Lue keskustelun säännöt.
Olen mennyt todella huonoon kuntoon yksinäisyyden takia.
11.01.2026 |
Elämä on niin yksitoikkoinen ja ei mitään odotettavissa ikinä. Ketään kenen kanssa voi päivästä jutella. Tää kituuminen on jo vuosia jatkunut ja toimintakyky menee vaa yhä huonommaksi. Kaikki pyhät aina yksin kotona.
Kaikkeni oon yrittänyt ja tehnyt tuloksetta. Olen oikeasti todella yksinäinen ja kun elää vaa omassa päässä niin tulee hulluksi.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs seurakuntien tapahtumat ruokailut ym...tapahtumat
siellä on uskovaisia. kuka voisi ottaa tosissaan ihmisen joka uskoo kolmeen jumalaan. yksi istuu pilven reunalla ja rai skaa marian. toinen on marian synnyttämä ja kolmas on joku pyhä pieru.
Noissa on joissain paikkakunnilla ilmainen ruokailu, siellä voi tavata muita yksinäisiä, eikä kaikki siellä käyvät ole edes välttämättä mitään uskovaisia, kuten en minäkään.
On vaan vähän sen näköistä ja oloista porukkaa siellä että en ehkä menisi syömään. Olen nimittäin 2 kertaa pulassa ollessani hakenut sieltä lahjalounaan, jonka sai ottaa mukaan omaan rasiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on Euroopan yksinäisin maa,
joku lekuri totesi kerran radiossa
vuosikymmen sitten.
Tosi hyviä käytännön neuvoja
sieltä tulikin livekavereita hakeville.
Seurakunta on mitä suositeltavin
(vähintään kohtuujärkevien!) nuorten
aikuisten ja sitä vanhempien foorumi
IRL-foorumi kirkkoon kuuluville.
Valoa ja Toivoa jokaisen
melankolista, ei-vapaaehtoista
yksinäisyyttä potevan vuoteen. 🙌
x
Kukaan ei tule pelastamaan sinua. Tee se itse.
Jokainen tekosyy tekee sinusta heikomman. Älä uhriudu vaan tee asialle jotain, mene vaikka alkajaiksi mukaan vapaaehtoistoimintaan, siellä tapaa muitakin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on mielenterveysongelmaa ja asut paikkakunnalla, jossa on klubitalo, suosittelen tutustumiskäyntiä sinne. Oon kuullut tosi hyvää paikasta& siksi sille iso suositus!
Mikset ole itse käynyt?
Olen kuullut, että siellä kokoontuu rupusakki.
Tiedä sitten.
Oikeasti, jos tämä on ap, niin en ihmettele enää yksinäisyyttäsi. Se, että kutsuu muita rupusakiksi, kertoo paljon ajatusmaailmastasi. Että vielä vuonna 2026 kuulee tällaisia ennakkoluuloja Ja itse asiassa olen käynyt eräällä klubitalolla työni puolesta, paikassa käy hyvin monenlaisia ihmisiä ja työntekijät siellä ovat ihania. Mutta voit myös jatkaa kotona makaamista ja valittamista, se on sitten osaltasi oma valinta!
*Foorumi-sana tuli tuplana,
sorit Savon tolvanalta
treenilaitteen päältä
multitask_näpytellen. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastakaa Elämää! 🤍💞💚
Se on jäätävän kaunis, kallis lahja.
Ja lyhyt, ohi silmänräpäyksessä.
E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskovaisten seura on liian raskasta ateisteille tai uskonnottomille. Yrittävät käännyttää tai tuputtavat jeesusta. Ulkomaanmatkailua suosittelen, muualla ihmiset ovat iloisempia ja avoimia, eivätkä nurkkakuntaisia, pahansuopia, kyräileviä tuppisuita kuten täällä. Paljon helpompi tutustua ihmisiin miltei missä tahansa muualla kuin Suomessa. Jos löydät matkoilta ystäviä, voitte tekstailla tai käyttää FaceTimea etänä tai nähdä erikseen silloin tällöin jossain uudessa kohteessa. Itse näen nykyään matkoilla tapaamiani tuttuja paljon useammin kuin suomalaisia kavereitani, joiden kanssa on niin vaikeaa tapaamista sopia.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tule pelastamaan sinua. Tee se itse.
