Aikuisten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Suomalaisten liikkuminen on vähentynyt ja paikallaanolo lisääntynyt, mikä aiheuttaa yli 3 miljardin euron vuosittaiset kustannukset. Toki autolla ja skuutilla liikutaan paljonkin paikasta toiseen, mutta se ei kohota kuntoa. Sen sijaan liikkuminen omin fyysisin avuin on laskenut räjähdysmäisesti, ja nykyään olla löllötetään ja ahmitaan sipsejä, suklaata ja muuta roskaruokaa. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä: lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt, ja päivittäiset askeleet vähenevät kouluiän aikana, kiitos aikuisten tyrkyttämän kehopositiivisuusaatteen. Liikkumattomuus on merkittävä kansanterveydellinen haaste, joka lisää tyypin 2 diabeteksen ja sydänsairauksien riskiä.
Keskeiset havainnot suomalaisten liikkumisesta:
Vähenevä trendi: Päivittäiset askeleet ovat vähentyneet keskimäärin 400 askeleella neljän vuoden takaiseen verrattuna.
Paikallaanolo: Suuri osa valveillaoloajasta kuluu istuen tai maaten ja sipsejä ja suklaata ahmien tai Hesessä tai Mäkkärissä istuen.
Tekosyyt: Nykyään yhä useampi vetoaa kehopositiivisuusaatteeseen, jonka mukaan lihavuus on itse ihanuus ja ylevyys.
Suositukset eivät täyty: Vain noin puolet suomalaisista liikkuu terveyssuositusten mukaisesti.
Ikäryhmittäiset erot: Liikkuminen vähenee tasaisesti läpi kouluiän ja edelleen eläkeiässä. Lukiolaisten askeleet ovat vähemmän kuin 65-vuotiailla.
Kommentit (136)
Boomerit maksoivat talolainaa, autolainaa ja opintolainaa pois poimimalla joka vuosi satoja kiloja marjoja. Aika äsken eräs boomeripariskunta osti asuntoauton ja sitäkin he ovat maksaneet poimimalla satoja kiloja marjoja. Ei voi kuin hattua nostaa ja yrittää itsekin joka vuosi poimia marjoja ahkerasti. Hyvää hyötyliikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus ol perseestä, mutta vastaan omalta osaltani aiheeseen liittyen.
Itse teen töitä 7-15:39. Lähden aamulla klo 6.30 viemään lapsen hoitoon, kotiin palaamme 16:30. Ruuanteko, pyykkäys, saunapäivä, seurustelua ja leikkiä lapsen kanssa pitkän päivän päätteeks ja kappas, kello onkin 20, äkkiä lapsi unille että se jaksaa aamulla herätä. Missä välissä lähden harrastamaan?
Toki lomalla ja vapaapäivinä vietämme sitten aikaa helposti 4-6h ulkona puuhaillen.
Viikonloppuisin teen viikon kauppaostokset kerralla.
Älä käy joka päivä saunassa. Älä pese joka päivä pyykkiä. Tee ruokaa viikonloppuna niin, että sen pitää vain lämmittää arkena. Tuon seurustelun ja leikkimisen voi tehdä ulkona ja liikkuen.
Lainaukset eivät taaskaan toimi.
Lapsi raivoaa kaiken kanssa mitä ei vielä osaa. Ei osaa hiihtää ja luistella, auttaa ei saa koska minä ite, mutta koska ei tietenkään osaa, niin raivoaa sitten eikä esimerkiksi luistelusta ja hiihdosta tule vielä mitään. On toki vielä pienikin. Hiihtämistä ja luistelua aion kyllä tehdä heti kun lapsi kehittyy sen verran, että maltti riittää opetteluun ja antaa opettaa. Pulkkamäessä ollaan käyty, jos ei ole jäätäviä pakkasia. Nythän tämä talvi vasta kunnolla tuli, pari viikkoa sitten ei vielä ollut lunta nimeksikään. Mutta pulkassa istumassa lapsi ei viihdy, vaan haluaa minä ite. Ei tämä silti käy liikunnasta samaan tapaan kuin salilla käynti tms. Aikaa ja energiaa menee aika paljon ihan vain lapsen sanalliseen ohjaamiseen ja vahtimiseen, että pysyy hen__gis__ä. Pahoittelut, joku sana oli nounou listalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus ol perseestä, mutta vastaan omalta osaltani aiheeseen liittyen.
