Lue keskustelun säännöt.
Olen mennyt todella huonoon kuntoon yksinäisyyden takia.
11.01.2026 |
Elämä on niin yksitoikkoinen ja ei mitään odotettavissa ikinä. Ketään kenen kanssa voi päivästä jutella. Tää kituuminen on jo vuosia jatkunut ja toimintakyky menee vaa yhä huonommaksi. Kaikki pyhät aina yksin kotona.
Kaikkeni oon yrittänyt ja tehnyt tuloksetta. Olen oikeasti todella yksinäinen ja kun elää vaa omassa päässä niin tulee hulluksi.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on mielenterveysongelmaa ja asut paikkakunnalla, jossa on klubitalo, suosittelen tutustumiskäyntiä sinne. Oon kuullut tosi hyvää paikasta& siksi sille iso suositus!
Mikset ole itse käynyt?
Olen kuullut, että siellä kokoontuu rupusakki.
Tiedä sitten.
Oikeasti, jos tämä on ap, niin en ihmettele enää yksinäisyyttäsi. Se, että kutsuu muita rupusakiksi, kertoo paljon ajatusmaailmastasi. Että vielä vuonna 2026 kuulee tällaisia ennakkoluuloja Ja itse asiassa olen käynyt eräällä klubitalolla työni puolesta, paikassa käy hyvin monenlaisia ihmisiä ja työntekijät siellä ovat ihania. Mutta voit myös jatkaa kotona makaamista ja valittamista, se on sitten osaltasi oma valinta!
En ole ap enkä tuo kenelle vastaat, enkä kutsuisi ketään rupusakiksi. Mutta on todella hedelmätöntä niputtaa kaikki yksinäiset samaan joukkoon. Joku ihan keskiverto yksinäinen tavis ei kovin suurella todennäköisyydellä löydä sielujen sympatiaa mielenterveyskuntoutujien kerhosta. Minuakin kerran aikaa sitten yksi tuttava yritti kovasti saada lähtemään johonkin syrjäytyneiden ryhmään, jossa kokoontui lähinnä päihdeongelmaisia ja vakavasti mt-ongelmaisia. Olin nuori opiskelija tuolloin ja se sai minut itkemään nöyryytyksestä, että tuttava näki minun kuuluvan tuollaiseen joukkoon. Ei koskaan selvinnyt, eikö tuttava tiennyt mitä suositteli, vai oliko se jotain v*ttuilua.
Ja ei, en koe olevani jotenkin arvokkaampi ihmisenä kuin päihde- ja mt-ongelmaiset, mutta tavallinen keskiverto ihminen ei sellaisesta kerhosta löydä viiteryhmäänsä, kuten ei parikymppinen opiskelija dementiapotilaiden tukiryhmästä tai kehitysvammaisten puuhakerhosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on mielenterveysongelmaa ja asut paikkakunnalla, jossa on klubitalo, suosittelen tutustumiskäyntiä sinne. Oon kuullut tosi hyvää paikasta& siksi sille iso suositus!
Mikset ole itse käynyt?
Olen kuullut, että siellä kokoontuu rupusakki.
Tiedä sitten.
Oikeasti, jos tämä on ap, niin en ihmettele enää yksinäisyyttäsi. Se, että kutsuu muita rupusakiksi, kertoo paljon ajatusmaailmastasi. Että vielä vuonna 2026 kuulee tällaisia ennakkoluuloja Ja itse asiassa olen käynyt eräällä klubitalolla työni puolesta, paikassa käy hyvin monenlaisia ihmisiä ja työntekijät siellä ovat ihania. Mutta voit myös jatkaa kotona makaamista ja valittamista, se on sitten osaltasi oma valinta!
&nbs
"Köyhyys, rumuus tai muu pinnallinen asia on pelkkä sivuseikka ystävyydessä, mutta selkään puukottavaa nilkkiä ei kukaan ystäväksi halua."
