Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sijaishuollossa töissä  ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu. 

 

Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi. 

 

Kiitos. Siltä vain tuntui kun  esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.

Ap

Miten isä toimii pojan kanssa? Missä vaiheessa tapahtui muutos, jossa toinen lapsi on ihana ja toinen ei.

Ei tällä ole väliä. Miehet ovat sikoja!

Mitä luulette tällaiselle oirehtivalle nuorelle tapahtuvan aikuisten maailmassa? Toiset aikuiset miehet kuuntelevat ja ymmärtävät? Nuorena vitsa väännettävä pitää siinä mielessä paikkansa, että aikuisena vitsan vääntämiseen voi vaikka kuolla.

"Ei yksikään lapsi ole paha." 

Millä sanalla sitten kutsut lasta joka tykkää aiheuttaa kipua eläimelle, pikkusisarukselle, äidille jne? Jolla ei ole lainkaan empatiakykyä, josta kasvaa psykopaatti? Mikä on se sana? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä luulette tällaiselle oirehtivalle nuorelle tapahtuvan aikuisten maailmassa? Toiset aikuiset miehet kuuntelevat ja ymmärtävät? Nuorena vitsa väännettävä pitää siinä mielessä paikkansa, että aikuisena vitsan vääntämiseen voi vaikka kuolla.

Ei miesten mielipiteillä ole väliä, he ovat sikoja.

Abortit vaan poikalapsille pakollisiksi

Poikaani alakoulussa kiusasi poika, jonka äiti koulun palaverissa sitten kohautteli olkiaan, että ei hän mahda pojalle mitään. Seitsemänvuotiasta! Ei saanut poikaa edes sisälle koulun pihalta, jossa poika keinui, ei suostunut tulemaan. 

Onneksi mieheni puhutteli tätä kiusaajapoikaa koulumatkalla tavalla, joka sai fyysisen kiusaamisen loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Raippaa olisi pitänyt antaa jo pienestä pitäen. Tässä nähdään mihin sanoittaminen ja lässytys johtaa.

 Ei. Ns lässytys, jos tarkoitat pehmeää ja herkkää kasvatustapaa, ei saa aikaan tällä tavalla käyttäytyviä lapsia. Päin vastoin. Miksi tämä uskomus on niin tiukassa? Sen sijaan Autoritäärinen kasvatus herättää uhmaa. Ap n tapauksessa varmastikaan kyse ei ole myöskään niin yksinkertaisesta asiasta. Toivottavasti tilanne helpottuu. 

Vierailija kirjoitti:

Poikaani alakoulussa kiusasi poika, jonka äiti koulun palaverissa sitten kohautteli olkiaan, että ei hän mahda pojalle mitään. Seitsemänvuotiasta! Ei saanut poikaa edes sisälle koulun pihalta, jossa poika keinui, ei suostunut tulemaan. 

Onneksi mieheni puhutteli tätä kiusaajapoikaa koulumatkalla tavalla, joka sai fyysisen kiusaamisen loppumaan.

Kiusaaja on mies-sikasi ja pikkusikasi myös kunhan sen pallit kasvaa. Kannattaa kuohita ajoissa

Vierailija kirjoitti:

 

"Ei yksikään lapsi ole paha." 

 

 

 

Millä sanalla sitten kutsut lasta joka tykkää aiheuttaa kipua eläimelle, pikkusisarukselle, äidille jne? Jolla ei ole lainkaan empatiakykyä, josta kasvaa psykopaatti? Mikä on se sana? 

Niin, ensin pitäisi kuulla lapsen itsensä tulkinta tapahtumista.

Vähemmän heillä siellä on laillisia keinoja toimia, kun mitä sä olisit voinut kotona tehdä. Eli olisitpa ollut jämptimpi aikoinaan.

Lapselle jolla on uhmakkuushäiriö on ihan turha asettaa kovia rajoja. Tuossa on vielä ADHD kaverina. Lapsi tarvitsee kuntoutusta ja terapiaa sekä ainakin alkuun lääkityksen. Älä ap välitä kurjista kommenteista. Eivät tiedä miten turhauttavaa on hakea lapselle apua ajoissa kun sitä ei saa. Sitten kun saa voi tutkimukset kaikkinensa viedä parikin vuotta. 

Teillä on päässyt tilanne kriisiytymässä ja hait siihen ratkaisua. Huoastaanotto oli oikein ja nyt on ammattilaisten velvollisuus ottaa homma haltuun. Varaudu siihen ettei lapsi koskaan enää palaa kotiin. Hän tuskin pärjää sijaisperheessä joten edessä on laitokset. Vaadi lisää tutkimuksia, terapiaa ja kuntoutusta plus lääkitys. Lapsesi on tällä hetkellä heitteillä eikä se ole sinun vikasi. 
Tsemppiä

Jos lapsi kiusasi äidin luona sisarusta ja lemmikkiä, niin olisi voinut isän luo mennä kai asumaan?

Itse vaan hankeen hakemaan sen paksuista pajunvitsaa millä haluaa vedeltävän paljaalle prseelle. 

Eikö sijoituspaikassakaan ole remmiä?

Vierailija kirjoitti:

Lapselle jolla on uhmakkuushäiriö on ihan turha asettaa kovia rajoja. Tuossa on vielä ADHD kaverina. Lapsi tarvitsee kuntoutusta ja terapiaa sekä ainakin alkuun lääkityksen. Älä ap välitä kurjista kommenteista. Eivät tiedä miten turhauttavaa on hakea lapselle apua ajoissa kun sitä ei saa. Sitten kun saa voi tutkimukset kaikkinensa viedä parikin vuotta. 

