Aikuisten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?

Tuo on kyllä ihan taivaan tosi, että jos kehoa ei ole valmistettu turhanpäiväiseen rasitukseen ensin kevyesti, se ei kestä raskasta turhanpäiväistä rasitusta, kuten ympyrän juoksemista.

Oletko muuten miettinyt, mistä tuo sairaalloinen aggressio kumpuaa? Kenties syöt ja rasitat itseäsi liikaa?

 Kukaan ei sanonut, että pitää aloittaa liikunta juoksemalla. Kävely on hyvä liikuntamuoto ja sopii kaikille, jotka  siihen vain suinkin kykenevät. Jos keksii tekosyitä tekosyiden perään ja välttelee liikuntaa, niin muuttuu ennen  pitkää vaivaiseksi ja ennenaikaisesti vanhentuneeksi, ja toki myös tursuvan ihraiseksi löllykäksi : D

 sama, eli  ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan ihmiset ovat sikalaiskoja. Mitään ei viitsitä tehdä. Tilataan mättöä kotiin, ajetaan skuutilla tai autolla ihan pieniä matkoja jne.

Ainahan omistajat ja yläluokka ovat toimineet näin. Käytetään ulkoista energiaa omien tarpeiden tyydyttämiseen ja manipuloidaan toisia tekemään palveluksia itselle rahalla. Millainen juntti kutsuu tätä laiskuudeksi? Oletko joku pelto-orja?

Laiska on laiska. Suurin osa suomalaisista on. Joka toinen suomalainen aikuinen on lihava ja se on järkyttävää. 

Vastaus on aika ja raha. Eli että ihmisillä jää aikaa työn ja koulun jälkeen ulkoilla raittiissa ilmassa. Ja sen lisäksi vapaa-aikaa rentoutua ja harrastaa, ja nukkua. Se tarkoittaa samalla myös rahaa, eli että siitå vähemmästä työnteosta jää vähintään saman arvon verran, ellei jopa enemmän, rahaa hyvään elämään. Myös stressi lihottaa ja kuormittavan työn ohella köyhyys aiheuttaa stressiä ja sitä myöten lihavuutta.

Myös jo mainitut koululiikunnan aiheuttamat "traumat" pitää saada karistettua jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunta on aiheuttanut monille inhon liikuntaan. Ei pelkästään nyt vaan vähintään 1970 luvulta saakka. Pakko sitä ja pakko tätä tekee sen että aikuisena ei liiku muuten kuin autolla.

 

Ja uskot, että tilanne olisi parempi, jos ihmiset eivät liikkuisi edes lapsena sitä minimaalisen pientä määrää, mitä koululiikunnasta tulee? Vai uskotko ihan aikuisten oikeasti, että olisit nyt tällä hetkellä liikuntaa rakastava kovakuntoinen ihminen, jos ei vain lapsena olisi joutunut pelaamaan pesäpalloa?

Ihmiset rakastavat tekosyitä ja sitä, että mikään ei ole itsestään kiinni. Jos et välitä itsestäsi sen vertaa, että pitäisi huolta ainoasta kehosta, joka sinulla on, katso mieluummin peiliin kuin syytä vuosikymmenten takaista jumppamaikkaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoret lihavat naapurini käyttävät hissiä 1.kerrokseen.

Kenties eivät voi käyttää portaita. Siihenkin on erinäisiä syitä, joista kaikki ei näy päälle päin. Onneksi on hissit jotka luovat esteettömyyttä. 

Olin ennen aktiiviliikkuja ja vielä lapsen ollessa vauva, kävin vanhempainvapaalla salilla, pitkillä kävelylenkeillä jne. Nyt lapsen ollessa taapero oma liikkumiseni on jäänyt täysin. Lapsi vaatii enemmän huomiota ja hän on valveilla enemmän kuin vauvana. Mies ei jaksa olla lapsen kanssa sen aikaa, että kävisin salilla töiden jälkeen, tukiverkostoa ei ole. Voisin tietty tehdä niin, että vain lähtisin salille, mutta tiedän että mies väsyneenä huutaisi koko sen ajan lapselle ihan kaikesta. Joten oma liikkumiseni on jäänyt ihan vain sen takia, että en yksinkertaisesti pääse. Ulkona tulee tietty oltua lapsen kanssa, mutta ei se ole sama asia kuin aktiivinen liikunta. Kotona minkään jumpan tekeminen on ihan mahdotonta, kun aktiivinen ja liikkuvainen lapsi vaatii vielä paljon huomiota. Kaipaan sitä, että sain pitää kehostani parempaa huolta. 

