Mitä vastaat tuttavalle, joka kertoo sairastavansa parantumatonta syöpää?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastan parantumatonta syöpää, ja minulle on toivotettu pikaista paranemista. Yksi akka sanoi etten kuole jos päätän olla kuolematta. Toinen sanoi että varmasti keksitään jokin hoitokeino. Kolmas käski kokeilla ivermektiiniä, neljäs kannabista. Vttu kun ihmiset ovat idiootteja.
Jos/kun minä sairastun, aion kokeilla ihan kaikkea mahdollista, joten olisin tyytyväinen kaikkiin vinkkeihin. No, me ollaan erilaisia kaikki. Olen pahoillani että olet sairastunut, elämä on epäreilua.
Jotta se joka jää elämään arvottaa elämän reiluutta sille joka on kuolemassa.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan siunausta, Hän kutsuu sinut nyt takaisin, taivaassa on hyvä olla.
Ai kauheeta, jos mulle noin sanoisit. Hetken tuijottaisin sinua, ehkä malttaisin olla sanomatta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi mitään, halaisin jos olisi niin läheinen.
Just joo. Eihän ihmiselle tarvitse sanoa mitään.
Joskus teot kertoo enemmän kuin sanat. Tosin eihän kaikki ymmärrä sanatonta viestintää.
Mitkä teot? Halaaminenko?
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaisin että krematoriossa ei tarvitse palella niin paljon kuin näillä pakkasilla.
Tämä varmasti lämmittää jos ei ole talvi-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalan siunausta, Hän kutsuu sinut nyt takaisin, taivaassa on hyvä olla.
Ai kauheeta, jos mulle noin sanoisit. Hetken tuijottaisin sinua, ehkä malttaisin olla sanomatta mitään.
Minun puolestani on luvattu rukoilla. Olen sanonut että rukoile vaan jos se auttaa SINUA.
Kysyin siskolta voinko auttaa jotenkin. Vaikka käydä kaupassa, siivota jne. Sisko menehtyi 22.12.24.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut vakavan syövän. En odottanut vierailta mitään sanomisia, minusta oli mukava kun tutut kävivät katsomassa. Siinä juteltiin niitä näitä, arkisia asioita. Jotkut kävijät tuntuivat arastelevan tilannetta. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen pelko syövän osumisesta omalle kohdalle, kun nykyään taitaa melkein joka neljäs sairastua siihen jossain vaiheessa.
Jatkossa varmaan vielä enemmän liikkumattomuuden, punkeroitumisen ja huonojen ruokailutottumusten takia. Monia syöpiä osataan kuitenkin jo hoitaa.
Kyse on enemmänkin siitä, että ei uskalla sanoa mitään, kun kaikki mahdollinen on joidenkin mielestä asiatonta, turhaa, vähättelevää tai loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastan parantumatonta syöpää, ja minulle on toivotettu pikaista paranemista. Yksi akka sanoi etten kuole jos päätän olla kuolematta. Toinen sanoi että varmasti keksitään jokin hoitokeino. Kolmas käski kokeilla ivermektiiniä, neljäs kannabista. Vttu kun ihmiset ovat idiootteja.
Ikävä kuulla.
Toivon että sulla on hyvä hoito ja rakas halaamassa huonoina hetkinä etkä joudu olemaan kivuissa. Etähalit täältä.
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaisin että krematoriossa ei tarvitse palella niin paljon kuin näillä pakkasilla.
Sinäkin ansaitset parantumattoman syövän ja kaikki paskat sanat. Palataan sitten asiaan.
Olen pahoillani, kuinka voit tällä hetkellä, kerro jos voin auttaa jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalan siunausta, Hän kutsuu sinut nyt takaisin, taivaassa on hyvä olla.
Ai kauheeta, jos mulle noin sanoisit. Hetken tuijottaisin sinua, ehkä malttaisin olla sanomatta mitään.
Kauheeta kun joku luulee että taivaassa olis hyvä. Jopa sulle. Kyllä siihen pitää jotain rumaa sanoa.
Olen sanonut, että voi helvetti, olen pahoillani.
Jos hetki on ollut sopiva, olen seuraavaksi kysynyt ihan käytännön juttuja, että mitä nyt ja saatko hoitoa jne.
Ei siinä paljon voi sanoa. Eikä minusta tarvitsekaan. Keskustelun sairaudesta voi aloittaa ilmaistakseen, että tiedän sairaudesta ja olen tässä, mutta muuten antaa ihmisen itse puhua sitten kun hän itse ottaa asiaa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Tämä + voinko tehdä jotakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut vakavan syövän. En odottanut vierailta mitään sanomisia, minusta oli mukava kun tutut kävivät katsomassa. Siinä juteltiin niitä näitä, arkisia asioita. Jotkut kävijät tuntuivat arastelevan tilannetta. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen pelko syövän osumisesta omalle kohdalle, kun nykyään taitaa melkein joka neljäs sairastua siihen jossain vaiheessa.
Jatkossa varmaan vielä enemmän liikkumattomuuden, punkeroitumisen ja huonojen ruokailutottumusten takia. Monia syöpiä osataan kuitenkin jo hoitaa.
Kyse on enemmänkin siitä, että ei uskalla sanoa mitään, kun kaikki mahdollinen on joidenkin mielestä asiatonta, turhaa, vähättelevää tai loukkaavaa.
Voit aloittaa miettimällä mitä sinä itse haluaisit kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko polttaa tupakkaa.
Tämä. Tai sitten ihan vaan et, kannattiko syntyä.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi mitään, halaisin jos olisi niin läheinen.
Ei-halausläheinen ihminen sanoo sinulle, että hänellä on parantumaton syöpä ja sinä et sano siihen mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut vakavan syövän. En odottanut vierailta mitään sanomisia, minusta oli mukava kun tutut kävivät katsomassa. Siinä juteltiin niitä näitä, arkisia asioita. Jotkut kävijät tuntuivat arastelevan tilannetta. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen pelko syövän osumisesta omalle kohdalle, kun nykyään taitaa melkein joka neljäs sairastua siihen jossain vaiheessa.
Jatkossa varmaan vielä enemmän liikkumattomuuden, punkeroitumisen ja huonojen ruokailutottumusten takia. Monia syöpiä osataan kuitenkin jo hoitaa.
Kyse on enemmänkin siitä, että ei uskalla sanoa mitään, kun kaikki mahdollinen on joidenkin mielestä asiatonta, turhaa, vähättelevää tai loukkaavaa.
Voit aloittaa miettimällä mitä sinä itse haluaisit kuulla.
Ilmeisesti eri asioita kuin muut ihmiset. En esimerkiksi loukkaantuisi noista esimerkeistä, joiden sanojia pidettiin i di ootteina. Ainoa mitä en katsoisi hyvällä, olisi se, että vastapuoli kääntäisi asian itseensä ja alkaisi juurta jaksain selittää naapurinsa varvasvälisilsasta ikäänkuin se olisi ihan vastaava tapaus.
Miten niin vastaisit? Eihän tuossa edes kysytä mitään.