Lue keskustelun säännöt.
Mitä vastaat tuttavalle, joka kertoo sairastavansa parantumatonta syöpää?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastan parantumatonta syöpää, ja minulle on toivotettu pikaista paranemista. Yksi akka sanoi etten kuole jos päätän olla kuolematta. Toinen sanoi että varmasti keksitään jokin hoitokeino. Kolmas käski kokeilla ivermektiiniä, neljäs kannabista. Vttu kun ihmiset ovat idiootteja.
Kannabista suositellaan, että tulisi mässyt ja tulisi syötyä. Myös helpottaa kipuja jonkin verran, riippuen lajikkeesta. Eli suomessa aika hakuammuntaa.
Rauhaa ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen henkilön joka alkoi antamaan ruokaohjeita joiden avulla parantuu. Kun vastaanotto ei ollut haluttua,tokaisi,no jokain valitsee kohtalonsa. Eli ei näin ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun eräs ystäväni sanoi kun olin hänelle kertonut saaneeni diagnoosin parantumattomasta, vakavasta sairaudesta, että onneks mulla ei o.
"Onneksi" on sanoista vaarallisimpia. Ajattelematon ystäväsi kuvittelee olevansa sairauksien ja menetysten yläpuolella.
Täältä kun joskus olen lukenut näitä ketjuja, niin olen huomannut, että mikään reaktio ei ole oikein. Kaikki sanomiset on väärin, mutta hiljaakaan ei saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastan parantumatonta syöpää, ja minulle on toivotettu pikaista paranemista. Yksi akka sanoi etten kuole jos päätän olla kuolematta. Toinen sanoi että varmasti keksitään jokin hoitokeino. Kolmas käski kokeilla ivermektiiniä, neljäs kannabista. Vttu kun ihmiset ovat idiootteja.
Kannabista suositellaan, että tulisi mässyt ja tulisi syötyä. Myös helpottaa kipuja jonkin verran, riippuen lajikkeesta. Eli suomessa aika hakuammuntaa.
Rauhaa ja rakkautta.
Eikä minulla edes ole syöpäkipuja. Sanoin kyllä kannabiksen suosittelijalle, että jos aion luottaa erikoissairaanhoitoon ja käyttää hoitavan lääkärin määräämää loppuelämän (helvetin kallista) syöpälääkettä, joka ei paranna mutta estää syöpää leviämistä, ja käydä säännöllisesti verikokeissa ja kuvantamisissa, ts. olla vastuullinen potilas, en voi sotkea elimistöäni millään epämääräisellä. Nyt emme puhu lääkekannabiksesta. Siihen on hyvin vaikea saada Suomessa reseptiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältä kun joskus olen lukenut näitä ketjuja, niin olen huomannut, että mikään reaktio ei ole oikein. Kaikki sanomiset on väärin, mutta hiljaakaan ei saa olla.
No kuule kun ihmiset ovat erilaisia. Ei ole mitään patenttiratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko polttaa tupakkaa.
Et varmaan lue mitään. Ei pitkä ole kun kirjoitettiin miten valtavasti on keuhkosyöpää tupakoimattomilla henkilöillä. Kun monikaan asia ei ole: yks yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastanut syövän ja luulin kuolevani kun syöpä oli tehnyt etäpesäkkeitä. Tuolloin parhaalta tuntui toisen ihmisen halaus ja tarjoutuminen avuksi esim. kaupaksikäyntiin, siivoukseen, lakanoiden vaihtoon, ruuan laittoon ja ruokaseuraksi. Hoitojen aikaan olin niin heikossa hapessa, että en oikein kyennyt mitään itse tekemään. Mukavalta tuntui myös ihan tavallisista asioista puhuminen, vaikka tv-ohjelmista, ja hetkeksi unohtaa sairaus. Itse mielessäni myös sain lohtua siitä, että suunnittelin mielessäni itselleni loistavaa seuraavaa elämää.
Onnekseni myös etäpesäkkeet saatiin leikattua eivätkä ole uusineet. Jo monta vuotta olen ollut terve.
