Olen mennyt todella huonoon kuntoon yksinäisyyden takia.

Älä etsi ystävyyttä tappaaksesi aikaa. Hänen tehtävänsä ei ole täyttää tyhjyyttäsi. Etsi ystävääsi elääksesi elämää. Jakamaan ilot ja surut ja pienet asiat. 

Noin tiivistetysti filosofi ja runoilija Kahlil Gibrania mukaillen. 

Vierailija kirjoitti:

Toivotonta. Totaaliyksinäisenä ei ole ainuttakaan ihmissuhdetta eikä sellaista ole etenkään aikuisiällä enää mitenkään helppo muodostaa kenenkään kanssa ja sitten vielä "vaaditaan", että tuttuja/kavereita/ystäviä pitäisi olla useampia jotta se oma tuttavuus ei vaan vahingossakaan kävisi kenellekään minkäänlaiseksi rasitteeksi.

Ymmärrän hyvin, että huonoa ihmissuhdetta ei kenenkään pidä sietää  ja omista rajoista on tärkeää huolehtia, mutta tuntuu siltä että nykyihminen ei enää hyväksy kuin tietynlaiset kanssaihmiset eikä omaan elämään sovi kuin just täydellisillä ominaisuuksilla varustetut ihmiset. Ennen oli ehdottomia toivelistoja puolison suhteen mutta nykyään tuntuu, että vastaavanlaista täydellisyyttä vaaditaan kaikilta, etenkin uusilta tuttavuuksilta. Erilainen saa, kenties jopa pitääkin olla, mutta vain ennalta määritetyllä tavalla jotta se tuo just sitä oikeanlaista, toivottua lisäarvoa jolla sitten taas itse

No mä olen tuosta sun alemmasta kappaleestasi ihan samaa mieltä. Mä olen odottanut "aitoa yhteyttä"  ainoastaan parisuhteissani, en suinkaan ystäviltäni ja kavereiltani. Koska mä ajattelen niin, että "aito yhteys" on vähän niinkuin rakastuminen. Tiedän, että monet ajattelevat taas eri tavalla ja heille tuo termi tarkoittaa jotain muuta kuin mulle. Lisäksi tuo usein käytetty "samanhenkinen" on myös mulle vähän epämääräinen käsite. Elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa mulla on jonkin asian suhteen eräänlaista samanhenkisyyttä, mutta ei läheskään kaikkien asioiden suhteen. Tai sitten tuo "samanhenkisyys" tarkoittaa sitä, että kumpikin odottaa ystävyydeltä samoja asioita. Ihan jo siitä lähtien, millä tavalla pidetään yhteyttä ja kuinka usein. Toisaalta omalta kohdaltani voisin ajatella "samanhenkisyyden" myös siten, että kunnioitetaan toista sellaisena kuin tämä on sekä toisen halua säilyttää yksityisyytensäkin eikä esimerkiksi nosteta esille puheenaiheita, jotka satuttavat tai loukkaavat toista tai kysellä asioista, joista toinen ei halua ystävilleen puhua. Siis oikeastaan hienotunteisuutta ja tilannetajua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainainen yksinäisyys vie tai siis vei ainakin multa elämänilon ja -halun. Ei ole mikään mielenterveysteko tämä vaikka parempi onkin  kuin se ainoa seura mitä tähän asti aikuisiällä on vain tarjolla ollut eli päihdeongelmainen kaveri. En edes tajua kuinka ihan aina kun johonkin yhtään tutustui niin paljastui se voimakas mieltymys päihteisiin ja nyt siis en tosiaankaan tarkoita mitään tavallista alkoholinkäyttöä. Enkä siis pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä, mutta päihdeongelmaisen kanssa on hirveän raskasta ja hankalaa olla kaveri kun päihde on aina se mikä määrää ihan kaiken ja iso osa yhteydenpidosta sitten onkin sen aiheuttamien ongelmien puimista tai toimimista känniluurina kun kaverilla on päissään puheripuli.

 

Tämä. Päihdeongelmaisen kanssa elämästä ei tule yhtään mitään. Mitkään suunnitelmat eivät pidä ja päihde ajaa aina kai

Onko joku täällä ehdottanut ystävän etsimistä päihdeporukoista? 

Itse olen jo 52 v iässä sopeutunut. En enää kaipaa enkä edes jaksaisi ihmisiä. Olen kehittänyt itselleni paljon kaikenlaista itsekseni tekemistä. Toki se auttaa, että tulot on hyvät, joten voin tehdä myös asioita mitkä maksaa. Olisi se ankeampaa, jos olisi rahanpuutteen takia aika kotiin ja kävelylenkkeihin sidottu.