Jokainen tekosyy tekee sinusta heikomman. Älä uhriudu vaan tee asialle jotain, mene vaikka alkajaiksi mukaan vapaaehtoistoimintaan, siellä tapaa muitakin ihmisiä.
Kaikki eivät sovi kaikkien seuraan. Kuulostat niin tylyltä ja vastenmieliseltä ihmiseltä, ettei kukaan sun neuvojas tai sua täällä kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on mielenterveysongelmaa ja asut paikkakunnalla, jossa on klubitalo, suosittelen tutustumiskäyntiä sinne. Oon kuullut tosi hyvää paikasta& siksi sille iso suositus!
Mikset ole itse käynyt?
Olen kuullut, että siellä kokoontuu rupusakki.
Tiedä sitten.
Oikeasti, jos tämä on ap, niin en ihmettele enää yksinäisyyttäsi. Se, että kutsuu muita rupusakiksi, kertoo paljon ajatusmaailmastasi. Että vielä vuonna 2026 kuulee tällaisia ennakkoluuloja Ja itse asiassa olen käynyt eräällä klubitalolla työni puolesta, paikassa käy hyvin monenlaisia ihmisiä ja työntekijät siellä ovat ihania. Mutta voit myös jatkaa kotona makaamista ja valittamista, se on sitten osaltasi oma valinta!
Mulle tuli sun kommentista mieleen - enkä nyt tarkoita ketjun aloittajaa - , että onko osasyy joidenkin yksinäisyyteen se, että tämän "oikeanlaisen" ihmisen, jonka kanssa syntyy "aito yhteys" pitää täyttää kohtuullisen pitkäkin vaatimuslista kelvatakseen? Jokaisen olisi mun mielestä hyvä miettiä sitäkin, millaisia vaatimuksia asettaa toiselle ihmiselle, jotta tämä kelpaisi ystäväksi. Ja sitten miettiä, kuinka realistinen se lista on, poistaa listalta epärealistiset vaatimukset ja sen jälkeen miettiä, missä tällaisiin ihmisiin voisi tutustua. Kirjallisuudesta, musiikista ja teatteritaiteesta kiinnostuneita ei ehkä ensimmäisenä kannata alkaa etsiä kuntosaleilta tai hiihtoladuilta vaan vaikka liittyä itse johonkin harrastelijateatteriin. Tai jos on kiinnostunut politiikasta, niin toki politiikasta voi jutella lähiökuppilassakin, mutta järkevämpää olisi varmaan kuitenkin lähteä johonkin poliittiseen järjestöön mukaan.
Vierailija kirjoitti:
*Foorumi-sana tuli tuplana,
sorit Savon tolvanalta
treenilaitteen päältä
multitask_näpytellen. 😄
Tollo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos etsit täydellistä sielunkumppania, joka poistaa yksinäisyyden, näitä tuskin löytyy noin vain. Harvalla on normaalillakaan ihmisellä on tällaista. Itse olen rämpinyt yksinäisyyden suosta paloittelemalla yksinäisyyden. Olen hakeutunut ihmisten kuin ihmisten seuraan, jotta pysyy edes se kontakti jotenkin ihmisiin yllä. Henkisen yhteyden tyhjiötä olen taas täyttänyt kirjottamalla jollekin. Lapsena oli kirjekaverit ja nyt nettiaikana koko maailma on avoin tuttavuuksien hankintaan. Joku näistä asioista sitten yleensä poikii jotain ja huomaat, että maailmassa on yhtäkkiä joku jolle voi jopa soittaa ja jonka voi pyytää kotiinsa.
Onnea matkaan. Mikään täällä ei ilmaiseksi tule. Kaikkein vähiten hyvä seura.