Itse sairastuin rintasyöpään n. 15-vuotta sitten. Ja eräs nainen alkoi puhumaan siinä vieressäni, että miten iso syöpä hänellä on ja kysyi minulta, että kuinka iso syöpä minulla? Sanoin vain, että oli 6mm kasvain. Kun tuli toinen nainen kolmanneksi, että hänellä paha rintasyöpä, niin jättivät minut pois täysin ulkopuolelle, kun heillä paljon enemmän yhteistä puhuttavaa, eli mitä isompi syöpä, niin sillä voi myös alistaa toisia, että sullahan nyt niin pieni ym. En ymmärrä tämänkaltaista käytöstä lainkaan toisilta, jos itsellä ollut syöpä, niin olen sitten ns. huonompi ihminen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilön joka alkoi antamaan ruokaohjeita joiden avulla parantuu. Kun vastaanotto ei ollut haluttua,tokaisi,no jokain valitsee kohtalonsa. Eli ei näin ainakaan.
Minulle eräs oli monistanut suuren kasan ruokavalio ohjeita, estää hänen mukaansa syöpää. Olisipa "ymmärtänyt" aikoja sitten tuoda. Myöhässä oli pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä sinusta tuntuu.
No ja miten helv. ssä se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaisin että itse sairastan parantumatonta juopaa , eikä senkään kanssa aina mitään helppoa ole. Varsinkaan arkiaamuisin kun pitää töihin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverille kävi näin. Yritin puhua kaikesta mahdollisesta muusta ja mieluiten positiivisista asioista. Välillä avautui syövästä ja yritin olla positiivinen vaikka itketti.
Ystävä on nyt kuollut
Ei se ole liian helppoa läheisillekään, mutta voivottelemaan ei kannata ainakaan lähteä
Mun ystävä puhui viimeiseen asti töihin palaamisesta yms. En tiedä myönsikö hän itsellekään, ettei voinut parantua. Kun suljin puhelimen keskustelumme jälkeen, tiesin, että se oli viimeinen puhelu. Puhuin niistä asioista mistä hän halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sairastuin rintasyöpään n. 15-vuotta sitten. Ja eräs nainen alkoi puhumaan siinä vieressäni, että miten iso syöpä hänellä on ja kysyi minulta, että kuinka iso syöpä minulla? Sanoin vain, että oli 6mm kasvain. Kun tuli toinen nainen kolmanneksi, että hänellä paha rintasyöpä, niin jättivät minut pois täysin ulkopuolelle, kun heillä paljon enemmän yhteistä puhuttavaa, eli mitä isompi syöpä, niin sillä voi myös alistaa toisia, että sullahan nyt niin pieni ym. En ymmärrä tämänkaltaista käytöstä lainkaan toisilta, jos itsellä ollut syöpä, niin olen sitten ns. huonompi ihminen?!
Ilmeisesti hakivat ja olivat vertaistuen tarpeessa, se on ymmärrettävää. Ei se syöpäkään kaikilla samanlainen ole vaikka syöpä onkin.
Pahinta miten voi toimia. Salata en voinut vaikka halusin, kalju pääni paljasti. Niin yksi naapuri ( sairaanhoitaja) kun pihalla, pelkkää uteliaisuuttaan, nakitti minut "seuraansa" ja siinä sain puolentunnin luennon syövästä. Täysin minulle ventovieraista ihmisistä ja entisistä asukkaista (laskujeni mukaan taisi 10 kertyä) : sillä oli syöpä, sillä oli syöpä ja niin edelleen ja lähes jokaisen kohdalle loppusanat, se kuoli, se kuoli ja se kuoli. Ei edes puolta sanaa minulle: miten sinä jaksat ja voit. Luojan kiitos pääsin muuttamaan sieltä pois. Siinä esim. miten ei koskaan, ei edes siitä"jalkasilsasta".
aloituksessa kysytään mitä sanoisit tuttavalle...eri asia kun läheinen ystävä. Sillä tuttavalla on omat lähipiirit varsinaista tukea varten. Toki siitäkin on kokemusta, että tuttava yritti alkaa kaatamaan sitä ahdistustuaan mun päälle ja lähipiirille ilmeisesti esitti sitten posia. Rauha hänen sielulleen. Mutta tosiaan tuttavalle voisi todeta että onpa ikävää ja voimia, enempää ei välttämättä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko polttaa tupakkaa.
Äitini sai syövän vaikkei ole edes maistanut tupakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Tarkoitatko sanoa että sinulle tulee tiedosta paha mieli?
Mulle on useampikin ihminen sanonut että en saa elää näin kuin elän kun on tää leukemia. Hah, käyn töissä ihan tavallisesti, tulisin mökkihöperöksi jos vain olisin kotona, rahatkin olisi vähissi. Elän sairauden ehdoilla jos se jossain vaiheessa estää normaalin touhuilun, mutta tällä hetkellä ei estä.