En tiedä, onko se ihan sivuseikka. Olen köyhänä mutta älykkäänä ja luovana ihmisenä (jos sopii itseä vähän kehua) tutustunut joskus itseäni varakkaampiin ihmisiin, eikä niistä ihmissuhteista tullut ikinä mitään. Keskusteluseuraksi, harrastuskaveriksi ja ideoiden ponnahduslaudaksi kyllä kelpasin, mutta lopujen lopuksi minulle tehtiin aina hyvin selväksi, että en kuulunut heidän "piireihinsä" mitenkään. Yksikin näki minut kerran yhdessä tilaisuudessa ja sanoi ihmetellen "ai, säkin oot täällä". Ei jäänyt juttelemaan eikä esitellyt kavereilleen tms. Tämän jälkeen ei pitänyt enää mitään yhteyttä, eikä palauttanut lainaamaani kirjaakaan, mokoma :D
Eikä nämä siis mitään seurapiirityyppejä olleet, ihan tavallisia hyvätuloisia, keskiluokkaisia suomalaisia. Tuli vain harvinaisen selväksi, että luokkaeroja tosiaan on Suomessakin. Luusereiden kanssa on noloa kaveerata muiden nähden.
Mulla samaa kuin aloittaja ollut vuosikausia ero vaan siinä et käyn töissä, auttaa pitämään pääkopan kasassa, yksi ystävä on mutta yksitoikkoista tämäkin, vapaa ajat menee kännykällä ja elokuvia katsomalla.
En ole ap enkä tuo kenelle vastaat, enkä kutsuisi ketään rupusakiksi. Mutta on todella hedelmätöntä niputtaa kaikki yksinäiset samaan joukkoon. Joku ihan keskiverto yksinäinen tavis ei kovin suurella todennäköisyydellä löydä sielujen sympatiaa mielenterveyskuntoutujien kerhosta. Minuakin kerran aikaa sitten yksi tuttava yritti kovasti saada lähtemään johonkin syrjäytyneiden ryhmään, jossa kokoontui lähinnä päihdeongelmaisia ja vakavasti mt-ongelmaisia. Olin nuori opiskelija tuolloin ja se sai minut itkemään nöyryytyksestä, että tuttava näki minun kuuluvan tuollaiseen joukkoon. Ei koskaan selvinnyt, eikö tuttava tiennyt mitä suositteli, vai oliko se jotain v*ttuilua.
Ja ei, en koe olevani jotenkin arvokkaampi ihmisenä kuin päihde- ja mt-ongelmaiset, mutta tavallinen keskiverto ihminen ei sellaisesta kerhosta löydä viiteryhmäänsä, kuten ei parikymppinen opiskelija dementiapotilaiden tukiryhmästä tai kehitysvammaisten puuhakerhosta.
Tämä sun kommenttisi osoittaa ennakkoluuloista asennetta. Jos kirjoittaja ei ole käynyt ikinä esim. mt-ongelmista kärsivien /kuntoutujien ryhmissä tms., niin mistä sä tiedät millaisia ihmisiä siellä käy? Ajatteletko kaikkien mt-ongelmaisten olevan syjäytyneitä?
"Tämä sun kommenttisi osoittaa ennakkoluuloista asennetta. Jos kirjoittaja ei ole käynyt ikinä esim. mt-ongelmista kärsivien /kuntoutujien ryhmissä tms., niin mistä sä tiedät millaisia ihmisiä siellä käy? Ajatteletko kaikkien mt-ongelmaisten olevan syjäytyneitä?"
En tietenkään. Mutta tuo aiempi kirjoittaja puhui klubitaloista. Ainakin omalla paikkakunnallani tuollainen klubitalo mainostaa tarjoavansa mielenterveyskuntoutujille vertaistukea ja tukea ja opastusta arjessa pärjäämiseen. Kuulostaako tuo nyt parhaalta mahdolliselta paikalta jollekin sellaiselle, jolla ei ole vastaavia ongelmia vaan joka haluaisi vain tutustua ihmisiin? Eikö nuo mielenterveyskuntoutujat itsekin ihmettelisi, että mitä hemmettiä tämä ihminen täällä oikein tekee?
Käsittääkseni "mielenterveyskuntoutuja" on vähän erilainen termi kuin kuka tahansa mt-ongelmista kärsivä, mutta kerro toki, jos olen ihan väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua tätä yksinäisyysongelmaa. Jos se on laaja ongelma, se tarkoittaa, että on paljon ihmisiä, jotka kaipaavat seuraa ja ystäviä. Miksi he eivät vietä aikaa keskenään? Tietenkään kaikilla ei voi kemiat ja elämäntilanteet sopia yhteen, mutta kyllähän siitä isosta porukasta täytyy löytyä JOKU, kenen kanssa tulee toimeen.
Vai onko yksinäisten ongelma se, etteivät tule toimeen kenenkään kanssa? Silloin ratkaisu ei voi olla ystävien etsiminen, vaan omassa käytöksessä ja asenteissa täytyy ensin korjata jotain.