Itse teen töitä 7-15:39. Lähden aamulla klo 6.30 viemään lapsen hoitoon, kotiin palaamme 16:30. Ruuanteko, pyykkäys, saunapäivä, seurustelua ja leikkiä lapsen kanssa pitkän päivän päätteeks ja kappas, kello onkin 20, äkkiä lapsi unille että se jaksaa aamulla herätä. Missä välissä lähden harrastamaan?
Toki lomalla ja vapaapäivinä vietämme sitten aikaa helposti 4-6h ulkona puuhaillen.
Viikonloppuisin teen viikon kauppaostokset kerralla.
Ilmeisesti oletus on, että jokainen vanhempi harrastaa vain juoksua tai nostelee painoja kotona ihan sama tykkääkö vai ei. Itse haluaisin käydä joogatunneilla mutta pienten lasten kanssa monen tunnin poissaolo illalla on vaan aikamoinen puristus. Varsinkin , kun se pitäisi tehdä monta kertaa viikossa ja mahdollistaa puolisol
Ihminen on vastuussa omasta kehostaan ja terveydestään. Siihen pitää vain löytää keinot eikä keksiä tekosyitä. Olet keksinyt, että haluaisit käydä joogatunneilla, mutta et niin kovasti, että haluaisit järjestää sen itsellesi. Et myöskään halua joogata niin kovasti, että kaivaisit YouTubesta jonkun niistä tuhansista ilmaisista joogatunneista, joita sieltä löytyy. Olen valmis lyömään keskikokoisen vedon, ettet tule raahautumaan sinne joogastudiolle edes silloin, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Hyvin mahdollisesti siksi, että kroppasi on silloin jo niin huonossa kunnossa, ettet pystyisi siihen.
Olen lihava. Lihavilla suositellaan liikuntaa. Urheiluvaatteita ei lihaville kuitenkaan löydy. Edes rahalla.
Lainaukset eivät taaskaan toimi (huokaus). Viesti sille joka sanoi että lapsi rattaisiin ja juoksulenkille.
Nyt kyselisin hieman lukutaidon perään, lapsi on taapero eikä todellakaan suostu istumaan enää missään rattaissa sen aikaa, että kävisin juoksulenkillä lapsen istuessa rattaissa. Jo vauvana huusi koko matkan samalla jos yritin silloin, kun lapsi oli hereillä. Tottakai kävin vaunulenkeillä silloin kun lapsi oli pieni, mutta ei tuo enää viihdy missään rattaissa kun haluaa MINÄ ITE :D.
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen aktiiviliikkuja ja vielä lapsen ollessa vauva, kävin vanhempainvapaalla salilla, pitkillä kävelylenkeillä jne. Nyt lapsen ollessa taapero oma liikkumiseni on jäänyt täysin. Lapsi vaatii enemmän huomiota ja hän on valveilla enemmän kuin vauvana. Mies ei jaksa olla lapsen kanssa sen aikaa, että kävisin salilla töiden jälkeen, tukiverkostoa ei ole. Voisin tietty tehdä niin, että vain lähtisin salille, mutta tiedän että mies väsyneenä huutaisi koko sen ajan lapselle ihan kaikesta. Joten oma liikkumiseni on jäänyt ihan vain sen takia, että en yksinkertaisesti pääse. Ulkona tulee tietty oltua lapsen kanssa, mutta ei se ole sama asia kuin aktiivinen liikunta. Kotona minkään jumpan tekeminen on ihan mahdotonta, kun aktiivinen ja liikkuvainen lapsi vaatii vielä paljon huomiota. Kaipaan sitä, että sain pitää kehostani parempaa huolta.