Tässä yksi ainoa lapsi jolla ei ole sukulaisia. Tunnen olevani todella poikkeuksellinen, kun kaikilla keski-ikäisillä/ jopa eläkeläisilläkin on aina sisko/veli ja niiden lapset, joiden luokse voi mennä vetäytymään juhlapyhinä tai jotka joukolla auttavat tarpeen tullen. Ihmiset aina sanovat että veri on vettä sakeampaa. Joten seura on tavallaan suotu valmiina jo lapsesta asti. Ainokaisella taas, jolla ei ole myöskään muita sukulaisia elossa, kaikki ihmissuhteet on luotava tyhjästä ja yksin. Ja tuntuu että ne jäävät pinnallisemmiksi juuri siksi, kun ei ole kenenkään sukua, niin kukaan ei koe "velvollisuudeksi" olla ystävä ja pitää yhteyttä, eli omiin virheisiin ei ole varaa, jos et koko ajan ole parhaimmillasi, ihmiset hylkäävät kokonaan, kun ei ole osa kenenkään valmista sisäpiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä ehdottikin jo vapaaehtoistyötä. Sitä kautta saa päiviin sisältöä, tekemistä ja merkityksellisyyttä. Lisäksi monilla paikkakunnilla on tarjolla spr:n ystävätoimintaa. Mistä päin olet?
Varmaan se ensimmäinen askel, eli lähteminen mukaan, on se vaikein, mutta kannattaa kokeilla. Toivon kaikkea hyvää sinulle ap ja toivon, että yksinäisyytesi helpottaa!
Jospa ap on jo niin "kaukana", että hänellä ei ole resursseja vapaaehtoistyöhön. Useinhan ne kumminkin vaativat joko henkistä tai fyysistä energiaa.
Esim. miten toimit tukihenkilönä tai 'ystävänä', kun oikeasti itse olisit tuen tarpeessa?
Spr:n ystäviä on aivan liian vähän. Olen jonottanut sellaista jo 3 vuotta.
En pysty itse sitoutumaan toimimaan jonkun 'ystävänä'. Ei minulla ole nyt henkisiä resursseja sellaiseen.
Mä mietinkin jo, että ehkä ketjun aloittaja ei oikeastaan tällä hetkellä tarvitsekaan ystäviä vaan jotain muuta apua, jolla hän pääsee elämässään sellaiseen vaiheeseen, että olisi edes realistista ystävystyä jonkun kanssa. Mulla on yksi uusi tuttavuus, jonka kanssa on viestitelty aika paljonkin. Ei olla tavattu tai edes soiteltu, mutta hän on kertonut paljon elämästään ja mitä kaipaisi elämäänsä. Oikeasti hän kaipaa parisuhdetta ja perhettä. Lisäksi hänellä on ollut huono äitisuhde, joten kaipaisi myös äitiä. Mä en voi olla hänen puolisonsa, lapsensa enkä äitinsäkään ja ainoa mitä voin tehdä, on kuunnella hänen murheitaan. Mutta ei meistä koskaan tällä tavalla ystäviä tule, vaikka onkin kertonut olevansa yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi ainoa lapsi jolla ei ole sukulaisia. Tunnen olevani todella poikkeuksellinen, kun kaikilla keski-ikäisillä/ jopa eläkeläisilläkin on aina sisko/veli ja niiden lapset, joiden luokse voi mennä vetäytymään juhlapyhinä tai jotka joukolla auttavat tarpeen tullen. Ihmiset aina sanovat että veri on vettä sakeampaa. Joten seura on tavallaan suotu valmiina jo lapsesta asti. Ainokaisella taas, jolla ei ole myöskään muita sukulaisia elossa, kaikki ihmissuhteet on luotava tyhjästä ja yksin. Ja tuntuu että ne jäävät pinnallisemmiksi juuri siksi, kun ei ole kenenkään sukua, niin kukaan ei koe "velvollisuudeksi" olla ystävä ja pitää yhteyttä, eli omiin virheisiin ei ole varaa, jos et koko ajan ole parhaimmillasi, ihmiset hylkäävät kokonaan, kun ei ole osa kenenkään valmista sisäpiiriä.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, mutta ei ne suvun velvollisuudetkaan aina mitään kivaa ole. Viime joulun vietin vihdoinkin yksin, vaikka suku yritti siitäkin syyllistää mua. Mutta mä en vaan tässä iässä enää jaksa. Muutenkin olen vihdoin ja viimein "repinyt kahleet" eli jättäydyin pois työelämästäkin, vaikken ole vielä edes eläkkeellä. Omat lapseni pärjäävät varsin mainiosti ilman minuakin ja tällä hetkellä nautin vapaudestani. Parhaat ihmissuhteeni ovat ne, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen eikä velvollisuuteen. Oli aika, jolloin joka kerta, kun puhelin soi, mulla alkoi tulla savua korvista ja ajattelin, että mitä mun nyt TAAS pitää tulla tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittele sukulaiselle välillä? Kehtaa. Entä jos löytyy ihmisiä jutteluun. Minkälainen paikkakunta se on.