Kyllä se on osalla yksinäisiä ihan se oma luonne mikä pitää yksinäisenä 😅
Osa ei taida edes tajuta, että ovat tosi töykeitä tai ilkeitä. Itselläni on hyviä ystäviä muutama ja pitkä parisuhde sekä ilmeisesti töissä ja harrastuksissa ihan asialliset sosiaaliset taidot. Mutta kun olen harrastuksen puitteissa koittanut esimerkiksi somessa vastata kuukausia jatkuvaan valitukseen yksinäisyydestä ja miten kaipaisi ystävää lenkille ja iltaa istumaan, niin osa näistä on oikeasti ollut ihan hirveän ilkeitä!
En ole sitten kauaa jaksanut yrittää kun minullekin suunnilleen suututtiin etten tiennyt tai muistanut jotain heidän kolmannen kissan nimipäivää ja onnitellut. Yksi oli ihan kiva mutta kahden vuoden aikana mikään ehdottomani tapaaminen tai lenkkiaika ei kuitenkaan sopinut. Uskon että hänellä oli/on sosiaalista ahdistusta mutta joku kolmas tai neljäs jo sovitun miitin peruminen minuutteja ennen tai jälkeen sovitun ajan (eli olin jo siellä koiran kanssa....... 😬) niin en jaksanut enää järjestää.
Puhumattakaan että yksinäisten miesten ystävänhakujuttuihin en enää vastaa vaikka kuinka vakuuttaisivat että kyseessä on ystäväyksinäisyys. Ei ole nimittäin toistaiseksi ollut ystävyys mielessä sitten .....
Vierailija kirjoitti:
Ethän sä Ap täältä
anolandiasta
ketään tuu saamaan
kirpparikamuksi tunikoita
kanssasi shoppaamaan.
Mene Faceen, sadat naisryhmät
odottaa sua vaikka villasukkien
vinkkivaihto_chatissa.
Jos lokaalia IRL seuraa kaipaat?
Tindessä seiskankin nainen saa
satoja matcheja samantien.
Ei ole vaikeaa, jos facetimea
n todella haluaa. Ryhdistäydy, mama.
x
Ile Vainio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni. Ne harvat joita on enää hengissä, koostuvat naapureistani ja entisistä ryyppykavereistani. Ei se ystävyys jostain työväenopistosta synny, vaan vaatii kunnon pitempiaiksista tutustumista.
Vierailija kirjoitti:
"Tämä sun kommenttisi osoittaa ennakkoluuloista asennetta. Jos kirjoittaja ei ole käynyt ikinä esim. mt-ongelmista kärsivien /kuntoutujien ryhmissä tms., niin mistä sä tiedät millaisia ihmisiä siellä käy? Ajatteletko kaikkien mt-ongelmaisten olevan syjäytyneitä?"
En tietenkään. Mutta tuo aiempi kirjoittaja puhui klubitaloista. Ainakin omalla paikkakunnallani tuollainen klubitalo mainostaa tarjoavansa mielenterveyskuntoutujille vertaistukea ja tukea ja opastusta arjessa pärjäämiseen. Kuulostaako tuo nyt parhaalta mahdolliselta paikalta jollekin sellaiselle, jolla ei ole vastaavia ongelmia vaan joka haluaisi vain tutustua ihmisiin? Eikö nuo mielenterveyskuntoutujat itsekin ihmettelisi, että mitä hemmettiä tämä ihminen täällä oikein tekee?
Käsittääkseni "mielenterveyskuntoutuja" on vähän erilainen termi kuin kuka tahansa mt-ongelmista kärsivä, mutta kerro toki, jos olen ihan väärässä.