Teillä on päässyt tilanne kriisiytymässä ja hait siihen ratkaisua. Huoastaanotto oli oikein ja nyt on ammattilaisten velvollisuus ottaa homma haltuun. Varaudu siihen ettei lapsi koskaan enää palaa kotiin. Hän tuskin pärjää sijaisperheessä joten edessä on laitokset. Vaadi lisää tutkimuksia, terapiaa ja kuntoutusta plus lääkitys. Lapsesi on tällä hetkellä heitteillä eikä se ole sinun vikasi. 
Tsemppiä

Nykyään on joka toisella lapsella joku "nepsyn status" joka kuulemma tekee kurinpidosta mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raippaa olisi pitänyt antaa jo pienestä pitäen. Tässä nähdään mihin sanoittaminen ja lässytys johtaa.

 Ei. Ns lässytys, jos tarkoitat pehmeää ja herkkää kasvatustapaa, ei saa aikaan tällä tavalla käyttäytyviä lapsia. Päin vastoin. Miksi tämä uskomus on niin tiukassa? Sen sijaan Autoritäärinen kasvatus herättää uhmaa. Ap n tapauksessa varmastikaan kyse ei ole myöskään niin yksinkertaisesta asiasta. Toivottavasti tilanne helpottuu. 

Kuri ei herätä uhmaa jos pidetään kiinni oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että tutkitaan ennen kuin hutkitaan. 

Jos kunnollisia todisteita syyllisyydestä ei ole, niin on paljon parempi olla rankaisematta kuin ottaa se riski, että rankaisee syytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle jolla on uhmakkuushäiriö on ihan turha asettaa kovia rajoja. Tuossa on vielä ADHD kaverina. Lapsi tarvitsee kuntoutusta ja terapiaa sekä ainakin alkuun lääkityksen. Älä ap välitä kurjista kommenteista. Eivät tiedä miten turhauttavaa on hakea lapselle apua ajoissa kun sitä ei saa. Sitten kun saa voi tutkimukset kaikkinensa viedä parikin vuotta. 

Teillä on päässyt tilanne kriisiytymässä ja hait siihen ratkaisua. Huoastaanotto oli oikein ja nyt on ammattilaisten velvollisuus ottaa homma haltuun. Varaudu siihen ettei lapsi koskaan enää palaa kotiin. Hän tuskin pärjää sijaisperheessä joten edessä on laitokset. Vaadi lisää tutkimuksia, terapiaa ja kuntoutusta plus lääkitys. Lapsesi on tällä hetkellä heitteillä eikä se ole sinun vikasi. 
Tsemppiä

Nykyään on joka toisella lapsella joku "nepsyn status" joka kuulemma tekee kurinpidosta mahdotonta.

Ei tee eikö ole puolilla lapsista. Ylipäätään lapsille ei aseteta rajoja, vanhemmat eivät uskalla eikä valitettavasti kaikki ammattilaisetkaan. Mutta uhmakkuushäiriö ei ole enää mikään pieni nepsyn status, se on paljon rajumpaa kamaa mitä maallikon tai naapurin tädin voi olla vaikea ymmärtää. 

Hieman mietityttää mikä isän rooli on tässä? Onko poikaa edes olemasssa hänelle? Onko poika päässyt puhumaan isänsä kanssa kertaakaan kunnolla esim. erosta ja miksi isä lähti? 11 v. alkaa lähestyä murrosikää eikä adhd todetut ole tyhmiä älykkyydeltään. Laita siihen sekaan sitten hormoonit. Pojan tunteet ja päänsisäinen maailma pitäisi ensin selvittää, sieltä kaikki fyysinen aina tunkee läpi. Ja en ihmettelisi jos poika tuntisi itsensä täysin vieraaksi kotonaan koska on ainut mieshenkilö. Kysymys taas on että minkälainen perhe-dynamiikka on ollut kodissa ennen eroa. Jos isä ei suostu tai "kykene" olemaan kunnon kontaktissa poikansa kanssa, pojan vanhemmat ovat täysin syyllisiä siihen mihin tämä tilanne on päässyt.

Jokainen lapsi ansaitsee vanhemman, kaikki vanhemmat eivät ansaitse lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

YH tai naispari on aina parempi kuin joku mies-sika talossa

Jättäkää ne siat!

Voimia ap. Minulla on 15v tytär jolla EDELLEEN diagnoosi auki, tähän mennessä  tarjottu kehitysvammaa,autismia ja jopa skitsofreniaa.. tuntui ettei 8vuotiaana alkanut loppumaton tutkimusjakso johda yhtään mihinkään ja lapselle vain määrätään lääkkeitä tyyliin "Jospa nyt tämä nyt auttaisi".. pahin oli Keti joka teki tytöstä mumisevan, loputtoman nälkäisen zombien. Minun piti äitinä tehdä päätös ja puolen vuoden jälkeen ilmoittaa että tämä lääke loppuu NYT,eivätkä niin sanotut ammattilaiset pitäneet yhtään kun hypin heidän varpailleen.

Vierailija kirjoitti:

Itse vaan hankeen hakemaan sen paksuista pajunvitsaa millä haluaa vedeltävän paljaalle prseelle. 

Tai iso homosetä, joka vetelee paljaalla perseeseen ;)

Oppiipahan olemaan