Lapsi oppi nyt syksyllä jo hieman pyöräilemään ilman apupyöriä, mutta tasapaino ja jarrutus ei vielä toimi ihan optimaalisella tasolla. Odotan sitä, että pääsisin lapsen kanssa juoksulenkeille niin, että lapsi pyöräilisi vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla kuluu jo niin paljon psyykistä energiaa ettei työpäivän jälkeen (ja vielä jos elää ruuhkavuosiakin) ei jaksa lähteä enää minnekään mikä ei ole pakollista

 

Mene metsään kävelemään. Yksin. Se vähentää stressiä ihan tutkitustikin, ja samalla kunto paranee.

 

Ja alkaa vituttamaan

Koiran kun käyttää lenkillä kolmesti päivässä, niin ei ole tuota ongelmaa. Ja lenkillä tarkoitan kunnon lenkkiä, ei mitään "kävellään talon ympäri" -tyyppistä. Se on tehtävä joka päivä eikä voi miettiä, että onko tänään sellainen fiilis. Vaikka on väsynytkin.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret lihavat naapurini käyttävät hissiä 1.kerrokseen.

1. Kerros on Suomessa yleensä maan tasalla, eli ei ole hissiä. Ellei ole jokin vanha talo jonka 1. Kerros onkin 1,5. tai 2. kerros.

Läskihullun aloitus ja vielä tekoälyllä tuotettu. Poistoon!

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä ihan taivaan tosi, että jos kehoa ei ole valmistettu turhanpäiväiseen rasitukseen ensin kevyesti, se ei kestä raskasta turhanpäiväistä rasitusta, kuten ympyrän juoksemista.

Oletko muuten miettinyt, mistä tuo sairaalloinen aggressio kumpuaa? Kenties syöt ja rasitat itseäsi liikaa?

 

 Kukaan ei sanonut, että pitää aloittaa liikunta juoksemalla. Kävely on hyvä liikuntamuoto ja sopii kaikille, jotka  siihen vain suinkin kykenevät. Jos keksii tekosyitä tekosyiden perään ja välttelee liikuntaa, niin muuttuu ennen  pitkää vaivaiseksi ja ennenaikaisesti vanhentuneeksi, ja toki myös tursuvan ihraiseksi löllykäksi : D

 

 sama, eli  ap

Olen tuo äiti, jonka aktiivi liikkuminen on lapsen myötä pikkuhiljaa jäänyt. Ei se kävely nyt ihmeitä tee. Kävelen joka paikkaan minne vain mahdollista, vien lapsen kävellen aamuisin päiväkotiin ja kävelen lapsen kanssa ulkona, mutta en sanoisi olevani fyysisesti hyvässä kunnossa kävelyllä. En ole ylipainoinen, joten jos sinulle hyvä kunto on sitä, että on normaali painoinen, niin sitten olen kriteeriesi mukaan hyvässä kunnossa. Omasta mielestäni en ole, koska todellisuudessa en liiku kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen aktiiviliikkuja ja vielä lapsen ollessa vauva, kävin vanhempainvapaalla salilla, pitkillä kävelylenkeillä jne. Nyt lapsen ollessa taapero oma liikkumiseni on jäänyt täysin. Lapsi vaatii enemmän huomiota ja hän on valveilla enemmän kuin vauvana. Mies ei jaksa olla lapsen kanssa sen aikaa, että kävisin salilla töiden jälkeen, tukiverkostoa ei ole. Voisin tietty tehdä niin, että vain lähtisin salille, mutta tiedän että mies väsyneenä huutaisi koko sen ajan lapselle ihan kaikesta. Joten oma liikkumiseni on jäänyt ihan vain sen takia, että en yksinkertaisesti pääse. Ulkona tulee tietty oltua lapsen kanssa, mutta ei se ole sama asia kuin aktiivinen liikunta. Kotona minkään jumpan tekeminen on ihan mahdotonta, kun aktiivinen ja liikkuvainen lapsi vaatii vielä paljon huomiota. Kaipaan sitä, että sain pitää kehostani parempaa huolta. 