Kommenttisi vain syventää (ennakkoluuloisuuden) kuoppaa, jossa seisot. Mielenterveyskuntoutujia on erilaisia, mt-kuntotuja voi kuntotua esim.masennuksesta tai burn outista. Edelleen, jos et ole koskaan käynyt klubitalolla, niin on parempi olla hiljaa. Eikä klubitaloa tainnut kukaan ehdottaa yksinäiselle, mutta jos tämä kärsii samalla mt-ongelmista (ahdistus, masennus), niin paikka voisi olla matalan kynnyksen juttu tutustua ihmisiin. Ja vaikka klubitalolla käy myös psykoosista toipuvia, ei klubitalo tarkoita samaa kuin suljettu osasto, kuten kirjoittaja taitaa kuvitella. Ja tuskin olet koskaan myöskään tavannut hyvässä hoitotasapainossa olevia psykoosisairaudesta kärsiviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn yksin, mutta olen minäkin yksinäinen joskus. En kaipaa mitään merkitystä elämälleni, se on minulla halussa, mutta kaipaisin jotain joka ymmärtäisi. Eli siis niin samanlaista ihmistä, jolle voisi kertoa, miltä tuntuu ja hän tietäisi suurin piirtein miltä tuntuu. Lapsena minulla oli yksi tällainen ystävä ja aikuisenakin olen tavannut pari, mutta siihen se on jäänyt. Pääasiassa tunnen olevani aina avaruusolio muiden joukossa. Niitä lomasuunnitelmia ja perussontaa pystyy jauhamaan kenen tahansa kanssa eikä tuon jauhaminen helpota, kun syvempi ymmärrys puuttuu.
Ei tuo ole kovin realistinen haave. Tuohon tarvitaan joko terapeutti, tai satumainen tuuri, että on joku VANHA ystävä, joka oikeasti tuntee sinut ja historiasi, ja jolla on sattumalta ollut suunnilleen samanlainen elämänpolku, että ystävyys ja ymmärrys on säilynyt ennallaan.
Ei välttämättä. Kyllä joskus voi klikata, jos on samantyyppinen persoona. Lapsuuden kaverit taas voivat muuttua ja niiden kanssa ei välttämättä enää klikkaakaan. Terapeutit taas nyökyttävät päätään kaikille, vaikka tuskin monesti ymmärtävät potilasta, mikä on ihan ymmärrettävää, koska ihmisiä ne terapeutitkin vain ovat.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni. Ne harvat joita on enää hengissä, koostuvat naapureistani ja entisistä ryyppykavereistani. Ei se ystävyys jostain työväenopistosta synny, vaan vaatii kunnon pitempiaiksista tutustumista.
Yksinäisyyttä lienee kuitenkin helpottavan, jos saa jutella muiden kanssa. Lisäksi noissa harrastuspiireissä on se etu, että on siinä on jo koossa joukko ihmisiä, joita kiinnostaa sama asia. Keskustelua yleensä johtaa opettaja, jolloin jokainen saa puhua eikä vain Pirkko ja Marketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kommenttisi vain syventää (ennakkoluuloisuuden) kuoppaa, jossa seisot. Mielenterveyskuntoutujia on erilaisia, mt-kuntotuja voi kuntotua esim.masennuksesta tai burn outista. Edelleen, jos et ole koskaan käynyt klubitalolla, niin on parempi olla hiljaa. Eikä klubitaloa tainnut kukaan ehdottaa yksinäiselle, mutta jos tämä kärsii samalla mt-ongelmista (ahdistus, masennus), niin paikka voisi olla matalan kynnyksen juttu tutustua ihmisiin. Ja vaikka klubitalolla käy myös psykoosista toipuvia, ei klubitalo tarkoita samaa kuin suljettu osasto, kuten kirjoittaja taitaa kuvitella. Ja tuskin olet koskaan myöskään tavannut hyvässä hoitotasapainossa olevia psykoosisairaudesta kärsiviä? "
No kyllä olen, ihan perhepiirissäni on ollut pahojakin mt-ongelmia ja äidilläni oli psykoosi. Toipumisvaiheessa olisivat kyllä olleet kovin raskasta seuraa jollekin satunnaiselle vastaantulijalle. Toki ihmiset ovat kaikki erilaisia, niin sairaatkin.
Ja viittasin siis oman paikkakuntani klubitaloon, joka nettisivuillaan kertoo vertaistuesta ja tuesta arjessa pärjäämiseen. Missään ei mainita, että tule tänne tutustumaan ihmisiin ja pitämään hauskaa.
Väittäisin, että harrastusryhmät ovat paljon parempia tutustumispaikkoja useimmille yksinäisille, vaikka olisi vähän ahdistusta ja masennustakin (ja kenelläpä ei nykyään olisi?). Mutta tämä on varmasti ennakkoluuloista minulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on mielenterveysongelmaa ja asut paikkakunnalla, jossa on klubitalo, suosittelen tutustumiskäyntiä sinne. Oon kuullut tosi hyvää paikasta& siksi sille iso suositus!
Mikset ole itse käynyt?