kun ei niitä ole!!! Koittakaa ymmärtää jos ihminen sanoo et on oikeasti yksinäinen. Sitäkin tietä oon käynyt läpi et jollekki etäiselle ihmiselle oon soittanut ja jää vaa siihen se juttu.
Janoan ja kaipaan aitoa yhteyttä.
No aika äksy olet kun heti tulee huutomerkkirivi. Mistä tuo olisi voinut tietää, ettei ole sukulaisia. Opettele keskustelemaan rauhallisemmin.
Eri
Myöskin sivusta: Kyllä sen pitäisi olla sanomattakin selvää, että jos ihmisellä olisi sukulaisia, joille voi soittaa, niin ei hän täällä yksinäisyydestään olisi kertomassa. Vai niinkö joku luulee, että ihmisellä, jolla on sisaruksia lapsineen, (pikku)serkkuja, setiä, tätejä, enoja, mummeja ja kummeja, ongelma olisi vain siinä, että hän ei ilman neuvoja älynnyt olla heidän kanssaan tekemisissä vaikka olisi halunnut??
Nro 77: "Myöskin sivusta: Kyllä sen pitäisi olla sanomattakin selvää, että jos ihmisellä olisi sukulaisia, joille voi soittaa, niin ei hän täällä yksinäisyydestään olisi kertomassa. Vai niinkö joku luulee, että ihmisellä, jolla on sisaruksia lapsineen, (pikku)serkkuja, setiä, tätejä, enoja, mummeja ja kummeja, ongelma olisi vain siinä, että hän ei ilman neuvoja älynnyt olla heidän kanssaan tekemisissä vaikka olisi halunnut??"
Tällä palstalla on kyllä aika usein puhuneet yksinäisyydestään sellaisetkin, joilla on sekä puoliso että lapsia. Sivusta siis tämäkin.
Narsistit ovat kovia puuttumaan toisten asioihin huolen varjolla, joten jokaisen sopisi itsekseen miettiä, millaisia ystäviä oikeasti tarvitsevat ja millaisia eivät, eikä ainakaan pidä tarttua mihinkään älyttömiin vinkkeihin, jotta joku mielestään maailman napa pääsisi ilkkumaan tai tunkeutumaan toisen elämään entistä törkeämmin.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit ovat kovia puuttumaan toisten asioihin huolen varjolla, joten jokaisen sopisi itsekseen miettiä, millaisia ystäviä oikeasti tarvitsevat ja millaisia eivät, eikä ainakaan pidä tarttua mihinkään älyttömiin vinkkeihin, jotta joku mielestään maailman napa pääsisi ilkkumaan tai tunkeutumaan toisen elämään entistä törkeämmin.
"jokaisen sopisi itsekseen miettiä, millaisia ystäviä oikeasti tarvitsevat ja millaisia eivät," Itseasiassa juuri näin. Millaisen ystäväni haluan ja millainen ystävä olisin itse sille, jonka kanssa ystävyys voisi syntyä. Hyvä ja aito ystävyys on sellaista, josta kumpikin saa yhtä paljon kuin antaa.
Haluatko vassu kuokkaasi?!