Lapsi oppi nyt syksyllä jo hieman pyöräilemään ilman apupyöriä, mutta tasapaino ja jarrutus ei
Tuo on onneksi vain väliaikaista. Oman lapsen ollessa taapero ja leikki-ikäinen harrastin omaa liikuntaa ehkä 1-2 kertaa viikossa. Silloinkin usein niin, että lapsi oli rattaissa, kun juoksin tai pyöri jaloissa, kun tein kotijumppaa. Muuten sitten vain yritin liikkua mahdollisimman paljon lapsen kanssa. Nyt lapsi on ollut jo pitkään koululainen, mutta edelleen minusta on luksusta, että voin vaan lähteä lenkille tai salille. Meillä vielä mies tekee reissutyötä, niin ollaan aina oltu paljon kahdestaan. Nyt tosin arki pyörii lapsen urheilun ympärillä, mutta sen kanssa on helpompi yhdistää omat treenit kuin taaperon.
Vierailija kirjoitti:
Olen lihava. Lihavilla suositellaan liikuntaa. Urheiluvaatteita ei lihaville kuitenkaan löydy. Edes rahalla.
Tekosyy tuokin. Liiku niissä vaatteissa mitkä mahtuvat päällesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla kuluu jo niin paljon psyykistä energiaa ettei työpäivän jälkeen (ja vielä jos elää ruuhkavuosiakin) ei jaksa lähteä enää minnekään mikä ei ole pakollista
Mene metsään kävelemään. Yksin. Se vähentää stressiä ihan tutkitustikin, ja samalla kunto paranee.
Ja alkaa vituttamaan
Olen tuntenut pari sellaista ihmistä, joita kaikki vitutti. Todella rasittavia tapauksia. Jatkuvaa valitusta milloin mistäkin.
Liikkumiseen tarvitaan kurinalaisuutta, mikä ei ole kovin yleistä nykyään. Puhelimet ja suoratoistolaitteet vievät voiton, mikä on ihan loogista.
Ihminen on eläin joka menee sieltä mistä aita on matalin.
Harrastan itse paljon liikuntaa, mutta kyllä se kotoa poistuminen esim juoksulenkille on usein hirveää pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus on aika ja raha. Eli että ihmisillä jää aikaa työn ja koulun jälkeen ulkoilla raittiissa ilmassa. Ja sen lisäksi vapaa-aikaa rentoutua ja harrastaa, ja nukkua. Se tarkoittaa samalla myös rahaa, eli että siitå vähemmästä työnteosta jää vähintään saman arvon verran, ellei jopa enemmän, rahaa hyvään elämään. Myös stressi lihottaa ja kuormittavan työn ohella köyhyys aiheuttaa stressiä ja sitä myöten lihavuutta.
Myös jo mainitut koululiikunnan aiheuttamat "traumat" pitää saada karistettua jotenkin.
Ja ihan pelkkä arki vie aikaa. Monella ei vuorokauden tunnit riitä kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Liikkumisen, liikunnan suoritustasoa alennetaan jatkuvasti. Ennen 10000 askelta/pvä oli suositus, nyt pärjää jo 7000 askeleella tai lihaskuntoharjoittelu ennen väh 3 kertaa/vko, nyt yksikin kerta riittää, kohta riittää kun kun jaksaa kerran nostaa pikkurilliä sohvalla maatessaan.
Sanoit tuon varmaan puoliksi vitsillä, mutta oikeasti nykyään jo se että pääsee nousemaan ylös lattialta itsenäisesti ja ilman käsiä on raja jota iso osa aikuisista ei kykene ylittämään. Aivan käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
65v eläkelläisillä on enemmän aikaa ja mielenrauhaa liikkua kuin niillä luokiolaisilla jotka stressaa koulusta, kirjoituksista, pääsykokeista, urasta ja tulevaisuudesta.
Liikkuminen lisää mielenrauhaa. Ruutuajasta voi nipistää pois. Se on 65-vuotiailla varmasti pienempi kuin lukiolaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkumisen, liikunnan suoritustasoa alennetaan jatkuvasti. Ennen 10000 askelta/pvä oli suositus, nyt pärjää jo 7000 askeleella tai lihaskuntoharjoittelu ennen väh 3 kertaa/vko, nyt yksikin kerta riittää, kohta riittää kun kun jaksaa kerran nostaa pikkurilliä sohvalla maatessaan.
Sanoit tuon varmaan puoliksi vitsillä, mutta oikeasti nykyään jo se että pääsee nousemaan ylös lattialta itsenäisesti ja ilman käsiä on raja jota iso osa aikuisista ei kykene ylittämään. Aivan käsittämätöntä.