Olen kuullut, että siellä kokoontuu rupusakki.
Tiedä sitten.
Oikeasti, jos tämä on ap, niin en ihmettele enää yksinäisyyttäsi. Se, että kutsuu muita rupusakiksi, kertoo paljon ajatusmaailmastasi. Että vielä vuonna 2026 kuulee tällaisia ennakkoluuloja Ja itse asiassa olen käynyt eräällä klubitalolla työni puolesta, paikassa käy hyvin monenlaisia ihmisiä ja työntekijät siellä ovat ihania. Mutta voit myös jatkaa kotona makaamista ja valittamista, se on sitten osaltasi oma valinta!En ole ap enkä t
En ole ap enkä tuo kenelle vastaat, enkä kutsuisi ketään rupusakiksi. Mutta on todella hedelmätöntä niputtaa kaikki yksinäiset samaan joukkoon. Joku ihan keskiverto yksinäinen tavis ei kovin suurella todennäköisyydellä löydä sielujen sympatiaa mielenterveyskuntoutujien kerhosta. Minuakin kerran aikaa sitten yksi tuttava yritti kovasti saada lähtemään johonkin syrjäytyneiden ryhmään, jossa kokoontui lähinnä päihdeongelmaisia ja vakavasti mt-ongelmaisia. Olin nuori opiskelija tuolloin ja se sai minut itkemään nöyryytyksestä, että tuttava näki minun kuuluvan tuollaiseen joukkoon. Ei koskaan selvinnyt, eikö tuttava tiennyt mitä suositteli, vai oliko se jotain v*ttuilua.
Ja ei, en koe olevani jotenkin arvokkaampi ihmisenä kuin päihde- ja mt-ongelmaiset, mutta tavallinen keskiverto ihminen ei sellaisesta kerhosta löydä viiteryhmäänsä, kuten ei parikymppinen opiskelija dementiapotilaiden tukiryhmästä tai kehitysvammaisten puuhakerhosta.
Tuo on oikeasti typerää laittaa yksinäinen raitis päihdeongelmaisten ryhmään (tätä tehdään mm. työttömille työvoimapalveluna tai terveydenhuollon kautta esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiville, mikä on todella käsittämätöntä). Ei ne päihdeongelmaisetkaan halua siihen yksinäiseen tutustua, koska hän on liian erilainen. Ei se välttämättä ole kummankaan puolelta pahalla tarkoitettu, mutta yhteistä on vaikea löytää ja kommunikointi voi olla tosi erilaista (ns. puhutaan eri kieltä), arvot erilaiset jne. Toimeen voi tulla, mutta tuskin kumpikaan haluaa ystävystyä ja se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua tätä yksinäisyysongelmaa. Jos se on laaja ongelma, se tarkoittaa, että on paljon ihmisiä, jotka kaipaavat seuraa ja ystäviä. Miksi he eivät vietä aikaa keskenään? Tietenkään kaikilla ei voi kemiat ja elämäntilanteet sopia yhteen, mutta kyllähän siitä isosta porukasta täytyy löytyä JOKU, kenen kanssa tulee toimeen.
Vai onko yksinäisten ongelma se, etteivät tule toimeen kenenkään kanssa? Silloin ratkaisu ei voi olla ystävien etsiminen, vaan omassa käytöksessä ja asenteissa täytyy ensin korjata jotain.
Kyllä se on osalla yksinäisiä ihan se oma luonne mikä pitää yksinäisenä 😅
Osa ei taida edes tajuta, että ovat tosi töykeitä tai ilkeitä. Itselläni on hyviä ystäviä muutama ja pitkä parisuhde sekä ilmeisesti töissä ja harrastuksissa ihan asialliset sosiaaliset taidot. Mutta kun olen harrastuk
Mulla samanlainen kokemus. Eräs tuttu valittaa joka kerta kun törmätään, että pitäis nähdä kunnolla ja ei oo pitkään aikaan käyty kahvilla tms. Sitten kyselen myöhemmin wa, että sopisko sulle ensi viikolla joku päivä. Saa koko ajan kysyä mikä päivä mikä kellonaika ja hänellä on hirveästi "menoja". Sitten lyödään lukkoon ja itse olen tapaamispaikassa oikeaan aikaan. Ei näy. Sitten soitan, että oletko unohtanut. - En kun mulle tuli vieraita/ oon kipeä/ tulikin joku muu meno. Ja taas kun nähdään sama juttu: pitäis nähdä joskus oikein kunnolla...