Lapsi oppi nyt syksyllä jo hieman pyöräilemään ilman apupyöriä, mutta tasapaino ja jarrutus ei

Lapsen kanssa leikkipuistoon ja juoksette hippaa.Talvella vedät pulkassa,viet hiihtämään. Eli vietät aikaa lapsen kanssa ulkona liikuen...

 65v eläkelläisillä on enemmän aikaa ja mielenrauhaa liikkua kuin niillä luokiolaisilla jotka stressaa koulusta, kirjoituksista, pääsykokeista, urasta ja tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuudella tuskin on tämän kanssa yhtään mitään tekemistä. Aikuisten liikkumattomuus on kyllä ongelma. 

 

Luontainen liikkuminen jäi ehkä koronan aikana monelta pois. Samaan aikaan tuli etätyöt ja kaikki liikuntapaikat meni kiinni. Ruuan tilaamisesta kotiin tuli arkipäivää. Se on varmaan jäänyt osalla päälle, eikä kotoa poistuta mihinkään päivän aikana. Osalla taas etätyöt poistavat työmatkaliikunnan vaikka muuten jäisikin aikaa liikkumiselle enemmän. 

Ohis, mutta olen edelleen etätöissä enkä käytä näitä Koronan aikana kiinni menneitä liikuntapaikkoja kuin kerran viikossa. Ja juuri syön kotiin tilattua ruokaa. Silti askeleita päivässä 10-20 tuhatta ellen ole sairaana. Hengästyttävää liikuntaa 4x viikko ja muina päivinä vain koiran lenkitystä. Korona on vain huono tekosyy. Nyt käyn kuntosalilla, koska voin, mutta korona-aikana tein kahvakuulatreenejä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ol perseestä, mutta vastaan omalta osaltani aiheeseen liittyen.

Itse teen töitä 7-15:39. Lähden aamulla klo 6.30 viemään lapsen hoitoon, kotiin palaamme 16:30. Ruuanteko, pyykkäys, saunapäivä, seurustelua ja leikkiä lapsen kanssa pitkän päivän päätteeks  ja kappas, kello onkin 20, äkkiä lapsi unille että se jaksaa aamulla herätä. Missä välissä lähden harrastamaan?

Toki lomalla ja vapaapäivinä vietämme sitten aikaa helposti 4-6h ulkona puuhaillen. 

Viikonloppuisin teen viikon kauppaostokset kerralla. 

Aikaa on niihin asioihin, jotka ovat prioriteetteja. Jos oma terveys ei ole sinun prioriteettilistauksella kovin korkealla, se on oma valintasi, mutta ole silloin rehellinen itsellesi. 

Olet ilmeisesti yksihuoltaja, koska puolisosi ei voi hoitaa mitään ja antaa sinulle aikaa? Liikkua voi lapsenkin kanssa. Iästä riippuen voidaan mennä vaikka vaunulenkeille, pulkkamäkeen (se lapsen kiskominen ylämäkeen on hyvää treeniä), pyöräilemään, pelaamaan jalkapalloa jne jne. Sitten kun lapsi tulee itse harrastavaan ikään, vanhempien ei tarvitse istua siellä katsomossa, vaan kun lapsi treenaa, aikuinenkin treenaa. 

Kotonakin voi kuntoilla. Hanki kuntopyörä, juoksumatto, painot tms tai ihan vain jumppaa olkkarin lattialla. Pieni lapsi toimii erinomaisena lisäpainona ja sitä voi hyppyyttää ja nostella tms, jos on niin pieni, ettei jaksa leikkiä huoneessaan sitä aikaa. 

Tekosyitä on aina helppo keksiä, mutta useimmiten ratkaisut ovat löydettävissä, jos tahtoa vain on. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi pahaltahan se näyttää, kun ihrat hyllyy löllyy lällyy tursuu... Nykyään ei Veerakaan löydä tarpeeksi VALTAVIA toppahousuja, että voisi lähteä ulkoilemaan.

Sinä voitkin siis suunnitella kauppoihin kotimaisen urheiluvaate malliston, joka sopii myös lihaville ihmisille. Sillä tavalla sinäkin mahdollistaisi lihavien liikkumisen. Haukkumalla ja ilkkumalla ei saa mitään hyvää aikaan, päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä ihan taivaan tosi, että jos kehoa ei ole valmistettu turhanpäiväiseen rasitukseen ensin kevyesti, se ei kestä raskasta turhanpäiväistä rasitusta, kuten ympyrän juoksemista.