Monesti yksinäiselle käy siten, että jää sinne pään sisälle asumaan ja masentuu ja ahdistuu vain enemmän, kun kelailee sitä yksinäisyyttä. Sun pitää saada jotain toimintaa ja päästä ulos ihmisten pariin. Mieti joku pieni juttu, johon menet mukaan. Sen ei pidä olla mikään suuri tai ihmeellinen juttu. Niin ne muutkin tekee. Nykyään ainakin isoilla paikkakunnilla on kaikenlaista ilmaista toimintaa. Monet mielenterveysyhdistyksetkin järjestää vaikka mitä tapahtumia, joihin mennään/tehdään yhdessä eikä siellä lukaan kysele sun taustoja. Tärkeintä olisi ensinnä päästä ulos kotoa johonkin toimintaan mukaan. Ystävystyminen on usein sattuman kauppaa ja tapahtuu usein pitkällä aikavälillä, mutta kotona istuminen ei ole hyvä, vaan pitää mennä sinne missä muutkin ovat. Ajan myötä niitä ihmisiä kyllä löytyy rinnallesi, kun alat vaan haastattelemaan ihmisiä. Voit saada yllättäviä ideoita, kun juttelet jonkun mummon kanssa harrastuksista, säästä, aidan seipäistä tai siitä mikä sinua kiinnostaa. 

Ei sitä kaveria tarvitse mistään päihdeporukoista etsiäkään koska näitä päihdeongelmaisia on muuallakin kuin lähiräkälöissä. Jostain syystä tällaiset on usein varsin hanakoita tutustumaan ja ensin sitä onkin ihan kivaa kun tutustuu uuteen ihmiseen, ehkä jo ystävystyykin ja sitten alkaakin tulla esiin tuo päihdemieltymys enemmän ja enemmän.

Eikä siis tarvitse olla mikään raivoraitis absolutisti, mutta sitä on vaikea jaksaa ja sietää kun toinen hankkiutuu erilaisiin ongelmiin päihteiden takia (jos ei muuta niin jatkuvaan rahapulaan) tai narisee siitä kuinka ankeaa on kun ei ole kännissä (tai kamoissa) ja krapulassa on hirveää ja yhteiskuntakin on kaikessa vastaan ja blaablaablaa..

Ensi alkuu moni vaikuttaa ihan normaalilta/tavikselta mutta sitten kun ns pikkaisen pintaa raaputtaa niin tulee esiin tuo hirveä negatiivisuus sekä se, että päihtymys menee ohi aivan kaikesta eli ohareita pukkaa.

Mul on valtava paniikki päällä. Oon aivan paniikissa tästä yksinäisyydestä. Oon koko yön tukehtunut hengityksen kun pelottaa niin paljon

Joko ap:lle on ehdotettu hakeutumista (pari)tanssikurssille ja tansseihin? Siellä tulee ihan konkreettisesti kosketusta toisiin ihmisiin ja voi ajan kuluessa löytyä uusia tuttavia. Niistä uusista tuttavista voi löytyä ystävä tai jopa kumppani.

apua

Alat harrastamaan jotain kuntoilua. Salille vaan tai osta kuntopyörä kotiin. Minä ostin joskus kuntopyörän koska olin lihonnut 20 kg. Sain painon putoamaan 20 kg 5 kk aikana koska päätin että kuntoilen joka päivä. Sen jälkeen olenkin liikkunut säännöllisesti koska en halua enää lihoa. Sitten ostin veneen koska voitin hiukan rahaa niin ostin veneen ja aloin kalastamaan. Kalastus on mukava harrastuss ja siinä väkisinkin tulee liikuttua koska kotoa on 8 km venesatamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mene terapiaan

Mene Tinderiin

Mene baariin

Mene urheilemaan

Mene töihin

Mene vapaaehtoistyöhön

Ap voi mennä kirkkoon sunnuntaina, vaikka takapenkkiin istumaan. Silloin hän on pienen hetken muiden ihmisten kanssa. Jos hän kuuluu johonkin muuhun uskontoon, niin sitten ehkä heidän rukouspaikkaansa. 

Aitoja ihmissuhteita on harvassa. Senkin takia on hyvä opetella nauttimaan yksinolosta. Liiku ja tee asioita, joista nautit. 

Minulla on juttuseuraa töissä. Heidän seurassaan saan olla oma itseni. Ja he myös minun. Ne riittää minulle. 

Minua ovat auttaneet rutiinit, joita noudatan tarkasti. Ja joka päivä kävelen luonnossa vähintäin puolituntia, mieluimmin tunti, joka jälkeen keksii kaikkea kivaa tekemistä. Käyn kirjastossa ja ilmaistapahtumissa. Kerään luonnosta roskia ja teen omia havaintojani.