Tutustumisyrityksissä on vähän se ongelma, että kuinka isoa ystäväpiiriä loppujen lopuksi jaksaisi ylläpitää, jos siis niitä kavereita yrittäisi hankkia ja saisi niitä helposti. Minulla on yksi kaveri, jolla on paljon kavereita, mutta lenkillä käynti hänen kanssaan tarkoittaa sitä, että kun joku hänen tuttunsa tulee vastaan, niin siinä pitää jäädä vaihtamaan kuulumisia senkin tuttavan kanssa ja minä koitan siinä kuunnella sivussa, vaikka en tätä henkilöä tunnekaan. Joskus ihan ok, mutta huomaan, että keskustelisin joskus mieluummin vain hänen kanssaan. Ehkä en itse jaksaisi olla niin sosiaalinen. Toisaalta olen häneltä saanut vähän esimerkkiä, että ei saa olla liian ujo ja arka keskustelemaan ja jos jonnekin menee yksin, niin siellä voi kyllä ihan hyvin jutella niille tuntemattomillekin.
Ketjusta haisee yksinäisten negatiivinen asenne. Ei voi mennä sinne ja tänne. Eli vissiin ole tarpeeksi siistejä cooleja tyyppejä siellä, että kannattaisi edes yrittää. Kotona kökitään ja odotetaan, että sinne pitäisi tupsahtaa joku ymmärtäjä.
Parin yksinäisen elämää olen seurannut ja voin sanoa, että näiltä puuttuu jo ihan perusarkirytmi. Jos maataan vaan, niin totta kai kaikki muuttuu mössöksi. Ihmisen arki koostuu työstä ja vapaa-ajasta. Jos työtä tai opiskelua ei ole, niin sitten keksitään sen tilalle jotain, mitä joka päivä pitää tehdä. Kävellä vaikka tunti ja käydä kirjastossa lukemassa lehdet. Järjestää jotain sinne kalenteriin.
Moni myös odottaa, että se kumppani on sitten se viihdyttäjä ja kaiken mahdollistaja. Ei toimi näin. Kukaan ei halua aloitekyvytöntä kumppania, joka ei osaa yksin tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn yksin, mutta olen minäkin yksinäinen joskus. En kaipaa mitään merkitystä elämälleni, se on minulla halussa, mutta kaipaisin jotain joka ymmärtäisi. Eli siis niin samanlaista ihmistä, jolle voisi kertoa, miltä tuntuu ja hän tietäisi suurin piirtein miltä tuntuu. Lapsena minulla oli yksi tällainen ystävä ja aikuisenakin olen tavannut pari, mutta siihen se on jäänyt. Pääasiassa tunnen olevani aina avaruusolio muiden joukossa. Niitä lomasuunnitelmia ja perussontaa pystyy jauhamaan kenen tahansa kanssa eikä tuon jauhaminen helpota, kun syvempi ymmärrys puuttuu.
Jos itse ajattelisin noin, mulla ei olisi aikuisiällä ollut yhtäkään ystävää eikä ne lapsuuteni ystävätkään olisi olleet enää ystäviäni. En ole koskaan elämässäni tavannut sellaista ihmistä, jolla olisi samanlainen "historia" kuin itselläni on. Mutta ymmärrän sua silti. Mä sain 2012 erittäin harvinaisen sairaskohtauksen ja vielä harvinaisempaa on, että sellaisesta selviää hengissä. Varsinkin alussa olisin kaivannut jotain sellaista, joka olisi kokenut saman. Niitä vaan ei ollut. 9 vuotta myöhemmin yhtenä iltana sain yllättäen Messengerissä viestin. Viestin naiselta, jonka kanssa kuuluttiin yhteen ihan muuhun aiheeseen kuin sairauksiin liittyvään FB-ryhmään. Kun luin hänen viestinsä ensimmäisen lauseen, mulla nousi ihokarvat pystyyn, koska tiesin heti, mitä seuraavissa lauseissa lukee. Ollaan monesti mietitty, mikä ihme sai hänet laittamaan just mulle, ihan tuntemattomalle ihmiselle sen viestinsä. Ei meilläkään ole samanlainen "historia" ja itseasiassa hänellä itsellään ei ollut tuota sairauskohtausta vaan puolisollaan, joka sillä hetkellä kamppaili hengestään sairaalassa. Viestiteltiin silloin melkein koko yö ja meistä tuli samantien ystäviä, vaikka hyvin monessa asiassa ollaan ihan erilaisia ihmisiä. Mutta tällainen on kuitenkin aika harvinaista eikä mekään reaalimaailmassa liikuttu missään, missä olisimme voineet toisiimme törmätä. Oli siis täysin sattumaa, että kohdattiin nettimaailmassa. Sen jälkeen ollaan kyllä sitten tavattu montakin kertaa ihan livenäkin.