Oletko muuten miettinyt, mistä tuo sairaalloinen aggressio kumpuaa? Kenties syöt ja rasitat itseäsi liikaa?

 

 Kukaan ei sanonut, että pitää aloittaa liikunta juoksemalla. Kävely on hyvä liikuntamuoto ja sopii kaikille, jotka  siihen vain suinkin kykenevät. Jos keksii tekosyitä tekosyiden perään ja välttelee liikuntaa, niin muuttuu ennen  pitkää vaivaiseksi ja ennenaikaisesti vanhentuneeksi, ja toki myös tursuvan ihraiseksi löllykäksi : D

 

 sama, eli  ap

Olen tuo äiti, jonka aktiivi liikkuminen on lapsen myötä pikkuhiljaa jäänyt. Ei se kävely nyt ihmeitä tee. Kävelen joka paikkaan minne va

Hanki juoksurattaat niin saat vauhtia mukaan ja enemmän treeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ol perseestä, mutta vastaan omalta osaltani aiheeseen liittyen.

Itse teen töitä 7-15:39. Lähden aamulla klo 6.30 viemään lapsen hoitoon, kotiin palaamme 16:30. Ruuanteko, pyykkäys, saunapäivä, seurustelua ja leikkiä lapsen kanssa pitkän päivän päätteeks  ja kappas, kello onkin 20, äkkiä lapsi unille että se jaksaa aamulla herätä. Missä välissä lähden harrastamaan?

Toki lomalla ja vapaapäivinä vietämme sitten aikaa helposti 4-6h ulkona puuhaillen. 

Viikonloppuisin teen viikon kauppaostokset kerralla. 

 

Ilmeisesti oletus on, että jokainen vanhempi harrastaa vain juoksua tai nostelee painoja kotona ihan sama tykkääkö vai ei. Itse haluaisin käydä joogatunneilla mutta pienten lasten kanssa monen tunnin poissaolo illalla on vaan aikamoinen puristus. Varsinkin , kun se pitäisi tehdä monta kertaa viikossa ja mahdollistaa puolisol

Itse joogasin kotona YouTuben aivulla, kun lapset oli pieniä. 

Se ongelma on korvien välissä, sen takii se onki nii vaikea koska se tulee omasta ajattelumaailmasta ja tavoista mitä moni ei osaa muuttaa. FBssä välillä hauska seuraa miten ihmiset ottaa nokkiisa siitäki että joku rohkasee niitä tekemää parempia valintoja kaupassa. Toi on asenne ongelma ja korvie väline ongelma mitä ei hoideta millää ulkosella. 

Oma kokemus, ei koske kaikkia maailman ihmisiä.

Olen asunut (laskutavasta riippuen) 8-10 kaupungissa, ja kaupunkisuunnittelulla on ollut vaikutusta omaan liikkumiseen. Olen kaikissa kaupungeissa asunut keskustan laitamilla, n. 1-2 km päässä keskustasta. 

Jos kaupunki-infra on suunniteltu jalankulkijoille ja pyöräilijöille helpoksi, tulee matalammalla kynnyksellä lähdettyä asioille jalan/pyörällä. Nyt asun kaupungissa, jossa nämä asiat on laiminlyöty, joten tuntuu usein helpommalta kulkea autolla. Etenkin tietöiden osalta täällä on varmennettu vain autoliikenteen sujuvuus ja turvallisuus (eikä aina sitäkään). Täällä ei myöskään ole samanlaisia pitkiä reittimahdollisuuksia autoteiden ulottumattomissa kuin kaikissa muissa kaupungeissa joissa olen asunut. En oikein tykkää pyöräillä autojen vieressä enkä varsinkaan samalla ajokaistalla.

Kuntosalilla käyn, mutta noiden syiden vuoksi oma arkiliikkuminen on vähentynyt todella paljon. Olen muuttamassa kaupunkiin, joka panostaa liikkumiseen ja reitteihin, ja jossa voin harrastaa monipuolisemmin lajeja, vaikka kyseinen kaupunki on paljon nykyistä pienempi.