Miksi pitäisi päästä yläs ilman käsiä? Tuskinpa pääsin lapsenakaan, enkä pääse aikuisenakaan. Kädet ovat oleellinen osa ihmistä, miksei niitä saisi käyttää...
Hei pienten lasten vanhemmat! Tarinanne kuulostaa niiin tutulta. Voin lohduttaa ja sanoa, että pikkulapsivuodet vilistävät ohi kuin lentäen, ja vuosi vuodelta lasten itsenäistyessä saatte takaisin omaa aikaa ja pääsette yhä enemmän panostamaan omaan kuntoon ja liikkumiseen.
Älkää kuunnelko täällä noita, jotka kehottavat olemaan tuntikaupalla pois pienten lasten luota. Kyseessä on lastenne lapsuus kuitenkin, eikä sitä aikaa saa takaisin. Aikaa omaan kuntoiluun tulee luonnostaan ihan kohta, ja huomaatte itse sitten kun se tuntuu hyvältä ja luonnolliselta.
Lisäkommenttina, että en ryhtyisi siihen, että lapsi kököttää oman juoksulenkkini vuoksi kylmissään jossain kärryssä. Näinä vuosina luodaan pohjaa lapsen loppuelämän liikkumiselle - panostin itse siihen oman kuntoni kustannuksella, ja se kantaa nyt hedelmää. Oma kunto kohoaa kyllä nopeasti näiden vuosien jälkeen! Tsemppiä ja jaksamista!
Vierailija kirjoitti:
Koululiikunta on aiheuttanut monille inhon liikuntaan. Ei pelkästään nyt vaan vähintään 1970 luvulta saakka. Pakko sitä ja pakko tätä tekee sen että aikuisena ei liiku muuten kuin autolla.
Minun kilpaurheileva tytär vihaa koululiikuntaa. Liikkuu silti ihan hirveästi. Ei voi syyttää koulua. Suurempi vastuu on vanhemmilla, jotka opettavat liikunnallisen elämäntavan. Esim. me asumme 2km päässä kaupungin keskustasta. Tyttö ei koskaan pyydä kyytiä ellei ole ihan älyttömän huono sää, koska on oppinut, että alle 3km matkat voi ihan hyvin kävellä. Että jos nyt vaan ottaisitte vastuun omasta ja lastenne liikkumisesta.
Jaahas, lainaukset eivät toimi, jos yrittää lainata, kommentti menee tarkistukseen. Mutta tämä siis vastauksena tuohon, että senkun laittaa vain joogavideon pyörimään ja joogaa kotona lapsen kanssa.
Mutta siis, en minä ainakaan pysty jumppaamaan tai joogaamaan tai tekemään oikeastaan yhtään mitään omaa juttua, jos lapsi on samaan aikaan kotona. Ja missäs muuallakaan se lapsi on kuin kotona kanssamme työpäivän jälkeen? Jos yritän jumpata youtubekanavan kanssa kun lapsi on kotona, lapsi tulisi häiritsemään ja lopulta riehuisi niin, että pitäisi lopettaa. Toimii varmasti sellaisten lasten kanssa, jotka istuvat nätisti paikallaan eivätkä kaipaa ollenkaan vanhemman huomiota ja läsnäoloa, mutta yritäppä joogata ylivilkkaan lapsen kanssa, joka on aina päiväkotipäivien jälkeen ylivireä ja riehuu, ellei aikuinen ole ohjaamassa ja rauhoittelemassa toimintaa? Lapsi joka tarvitsee aikuista omaan tunnesäätelyynsä ja vireystason säätelyynsä on täysin erilainen, kun ne itsekseen kiltisti leikkivät taaperot, joita jonkin urbaanilegendan mukaan on jossakin olemassa.
Ei pitäisi tehdä mitään. Jokainen huolehtii liikkumisensa ihan itse, omista lähtökohdistaan. Miksi siihen ylipäätään pitäisi muitten tehdä jotain, vai tarkoititko valtiota.
Likkunnasta voi kuitenkin oppia tykkäämään. Kaikki ei tietystikään halua opetella, joten se siitä.
Meillä on kyllä koiran lenkityskin hengästyttävää liikuntaa :D
Riippuu tietysti koiran iästä ja terveydestä.