Hyvää Huomenta ap! Myötätuntoni. Muuten jos sulle sattuis niin, että et enää aamulla herää. kuka sut löytää . Eli käykö kukaan säännöllisesti tai jos et soita- niin hätääntyyja ovi vaikka murretaan.
Kuka sua auttaa jos tarvitset- vai etkö tarvitse mihinkään apua ikinä, olet taitava kaikessa. Onko tietokoneen kanssa ongelmia, hallitset kaikki nettiasiat yksin, fyysinen terveys ok- asiointiin jne.
Tänne älä kirjoita, nää saa aikiseksi pahan milen vaan, asiat kääntyy vääntyy ja haukutaan kohta ja nimitellään.
ja ne helpot neuvot tulee jakelulistoina. No heillä vielä pitkä elämäntie oppia yhtä sun toista.
Missä kaupungissa asut? Usko tai älä kun ulkoilet sekin vähän jeesaa ja piristää. Tv ja radio tarjoaa lukusia viihdykkeitä. Kuulet ainkain muiden asioita jopa väsyksiin asti.
Kaverit kauempaa kuin naapurista sanonta, mutta onko sulla joku siinä, joko vanhempi tai hoitovapaalla oleva äippä- ihan vaan niinkuin päiväkahville pyydät... osaatko leipoa- niin olisi itse tehtyä jotain kahville, se piristää heitäkin
Vastaa jos jaksat... Kohta tulee kimmellehanget ja tulppaanit ja appelsiinit parhaimmillaan- valoa elämään- sekin voi jeesata vähän. Joku toinen tykkää mustasta syksystä ja nauttii siitä.
Onko sulla rahaa suht edes? Tarkoitan sitä, että pystyt tekemään kivoja ruokia ja sat riittävästi vitamiinejä. Heippa! Kiva kun kumminkin kirjoitit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittele sukulaiselle välillä? Kehtaa. Entä jos löytyy ihmisiä jutteluun. Minkälainen paikkakunta se on.
kun ei niitä ole!!! Koittakaa ymmärtää jos ihminen sanoo et on oikeasti yksinäinen. Sitäkin tietä oon käynyt läpi et jollekki etäiselle ihmiselle oon soittanut ja jää vaa siihen se juttu.
Janoan ja kaipaan aitoa yhteyttä.
Et sitten todella yksinäinen ole, jos vain aidot yhteydet kelpaavat. Tosi yksinäinen tarttuu jokaiseen tilaisuuteen, jossa voi jutella jonkun kanssa, edes lyhyenkin hetken.
Ja ei muka ainuttakaan sukulaista ole sinulla, vai? Älä nyt viitsi. Ufoko sinut tähän maailmaan tiputti? Ja tuttuja, puolituttuja ja tuntemattomia ihmisiä on pilvin pimein kaikkialla ympärillä. Miksi olet laatinut säännön, että se aloite ja kontaktin ottaminen pitää tulla jonkun toisen taholta? Sinun itsesihän se aloitteentekijä pitää olla, jos sinä kerran olet se, joka seuraa ja juttelua haluat.
Olen joskus miettinyt, että eikö yksinäisille kelpaa ystäväksi toinen yksinäinen? Entisellä asuinalueellani asui mies, joka hakeutui aina tiettyjen ihmisten juttusille, minuakin jututti useaan otteeseen, kun koiraa lenkitin. Monesti oli mielessä, että haluaisin olla työpäivän jälkeen hetken rauhassa, ja muutenkin elämässä oli paljon meneillään. En kuitenkaan halunnut loukata miestä ja juttelin hänen kanssaan, ystävällinen ja mukava kun oli. Mietin kyllä joskus, että miksei tämä mies mennyt juttelemaan niiden kanssa, joilla näytti olevan aikaa jutteluun ja jotka istuivat puistossa yksin tai kävelivät siellä vailla kiirettä. Sen sijaan hän valitsi juttukavereikseen kiireisen näköiset ihmiset.