tekstistä saa ehkä käsityksen että olen jonkinlainen yhteiskunnan rajapinnalla elävä ituhippi mutta olen aivan tavallinen työssäkäyvä ensisynnyttäjä, jolla on hyvät tukiverkot ja hyvä mies.
Omat raskaushormonit tässä ehkä myötävaikuttaa mutta ketä tällainen "sinun lapsesi eivät ole sinun"-mentaliteetti oikeasti palvelee? Minulle sopisi neuvola jossa keskitytään pelkästään raskauden fyysiseen seurantaan ja kaikki muu höpötys jätettäisi sikseen.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Ei meitä ainakaan ole kytätty neuvolassa tai varhaiskasvatuksessa. Lapsi on nyt 3-vuotias ja minä olen raskaana. Infolappusia annetaan kotiin neuvolassa. Ainoa lappu mitä olen koskaan täyttänyt neuvolassa oli päihde- ja mielenterveyskysely. En ymmärrä tätä aloitusta, koska oma kokemus ei tue ap:n näkemyksiä.
-- öö en määkän ymmärrä avaruuslentoja kun oma kokemus ei tue semmottii näkemyksiä.. koska ei mua ainakkaan oo ikinä lennätetty avaruures.
😂
No joo, kyllä minäkin voin samaistua. Toki mitään tarkkaa ei ole koskaan tarvinnut sanoa jostain seksielämästä tai kuten joku mainitsi, taloustilanteesta; ollaan vain vastattu kyselyyn rasti ruutuun-menetelmällä että hyvin menee.
Älä ahdistu. Se on huolenpitoa, ennen kaikkea lapsen näkökulmasta. Terveysseuranta on tärkeä juttu, niin paljastui esimerkiksi lähipiirissä terveysongelma, jonka takia äidin piti olla raskauden lopulla viikkokausia sairaalahoidossa. Kaikki ei mene aina niin kuin strömsöössä, ja se on hyvä huomata ajoissa. Lapsi syntyi keskosena mutta on nyt kaikin puolin normaali nuori aikuinen.
Ei tarvitse vastata pilkulleen kaikkiin kysymyksiin, jotka tuntuu turhalta utelulta.
Anteeksi mitä?
Nyt on pakko kysyä, mitä vastasitte ja mihin se johti?