Lue keskustelun säännöt.
Mitä vastaat tuttavalle, joka kertoo sairastavansa parantumatonta syöpää?
Kommentit (149)
Minä sairastan parantumatonta elämää. Ei elämästä selviä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan vain halaisin ja itkisin, vaikka hänellähän siinä vaikeampaa on kuin mulla. Ei tartte sanoa mitään. Ehkä että mä rakastan sua. Mä sanon muutenkin niin ystävilleni.
Ei ole sattunut sellaista tuttavaa kohdalle. Puolisoa halasin ja pyrittiin jatkamaan tavallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että en osaa sanoa tähän mitään, mutta olen tukenasi kaikin tavoin ja kuuntelevana korvana aina kun sitä tarvitset.
Toki kerron että myös veloitan siitä sitten perinnönjaossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastan parantumatonta syöpää, ja minulle on toivotettu pikaista paranemista. Yksi akka sanoi etten kuole jos päätän olla kuolematta. Toinen sanoi että varmasti keksitään jokin hoitokeino. Kolmas käski kokeilla ivermektiiniä, neljäs kannabista. Vttu kun ihmiset ovat idiootteja.
Jokainen näistä tarkoitti silti hyvää. Itse en sanoisi mitään, koska ihan kaikesta voi pahoittaa mielensä.
Pahoittaisitko itse?
Ja jos minä olisin tuttavasi (tai ystäväsi, tai siskosi, tai äitisi, tai tyttäresi) ja kertoisin sinulle että sairastan parantumatonta syöpää, niin sinä et sanoisi mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastan parantumatonta syöpää, ja minulle on toivotettu pikaista paranemista. Yksi akka sanoi etten kuole jos päätän olla kuolematta. Toinen sanoi että varmasti keksitään jokin hoitokeino. Kolmas käski kokeilla ivermektiiniä, neljäs kannabista. Vttu kun ihmiset ovat idiootteja.
Jos/kun minä sairastun, aion kokeilla ihan kaikkea mahdollista, joten olisin tyytyväinen kaikkiin vinkkeihin. No, me ollaan erilaisia kaikki. Olen pahoillani että olet sairastunut, elämä on epäreilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin sanoa, että ota loppuajasta irti kaikki haluamasi mitä ehdit.
Tuttavallani on parantumaton syöpä ja olen hänen puolestaan siinä mielessä iloinen, että hänellä on ollut ulkopuolisen silmin katsottuna hyvä elämä (on sanonut niin itsekin), jossa on saavuttanut ja saanut tehdä niitä asioita, joita on halunnut.
Vierailija kirjoitti:
"High five. Nyt lähetään baariin pariksi viikoksi!"
Parantumattomiakin syöpiä hoidetaan palliatiivisesti. Silloin ei lähdetä baariin. Mene sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään, vaan menisin mykäksi järkytyksestä. Tai ehkä suusta tulisi lausahdus voi luoja, kuinka kauheaa ja purskahtaisin itkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastan parantumatonta syöpää, ja minulle on toivotettu pikaista paranemista. Yksi akka sanoi etten kuole jos päätän olla kuolematta. Toinen sanoi että varmasti keksitään jokin hoitokeino. Kolmas käski kokeilla ivermektiiniä, neljäs kannabista. Vttu kun ihmiset ovat idiootteja.
Jos/kun minä sairastun, aion kokeilla ihan kaikkea mahdollista, joten olisin tyytyväinen kaikkiin vinkkeihin. No, me ollaan erilaisia kaikki. Olen pahoillani että olet sairastunut, elämä on epäreilua.
Minä en kokeile, koska en ole Olga Temonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi mitään, halaisin jos olisi niin läheinen.
Just joo. Eihän ihmiselle tarvitse sanoa mitään.
Joskus teot kertoo enemmän kuin sanat. Tosin eihän kaikki ymmärrä sanatonta viestintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tämän kokenut. Suustani pääsi iso kasa kirosanoja ja sen jälkeen aloin itkemään ja halasin ystävääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sairastan parantumatonta syöpää, ja minulle on toivotettu pikaista paranemista. Yksi akka sanoi etten kuole jos päätän olla kuolematta. Toinen sanoi että varmasti keksitään jokin hoitokeino. Kolmas käski kokeilla ivermektiiniä, neljäs kannabista. Vttu kun ihmiset ovat idiootteja.
Jokainen näistä tarkoitti silti hyvää. Itse en sanoisi mitään, koska ihan kaikesta voi pahoittaa mielensä.
Pahoittaisitko itse?
Ja jos minä olisin tuttavasi (tai ystäväsi, tai siskosi, tai äitisi, tai tyttäresi) ja kertoisin sinulle että sairastan parantumatonta syöpää, niin sinä et sanoisi mitään?
Kysyisin varmaan, että kauanko on elinaikaa. Ja sellaista ei ole soveliasta kysyä.
Olen sairastanut vakavan syövän. En odottanut vierailta mitään sanomisia, minusta oli mukava kun tutut kävivät katsomassa. Siinä juteltiin niitä näitä, arkisia asioita. Jotkut kävijät tuntuivat arastelevan tilannetta. Ehkä kyseessä oli jonkinlainen pelko syövän osumisesta omalle kohdalle, kun nykyään taitaa melkein joka neljäs sairastua siihen jossain vaiheessa.
Jatkossa varmaan vielä enemmän liikkumattomuuden, punkeroitumisen ja huonojen ruokailutottumusten takia. Monia syöpiä osataan kuitenkin jo hoitaa.
Lohduttaisin että krematoriossa ei tarvitse palella niin paljon kuin näillä pakkasilla.
Vierailija kirjoitti:
Tollo.
En minä sanoisi kuolemansairasta tolloksi.
Vierailija kirjoitti:
En mitään, vaan menisin mykäksi järkytyksestä. Tai ehkä suusta tulisi lausahdus voi luoja, kuinka kauheaa ja purskahtaisin itkuun.
Nuo jälkimmäiset ovat hyviä reaktioita. Yleisempää on kuitenkin niin suuri järkytys, että se syöpäpotilas alkaa rauhoitella, lohduttaa ja kannatella järkyttynyttä.
"High five. Nyt lähetään baariin pariksi viikoksi!"